Mainos

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kyynel silmässä…..



Luulin, että tiesit sen, että olen luonas onnellinen.
Luulin, että tiesit sen, kun katsoit minuun läpi hiljaisuuden.
Luulin, että paljastun viimeistään silloin, kun:

Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa.
Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa.
Sami Saari 

Nyt on aikuinen mies herkillä. Menneellä viikolla tuli veneiltyä useampi kerta Albatross veneellämme. Tämä vene on ollut pitkään meidän haaveissa ja on se kyllä ollut todella mukava vene. Silti on tullut aika jättää hyvästit jo lähes perheenjäsenellemme. Veneen nostaminen talvelta turvaan ei ole enää käsissämme, vaan uuden omistajan.

 Lauantaina meillä kävi myös Family Cruiserillamme odotettu vierailija.
Verhoilija tuli paikanpäälle katsomaan keulakajuutan patjoja. Lauantai iltapäivä käytettiinkin sitten uusien patjojen suunnittelussa. Saas nähdä tuleeko meille keulan sängyn patjojen lisäksi myös aterioon uudet patjat. Takakajuutassa olivat patjat melkoisen hyvässä kunnossa, joten ne päivitetäänkin sitten myöhemmin. Pakko hiukan priorisoida kuluissa. 

Lopulta pääsimme satamasta kotiin. Olihan siellä mennytkin jo useampi tunti. Kokoonnuimme koko perheen voimin syömään pitsaa. Isot lapsetkin poikkesivat kotiin. Ilmeisesti isän tekemä ruoka maistuu edelleen. Mukava, kun on isoja lapsiakin taloudessa. 

Mutta ei meillä enää ole nykyisenkään veneen talvehtimisen kanssa ongelmia.
Sunnuntai aamulla leivoin sämpylöitä perheen aamiaiselle ja minulle sekä vaimolle evääksi venematkaamme varten. Olimme lähdössä ajelemaan kohti Kråkötä. Eli veisimme Family Cruiserimme talveksi säilytykseen sinne missä hän on majaillut käsittääkseni aina. Veneenveistäjä olisi jo tuolla odottamassa  meidän saapumista. 

Satamasta lähtiessämme tarkistimme vielä tuulen voimakkuuden sekä suunnan. Tuulen voimakkuus ei tulisi esteeksi matkallemme. Päätimme säästää aikaa ja oikaista ulkokautta kohti itää. Torra Lövön kohdalla katselimme pienten purjehtijoiden kisailevan aikomallamme reitillä. Ei muuta kuin vielä ulommas... Mutta, mutta, aallokko alkoi kiusaamaan meitä. Istuimme vaimon kanssa molemmat penkeillämme omilla laidoillamme, välissä 1,5 metriä. NO, yhtäkkiä havaitsin vaimon lentäneen syliini isomman aallon toimesta. Ja tuo aalto ei ollut vielä sittenkään iso. Aallot kasvoivat todellakin runsaiksi, meille nämä olivat kauden suurimmat aallot. Keskiaallon korkeus oli 0,7 m Helsingin edustalla. Nämä olivat noin kaksi metrisiä. Käännyimme myötäaaltoon ja teimme nopeusennätyksemme. Normi vauhti meillä on 6,8 -7,3 solmua. Nyt painoimme menemään pitkät matkat 10,3 solmua vaihtamatta moottorin tehoja. Lähellä Melkkiä näimme sitten merivartioston pelastustoimissa. Purjeveneen masto oli kadonnut jonnekin....

Päätimme ajaa sittenkin sisäreittiä. Kaivopuiston ja Suomenlinnan kohdalla oli rauhallista ajella lähes tyynessä. Hevossalmen sillalle tullessamme jouduimme odottelemaan noin 10 minuuttia. Oikein nousi taas muistot pintaan molemmilla meistä. Vaimo muistutti minua ajoista jolloin hän odotti kotona ja itse olin armeijassa "sotimassa". Olihan Santahaminassa kyllä hyvät munkit joita sai syödä riittävästi kun vaimo ei päässyt vaikuttamaan munkkien kulutukseeni. 

Vuosaaren ohitus kesti mielestämme pitkään kun satama näkyi todella kauas. Sipoon selällä aallokko oli sitä mitä sen piti olla eli noin puoli metristä. Tällöin nautimme reissustamme täysin rinnoin. Suunnittelimme jopa ensi kevättä kun hakisimme veneen pois talvisäilytyksestä. Josko aloittaisimme retkeilyt täältä meistä katsottuna idästä. Kauniin näköisiä paikkoja on kyllä paljon ympäri merta. 

Lähempänä Porvoota öljysataman kohdalla aloimme viimeistellä veneen tyhjennystä tavaroista. Ja kyllähän vaimo löysi paljon sellaista kotiin vietävää mitä itse en osannut nähdä.  Ja juuri ennen retkemme pääte pistettä tyhjensimme septin jottei keväällä olisi mitään turhaa tuoksua vastassa. 

Family Cruiserien kotipaikassa Kråkössä kiinnityimme poijuun. satamassa oli jo muutenkin täyttä. Saimme kyydin rantaan Herra Lindströmmiltä. Itse soudin sitten useamman kuormallisen tavaroita veneestä laiturille. Oli hauskaa soudella pikkuisella veneellä. Meinasin jättää rakkaan vaimon veneelle mutta hellyin kuitenkin ja hän pääsi soutuveneen kyytiin ja rannalle. Ennen pitkään saapui tyttäremme poikakaverinsa kanssa autolla rantaan. Veneestä talveksi poistetut tavarat kyytiin ja viimeinen silmäys Leaninaan. Melkein kyynel tuli silmään....

tiistai 20. syyskuuta 2016

Harrastus toimintaa parhaimmillaan....

Kuva: Milja Fromholtz / Altia
 ”Samppanjan nauttiminen saa tuntemaan että on sunnuntai ja elämän parhaat päivät ovat juuri kulman takana” Marlene Dietrich 

Menneellä viikolla pääsin osallistumaan Mikä Viini tapahtumaan. Nämä messut on ollut jo useana vuotena itselläni alkusyksyn ilon aihe. Jokin tekosyy siihen ettei pääse veneelle… Tänä vuonna pääsin töihin Codorniu ständille jossa onkin meidän talouden lempi Cava maistateltavana. Torstaina meitä komeita miehiä olikin paikalla useampi. Kaksi iltaa menivät nopeasti kun oman työn (talouspalveluissa) vastapainona olin oman mielenkiinnon kohteen ympäröimänä. 




Kuva: Milja Fromholtz / Altia

Ensimmäistä kertaa mukana olivat myös jo nyt aikuiset lapsemme. Hieno tilaisuus heillekin tutustua vastuullisesti viinien maailmaan. Molemmat isoista tytöistämme olivat ihmeissään tällaisesta mahdollisuudesta nauttia pieni annos juomaa pienellä maksulla. Ja onhan minulla ja heillä aikalailla erilaiset toiveet viineiltä....

Onneksi ilmat suosivat vielä meitä veneilijöitäkin. Olen ajellut viikon sisällä meidän Albatrossilla ja Family Cruiserilla. Molemmat veneet ovat kyllä hienoja veneitä mutta toki hiukan erilaisia. Alkaa olla veneilyt kohta tämän kauden osalta ohi. Sunnuntaina olisi tarkoitus viedä Family Cruiserimme talvisäilytykseen tuonne Porvooseen. Molemmista veneistä on tyhjennetty vesisäiliöt ja Albatross on vain patjojen sisälle kantamista vaille valmis talvehtimaan. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Joko olisi aika jatkaa.....

”Herrojen huvikuunarit ja juppiskootterit” pannaan verolle ( Timo Soini )

Taas ollaan keskusteltu verolle panosta. Nyt verolle pano ei koske kaikkia vaan ainoastaan Herroja sekä Juppeja. Minulla ei ole mitään tällaista leimaamista vastaan.Olisin halunnut olla juppi silloin 80-luvulla ja nyt saan olla herra. Hienoa. Koskeehan tuo vero luonnollisesti kaikkia tasapuolisesti? 

Miten on järvillä olevat isommat veneet jotka ei kaikki ole rekisteröityinä?


Oltuani vierailulla kauniilla järvenranta mökillä pisti taas ajattelemaan onko kaikki veneet rekisterissä. Tontin ohitse ajeli venettä jos jonkinmoista. Pienestä soutuveneestä isompaan put-put veneeseen. Oli sähkömoottori venettä sekä suurempi tehoista isoa avovenettä. Osassa oli rekisterinumero kyljessä, tiedä sitten onko enään voimassa oleva. 

Meillä leijui tontilla ihana tervan tuoksu, kun vaimon sisko tervasi nuotion vierustan istuin tukkien kannat. Noilla pölleillä istuen oli hyvä halstrata ahven saalis. Samaisilla tukin pätkillä istuen mietiskelin näitä vero asioita. 


Minun veneilyyn ei tuo suunnitelman mukainen vero tule vaikuttamaan. Pahin skenaario johon olen törmännyt lehdistössä on kooltaan sama summa kuin meillä meni kesällä yhteen tankilliseen polttoainetta. Ajan sitten sen verran vähemmän....... En todellakaan, tankkasin vain kerran kesällä ja siitä riittää vielä vähän keväälle 2017. Olemme kuitenkin olleet saaristomerellä tuolla polttoaineella kaksi viikkoa ja koti vesilläkin useampi reissu on tehty.

Paatos sikseen. Nyt on tullut aika jo vähän tyhjennellä Family Cruiseriamme. Kävin satamassa vierailulla ja hain veneestä pois kaikki ruoka-aineet. Niitä ei ollut jäljellä kuin aivan hiukkasen. Kaikki ilmeisesti mitä ollaan kannettu veneeseen katoaa meidän suihimme. Ja hyvä niin. Paria saaristolaisleipää lukuunottamatta ei mennyt pilallekaan muut ruoka-aineet. Otin myös kassillisen tyynyjä sekä muita kesän tavaroita mukaan. Kohta viemme Leaninamme talviunille hänelle tuttuun paikkaan.  Toivottavasti ennen syksyn kylmiä voisimme ehtiä veneilemään vielä muutamia kertoja.