Mainos

tiistai 26. toukokuuta 2015

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita


Työviikko alkoi ja ajatukset pukkasivat siirtymään väistämättä merelle. Hiukan joutui haaveilemaan työpäivän ohessa tulevasta illasta. Saisin viettää aikaan vaimon kanssa, no mukaan tulisi kolme lasta ja koirat. Rantaan päästyämme noin klo 18 käki kukkui Kaitaan suunnalla oikein antaumuksella. Kukkumisen perusteella kesäksi on luvassa melkein loputon määrä helle päiviä. Nyt niitä jo kaipaakin paljon.

Pikaiset toimenpiteet ennen Albatrossin köysien irroittamista. Sitten vaimo joka oli kansityttönä tönäisi Vilkkaamme laiturista irti. Pieni peruutus jolloin vene ei tietenkään kääntynyt haluttuun suuntaan. Johtuu tuosta potkurin käteisyydestä. Onneksi on tuttu toiminto tuo peruuttaminen akselivetoisella veneellä. Vaihde eteenpäin ja Vilkas kääntyi melkein paikallaan.  Ajo satamasta ulos paljasi, että vaimon siskon vene oli saanut peräpeiliinsä nimen. Sataman ulkopuolella vaimo ja vanhin tytär kävivät nostamassa fenderit pois roikkumasta. Ettei kenellekkään tulisi vääriä mielikuvia veneestämme... Matka alkoi täysin suunnitellusti. keula kohti merta ja väylä vei Torra Lövön ohitse. Sitten alkoi muutokset. Helsinki aukesi edessämme ja alkoi houkutella meitä kutsutsullaan. Meni hetken ennen kuin takana istuva naisisto huomasi poikkeaman suunnitellulta reitiltä. Siitä hetki niin kapteeni sai kuulla eksyneensä kierrokseltaan. Kerroin tehneeni suunnittelemattoman navigointi tapahtuman. Tämän takia reittimme kulkisi kohti Lauttasaarta. Lauttasaaren kohdalla varauduin seuraavaan muutokseen esittämällä navigointiaiheisen kysymyksen takana istuville naisille ja koiralle. Kysymyshän oli: Kiertäisimmekö Lauttasaaren? Luvan saatuani suunnistin kohti Ruoholahtea. Lapsille oli erilainen kokemus nähdä Helsingin Ruoholahti mereltä käsin. Koirat olivat rauhallisesti matkanneet tähän saakka. Nyt Mio siirtyi sisälle ja alkoi kuljeksimaan levottomasti, mutta Mette siirtyi vain pöydän alle nukkumaan.


Vanhempi koirista Mio asettui takakannelle ja nuorempi koirista Mette suunnisti keulaan.  Ajatukseni oli suunnnistaa Torra Lövön ulkopuolelle ja sieltä Knapperskärin ympäri. Ehkä eväille johonkin saareen. Oli meinaan hyviä Reissumiehiä eväänä, Pajuniemen kinkkua, Emmentalia ja paprikaa välissä. Tietenkin meille aikuisille  Pellegrinoa juomaksi ja lapsille lähikaupan valikoimasta pillimehuja.

 Matkamme kulki pitkin reitittämättömiä vesiä, ohi lukemattomien kivien ja luotojen. Ennen kun oli liikkeellä meloen ei tarvinnut juuri karttoja seurailla. Nyt apuna oli Loisto-kartasto asennettuna Galaxy TABiin ja paperikartta. Itse tykkäsin seurata suurta näkymää vanhan aikaisesti paperisesta kartasta ja nuo karit katsoin sitten molemmista kartoista. Odottelen vielä uuden käytetyn plotterin asennusta paikalleen.

Sitten Seurasaaren luokse jossa taas arvoimme reittiä ja valitsimme sitten reitin joka vei meidät Lauttasaaren ja Kaskisaaren välistä kohti Otaniemeä.  Otaniemen kohdalla lapset alkoivat tehdä pitkien leikkiensä jälkeen heille mieluisia rauhallisia juttuja. Poikanen luki Aku Ankkaa ja nuori neiti alkoi askarrella vihkojensa kanssa. Mio siirtyi ottamaan aurinkoa takakannen TekDek-pinnalle. Ajoittain reunalle kurkkien ja nauttien tuulen vireestä.

Ohitimme vanhoja melonta vesiä. Täällä varsinkin vaimo on melonut paljon aikanaan. Itse meloskelin retkimelontani Espoon vesistöillä. Toki täälläkin on tullut melottua varsinkin seurustelun alkuaikoina. Muistikuvani Lauttasaaren sillan alittamisesta kertovat sillan alla olleen aina ristiaallokko. Nyt ei aaltoa tuntunut mutta me teimme kyllä melkoiset aallot kaikille veneilijöille. Jos Albatrossista etsii huonoja puolia niin aallon muodostus on mielestämme ainoa. Jo edellinnen veneemme omistaja, meloja taustaltaan hänkin, kuvaili aaltoa " tappo " aalloksi. Korkea ja jyrkkä aallon malli on monille " sunnuntai " melojalle painajainen. Meille pooloilijoille ja koskessa kävijöille aalto olisi ollut mukava surffi-aalto. Soutu stadionin ohitus oli mukava kokemus.


Pääsimme Westendin ja Tvijälpin väliin. Vauhti oli rauhallinen kuten rajoitukset ohjeistivat. Istuin ajamassa ja lapset pöydän ääressä. Olimme laittaneet oven kiinni takatilaan. Yhtäkkiä kuuluu huutoa ja ovi aukeaa. Pysäytä vene Mio tippui veneestä. Nyt sain harjoitella pikapysäytystä puolivauhdista. Vanhin neiti kaappasi poijuhaan ja kapusi uimatasolle. Onneksi koirillamme on liivit päällä. Ja Miolla on viime vuodesta kokemusta samasta tilanteesta. Koira näytti kyllä suloiselta siinä uidessaan. Totteli myös saamiaan ohjeita välittömästi. Koiran nostaminen sujui nätisti ja hänet saatiin pyyhkeiden sisälle kuivattelemaan. Tuli testattua uuden kansimateriaalin pitävyys kosteana. Loppu matkalla Mio ja Mette viettivät suuren osaa aikaa sisätiloissa. Pääsivät kyllä molemmat takaisin uloskin.


Satamaan takaisin tullessamme sujui rantautuminen jo mallikelpoisesti. Sitä edesauttoi tietenkin tyyni alkukesän ilta. Fenderit kylkeen roikkumaan ja köydet valmiiksi esille. Itse ajoin veneen aivan laituripaikkamme ponttoonin kupeeseen. Siitä oli sitten helppo nousta Vilkkaasta laiturille kiinnittämään tarvittavat köydet. Yhdessä vaimon kanssa katsoimme köydet kohdalleen ja fenderit oikeille paikoille, kone vielä kävi tämän rituaalin ajan. Lämmöt olivat koko reissun juuri oikeat. Kello tuli jo 20 yli yhdeksän ja porukka alkoi olla väsynyttä. Mutta reissu oli todella mukava harjoitus reissu meille. Ja kuulimme myös hyviä uutisia vaimon siskon perheen loma-aikatauluista matkamme aikana. Meille kaikille tulee varmasti kesällä riemukas loma. Kolmen veneen voimin heinäkuussa kohti länttä. Kolme eri nopeuksista venettä. Ajamme varmaan ainakin meidän veneen kanssa samaa vauhtia kuin kaverimme Jupiter. Silloin meidän vene on lähes äänetön ja kulutus on olematon...

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Lepo viikonloppu

Odotettu hetki viikosta saapui taas ajallaan, viikonloppu. Nyt oli melkein A-luokan viikonloppu. Vaimo ampaisi toiseksi vanhimman tyttären kanssa koko viikonlopuksi töihin. Vanhin neideistä suoritti perjantaina Olarin approa, jotain opiskelijoiden juttuja.... Hänkään ei siis tulisi kotiin ennen lauantai iltaa. Meitä siis jäisi kotiin vain minä, kaksi nuorinta lasta ja koirat. Menin perjantaina töihin autolla koska olin taas ostellut meille veneelle kaikkea "tarpeellista". Ensin suunnistin Opamuurikka kauppaan hakemaan aiemmin tilaamaani muurikka pannun suojapussilla.Albatrossimme äänieristykseen. Tätä loistavaa tuotettahan myyvät erittäin hyvin varustetut veneilytarvike liikkeet. Laskeskelin että kolme neliötä riittäisi. Ja autohan siis tuli taas puolilleen vene tavaroita. Perjantaina en valitettavasti ehtinyt veneelle.
Ostin samalla siihen silavaa, joka helpottaa pannun hoitamista. Seuraavaksi suunistin hakemaan Eggbox-vanaa


Mette ja Mio matkalla metsälenkille


Lauantai koitti tunnetusti perjantain jälkeen. Koirien kanssa aamulla aikaisin auringossa ulos ja sitten takaisin nukkumaan. Heräilyn jälkeen söimme lounaan ja pieniä sadekuuroja oli ilmassa. Lähdimme kuitenkin lasten kanssa rantaan. Koirat jäivät tällä kertaa kotiin rauhassa odottelemaan iltapäivän ulkoilua. Rannassa tuuli aikamoisen reippaasti. Ääni eristeet nippuun takakajuuttaan josta sitten otin niitä tarvittaessa. Näin sain tutustuttua veneemme moottoritilaan.
Kiinnitin huomiota etten estänyt ilman kulkemista moottorille. Toki tämän takia ääntä pääsee aina livahtamaan  takakajuutan kautta ilmoille. Käynnistin moottorin ennen ja jälkeen äänieristyksen. Molemmilla kerroilla nostin kierrokset melkein 3000 rpm. Minulla ei ollut muuta mittaria kuin korvat miittaamaan äänen voimakkuutta. Tämän korvamääräisen mittaamisen perusteella eristäminen kannatti. Valitettavasti jouduimme lähtemään kotiin ennen koeajoa. Kotona lähdin koirien kanssa kävelemään metsään tuulen suojaan. Mietin koirakävelyllä, että missähän kaikki tutut ja puolitutut ovat. Illalla sitten houkuttelin naapurin miehen saunaan parantamaan maailmaa. Hän on myös veneilijä joten jutut kulkevat tuttua rataa: Veneily, tähtijuoma, kauniinpi sukupuoli... Järjestyksellähän tässä ei ole väliä kunhan puhetta riittä. No juttuhan alkoi hyvin kun hän antoi minulle ennen saunaa Saariston Satamaoppaan
. Tuo opas on kyllä aina selattu hiirenkorville. Saunan jälkeen illalla neitikin oli saapunut opiskelija riennoistaan. Meillä oli tarkoitus seurata yhdessä Euroviisuja, toisin kyllä kävi. jaksoin seurailla niitä hetken vain. Olin todella väsynyt ja tyyny alkoi kutsua minua heti puoli yhdentoista jälkeen. Yöllä teimme kavereiden kanssa hienoja veneretkiä. Unissa onneksi voi matkustella kenen kanssa vaan. Yhden etapin tein veneen vanhan omistajan kanssa ja toisen etapin tein toisen Albatross perheen kanssa. Valitettavasti aamu koitti turhan nopeasti ja retket jäi kesken.

Sunnuntaina aamu alkoi vielä kevään viimeisillä uintivalmennuksilla. Tämän jälkeen kotiin ja ruokailemaan. Iltapäivästä kun hain vaimon ja neidin töistä, kävimme yhdessä venerannassa tervehtimässä kavereitamma jotka saivat veneensä vesille perjantaina. Nyt on kaksi Albatrossia vierekkäin. Meidän Flying Albatross ja heidän Albatross 26. Kyllä heillä on kaunis vene, paljon puuta käytetty kajuuttoihin. Tuli ikävä meidän Nordicia joka oli myös tuollainen puu yläosainen. Olemme nyt sitten kokeilleet nukkumista uudessa veneessämme ja mielipiteemme on tuollaisen puuhyttisen puolella. Silloin kun se on kunnossa eikä vuoda.  Meidän etuikkunoiden suojana on vielä kevytpeitettä ettei sada sisään. Tällä hetkellä saumat kaipaavat uusimista ikkunoiden ympärillä. Odottelemme ikkunoiden uutta tiivistämistä joko itse tehtynä taikka ostettuna palveluna.


Sunnuntai iltakin meni sitten uimahallilla kun neidillä oli taitouinnin kevät esitys. Taas sain tehdä liivatteella kampauksen hänelle. Koulutukseni antaa minulle kuulemma etuoikeuden käsitellä liivatetta. Kuviokellunta ( taitouinti ) näyttää niin kevyeltä että olen sitä itsekin kokeillut. Valitettavasti itse tehdessä noita taitouinti liikkeitä löydän itseni altaan pohjasta.

torstai 21. toukokuuta 2015

Liebster award

Saimme Aava kutsuu -blogin Liebster-award haasteen, johon päätimme tarttua ja laittaa hyvän haasteen kiertämään.



1. Mikä sai teidät aloittamaan veneilyn?
Minut ( Mikko ) sai aloittamaan veneilyn kotimme sijainti meren rannalla. Meillä oli lähes koko lapsuuden vene ( Mini Buster ). Lisäksi teininä aloitin melonnan yhdessä kaverini ja veljeni kanssa. Meri elementtinä on minulle erittäin tärkeä rauhoittumispaikka. Mereltä saan rauhan sekä kesällä että talvella. Vaimo on Vantaalta kotoisin eikä sieltä pahemmin merta löydy. Hän tosi kävi jo lapsena melomassa Helsingissä. Ostimme 90-luvun lopussa ensimmäisen yhteisen veneemme kun ensimmäiset lapsemme olivat pieniä.  
2. Mikä vesillä olemisessa on parasta?


Vesillä olemisessa on rauhan lisäksi paraste se että aina on keskellä luontoa. Täällä voi kokea rauhaa, vauhtia, tuoksuja ja paljon muitakin asioita. Vesillä ei oikeastaan ole kahta samanlaista päivää. 
3. Mikä on mieleenpainuvin kokemuksesi vesillä?
Itselleni mieleen painuvin kokemus vesillä on vaimoni tapaaminen Merimelojien kanoottipoolo harjoituksissa. Toinen erittäin mieleenpainunut tapahtuma oli vuoden 2013 " Suuri Meriretki ". Tämän retken teimme oman ja kaveri-perheen kanssa. Kyseessä oli meille kummallekin perheelle ensimmäinen pidempi veneretki. Olimme kyllä retkeilleet samoilla vesillä aikanaan kanooteillakin.  
4. Lempiruokasi veneretkillä (maissa tai vesillä ollessa)?



Veneellä retkeillessä eräs ruoka on noussut viime vuosina yli muiden. Kyseessä on hampurilainen eri variaatiolla. On kanaburgeria, kasvisburgeria ja jauheliha- / kokolihaburgereita. Tietenkin fetasalaattikin maistuu todella hyvältä. Sekä kaikki grilliruokakin katoaa kyllä nopeasti " tuulen suojaan ". Jälkiruokana merellä usein ovat letut. Näiden paistaminen on ohjelmanumero. Lettujen kääntäminen heittämällä kuuluu asiaan.
5.Joko rantautuminen sujuu ilman stressiä? 
Stressi, mitä se oikein on? No, todellisuudessa stressin tila on suhteessa keliin sekä rantautumispaikkaan. Normaalilla tuulella ja tuttuun rantaan tullessa ei stressiä esiinny. Nyt olemme tällä uudella veneellä harjoitelleet oman kotilaiturin lisäksi rantautumista laituri / poiju yhdistelmällä ilman stressiä. Seuraavaksi pääsemme kokeilemaan ankkuri / laituri yhdistelmää ja lopuksi aivan oikeaa luonnon rantaa. Stressiä ei esiinny kunhan muistaa ettei rantautuessa saa olla kiire mihinkään. Emme ole käyneet missään " Hyppää vaimo p*****e "-kurssia. 
6. Lempikohteesi, jossa olet siis jo käynyt?



Meidän lempi kohde on Modermagan Tammisaaren kansallispuistossa. Löysimme tämän paikan työkaverin vihjeen perusteella 2013. Ensimmäistä kertaa vieraillessa saimme onneksemme "luotsin" avuksi. Isomman veneen herrasmies oli jollalla liikkeellä ja ohjasi meidät kivien ohitse. Saman olen minäkin jo päässyt tekemään. Viime kesällä veimme samaan paikkaa toisen kaveri perheen ja ajoimme edeltä satamaan jolloin heidänkään Albatross 26 ei tarvinnut käydä kiviä kolistelemassa. Valitettavasti kaikki eivät tiedä pinnan alla olevista kivistä joten olemme nähneet myös Nimbus 26 veneen kipuamisen kiville. 
7. Kohde, jonne haaveilet pääseväsi?
Haave kohteena voisi olla Ahvenanmaan saaristo. Pidämme kotoisesta Itämerestä. Toinen paikka joka kiinnostaisi olisi Kroatia josta vuokraisimme isomman purjeveneen kipparilla.
8. Oletko enemmän meri- vai järvi-ihminen?
Vuohijärvi

Itämeri
Ehdottomasti meri-ihminen. Itse olen asunut lähes koko ikäni meren läheisyydessä. Kalastellut, veneillyt, uinut, melonut ja tehnyt lähes kaikkea meressä. Kyllä järvikin on kaunis appiukon mökillä vieraillessa, mutta meri on aina ykkönen.

9. Unelmiesi purjevene/moottorivene?
Minun ja lastemme unelmien vene on Lagoon 52 katamaraani. Tiedämme ettei se ole kovin realistinen haave. Toisaalta ajamme nyt yhdellä haave veneistämme Flying Albatrossilla. Tätä venemallia olemme " kuolanneet " vaimon kanssa varmaan reilun 10-vuotta messuilla sekä vesillä.
10. Heikkoutesi?
Oma heikkouteni on mahdoton haaveilu kaikesta veneilyyn liittyvästä. Lisäksi kaikenlainen kirjallinen tuotos on vaatinut aina voimia ( ei blogin kirjoittaminen ). 
11. Vahvuutesi?
Vahvuuteni on tasainen luonteeni ja usko yleiseen hyvään. Selviän stressaavissa tilanteissa todella hyvin.

Ja sitten 11 kysymystä seuraaville blogisteille:
Mikä sai teidät veneilemään?
Miksi blogin kirjoittaminen?
Unelmiesi paikka viettää rauhallista hetkeä? 
Mieleen painuvin hetkenne vesillä?
Merellä, järvellä vaiko maissa?
Yksin, kaverin kanssa vaiko perheen kera?
Tulevan kesän haave kohde?
Lempi ruoka / juoma kesälomalla?
Kevät, kesä, syksy vai talvi?
Kirja vai netti?
Millaisia blogeja luet?

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tervetuloa ja näkemiin

Helatorstaina oli tuulinen, lähes myrskyinen päivä. Meillä oli tarkoitus viettää aikaa merellä tällöin, mutta ilman herra päätti toisin. No onneksi meillä oli vaihtoehtoinen tapahtuma tiedossa. Millenium Falcon ( Scand 27 ) on vaimon siskon perheen uusi jäsen ja ensimmäinen vene. Kyllähän sitä on kaimani koko kevään rapsutellut ja rassanut sieltä ja täältä. Talvipressun alta siis paljastui todella erilainen vene kuin sinne oli aikanaan mennyt. Tämän totesi myös edellinen omistaja. Saimme siis tuon kipon laskettua veteen. Ja laskijanahan tietenkin toimi aina luotettava Kuljetus Karttunen.

Minulla on sellainen jonkin verran rajoittunut ajatusmaailma. Tällä kertaa sanoin etten itse ota kevään ensimmäiselle venereissulle lapsia mukaan. Itselläni on käynyt useampi lähes ikävä tilanne tällaisella vesillelasku keikalla. Kerran halkesi vanhan veneemme moottorin kansi Suomenojalta lähtiessä ennen omaa satamaa. Toisen kerran veneen akseli irtosi akselikupista moottorin päädystä. Onneksi aina on ollut avuliaita kanssa veneilijöitä. No niinhän tälläkin kertaa sitten kävi, että käytimme muiden veneilijöiden apua ,kun moottori kuumeni liikaa. Saimme koeajon jälkeen viimeiset sata metriä hinaus kyyditystä. On se mukavaa saapua satamaan veneellä, vaikkakin ilman moottoria.

No konehan saatiin kuntoon ja pääsimme lähtemään lauantaina ensimmäiselle veneretkellemme. Päivä meni veneitä varustellessa. Ja taas siis auto tuli täyteen tavaraa, vaihteeksi. Tuonne Albatrossiin mahtuu kyllä liikaa tavaraa mukaan. Löytääköhän niitä kaikkia sieltä edes kesän aikana.  Ajoimme peräkkäin Svinön kanavan kautta kohti Stora Herrötä. Kanavan kohdalla  kohtasimme myös Merivartioston PV... joka odotti kioskin laiturissa.
Kuva: M. Salonen paikka Millenium Falcon
Vaimon siskon veneen he päästivät ajamaan ohitse, mutta käsi nousi pystyyn meidän pysäyttämiseksi. Pitkä puhallus pilliin, kiitos: sain kuulla heiltä. Nollaahan tuo mittari näytti, kuten aina veneellä tai autolla ajellessa kuuluukin olla. Seuraavaksi pyysivät nähtäväksi sammuttimia, onneksi olin huollattanut ne samalla kun katsastin veneemme. Juttelimme niitä näitä samalla ja sen takia pyysivät nähtäväksi veneen rekisteriotteen. Sekin oli kyllä mukana, tosin vielä piilossa. Hetken etsittyämme löysimme sen takakajuutasta kassista. Kaikki kunnossa ja saimme jatkaa matkaa.
Saareen päästyämme laitoimme grilliin tulen ja paistoimme meille grillipihvit, kermaperunat ja täytetyt herkkusienet. Kylläpäs ne maistuivat maukkailta Stora Herrön korkealla kalliolla olevalla ruokapaikalla. Sieltä oli hyvä katsella kauniita maisemia ja alapuolella olevia veneitä. Lopulta menimme veneelle ja laitoin Wallaksen pöhisemään. Olimme hankkineet meille ja tuohon Scandiin palovaroittimien lisäksi häkävaroittimet. Nyt uskalsin käyttää lämmitintä pitkään. Jätimme Wallaksen päälle koko yöksi. Majoittauduimme kaikki keulakajuuttaan. Minä ja vaimo keulapunkkaan, poika ruokapöydän ääreen ja koirat lattialle. Poikahan nukahti melkein heti, kun sai päänsä tyynyn lähelle ja koirat  sammuivat myös pikaisesti. Me aikuiset siirryimme lasillisille naapuriveneeseen. Meidän mieleen tuli selkeästi jokin vanha Ruotsin-laiva. Heidän Wallas pöhisi kuten laivan ilmastointi ja oli sopivan hämärää, olikohan muutama disco valokin...
Muutaman skoolauksen jälkeen hipsimme takaisin veneeseemme. Täällä oli vieläkin mukavan lämmintä, kytkin lämmittimen puolelle teholle ja sukelsin makuupussiin.

Aamu alkoi vasta 6:30 koirien ulos viennillä, jonka jälkeen pääsin jatkamaan uniani. Aamupalaa aloimme nauttia puoli ysin jälkeen. Sitten hetki ulkoilua, joka päättyi kiireeseen. Olimme sopineet tapaamisen klo 13 omaan satamaamme. Ajoaikaa jäi niukalti. Tuli ainakin testattua nopeus ja moottorin kunto. Painelimme menemään 11 solmun vauhtia ja olisi päässyt vielä nopeampaakin.

Satamassa oli vastassa kaverini leski ja lapset, kaverin vanhemmat ja lesken isä sekä sisko. Toki kaverinikin oli läsnä, konkreettisesti vain uurnassa. Minulle oli kunnia asia saada toteuttaa kaverini pyyntöä. Hän toivoi pääsevänsä viimeiselle ajelulle omalla veneellään, muttei pää ulkona eikä kuskina. Suuntasimme siis kohti Miessaaren selkää ja kaupungin osoittamaa tuhkan sirottelu paikkaa. Tällä kertaa ajoin rauhallisesti noin viittä solmua. Tänne päästyämme sirottelimme hänen tuhkansa mereen ja heitimme perään ruusun terälehtiä. Nyt hän on toivomassaan paikassa. Kaverini poika, kummipoikamme, totesi tässä taannoin seuraavasti: " Nyt voin aina meressä uidessani uida isän kanssa". Itsekin taidan merellä liikkuessani viettää aikaa kaverini kanssa ja jutella hänelle. Tuhkan sirottelun jälkeen jatkoimme suunnitelmien mukaan pitämään hänen toivomaansa ateria hetkeä. Paikaksi valikoitui Vasikkasaari. Täällä grillasimme maissia, makkaroita, nakkeja, kasviksia, nugetteja. Näiden lisäksi tarjolla oli täydellisiä graavilohileipiä, sämpylöitä, juustoja ym. Juomana oli kahvia, erilaisia limuja, kaakaota, maitoa. Ja jälkiruoaksi oli myös paljon vaihtoehtoja.... Hienoa, että ilma oli tänään kuten kesällä. Todella kaunis ja vaikuttava tilaisuus oli tämän päiväinen.



Kaiken kaikkiaan oli hieno ja vaikuttava viikonloppu.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Katsastus ja kasvimaa

Arkistokuva:2014
 
Albatrossimme katsastettiin eilen, maanantaina 11.5.2015. Olihan se samalla jännää sekä todella mukavaa. 

Oli hurja kiire ensin töistä kotiin ruokapatojen ääreen. Päivällisellä tulee nähtyä koko perhe kerralla koossa. On mukavaa edes kerran päivässä nähdä ketä kotonamme asuu.... Perheellämme on ajoittain vauhdikkaan tuntuinen ohjelma. Itselläni uinnin valmentamista lapsille ja aikuisille sekä tietenkin vene, Vaimon  työt ovat ajoittain aamulla ja illalla, lapsilla paljon harrastuksia ja töitä. Lisäksi nuo meidän rakkaat karvanaamatkin työllistävät perhettä. Päivälliseltä sitten kiireellä venerantaan jossa veneen edellisen omistajan isä oli paikalla odottamassa minua. Siinä ehdittiin jutella muutamia hetkiä. Kaverin isä on minullekin tärkeä, paljon on tullut tehtyä hänen kanssaan. Hän on monesti ollut minulle miehen mallina kun oma isäni on ollut 24/7 töissä. Olen tehnyt monta mökki-, meri- ja harraste matkaa yhdessä kaverini ja hänen perheensä kanssa. Heillä oli aikanaan Geta Snipan jolla matkasin useamman kerran Kivenlahdesta Villinkiin. Nuorelle poikaselle todella pitkä matka. onneksi musiikki raikasi ja pelikortit toivat helpotusta keulakajuuttaan... Tämä oli ensi kosketukseni retkiveneilyyn. Mielestäni vene oli hidas ja keikkuva. Mutta minulle Mini-Busterin ( perheemme vene ) jälkeen tuo oli suuri ja todella hieno.Geta Snipanin pituushan oli noin 7 metriä ja leveys hiukan yli 2 metriä.  Muistan vieläkin veneen astiaston. 


Juttelun jälkeen menin leimaamaan veneemme sammuttimet. Seuramme oli järjestänyt paikalle sammutin huollon. Tämä palvelu on hieno ele seuralta, kyseessä on oikein perinne satamassamme. Nyt hoitui kivuttomasti leima sammuttimen kylkeen. Ei jonoa ollenkaan, ei sammuttimien kuljettamista tarkistukseen jonnekin.  Seuraavaksi otin kaikki katsastusta varten tarvittavat tavarat esille veneemme pöydälle. Onhan siinä toki iso määrä tarvikkeita. EA-laukku ja taskulamppu/valonheitin olivat autossa vielä tässä vaiheessa.  Andyn kanssa käytiin sitten vene läpi kaikkineen tilpehööreineen. Hänen kanssa hoidettiin talvella myös runkokatsastuskin. Joskus aikanaan  kun emme vielä kuuluneet veneseuraan ajattelin katsastuksen olevan " turhaa ". Tuleehan sitä vene pidettyä kunnossa ja varusteltuna muutenkin. Nyt kun olen ollut useamman vuoden seuranjäsen, niin kyllä katsastus kannattaa hoitaa. Talvella katsellessamme Vaimon siskon perheelle veneitä korostui katsastuksen rooli. Useampi vene joita ei ollut katsastettu oli huonompi kuntoinen kuin vastaava katsastettu. Huomio kiinnittyi usein veneen ylläpitoon. Toki kaikissa oli melko samankaltaisia varusteita mutta se jokin aina erotti. En tarkoita missään nimessä että katsastettu vene olisi automaattisesti parempi kuin katsastamaton. 

Ja sitten seuraavaan asiaan: Kiitos kysymästä, puutarha voi hyvin. Koulitut taimet ovat kasvaneet mukavasti. Toki tuo laatikko näyttää vielä vähän karulta ja mahdollisesti sekavalta. taimet ovat nyt reissanneet muutamia päiviä olohuoneesta parvekkeelle ja takaisin. Parvekkeella on mukava juoda saavilliset teetä ja jutella kasveille.Vielä siis on mahdollisuus saada itse kasvatettuja yrttejä kesäksi. Toki vaimo katseli tuossa edellisvuosien yrttilaatikkoa sillä silmällä. Sanoi sitä pidettävän varmuuden vuoksi esillä. Varmistaa täten meidän puutarhan veneelle. Vanha yrttilaatikko on joululahja muutaman vuoden takaa. Kyseinen laatikko on tehty merestä löydetystä lankusta joka tehty Jaloviina pullon kokoiseksi. Pullo oli pakattu kuivattuun rakkolevään ja paketti sidottu tervatulla narulla. 


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivä viikonloppu

Lauantaina aikaisin aamulla taas karvakuonot tulivat herättelemään. Toisella juoksu ja toinen tuskissaan tuon juoksun takia. Oli taas tiedossa meidän perheellä touhukas viikonloppu. Vaimo ja nuorin tytär lähtivät koko päiväksi uimahalliin taitouinti kilpailuihin, toiseksi vanhin neiti lähti töihin ja vanhin neideistä oli jossain omilla menoilla. Jäimme siis nuoren herran kanssa kaksin. Mitäpä siinä sitten itse olisi tehnyt kuin siirtynyt takaisin sänkyyn keräämään voimia.
  Lounaan jälkeen saimme pojan kanssa pakattua auton vene tavaroilla. Ensin haimme naapuritalosta edesmenneen kaverini isän imuroimat sekä hänen pesemät veneemme patjat. Löytyivät saunasta, jossa olivat vielä oikein kuivatutkin. Sitten kellaristamme kassi pelastusliivejä sekä kokolattia matot. Saatiin taas auto aivan turvoksiin. Ja näky oli kyllä komea, kun saimme tavaramme veneelle. Satamassamme oli yleinen vesillelasku päivä ja ruuhkaa oli. Venettä meni veteen todella ripeeseen tahtiin. Kärryn kanssa saimme pujotella veneiden välistä kohti venettä.




Aikansa se otti, kun saimme pojan kanssa laitettua tavaroita paikoilleen. Ensin oli keulapunkan seinämät pestävä ja vahattava. Öljysimme kaikki puuosatkin ennen patjojen paikoilleen laittamista. Samat operaatiot teimme koko keulakajuutassa. Lopulta annoin pojalle luvan kantaa patjoja avotilasta keulaan. Oli siinä meillä miehillä miettimistä miten laittaisimme patjat jotta näyttäisi edes oikealta. Lopulta kaikki patjan palaset löysivät oikean paikkansa.
  Nyt pääsin laittamaan avotilan lattiaan kokolattia mattoa. Kannen pesin ensin rasvanpoistajalla ja etikalla. Sitten mittasin lattian keskilinjan, jonka mukaan aloin laittamaan lattiaa paikalle. Kyseinen lattiamateriaali on tarkoitettu juuri paikkaan, jossa se joutuu kovalle kulutukselle ja kosteudelle. Maton palaset tuli leikata oikean kokoisiksi ja mallisiksi. Tämä vei aikaa. Nuori herra sai lueskella Aku Ankkaa ja tehdä tehtävävihkojaan. Lattian laittamisen keskeytti työkaverini puhelu, jossa hän kysyi olenko veneellä. Olihan se hyvä syy keskeyttää työskentely ja nousta kannelle vilkuttamaan. Lopulta työkaverini perheineen löysivät veneemme ja pääsivät tekemään tupatarkastuksen. Ilmeisesti kelpasi, kun saisin heistä itselleni venerantaan yöväijy kaverinkin. Liekö kuitenkin Viikinki konjakki pullon löytymisellä ollut vaikutusta..... Tämän jälkeen laitoimme itse hommat seis ja palasimme kotiin. Loppu päivä menikin sitten muissa touhuissa kuten koirien ulkoilutuksessa.



Äitienpäivä aamu koitti vihdoinkin. No emmehän tietenkään muistaneet kerätä valkovuokkoja. Aamu alkoi kuten lähes kaikki sunnuntai aamut, uimahallilla. Tämän jälkeen nautimme koko perheen kanssa äitienpäivä lounaan ja kakun. Nautimme vaimon kanssa vielä päiväteet parvekkeellamme. On hienoa seurata luonnon kulkemista pihavaahteran kautta. Nyt on hienot kukat puussa ja mehiläiset tekevät tehtäviään.  Lopulta, kun alkoi tuo aurinkokin kadota pilvien taakse, niin pakkasimme automme taas veneelle menevää tavaraa täyteen. Soitto kummipojan perheeseen täytti venettämme vielä lisää. Meiltä lähti veneilemään pienet lapset ja minä sekä vaimo.  Lisäksi kalastimme mukaan kummipojan ja hänen siskonsa. Hermolomalle otimme myös vanhemman koiramme. Autoon tuli useita laatikoita, joista löytyi mm. lautasia, verhoja ym....


Satamassa pakkasimme taas veneen täyteen. Melkoinen tuulen vire alkoi jo keinuttaa venettä. Halusimme kuitenkin päästä saareen. Päätimme lähteä ns. sisäreittiä ( Suinon kanava ) kohti Stora Herröä. Matkalla kohtasimme Tullin ison RIB-veneen. Olivat miehet kyllä pukeutuneet kuten talvipakkasilla. Perille päästyämme totesimme olevamme ainoat veneilijät tänään laiturissa. Laitoimme Albatrossimme ( Vilkas ) kylki kiinnityksellä laituriin. Koira ja eväskorit laiturille ja tekemään tulia keittokatokseen. Lapset jäivät veneeseen leikkimään. Olihan meillä taas kerran eväät kohdallaan. Oli maissia, Pajuniemen Helsinki wurstia ja Aura wurstia, Kariniemen Poppis kanapalleroita, leipää, kurkkua, Domino-keksejä, veneen kivennäisvettä Pellegrinoa, ja tietenkin äitienpäivän kunniaksi Fresitaa piccolo pullo. Eväät nautittuamme lähdimme kotimatkalle, jolloin saimme muutaman sadepisaran niskaamme. Veneemme turbo lähti taas toimimaan ja mittasimme tällä kuormalla huippunopeudeksi lähes 12 solmua. Eli siis melkein tuplat edelliseen veneeseemme verrattuna. Matkanopeus on varmaan jossain 8-9 solmua. Kiersimme sitten Pentalan toista kautta kuin tullessamme. Kotisatamassa olimme noin kahdeksan aikoihin. Roskamme toimme satamaamme emmekä jättäneet niitä sinne Espoon kaupungin riesaksi. Pyrimme itse huolehtimaan mahdollisuuksien mukaan jätteistämme.  Siistibiitsi linkistä löytyy kaikkea aiheeseen liittyvää. Summa summarum: oli todella hieno, joskin työntäyteinen viikonloppu.

Nyt kuuntelemme bo kaspers orkesteria joka vie meidät ajatuksissa vesille. Kiitos tästä musiikillisesta muistosta Timo ja Mari.....

Fresita on Tour










tiistai 5. toukokuuta 2015

Vesillä ollaan taas....

Ei tosin omalla Albatrossilla. On vielä niin raikas ilma merellä ettei ollut kiire omalla veneellä risteilemään.  Saimme mahdollisuuden käydä ihan ulkomailla, Ruotsissa saakka. Oikein aikuisten matkalla ilman " rakkauden hedelmiämme" ( lapsia ).  Onhan tuo Silja Linekin vene, tosin suuren puoleinen. Joku voisi väittää sitä laivaksi. On teakkia lattiassa ja baari-kalusteissa. Meri ympärillä ja Helsingistä lähtiessä pitkä matka tuttuja kotivesiä. Eikä keikuta vene Porkkalanselkää ylittäessä. Hiukan parempi tax-free kauppakin löytyi tuolta hylje laivasta kuin omastamme. Tosin melkein yhtä hyvä baari löytyy meidän Vilkkaastakin. Molempien veneiden juomavetenä näyttäisi olevan Pellegrino. Tuota meille aina tarjottiin ravintolassa vettä tilatessamme. Silja Linellä on parhaillaan tarjolla musikaaleja. Katsoimme Saturday Nigth Fever- musikaalin vaimon kanssa. Mielestäni kannattihan se katsoa, oli viihdyttävä ja hyvin tehty show. Hienot laulut ja kohtaukset mukavien esiintyjien kanssa loivat nautintoa alkuiltaan. Loppuiltana saimme sitten tanssahdella parketilla, tämä ei olisikaan onnistunut meidän veneessä.


Tukholmaan saavuttuamme päätimme tehdä poikkeuksen normaaleihin rutiineihin ja kävelimme keskustaan. Matkaa Värtanilta vanhaan kaupunkiin oli noin 5 - 6 kilometriä. Mikäs siinä kävellessä kun ilmakin oli kaunis ja lämmin. Kyllähän Tukholmakin on kaunis kaupunki ja näin siitä sai nähtyä runsaasti enemmän. Pakollinen pysähtyminen tapahtui Chokladkoppenissa. Nyt nautimme vain kaakaot emmekä heidän herkullisia leivoksia. Itsellenihän olisi kyllä maistunut valkosuklaa juustokakku ja vaimolle olisi uponnut suklaakakku. Nyt yritimme olla selkärankaisia ja perustelimme syömättä jättämistä itsellemme edellis illan ja tulevan illan herkutteluilla.  Onhan noissa kaakaoissakin jo melkein ruokaa. Tuollainen kuppikoko olisi hyvä omalla veneelläkin. Juomme päivittäin teetä ja tee kupin koko on tärkeä kriteeri teen nauttimisessa. Kovin usein tuollaista määrää energiaa ei voisi juoda. Jos hörppisi tuollaisen kaakaokupin päivittäin veneellä niin loppukesästä voisi pyörähtää veneestä laiturille.

Kupposen kuumaa jälkeen suunnistimme Tukholmassa meille tärkeään nähtävyyteen. Eikä nyt ole kyse mistään " perus " Kuninkaan linnasta vaan paikallisesta veneilytarvike liikkeestä. Nautiska liikkeessä on ollut jo hetken alennuksia tuotteista. Olemme ostaneet sieltä uudelle veneellemme pipot ja kaulaliinat. Kauniinmpi veneemme kapteeneista on saanut täältä myös Sebacon paitoja. Tällä kertaa olimme liikkeellä vain katselu tarkoituksessa. Hankintoja on tullut tehtyä melkein tarpeeksi venettä ajatellen. Muutama ajatu jäi mieleen. Eräs ajatuksista on siihen uuteen kansipatjastoon liittyvä. Olemme kuulemma miettineet siihen patjoille päätä varten pitkiä tyynyjä. Saa nähdä tuleeko tämän tyyppiset ttynyt meille oman sataman kordinaateilla niskan alle.

Lapset olivat koirien kanssa kotona. Vanhin lapsukaisistamme yhdessä toiseksi vanhimman kanssa toimivat kotona pienempien lasten ja koirien vahtina. Kaikki oli mennyt hyvin ja lapset olivat saaneet ruokansa kuin myös koiratkin. Lapsilla ei pahemmin ollut ikavä meitä vanhuksia. Tärkeimmät kysymykset olivat lapsilla päällimmäisinä kun tapasimme heidät reissumme jälkeen; Mitä tuliaisia toitte meille? Koirathan taas reagoivat erilailla. Aivan kuin heitä ei olisi kukaan rapsuttanut pariin päivään. Jaloissa pyörivät ja hakivat seuraa meistä aikuisista. lenkin jälkeen palautuivat kyllä hyvin normaaliin arkeen ja menivät tahoilleen nukkumaan. Itsellä kävi illalla koiriin liittyvä vahinko kun hain parvekkeeltamme työmatkapyöräily vaatteet. Mette oli sujahtanut selkäni taakse ja mennyt nukkumaan parvekkeen lattialle. Neiti alkoi kaivata koiraansa nukkumaan mennessä ja etsi asuntomme jokaisen nurkan ja löysi tuon karvapallon täydestä unesta parvekkeelta. Koira sitten kainaloon ja oman huoneensa lattialle päätyi nukkumaan. Siis koira lattialle ja neiti sänkyyn.

Veneen puutarhakin oli vielä hengissä. Onneksi olimme koulineet kasvit ja siirtäneet heidät isoon parvekekukkalaatikkoon. Multa pysyy sopivan kosteana kun otimme altakasteluruukun kasveillemme. Kiitos vielä Tuuli kun ostit sellaisen meille. Myöskin kotiin jäävät yrtit olivat hengissä, tosin vain niukin naukin. Onko teillä muilla kokemusta isommista yrttitarhoista veneellä?