Safire Mökki mainos

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kajakin kapean myrskyyn työnsin....

( Kuvaaja: Anssi Nupponen, Rolling Kayak )
Edellisessä päivityksessä mainitsin vaimon melontareissusta. Nyt on meidän veneen " Kipparinnan " vuoro kertoa vapaasta viikonlopustaan tällain täysin sensuroimattomana.

Hangon Kappelisatamassa oli vastassa vatsaa kouraiseva näky... mereltä kuohui isoja aaltoja valkoisilla vaahtopäillä kuorrutettuna. Hiljaa itsekseni katselin niitä ja mietin, että tuonneko sitä pitäisi lähteä, hulluhan minä olen. Siinä kajakkia pakkailemaan vaan, niin tuli muuta ajateltavaa. Miten mahtuukaan mukaan makuupussi, teltta, makuualusta, trangia, ruoat, vaihtovaatteet, 7l vettä, ea-välineet ym. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo useampi vuosi ja voin sanoa, että tilaa oli paljon vähemmän kuin FC Leaninassa. Sinne ne mahtui ja oli vähän varmempi olo.

( Kuvaaja: Anssi Nupponen )
Vähän hermostuneesti sanoi toinen meloja ääneen minunkin ajatukseni; "järjestitte sitten oikein hyvät säät tälle vaativammalle meriretkelle". Vetäjämme Anssi ja Mika vaan vähän naureskelivat, että onhan teitä sitten monta hinaajaa... Rannasta lähdettiin tosissamme melomaan ohjeen mukaan takaperin, aallonmurtajan suojissa, vastapäistä saarta kohti. Se olikin vain vitsikäs harjoitus, että huomaisimme ettei se onnistu vasta aallokossa. Saaren takaa paljastuikin sitten vapaa meri suurine aaltoineen. Sivuaallokko painoi minua poikittain ja kädet olivat hetkessä jumissa. Mietin, että mitenkähän tästä voisi vielä jäädä pois matkasta. Ilmoittaisinko vaan, että mieheni tulee kyllä hakemaan minut, menkää te vaan. No en sentään. Kajakin evä ylös ja pidempiä rauhallisia vetoja, niin lähtihän se kajakki oikeaan suuntaan. Neljä kilometriä "linnuntietä" melottiin noin kahden metrin aaltoa ylös ja laskettiin alas. Hienoa vuoristorataa ja välillä ristiaallokkoa.

( Kuvaaja: Anssi Nupponen )
Vihdoin taukojen ja erilaisten ohjausharjoitusten jälkeen päästiin saareen Hangon länsipuolelle. Kajakin tyhjennyksen ja lepo ym. tauon jälkeen päästiin harjoittelemaan surffausta kajakilla, kaatumista, pelastamista, yhden ja kahden kajakin hinaamista. Siinä karkaili välillä melat ja kajakkikin, aallot pitivät siitä huolen. Huomasin myös kuinka vaikeaa oli välillä erottaa pelastettavaa aaltojen joukosta. Sen vuoksi on tärkeää nostaa mela pystyyn, niin meille neuvottiin. Onneksi meillä kaikilla oli kuivapuvut päällä ja ilma oli lämmin, muuten olisi tullut todella kylmä.

( Kuvaaja: Eeva Sairanen )
Vesillä vietetty aika ja erilaiset harjoitukset veivät virran vähiin. Olin huojentunut, kun pääsimme illalla syömään ja lepäämään kalliolle. Raihnaisen tuntuinen kroppani ilmoitteli itsestään kovin sanoin. Onneksi tunnen hyvän hierojan. Uni sammalvuoteella teltassa oli rentouttavaa, vaikka erilaista kuin veneessä.
Aamuauringon lämmittäessä telttoja, tuli kuuma ja tuli herättyä sopivaan aikaan. Sää oli täysin vastakkainen edelliselle päivälle. Ei tuullut yhtään ja meri oli aivan tyyni.

