Mainos

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kotoisilla vesillä


On jo kulunut viikko siitä kuin meriretki on päättynyt.  Meidän oli tarkoitus veneillä koko viikonloppu perjantaista sunnuntaihin. Valitettavasti tämä ei onnistunut. Järjestin itselleni muuta tekemistä perjantai iltapäiväksi. Eli, jouduin asioimaan paikallisessa matkapuhelin kaupassa. Viereiset eri operaattorien kaupat olivat tyhjiä ja itse jonotin keskimmäisessä kaupassa tunnin. kotiin päästyäni en jaksanut kiinnostua vesille lähdöstä.




Lauantaina nautimme rauhallisen aamiaisen kotona ja suunnittelimme vesille lähtöä ja yöpymistä veneessä. Sunnuntaina olisimme kuitenkin menossa sukulaisiin Mouhijärvelle joten ihan kauas emme lähtisi. Lapsilla alkoi ilmeisesti jo loma painaa hartioilla kun eivät hihkuneet veneelle. Pikainen soitto kummipoikamme perheeseen toi meille veneily seuraa lauantai päiväksi.

Pääsimme lähtemään satamastamme puolilta päivin ja suunnistimme Espoon Torra Lövöhön. Tämä saari on ollut aina melko rauhallinen kun olemme olleet siellä. Ensimmäinen kokemus tuosta on kun lähdimme vuosia sitten sinne naapuri miehen kanssa lähes aamuyöstä ( 04:00 ). Tuolloin meitä tervehti kettu rannalla ja upea auringon nousu .   Nyt ranta olikin lähes autio ja laitoimme veneemme laituriin kiinni ja perän ankkuriin. Tässä laiturissa on mahdollista rantautua, parhaimmillaan olen nähnyt laiturissa olevan viisi isompaa venettä.

No, rantaan päästyämme ”pinkaisimme” suoraan grillipaikalle. Tämä onkin ehkä yksi komeimpia Espoon saarten grillipaikkoja. Maisemia riittää etelään, läntee ja pohjoiseen. Kotagrilli oli melko uusi ja pöytä siinä vieressä olikin siisti.Grillipaikan ja laiturin välissä onkin sopivasti puuvarasto joka alkaa olla jo melko tyhjä.  Pitkästä aikaa olimme ostaneet evääksi makkaraa ja maisseja. Kummipoika taas luottaa nugetteihin sekä grillijuureksiin.  Murkinat maistuivat meille kahdelle perheelle hyvin ja kun olimme saaneet vaahtokarkitkin siirrettyä vatsoihimme lähdimme saari kierrokselle.




Torra Lövö omaa ehkä saariston yhdet parhaista kalliokirjoituksista ja kuvista. Kuvia on niin monen moisia ja joistakin niistä on jälkeenpäin otettu Geokätköilijöiden haasteeksi. Nämä kalliokirjoitukset löytyvät saaren itärannalta. Vaimo sanoi saarta kiertäessä että, tämä muistuttaa Jurmoa. Syy tähän toteamukseen oli saarella olevat kivipellot. Ja niiden aaltoileminen kuten tuolla Jurmossa. Kierroksemme meni takaisin veneemme luokse Poliisien saunan ohitse. Tässä edessä onkin hiekkaranta jossa nytkin oli useampi vene ankkurissa.  Lopulta saavuimme takaisin veneemme luokse jossa lapset sitten lähtivät kallioilta uiskentelemaan. Vesi ei kuulemma ollut kylmää….. uskoo ken haluaa. Uinnin jälkeen lähdimmekin sitten kohti kotisatamaa jonne veimme vierailijat. Ajoimme suoraan septi-tankin kohdalle.  Vieraat jätettyämme tyhjensimme septin ja katsoimme pilssin tilanteen. Imasimme pilssistä varmaan noin 0,5 litraa vettä. Eli siis ei yhtään vuoda merivettä syystä tai toisesta sisään veneeseen.


Tämän jälkeen kello oli vielä päivän puolella. Siirryimme kohti Vasikkasaarta. Tarkoitus oli minulla ja vaimolla että, viettäisimme yön veneessä. Lapset alkoivat toivoa saunaan pääsemistä venerantaamme ja sitten kotiin nukkumaan. Jaksaisivat kuulemma matkustaa seuraavana päivänä paremmin kun olisivat nukkuneet kotisängyissään. No, ainakin söisimme iltapalaa veneessä. Laiturihan on melkoisen uusi ja hyvä. Poika laittoi veneen poijuhaalla kiinni poijuun ja neiti kiinnitti keulan laituriin. Vaimo tosin oli varmistamassa pojan työskentelyä. Vene kun oli  saatu kiinni, keitimme pannullisen teetä ja söimme leipiä ennen pasianssi pelien pelaamista. Lopulta lähdimme vielä jaloittelemaan laiturin läheisyyteen. On kyllä komea paikka ja grillaamiseen sekä viihtymiseen soveltuu tosi hyvin.

 Rannassa on jopa vesi-wc ja suihkut heti grillikatoksen vieressä…. Kuljeskelimme hetken rannalla ja lapset kiipeilivät puissa sekä hyppivät kivillä. Vähän jumppaa ennen saunaa….. Lähtiessämme pois irroitti vaimo keulaköydet ja itse otin perästä tuon poijuliinan pois. Vaimo oli taas ”kipparinnana” kotimatkan. Hyvin alkaa hänelläkin sujua rannasta lähdöt sekä rantautumiset. Puhumattakaan ajamisesta väylillä. Kotisatamaan saapuessa vaimo ajoi suoraan laituripaikkaamme ja pysäytti veneen nätisti juuri oikeaan kohtaan jotta lapsi pääsi kiinnittämään keulan. Täämn jälkeen olikin hienoa siirtyä saunomaan ja kotiin nukkumaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti