Ensimmäinen KESÄ viikonloppu

Perjantai ja viikonloppu edessä. Tarkoitus oli käydä Melstenin rannassa katsomassa Purjehtijoiden lähtöä kisoihinsa. Tuonne Espoo - Suursaari Raceen oli muutama kaveri lähdössä "veneilemään". Mietin jopa sellaista visiota jossa olisimme olleet veneellämme katsomassa starttia.  Emme onnistuneet näkemään kumpaakaan kaveria mutta paljon oli veneitä lähdössä. Ja tietenkin hyvä musiikkikin ( Eagles ) soi ravintolan terassilla kutsuen nauttimaan kauniista illasta. Olin autolla lasten kanssa liikenteessä joten en jäänyt nauttimaan terassin tarjoiluista. Olimme juuri lasten kanssa ostaneet kaupasta Pingviini jäätelö paketin. Pakkauksessa luki 6 + 2 kpl. Tämä oli todella kurjaa kun kaikki jouduimme syömaan pari tuuttia ennen kuin pääsimme kotiin. Emme tietenkään kotona kertoneet jäätelöstä mitään ja lapset pyysivät lisää jäätelöä äidiltään, joka oli kotona tekemässä koulutehtäväänsä.

Lauantaina olimme poikkeuksellisesti jo vähän jälkeen kymmenen satamassamme. Vieraamme olivat juuri saapuneet paikalle niinkin kaukaa kuin Lahdesta. Yllättäen taaskin kävi niin, että kauempaa saapuneet olivat paikalla ennen paikallisia. Ruokaa ja tarvikkeita oli taas satama kärryllinen veneelle vietäväksi. Olemme harrastaneet veneilyä niin kauan, että meillä riittää pelastusliivejä oman perheen lisäksi kaikille vieraillemmekin. Ja siis tarkoita että kaikkia kokoja on tarpeeksi. Niinpä otimme kotoa myös liivit kanereille mukaan. Kaikki lapset ja koirat varustettiin liiveillä jo rannalla. Tämän jälkeen olimme valmiita irroittamaan koöydet ja suuntaamassa aurionkoisessa aamupäivässä kohti Knapperskäriä. Keli oli kaunis ja lapset matkustivat keulassa uusilla patjoilla istuksien ja välillä sisällä käyden. Lähemmäksi saarta päästyämme alkoi ilma jo hiukan mennä viileämmäksi. Myöskin pilviä ja sumua alkoi muodostumaan.



Saareen päästyämme aloimme heti valmistaa ruokaa. Nyt oli lounaalla testattava uusi Muurikka 48cm pannu. Ensin ohjeiden mukainen käsittely jonka jälkeen aloitimme ruoan valmistuksen. Vähän Oivariinia pannulle ja ranskalaiset perään, Sitten kun perunat olivat saaneet väriä oli vuorossa kanapihvit sekä maissit. Tässä välissä nostimme kesän ja kaveruuden kunniaksi lasilliset kuohuvaa. Meillä on melkoisen nostalginen kattaus. Lapsuuden aikaiset lautasemme sekä pöytäliinana äitini ensimmäisen oman kodin keittiöverhot.  Lapset leikkivät kallioilla, kiipeilivät puissa ja koirat juoksentelivat ympärillä, välillä meressä tassuja kastaen.Aivan uimaan eivät pystyneet menemään.  Lapset pysyivät vielä kuivina. Lisäksi kiva vierailukin sattui päivään. Työkaverini poikkesi veljensä kanssa tervehtimään meitä. juuri parahiksi ruoka-aikaan, liekö haistaneet hyvän grilliruoan tuoksun. Samalla ulkoilittivat venettään ja kouluttivat uutta veneilijän alkua. Hienosti nuorukainen hallitsi veneen, rantautuminen ja rannasta lähtö oli oikein mallisuorituksia.


Ruokaillessa alkoi vähän satamaan ja siirryimme saaren ympärikävelyyn. Täällä oli sitten tarjolla luonnon kiertokulkua. Kasvit olivat parhaissa kukinnoissaan, linnut uivat poikasineen rannan tuntumassa. Orvokki ketoja on paljon saarissa kuten täälläkin. Luonnon omat yrtit, ruohosipulit ovat nyt täydessä kukassa. Maistuvat vielä hyvältä hetken aikaa kunnes muuttuvat puisiksi. Ahomansikat kukkivat runsaina, osa näistäkin aikanaan marjaksi kypsyvistä päätyy meidänkin suihin. Tai jopa säilöntään. Teen vuosittain " Rommi ruukkua " äitini työharjoittelusta ( Berliini ) saaman ohjeen mukaan. Saarta kiertäessä löysimme muutaman linnun raadon. Näistä yksi lapsista totesi että linnuillekin pitäisi olla sairaala. Ja ettei ole ollenkaan kivaa jos toiset syövät toisiaan. No valitettavasti luonnon kiertokulkuun kuuluu myös tällainen ruokailu. Omasta mielestäni meillä Espoossa on jo liikaa Kyhmyjoutsenia ja hanhia. Molemmat ovat kauniita lintuja, mutta niiden jätökset pilaavat rantoja. Samoilla vesillä pienestä liikkuen olen havainnut kannan kasvun.

Kierroksen jälkeen nautimme Giflareita ja kuningatar vohveleita kera teen  ja mehun. Tämän jälkeen vaimo käynisti Albatrossimme ( Vilkas ) ja itse toimin kansipoikana. Keulaköydet irti ja ankkuri ylös. On se ankkuri raskas, ensimmäinen omistaja on liioitellut ankkuria ostaessaan. No, ainakin vene pysyy paikalla. Ymmärrän hyvin miksi edellisen omistajan vaimo sanoi nostamisen olevan haaste. Ketjua on tarpeeksi ja CQR-ankkurinkoko on muistaakseni yli 20 kg.  vaimo ajoi meitä sitten pitkin Espoon saaristoa lähtien länteen Knapperskäristä, Stora Herröhön.

Rannassa oli hyvin tilaa heti Meripelastuksen aluksen perässä. Olivat työn touhussa vielä saapuessamme. Isompi HT-vene kyljessä heidän kiinni. Mieleeni tuli heti heidät nähdessä Trossi. Onneksi itse olen maksanut sen vuosittain, heti ensimmäisen hinausreissumme jälkeen.... Viereinen vene oli reilun metrin päässä. Tämän veneilijän kanssa keskusteltiin koirista. Hekin olivat miettineet koiran hankkimista, Lagotto oli noussut heillä kanssa esille. Kävivät silittelemässä meidän Mio ja Metteä. Seuraava vene tuli Meripelastuksen lähdettyä metrin päähän toiselle puolellemme. Tämä viereemme tullut veneilijä olikin lueskellut tarinoitamme blogista, hienoa tavata joku lukija henkilökohtaisesti. Heilläkin oli koira veneessä. Meille oli taasen tullut nälkä, nyt grillasimme pekoni/nakki hotdogeja, lisukkeena Feta-salaattia. Aterioimme laiturin yläpuoleisella ruokailupaikalla. Täätlä on niin hienot maisemat.

Illalla palautettiin rakkaat kaverit takaisin rantaa ja saimme sovittua heidän kanssaan veneily reissun jossa koirat eivätkä lapset pääse mukaan.... Laituriin kiinnittyessä oli toinen kaveri veneellään. Huikkasi saunan vielä olevan kuumana. Tartuimme tähän tilaisuuteen ja kävimme kirjoittamassa nimemme saunan vihkoon. Oli sen verran päässyt kylmä puraisemaan lapsia sekä meitä aikuisiakin. Saunassa olikin vielä yhden nuoren "uimarin" vaatteet kuivumassa. Tuli taas todistettua miksi lapsilla on pelastusliivit rannalla ja laiturilla kuten veneessäkin päällä.

Ennen nukkumaan menoa tankattiin Wallaksen lämppärin säiliöön polttoainetta ja lämppäri pöhöttämään yöksi. Olen vain kerran tahi kaksikertaa tankannut lämppäriä. Emme pahemmin käyttäneet edellisen veneen kanssa Wallasta. Lasten iltasadun jälkeen jäimme vaimon kanssa juttelemaan aterioon. Kunnes, koputus keskeytti tarinamme / iltasatumme. Naapuriveneestä kaverimme tulivat meille vierailulle ja keskustelimme taas tulevan kesän "Suuresta Meriretkestä". Ja koirat olivat kyllä todella väsyneitä päivän askareiden jälkeen.

Aamulla kuuden jälkeen lenkki koirien kanssa, ruoka heille ensin kuonon alle. Lenkin jälkeen mentiin takaisin nukkumaan, minä ja koirat. Muu vene oli nukkunut koko ajan. Nousimme kaikki ylös vasta puoli ysiltä ja aamupala maistui hyvin myös meille ihmisille. Tuuli oli noussut yöllä melkoiseksi ja mietimme minne menisimme. Päädyimme matkustamaan Pentalan arkkulaituriin. Siinä sitten olivat Flying Albatross ja Albatross 26 nätisti kylki kiinnityksessä. Meidän Vilkas laiturissa ja Jupiter meissä kiinni.  Ja taas ruokaa naamariin.... Nyt söimme pinaattilettuja sekä Feta-salaattia, ruoka huuhdeltiin alas veneemme kivennäisvedellä, Pellegrinolla. Lapset ottivat mehua ja kivennäisvettä sekaisin. Ruokaillessa kuulimme yhden Optimistijollailijan huutava valmentajalleen, "miksi kisa keskeytettiin kun oli juuri voittamassa". Vastaus oli lyhyt, "Koska siellä tuulee yli 17 m/s". Ruokailun jälkeen kävelimme Pentalan järvelle ja ilman koiria osa jatkoi sitten Diksandiin, Espoon parhaimmalle hiekkarannalle.  Retken jälkeen veneet irti toisistaan ja keula kohti kotia. Jäimme rannassa vielä hetkeksi järjestelemään venettämme jonka jälkeen kotiin. Ja kyllä meitä kaikkia väsytti erittäin mukava viikonloppu retki. Itse meinasin nukahtaa jo kun olimme pojan kanssa talomme lenkkisaunassa klo 19.