Mainos

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kyynel silmässä…..



Luulin, että tiesit sen, että olen luonas onnellinen.
Luulin, että tiesit sen, kun katsoit minuun läpi hiljaisuuden.
Luulin, että paljastun viimeistään silloin, kun:

Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa.
Onnen kyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa.
Sami Saari 

Nyt on aikuinen mies herkillä. Menneellä viikolla tuli veneiltyä useampi kerta Albatross veneellämme. Tämä vene on ollut pitkään meidän haaveissa ja on se kyllä ollut todella mukava vene. Silti on tullut aika jättää hyvästit jo lähes perheenjäsenellemme. Veneen nostaminen talvelta turvaan ei ole enää käsissämme, vaan uuden omistajan.

 Lauantaina meillä kävi myös Family Cruiserillamme odotettu vierailija.
Verhoilija tuli paikanpäälle katsomaan keulakajuutan patjoja. Lauantai iltapäivä käytettiinkin sitten uusien patjojen suunnittelussa. Saas nähdä tuleeko meille keulan sängyn patjojen lisäksi myös aterioon uudet patjat. Takakajuutassa olivat patjat melkoisen hyvässä kunnossa, joten ne päivitetäänkin sitten myöhemmin. Pakko hiukan priorisoida kuluissa. 

Lopulta pääsimme satamasta kotiin. Olihan siellä mennytkin jo useampi tunti. Kokoonnuimme koko perheen voimin syömään pitsaa. Isot lapsetkin poikkesivat kotiin. Ilmeisesti isän tekemä ruoka maistuu edelleen. Mukava, kun on isoja lapsiakin taloudessa. 

Mutta ei meillä enää ole nykyisenkään veneen talvehtimisen kanssa ongelmia.
Sunnuntai aamulla leivoin sämpylöitä perheen aamiaiselle ja minulle sekä vaimolle evääksi venematkaamme varten. Olimme lähdössä ajelemaan kohti Kråkötä. Eli veisimme Family Cruiserimme talveksi säilytykseen sinne missä hän on majaillut käsittääkseni aina. Veneenveistäjä olisi jo tuolla odottamassa  meidän saapumista. 

Satamasta lähtiessämme tarkistimme vielä tuulen voimakkuuden sekä suunnan. Tuulen voimakkuus ei tulisi esteeksi matkallemme. Päätimme säästää aikaa ja oikaista ulkokautta kohti itää. Torra Lövön kohdalla katselimme pienten purjehtijoiden kisailevan aikomallamme reitillä. Ei muuta kuin vielä ulommas... Mutta, mutta, aallokko alkoi kiusaamaan meitä. Istuimme vaimon kanssa molemmat penkeillämme omilla laidoillamme, välissä 1,5 metriä. NO, yhtäkkiä havaitsin vaimon lentäneen syliini isomman aallon toimesta. Ja tuo aalto ei ollut vielä sittenkään iso. Aallot kasvoivat todellakin runsaiksi, meille nämä olivat kauden suurimmat aallot. Keskiaallon korkeus oli 0,7 m Helsingin edustalla. Nämä olivat noin kaksi metrisiä. Käännyimme myötäaaltoon ja teimme nopeusennätyksemme. Normi vauhti meillä on 6,8 -7,3 solmua. Nyt painoimme menemään pitkät matkat 10,3 solmua vaihtamatta moottorin tehoja. Lähellä Melkkiä näimme sitten merivartioston pelastustoimissa. Purjeveneen masto oli kadonnut jonnekin....

Päätimme ajaa sittenkin sisäreittiä. Kaivopuiston ja Suomenlinnan kohdalla oli rauhallista ajella lähes tyynessä. Hevossalmen sillalle tullessamme jouduimme odottelemaan noin 10 minuuttia. Oikein nousi taas muistot pintaan molemmilla meistä. Vaimo muistutti minua ajoista jolloin hän odotti kotona ja itse olin armeijassa "sotimassa". Olihan Santahaminassa kyllä hyvät munkit joita sai syödä riittävästi kun vaimo ei päässyt vaikuttamaan munkkien kulutukseeni. 

Vuosaaren ohitus kesti mielestämme pitkään kun satama näkyi todella kauas. Sipoon selällä aallokko oli sitä mitä sen piti olla eli noin puoli metristä. Tällöin nautimme reissustamme täysin rinnoin. Suunnittelimme jopa ensi kevättä kun hakisimme veneen pois talvisäilytyksestä. Josko aloittaisimme retkeilyt täältä meistä katsottuna idästä. Kauniin näköisiä paikkoja on kyllä paljon ympäri merta. 

Lähempänä Porvoota öljysataman kohdalla aloimme viimeistellä veneen tyhjennystä tavaroista. Ja kyllähän vaimo löysi paljon sellaista kotiin vietävää mitä itse en osannut nähdä.  Ja juuri ennen retkemme pääte pistettä tyhjensimme septin jottei keväällä olisi mitään turhaa tuoksua vastassa. 

Family Cruiserien kotipaikassa Kråkössä kiinnityimme poijuun. satamassa oli jo muutenkin täyttä. Saimme kyydin rantaan Herra Lindströmmiltä. Itse soudin sitten useamman kuormallisen tavaroita veneestä laiturille. Oli hauskaa soudella pikkuisella veneellä. Meinasin jättää rakkaan vaimon veneelle mutta hellyin kuitenkin ja hän pääsi soutuveneen kyytiin ja rannalle. Ennen pitkään saapui tyttäremme poikakaverinsa kanssa autolla rantaan. Veneestä talveksi poistetut tavarat kyytiin ja viimeinen silmäys Leaninaan. Melkein kyynel tuli silmään....

2 kommenttia:

  1. Anteeksi, mutta pakko kysyä mihin te sen septin tyhjensitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäsalon sillan kupeessa oli Septi tankki jonne kävimme tyhjentämässä. Meidän mieklestä suoraan mereen ei voi tyhjentää. Kesälläkin vaikka veneen tankki oli täynnä hakeuduimme heti seuraavaan satamaan jossa saimme tyhjennyksen suoritettu ympäristöä rasittamatta.

      Poista