( Kuvaaja: Eeva Sairanen )
Aamiaisen jälkeen harjoittelimme navigointia ja selvitimme sijaintimme kordinaatit merikortilta sekä miten ne ilmoitetaan hätätapauksissa. Erityisen hyvä harjoitus myös veneilijöille oli merimerkkien sijoittaminen kuvitellulle väylälle ( naru maassa ). Tuli opittua uusia valo-ohjattuja kardinaalimerkkejä. Nyt tiedän myös mistä sana "kardinaalimoka" tulee...

( Kuvaaja: Eeva Sairanen )



Paluu matkalla tyynellä merellä melominen olisi varmaan ollut ihan tylsää, mutta me treenattiin kuviomelontaa parin kanssa, melalla ohjaillen (varmaan tuleva Olympialaji). Melottiin myös silmät kiinni ja metsästettiin tyhjennyspumppua merestä, toisten ohjeiden avustamana. Lopuksi vielä piti vaihtaa joukkueessa kajakkia toisen kanssa. Se oli hauskaa ja jännää, eikä kukaan kaatunut!
Ihana oli meloa, oppia ja harjoitella uusia asioita hyvässä seurassa. Todella rentouttavaa!

maanantai 29. elokuuta 2016

Hei mennään tsiigaan... Porkkalan aallokkoa

Viikko hurahti taas vikkelästi ja viikonloppu tuli vastaan. Perjantaina töiden jälkeen kävimme tarkistamassa veneidemme kiinnitykset kun oli hiukan tuulta luvassa lauantaille. Family Cruserimme ja Albatrossimme saivat tuplaköydet jotta varmasti pysyisivät tallella.  Samalla käynnistin Albatrossimme jonka jääkaappi on taas ollut käynnissä keväästä saakka ja akut olivat vielä melko täynnä. Kiitos aurinkopaneeleiden.Tämä oli myös hyvä hetki kokeilla molempien veneiden lämmittimiä. Family Cruiserimme Webasto ilo saanut huoltoa Tourimarinelta ja toimi nyt moitteetta, Albatrossimme lämmitin on ollut aina todella mukavan tehokas.




Lauantaina saimmekin herätä jo ajoissa. Kellon soidessa kuudelta singahdin pystyyn ja yritin herätellä tuota vieressäni nukkuvaa kaunista naista, kutsutaan myös vaimoksi. Hiukan hitaastihan hän sängystä pääsi ylös. Pikaisen aamiaisen jälkeen heitinkin hänet lähihuoltoaseman pihalle josta hän lähti kohti Hankoa. Hangossa olikin tiedossa runsaan tuulen ja aallokon lisäksi melonnan kurssitusta Rolling Kayakin ohjaamana. Itselläni ja lapsilla olisi siis kaksi päivää aikaa touhuta omiamme. Toisaalta olin hiukan kateellinen tuosta melontareissusta vaimolle..... Emme siis lähtisi heti merelle kun siellä tuuli niin maan perusteellisen paljon. Vaimo tosin lähti merelle ja katsoin netin kautta aallonkorkeutta tuolla Hangon alueella. Netti kertoikin aaltoa riittäneen melojielle, keski aallonkorkeus Hangossa oli lauantaina 2 metriä. Valitettavasti kuvia ei tältä reissulta tullut…
Lauantaina nautimme elämästämme lasten kanssa. Nukuimme pitkään ja löysäilimme aamulla runsaasti ennen aamiaista ja lounasta. Leffa ja kirjat maistuivat meille kaikille.  Lopulta oli meillä kaikilla kiintiö kirjoja täynnä ja lähdimme Porkkalanniemeen katsomaan aaltoja. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme polkua pitkin kulkemaan kohti niemen kärkeä. Auton luona jo kuulimme meren pauhua. Tämä pauhu kasvoi kasvamistaan mitä lähemmäksi pääsimme kärkeä. Koirat ihmettelivät ääntä ja olivat kiireisiä katsomaan äänen lähdettä. Saavuttuamme niemen kärkeen kallionlaelle oli näky uskomaton. Aaltoja sekä pärskeitä silmin kantamattomiin. Aallot lennätti vesiroiskeita korkealle kalliolle. 

Silti koiria sai pidellä hihnoista kiinni. Molemmat karvakuonot olisivat halunneet uimaan. Jos olisivat päässeet mereen niin ei niitä olisi enään löytänyt mistään. Merellä näkyi vain yksi purjevene ja sekin oli, hassua kyllä, ilman purjeita. Veneilijöitä taas löytyi grillipaikoilta paljon.
Mekin grillasimme lasten kanssa jonka jälkeen jatkoimme matkaa toista polkua pitkin takaisin. Täällä Porkkalassa pääsee kävelemään niin monenmoisia reittejä ettei tarvitse kulkea edes takaisin samalla polulla. On kuitenkin huomioitava muutamat yksityistontit kulkiessaan.

Itseäni kiinnosti kuinka paljon aallot olisivat häirinneet meitä ” Nurmijärven Lähteelässä ”. Eli siis siinä Merivartioaseman sillan kupeessa lahden pohjukassa.  Olisimme päässeet tänne veneellä ja rauhassa olisimme voineet kellua yötäkin täällä. Aalloista ei ollut mitään haittaa laiturin tuntumassa. Olisi ehkä sittenkin pitänyt lähteä veneilemään.... No, nyt olimme sitten kotona ja nautimme kodin suomista eduista. Illalla mietimme miten Hangossa olevat melojat olivat pärjänneet aaltojen sekä tuulen kanssa.

Kävimme myös katsomassa olisiko veneitä laituri täynnä Porkkala Marinissa. Tännekin olisi sekaan mahtunut hyvin vaikka ihan mukavasti oli veneitä parkissa. Meidän nuoremmat lapset eivät ennen olleet käyneetkään täällä. Vain vanhempien kanssa ollaan käyty syömässä herkkuja ravintolassa. 

Sunnuntaina jatkui kotijoukkojen kuorsaaminen pitkään. Lounaan jälkeen lähdimme merelle tarkoituksena mennä Bylandetiin. Itseä aina hiukan jännittää veneileminen ainoana aikuisena, lähinnä rannasta lähteminen ja rantautuminen. Ja taaskin tämä pelko oli täysin turhaa. Tytär oli ruorissa satamasta lähtiessä kun itse olin laiturilla köysissä. Mutta heti kun olimme päässeet irti paikastamme otin ruorin taas itselle. Joku joskus ihmettelee kuinka tuollaisella akselivetoisella veneellä pärjää. Mielestäni ei ole mitään vaikeutta ollut. Vene kääntyy tarvittaessa vaikka kolikon päällä kun ensin muistelee potkurin pyörimissuuntaa. Koirat olivat ihmeissään kun lähdimme vesille vaikka yksi miehistön jäsen selkeästi puuttui. 

Ajomatkan aikana oli jopa niin lämmintä että päätin jatkaa kesää. Ajelin sitten hetken aikaa ilman paitaa ja yritin saada aurinkoa hartioilleni…. Toisaalta heti kun aurinko meni pilveen oli laitettava päälle villapaita. Shortseista en silti vielä luovu, ehkä sitten syyskuun puolella. 
Bylandetiin päästyämme huomasimme että pohjoisen puoleinen poiju oli kadonnut sitten viime vuoden. Eikä siellä lännessäkään poijuja enään ole liikaa. Vielä kun on ankkurointi kielto niin taitaa saari rauhoittua entisestään kun ei isoilla veneillä pääse rantaan. Saimme veneemme poijuun ja rantaankin kiitos avustavien käsien rannassa. Tätä avustamista ei tapaa enään niin paljoa kuin menneinä vuosina tai vuosikymmeninä. usein avustaja suojelee samalla omaa venettään kun antaa autettavalle miellyttävän ja tervetulleen tunteen.


Miksi merellä on aina nälkä, mietin itsekseni kun pistin grilliin ruokaa lämpenemään. Muillakin oli grillissä eväitä ja näytti että, ne olisivat riittäneet vaikka rykmentille. Ruokailun yhteydessä huomasin katajanmarjojen olevan poiminta kypsiä. Moni ei ymmärrä kuinka paljon saarissamme ja luonnossamme on villiyrttejä sekä mausteita. Moni tietää kyllä marjat ja sienet ja jättävät paljon ruokailuun liittyvää keräämättä.

Keräsin pussiin runsaasti marjoja joita saa käytettyä pitkin talvea kasvispata ruokiin ja riistalle, miksei myös jauhelihakastiketta maustamaan. Lopulta lasten mielestä pakollisen saaren kiertämisen jälkeen lähdimme kohti satamaamme. 
Rannasta lähteminen sujui hyvin. Ensin lankonki ylös, sitten neiti tuli keulaan ja avasi köyden toisen pään irto jolloin itse menin ankkuriliinaan vetämään veneemme poijusta. Tyttö päästi köyttä irti veneestä minun vetäessä venettä ohi poijun toisesta päästä. Lopulta olimme poijun ulkopuolella ja menin ruoriin. neiti veti keulaköyden kannelle ja lapset nostivat fenderit ylös. Paluu matka sujui hiukan nopeammin myötätuulen ansiosta. Olimme kotona samaan aikaan kuin melonnalla itsensä väsyttänyt vaimo. Ja kaikilla meillä oli hyvä mieli ajastamme merellä.  

maanantai 22. elokuuta 2016

Pokemoneja ja maisemia

"Onnentunteen kokemiseen tarvitaan tavallisesti saman verran aikaa kuin kellon vetämiseen." - Anton Tsehov
Taas tuli täydellinen päivä veneilylle tai siis jopa kokonainen viikonloppu. Olisimme jo perjantaina halunneet vesille mutta, lapsi sai kutsun syntymäpäivä juhlille. Ja eikös se perjantaina jotain ripsauttanut taivaaltakin. Lopulta keskityimme perjantai illan lasten kanssa touhuamiseen sekä koiran turkin hoidolle.

Lauantai aamu koitti ja kummipoika siskonsa kanssa saapui meille vierailulle. Aamupalaksi tarjoilin 4-viljan puuroa ja kun kaikki ei mennytkään kattilasta tein siitä hampurilais sämpylöitä veneretkeämme varten. Lounaan jälkeen siirryimmekin Family Cruiseriimme ja vaimon toimiessa kipparinnanna lähdimme satamastamme kohti Helsinkiä. Haaveena oli yöpyminen Suomenlinnassa. Pujahdimme satamastamme Vasikkasaaren pohjoispuolelta Miessaaren selälle. Täällä huomasimme monen muunkin pyrkivän Helsinkiin ja sieltä pois. Ennen Melkkiä käännyimme pois ruuhkasta ja suunnistimme kohti Harmajan majakkaa. Olimme ensimmäistä kertaa omalla veneellä katselemassa tätä vaikuttavan näköistä rakennusta. Tämän jälkeen ajoimmekin kummipojan ohjaamana kohti Kustaanmiekkaa. Itse olin neuvomassa poikaa että, mitä kaikkea tulee huomioida vesiliikenteessä.



Otin ruorin itselleni ennen kapeikkoa jotta lapset saivat katseltua ”Suokkia” rauhassa. Kierrettyämme Suomenlinnan tulimme vierasvenesatamaan. Ajoimme nätisti jonossa purjeveneen perässä ja takanamme tuli toinen vene. Kaupungin puolelta sillan alta saapui isohko vene joka olikin sitten kiireisempi kuin kukaan meistä.  Olimme jo perukassa kun yksi purjevene peruuttaa pois kun ei mahtunutkaan. Kaikki muut veneet väistivät paitsi tämä kiireinen joka kuvitteli pääsevänsä ohitse laituriin. No, ähäkutti. laiturissahan ei ollutkaan tilaa. Meni hukkaan hosuminen. Itse lähdimme sitten Vallisaareen.
Täälläkin näytti hetken siltä ettemme pääsisi rantautumaan. Onneksi hetken kelluttuamme paikka vapautin meille ja saimme rantauduttua.
Ensi töiksemme teimme kanaburgerit uunituoreisiin sämpylöihin. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ruokaillessa mietimme miksei tänne ole tehty saman tein paria laituria ja kunnollista kioskia? Koska heti rannasta lähdettyä oli ravintolatoimintaa ulkoisesti sopiva tiili kasarmi. Laituri maksoi 5 € mutta kun menimme maksamaan sitä tuonne kioskiin niin se olikin jo kiinni. Maksu ei ole paha mutta hiukan hassua ettei sen suorittaminen onnistunut.

