Mainos

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Käy ja kukkuu...

Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
Saiman rannalla ruikuttaa;
Ei ole ruuhta rannalla,
Joka minun kultani kannattaa.
Ikävä on aikani, päivät, on pitkät,
Surutont’ en hetkeä muistakaan;
Voi mikä lienee tullutkaan,
Kun jo ei kultani kuulukaan!

Nyt on sitten ensinmäinen kerta koettu… Olimme viikonloppuna veneilemässä vaimon ja parin pienimmän lapsemme kanssa. Suunnitelmathan ei sisältäneet veneilyä mutta, elämä vie välillä erisuuntaan kuin suunnittelee. Perjantaina ei vielä tiedetty mitä tehdään viikonloppuna kun emme päässeet lähtemään vaimon työreissulle. Onneksi lauantai toi vastauksen tullessaan.

Lauantaina iltapäivä oli ilmojen puolesta vähän viileä ja pilvinen vaikka sää ennuste toista lupaili. Pakkasimme auton perävaunun täyteen veneilyssä tarvittavia tavaroita. Uudet kartat, astiat ja tietenkin peitot sekä mankeloidut lakanat päätyivät vaunuun. Lisäksi paljon muutakin veneen täytettä tuli otettua mukaan. Sitten veimme veneeseen myös uudet matot jotka olivat juuri sellaisia kuin toivoimme. Ja toimitettiin meille jopa sovittuna aikana.

Lopulta kaikki tavarat oli lastattu Leaninaan ja vene vielä kertaalleen imuroitu siitepölystä. Lopulta otimme koodia kavereihin ja kyselimme missä he olivat. Ensimmäistä kertaa satamasta lähtiessä ei tarvinnut miettiä menisimmekö Suinon salmen vai meren kautta saareen. Emme enään mahdu Family Cruiserillamme tuolta Suinon kautta kulkemaan mastomme takia. Olimme ajatelleet ensimmäisellä kerralla menevämme johonkin helppoon saareen josta löytyy poijut sekä laituri. Toisin kävi. Menimme kavereidemme seuraksi Rövareniin joka on Espoon ulkoilusaari. Ei laituria, ei poijua. Ajaessa tänne tajusimme että nyt tulikin melkoinen haaste venekunnallemme. Ei pelottanut tuo rantautuminen koska kun rauhassa tekee niin onnistuuhan se. Meillä on poika juuri katkaissut käden tällä viikolla ja se on nyt kipsissä. Tämä tekee rantaan pääsemisen tikkaita pitkin hiukan hankalaksi. Mutta onneksi meillä on lankonki jota pitkin kulkea.

Rövareniin päästyämme kaverimme olivatkin vastassa meitä ja auttoivat keulaköysien kanssa. Tämä olikin meille ”uusi” saari. Minä ja vaimo olimme käyneet täällä saarella  vain jo edesmenneen kaverimme kanssa erikseen. Ja nyt sitten nautimme tästä saaresta ja kesän ensimmäisestä kerrasta.  Olimme siis saapuneet tänne vasta illalla joten söimme iltapalan ja aloimme laittaa venettä iltakuntoon. Lapsille petasimme sängyt takakajuuttaan ja meille aikuisille keulakajuuttaan. Peitot ja tyynyt sängyille, lämmitin päälle ja aikaa iltasadulle. Tämän jälkeen meillä aikuisilla oli aikaa Fresita lasilliselle

Illalla sammutin Webaston koska veneessä oli jo melkoisen lämmintä ja ajattelin sen riittävän. No, eihän se riittänyt. Koirat alkoivat kaivata ensimmäisinä lämpöä lisää ja sitten vaimo tökki minua hellästi kylkiluiden väliin. Joten Webasto meni uudelleen päälle aamuyöstä. Ei aivan pelkät peitot vielä olleet riittävät.


Aamula aamupala veneessä ja sitten kiertämään Rövarenia . Todella mukava saari ja ihan kelvollisesti rantautumispaikkoja erikokoisille veneille. Länsipuolella tapasimme runsaasti rantakäärmeitä jotka kiersimme koirien kanssa kaukaa.  Lounaalla olikin sitten kesän ensimmäiset saari burgerit.  Saaresta lähdimme kohti kotia ajoissa jotta näkisimme myös vanhinta neitiämme. Kokonaisuutena ensimmäinen kerta tuntui 
todella hyvältä……

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti