Mainos

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Venexpo 2016 arvonta

Sain ilokseni arvottavaksi kuusi lippua Venexpo tapahtumaan 10. -13.11.2016 Turkuun. Nyt on jo hyvä hetki alkaa miettimään tulevaa kautta 2017.

Itse olen ajatellut meneväni messuille tutustumaan varusteisiin. Toivottavasti jalka kestää sen verran kävelyä ja löydän itselleni kuskin jalka kun on vielä paketissa silloin. Poikaamme kiinnostaisi ainakin Peltsin kalastus vinkit. Ja  aina on ajankohtaista seurata mitä voisi päivittää omaan veneeseen. Lisäksi itseäni kiinnostaa myös nuo puuveneet.


Venexpo Arvonnan säännöt: 

Arvontaan voivat osallistua kaikki kommentoimalla tähän postaukseen tässä blogissa olleisiin päivityksiin vuodelta 2016. Mikä kiinnosti ym.... Ja laittamalla yhteystiedot sähköpostilla ( tahdenyhden(at)gmail.com ). Sinun ei tarvitse olla blogini kirjautunut lukija voittaaksesi lippusetin. Arvonnassa on kolme voittoa, jossa jokaisessa on 2 messulippua. Lippu oikeuttaa kertakäyntiin messuilla.


Arvonta päättyy maanantaina 31.10. klo 20.00, jonka jälkeen ilmoitan voitoista sähköpostitse voittajille.  Joten muista laittaa yhteystietosi sähköpostilla minulle. Jos onnetar suosii niin laitan liput pikaisesti postiin sinulle. Yhteystietojasi ei anneta eteenpäin eikä niitä säilytetä arvonnan jälkeen. 

 *Postaus on tehty blogiyhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa, jolta myös on saatu liput arvontaan.

Ja vielä yksi vene talvi teloille.



"Jos ei voi siivota niin hyvin kuin pitää, pitää siivota niin hyvin kuin voi (Martat)".


Perhe lähti nostamaan Kipparinnan isän venettä ylös järvestä. Itse oli valitettavasti estynyt osallistumaan tähän projektiin. Kyseessä on appiukon kalastus käytössä oleva vene. Todella mukavan ja turvallisen tuntuinen avovene jollaisia olen nähnyt useammin merellä kuin järvellä. No pitäähän sekin saada turvaan jäiltä ja lumelta. Myöskin mökkikäytössä olevat soutuveneet olisi syytä vaikka kääntää ylösalaisin pienten pukkien päälle. 

Lauantaina raikkaassa ilmassa veneen nosto operaatio oli käynnissä ja toinen koiramme olisi mielellään kanssa auttanut operaatiossa. Ilmeisen huonolla menestyksellä hänen apunsa otettiin vastaan ja hän joutui remmiin pojan vahdittavaksi. Onneksi rannassa on hiekkakasa jonne voi harmitusta purkaa.... Toinen koiramme pääsi yökylään vanhimmalle neideistämme, syksyisellä mökillä on helpompi olla vain yhden koiran kanssa.


Appikukko on rakentanut veneelle pysyvän säilytyspaikan järvenrannalle. Ei muuta kuin keula liuskan tuntumaan ja "liina" kiinni keulaan. Onneksi tässä on myös kunnollinen kävelysilta joten tämä on turvallista tehdä. 

Teoriassa helppo ja vaivaton operaatio mutta kun vesi on alhaalla niin pieniä haasteita tähänkin liittyy. Onneksi apulaisia löytyy veneen nostamiseen. Yksin ei välttämättä onnistuisi. Lopulta vene oli ylhäällä ja se peiteltiin talveksi kevyt peitteellä. Keväällä jalkani on varmasti kunnossa ja pääsen laskemaan veneen vesille.