Saarella oli paljon nähtävää enkä ymmärrä välttämättä kaikkea kritiikkiä mitä olen saanut lukea kesän aikana lehdistöstä. Okei, luonto on kaunista ja arkaa. Mutta eiköhän esimerkiksi armeija ole huolehtinut luonnon muokkaamisesta muutamaan kertaan lähes räjäyttämällä saaren. Luonto on hieno asia mutta pitääkö se suojella kuolleeksi? Siltikin luonto nykyisellään oli kaunista ja vaikuttavaa. Lisäksi nuo opasteet tekivät saaren tarinaa eläväksi. Lapsilta piti välillä kysyä näkevätkö he muutakin kuin vain Pokemoneja….Vallisaaressa on todella hieno näköalapaikka josta on lähes esteetön näkymä kaikkialle. Koirille toki hiukan pelottava paikka kun on metalliritilää tuo lattiapinta. Lopulta kierros saatiin tehtyä ja olikin aika miettiä yöpymistä. Vallisaaressahan ei saa yöpyä.Toivottavasti tulevina vuosina laituripaikkoja on lisää ja yöpyminenkin sallitaan.
Lähdimme ajelemaan kohti kotoisia vesiä kun emme viitsineet enään pyörähtää tuonne Suomenlinnaan. Olimme saaneet kulttuuria ja nähtävyyksiä aivan tarpeeksi.

Pian lähtömme jälkeen saimme varmastikin kesän suurimmat aallot kohdallemme osuneesta Tallinnan risteilijästä. Halusimme rauhallisemman paikan jossa olla yötä. Päätimme ajaa Rövarenin rantaan ja laittaa keulaan taas tuon lankongin jolla rantaan pääsee hyvin. Toisin kuitenkin kävi. Matkalla aloimme miettiä paikkoja joissa emme näillä vesillä vielä ole vierailleet. Muistin naapurin kertoneen Käärmesaaresta. Tämä saarihan on aivan väylän varrella ja saaren pohjois puolella on laituri jonne rantautua. Vähän kuitenkin epäilytti paikan sijainti. Käärmeluodoista oli melonta-ajoilta muistikuva levottomina paikkoina mutta ei mitään havaintoa Käärmesaaresta. Onneksi laiturissa oli purjeveneitä kiinnittyneinä ja ei niin mitään elämää. Rantautuminen sujui hyvin neidin poimiessa poijun ja vaimon loikatessa laiturille ketterästi kuin leopardi. Illalla emme lähteneet saarta kiertelemään vaan petasimme pedit takakajuuttaan kolmelle ja aterioon yhdelle sekä minulle ja vaimolle keulapunkkaan. Yö oli lämmin eikä Webastoa tarvinnut laittaa päälle.


