Mainos

maanantai 7. joulukuuta 2015

Meren raivoa?











Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa. " 

Kalervo Hämäläinen


Taustalla olevassa saaressa meni luovutetun Porkkalan raja.
Näin itsenäisyyspäivänä ja varsinkin veteraanien laulamana tuo laulu kyllä koskettaa. Arvostus ja kunnioitus on suurta heitä kohtaan.
Ulkosalla taas puhaltalee tuulen voima maita ja mantuja. Elellään joulun odotuksen aikaa enkä ainakaan minä ole kuvitellut ilman lämpötilan olevan kymmenen asteen korvilla. Siis juhannuksen aikaan oli samat lämmöt. Nyt vaan tuulee niin perusteellisen paljon koko ajan. 

Aamuisella koiralenkillä ajattelin kiertää yhden normaaleista lenkeistäni ja katsella merta, mutta jouduin muuttamaan suunnitelmiani. Normaalilla reitillä ei enään ajoittain löytynyt kävelytietä. Meri oli noussutkohtuullisesti ja esti etenemisen. Samalla tuo meriveden pinnan nousu tarjosi upeita hetkiä luonnonvoimien ihailemiseen. Näillä samoilla lahdilla olemme päässeet luistelemaan joskus jo marraskuussa, mutta nyt voisi hyvin käydä veneilemässä. 




Nyt on tullut uusi poiju keskelle kävelytietä. Pitää varmaan kesällä ankkuroitua tähän keskelle puistoa. Samalla kauhistelimme muutaman ulkoilijan kanssa miten rannalla nurin olevat veneet on lähteneet kellumaan. Valitettavasti missään ei ollut yhteystietoja joilla olisin saanut yhteyttä karkuun lähtevien veneiden omistajiin.

Näin tuulisena päivänä tuli käytyä myös Suomenojan ( Finnoo ) satamassa. Normaalisti tästä saaristovenelaiturista oman veneen noston aikaan pitää veneestä kiivetä hiukan ylöspäin. Nyt ei laiturilla selvinnyt kuivin jaloin ollenkaan. Vitsailimme muutaman veneilijän kanssa että veneen lasku käy helposti kohta. Riittää että käynnistää koneen niin voi ajaa pois veneen pukeilta. Huomasin tietäväni usean veneen yhteystiedot kun soittelin ja laitoin tekstiviestejä veneiden kunnosta ihmisille. Ja sosiaalisen median avulla sain tietoa myöskin levitettyä asianomaisille.Toivottavasti muutkin kanssa veneilijöistä ilmoittelee tuttavilleen heidän veneiden kunnoista näin myrskyjen jälkeen. Tietenkin muutenkin omaa venettä katsomassa käydessä.

2 kommenttia:

  1. Tuo veteraanin iltahuuto on todella koskettava kappale. Aina menee ihan kylmät väreet kun sen kuulee. Ja vesi on totisesti ylhäällä. Meidän vene on vallan keula merelle päin satamassa, joten jos nousee vielä kovin, voidana lähteä merelle =D.

    VastaaPoista
  2. Linnanjuhlissa veteraanien laulamana oli todella hieno. Mutta kyllä se aina koskettaa syvältä kun kuulee tuon. teidän veneeseen en ole vielä törmännyt satamassa joten ei voi personoida teille vielä viestejä veneen peitteiden kunnosta....

    VastaaPoista