Aamulla söimme tukevan aamiaisen jonka jälkeen lähdimme tutustumaan saareen. Itä- ja eteläranta olivatkin kauniita kallioisia rantoja joilla oli monia hyviä uintipaikkoja sekä pienen veneen rantautumispaikkoja. Tietenkin myös melojille sekä sub lautailijoille on ympäri saarta paikkoja. Eteläkärjessä oli mielestämme saaren paras grillipaikka. Varmasti tulemme vielä joku kerta tekemään täällä ruokaa. Lapset luikahtivat koirien kanssa uimaan ja me aikuiset nautimme auringosta. Länsirannalla törmäsimme paikan vessoihin ja toiseen grillipaikkaan. Selkeästi metsäisempi mutta, mukava paikka tämäkin. Saimme kerättyä vatsaamme mustikoita ja mukaan hiukan kanttarelleja. Tällä kertaa emme kuitenkaan tehneet sienirisottoa taikka mustikkaherkkuja. 
Päivä kuitenkin kului eteenpäin. Oli aika syödä feta salaattia ja vähän grilliherkkuja ennen lähtemistä kohti kotia. Kotimatkalla menimme Miessaaren selän yli kohti Torra Lövötä. Poika oli alkumatkasta ruorissa ja kävimme taas läpi mitä kaikkea on huomioitava tuollaisessa ruuhkassa kuin nyt oli. Ja pojan pää sitten pyöri kunnolla jotta huomioi purjehtijat sekä takaa ohittavat isot alukset.  Ja loppu matkan sain itse ajella kohti satamamme. Rantautumisen jälkeen ja kotiin päästyämme olo oli hiukan voipunut mutta onnellinen. Uskon lapsiemme ja kummipojan siskonsa kanssa saaneen taas hienoja kokomuksia tästäkin viikonlopusta. Me ainakin saimme vaimon kanssa taas paljon muisteltavaa talvelle.

perjantai 19. elokuuta 2016

Uiva 2016

Haaveet, kaikki turhat haaveet Minut on jo saaneet huutamaan huomiseen Liikaa, kai vaadit multa liikaa
Mut onks siin jotain liikaa, jos tunteeni selviksi teen? Kelle kuulut silloin, nyt vastausta ootan illoin Mä saavun paikkaan aikaan odotettuun En koskaan saata tietää Milloin määränpäähän tieni vie tää matka miehen vieraan tunnetun Haaveissa vainko oot mun”

Haaveilu tekee toisinaan hyvää. Haaveilet sitten asioista, ihmisistä taikka ihan mistä vaan. Meidän jokaisen tulisikin harrastaa haaveilua säännöllisesti jotta voimme saada jotain mukavaa itsellemme taikka toisille. Aina haaveilu

Loppukesän yksi odotetuimmista haaveilu hetkistä on tämä Uiva-venenäyttely. Aina ennen messuille menemistä pitää laittaa varmuudeksi pari riviä jokaista mahdollista lottoa. Jos vaikka napsahtaisi suuri voitto tilille.

Meillä ( minulla ) on tapana haaveilla tilanteesta jossa voisin ostaa haluamani veneen ilman miettimistä rahatilanteesta. Nyt messuille saavuttuamme aloitimme leikin lasten kanssa ja he valitsivat ensin itselleen autot. Molemmat löysivät mieleisensä Volvo autot. Ja osasivat myös perustella valintansa.

Tämän jälkeen siirryimmekin jo viranomaisten hellään huomaan. Tosin ihan vapaaehtoisesti. Ensimmäinen kosketus veneisiin tapahtui järjestyksessä Meripelastus , Merivartiosto ja Poliisi . Tytär soitti kun olimme Poliisien luona ja jouduin vähän kiusaamaan sanomalla että, olemme poliisien haastattelussa…. Lapset pääsivät istumaan kaikissa kolmessa veneessä ja kyllä ainakin pojalla heräsi kipinä ryhtyä Merivartio-mieheksi isona.

Viranomaistapaamisten jälkeen siirryimmekin laiturille haaveilemaan lisää. Ennakko haave oli päästä muutamaan isompaan veneeseen joista yksi voisi olla purjeilla varustettu. Ensimmäisinä saavuimme Targojen kohdalle. Nyt emme menneet vierailulle näihin veneisiin vaikka niitä oli tarjolla monenmoisia. Ehkä näistä jäi mieleen Targa 44 mahtava tiikki-kansi.  Seuraavaksi pysähdyimme meripartiolaisten ( Partiolippukunta Navigatores ) veneen luokse. Heillä oli todella hieno vanhempi purjevene jota olivat kunnostaneet paljon. Olivat kuulemma tehneet itse siihen tiikki-kannen. Mahtavaa toimintaa ja kestävää kehitystä. Ei venettä tarvitse vaihtaa kovin usein. Usein voi riittää pelkkä päivittäminen.
Mutta, mutta, lopultakin pääsimme eräiden mastollisten veneiden luokse. Lagoon katamaraanit ovat olleet useita vuosia meidän ( minä ja lapset ) ”salaisia” haaveita. Aloitimme katselumme pienemmästä ( Lagoon 39 ) veneestä. Tämäkin olisi mahtava vene meidän pesueelle. Tilaa riittäisi kyllä hienosti meille. Keskustelimme pitkään veneen myyjän kanssa ja kerroimme mitä haaveita meillä on. Lopulta keskustelu ohjautui mahdollisuuteen vuokrata kyseisiä veneitä. Ehkä mekin vuokraamme Lagoonin joskus ennen mahdollista ostamista. Mahdollisia vuorauspaikkojahan oli monia



Kierros ja keskustelut tehtyämme katselimme Tito Boatsin Nemo 600 venettä. Tämä herätti jopa vaimossa tunteita. Poikkeuksellisen näköinen ja oloinen alumiininen vene oli kyseessä. Vähän erilainen kuin perheemme ensimmäinen alumiini vene. Todella mahtavasti peiliksi kiillotetut kyljet ja hienosti toteutettu istumisjärjestely yhdessä perästä avoimen kannen kanssa. Tätä on joskus päästävä ajelemaan.
Nyt oltiin jo koettu mielestämme paljon ja olimme valmiita poistumaan messuilta. Mutta kuinkas kävikään…. Kohdallemme osui Albatross Aves. Kävimme juttelemassa Syrjäsuon kanssa tästä uudesta mallista ja myöskin meidän sydäntä lähellä olevasta Flying Albatrossista. Ja kyllä täytyy nostaa hattua kaikille veneveistämöille jotka edelleen tekevät veneitä Suomessa.

Tämän jälkeen olimme jo lähdössä kotiin. Toisin kävi, palasimme jälkiämme takaisin päin ja hyppäsimme isompaan Lagoon 42:een. Tämä on SE vene….. Lähes täydellinen meidän tarpeisiin. Avotilasta lähtien kaikki tuntui napsahtavan kohdilleen. Ja sitten ne sisätilat, Wau. Kannellakin kävimme kävelyllä ja kyllä tämä vene vakuutti kokonaisuutena meidät. Poikaa kiinnosti myös keulan trampoliini mutta, sinne emme häntä messuveneessä päästäneet. Jatkoimme keskutelua vuokraus palveluista. Ehkä, ehkä…..

Lopulta pääsimme kuitenkin pois veneistä ja laiturilta. Nenä kohti porttia ja ulkona odottavaa autoa. Silti vaimo harhautui matkan varrella Veneilijän Verkkokauppaan. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa. Silti huomasin kaivavani maksuvälinettä hetken kuluttua esille. Vaimo ihastui Helly Hansenin takkiin joka jäikin hänen päälleen. Itse haastelin myyjän kanssa tulevan talven aikana tehtävistä hankinnoista. saa nähdä mitä talven aikana tuleekaan ostettua Family Cruiseriimme.

Kokonaisuutena reissu oli mukava vaikka alkuun satelikin hiukkasen. Suosittelen vierailua vaikka ei olisikaan mikään veneilijä tai edes tuleva veneen omistaja….. Avoinna vielä sunnuntaihin saakka.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Illallis risteilyllä

"Tunsin jälleen, kuinka onni asui yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa - lasi viiniä, kastanja, pieni vaatimaton liesi, meren kohinaa, ei muuta. Tunteakseen että tämä on onnea, ihminen tarvitsee vain yksinkertaisen ja tyytyväisen sydämen." - Niko Kazanzakis 

Sataa, tuulee ja salamoi. Tällainen viikonloppu oli päällisin puolin. Toki mahtuihan siihen aurinkoakin. Valitettavasti emme lähteneet merelle. 

Vaimo sanoo että, minä olen laiskistunut veneilyn suhteen. Itse koen sen niin että, nyt olen ollut mukavuuden haluinen keski-ikäinen mies.  Ei ole mitään pakkoa viedä perhettä tuulen ja myrskyn armoille. Huviveneilyähän tämä meidän perheen yhteinen aika on. Toki on aika jolloin tullaan menemään vapaaehtoisesti tuonne myrskyyn kokeilemaan veneen ominaisuuksia. Ja ominaisuudethan veneessä riittävät vaikka minne ja millä kelillä tahansa.

Maanantaina työpäivän jälkeen olikin sitten hyvää ilmaa merellä. Lapsien viimeinen kesälomailta kyseessä ja meidän teki mieli merelle. Veneelle päästyämme kyselimme lasten toiveita kohteesta. Ehdotuksia tuli Pentalasta, Stora Herröön ja myöskin pelkkä veneily oli vaihtoehtona. Tällä kertaa valitsimme pelkän veneilyn joka suuntautui kohti pääkaupunkiamme. Lapset ja vaimo eivät olleet aikaisemmin veneilleet Suomenlinnan ympäri. Teimme iltaveneilystä samalla illallisristeilyn. Aloimme nauttimaan iltapalaa saapuessamme Kustaanmiekkaan ja jatkoimme ruokailua Kaivopuiston kohdalle. Olin onnellinen tästä yksinkertaisesta iltapalasta yhdessä lasten ja vaimon. Monesti lähdetään onnea hakemaan kauempaa kuin mitä oman nenän edestä löytyy.



Suomenlinna ohitettuamme kerroin Suomenlinnan kirkosta   historia pläjäyksen koko venekunnalle. Saas nähdä kuuntelikohan kukaan minua. Tuolla kirkolla on aika moninainen historia kerrottavana lähtien siitä että katolla loistaa majakka sekä siihen että, kirkko on ollut ortodoksinen kirkko joskus ammoisina aikoina. Muutenkin Suomenlinna on todella mielenkiintoinen paikka joka kaipaisi paljon aikaa jotta siitä saisi edes jotain talletettua sisäänsä.  Emme ole vielä kertaakaan olleet yötä Suomenlinnassa ja taas minussa heräsi toivo josko sitä joskus edes…. Muistan haaveilleeni jo pikku pojasta saakka pääseväni omalla veneellä tänne Suomenlinnaan. Olin myöskin kateellinen muutamalla luokkakaverilleni kun he kertoivat käyneensä "Suokissa" omalla HT-veneellä.  Ja kyllähän tuon Kaivopuiston ohi ajamisessa on aina tunnelmaa, samoin kuin siellä cruisaillessa. 




Vielä on onneksi kesää jäljellä mutta, on paljon tapahtumiakin jäljellä tälle kaudelle. Kaikki tapahtumathan kasaantuvat aina tunnetusti samalle ajankohdalle, kuten nytkin. Viikonlopuksi on luvattu kaunista ilmaa joten veneilläkin haluaisimme.  Lapsilla on jo suunnitelmat valmiina minne mennään perjantaista lauantaihin, saunaan kun on päästävä.  


Uiva – Flytande 2016  on yksi pakollisista jutuista joita käydä katsomassa. Itseäni kiinnostaa tuolla tarvikkeet sekä purjeveneet. Lapset haluavat päästä kävelemään Lagoon – katamaraanin  kannelle ja sisätiloihin.  Poikkeamme noille messuille varmasti heti torstaina tai perjantaina. Onneksi on vielä mahdollisuuksia lotto-voittoon ennen kuin messut ovat ohi....

Ja toinen tapahtuma jossa ajattelimme käydä on Pentalan Saaristopäivät. Olemme useasti olleet tuolla tutustumassa paikalliseen historiaan ja aina ollut mukavaa. Ehkä opastus saarella taikka Historialliset yhteydet Viron rannikolle kiinnostaisivat tällä kertaa.