 Kun kerran jouduin jäämään kotiin ajattelin siivota kotimme kunnolla. Arvaatte varmaan että käytin tilaisuuden hyväksi ja linnottauduin sohvalle. Netflixistä löytyi minulle monta elokuvaa ja huomasin tänään sunnuntaina etten ole vielä ehtinyt siivoamaan. Yhdellä jalalla hyppiessä väsyy melkoisen nopeasti kun imuroi. On ehkä syytä oikaista osassa siivous ajatuksissa. Poistan siis jäljet herkutteluistani sohvalla, suklaa kääreet ja karkkipussit piiloon.  



maanantai 17. lokakuuta 2016

Sieni metsällä

Nalle puh sanoi: " Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät".

Pitkästä aikaa pääsisimme sienimetsään. Vaimo suunnitteli reissua siskonsa kanssa. Ja yllätys, yllätys, siskon perheellä onkin vielä vene vesillä joten päättivät lähteä saareen sienestämään. No, minäpä olen kotona jalkapaketissa joten katselin kateellisena lasten ja vaimon riemua veneretkestä. Olin perheen puolesta myöskin tosi iloinen kun kaikkia tuntui kiinnostavan vielä näin syksylläkin tuo merelle pääseminen. Itse jouduin tyytymään Kippari-lehden lukemiseen ja tätä kautta ajatuksissa merelle.



 

Sunnunutaina perhe lähti puolen päivän korvilla kauppaan hakemaan eväitä ja sieltä suoraan venerantaan. Tiesin minne ovat matkalla ja olin kateellinen.  Olemme edellisinä vuosina käyneet sienestämässä Pentalassa, josta olimme saaneet sieniä riittävästi. Normaalisti rantaudumme tulevan museon laitureihin mutta nyt oli vesi todella alhaalla joten rantautuivat muualle.


Pentalan museo alue on hieno ja olemme saaneet seurata kuinka paikka on muuttunut tässä vuosien varrella. Olemme usein käyneet täällä kesällä saaristolaispäivillä. Toivottavasti saaristo museo aukeaisi pian ja pääsisimme tutustumaan saaristolaiselämään Espoossa.




Mielestäni yksi hienoimmista rakennuksista Pentalassa on tämä aitta jonka kyljessä on perinteinen arkkulaituri. Tästä kun lähtee kävelemään saaren läpi tulee ennen pitkään järvelle.
Kuva: Mikko Korpela
Mahtava paikka uida kesähelteellä, olemme kavereiden kanssa joskus jopa kantaneet tänne kumiveneen ja soudelleet järveä ympäri. Oheinen kuva ei tosi ole nyt tältä reissulta mutta kuvaa nauttimismahdollisuuksista saarella.

Tässä museoalueen ja järven välissä olemme poimineet usein mustikoita ja sieniä. Eihän näitä marja ja sieni paikkoja saisi kertoa kenellekkään. Valitettavasti tälläkertaa perheen sienisaalis jäi melkoisen kevyeksi. Lapsilla ja koirilla oli kyllä hauskaa kun juoksentelivat metsässä.

Lopulta pesue päätyi esittelemään ehkä Espoon hienointa hiekkarantaa vaimon siskon perheelle. Aikanaan kävimme täällä rannalla meloen tai kumiveneellämme. Olemme joskus jopa ankkuroituneet Nordicillamme tuohon rannan edustalle ja uineet rantaan pienten lastemme kanssa.

Illalla kun perhe kotiutui niin tiedustelin retkeläisten fiiliksiä. Oliko kylmä, mikä oli parasta jne... Lasten mielestä parasta oli pääsy veneilemään. Ja toiseksi parasta oli metsässä touhuaminen. Uskon heitä täysin. Olisin niin mielelläni ollut heidän kanssaan tuolla nauttimassa ystävien seurasta ja merestä. Mutta tapasin ystäväni kun laitoin silmäni kiinni ja siirryin ajatuksissa tuonne veneilymuistoihini.

Tässä haaveillessa päädyin myöskin Venexpo sivuille. Pitäisiköhän sitä oiken poiketa marraskuussa Turussa? Saa nähdä mitä perhe tuumaa tästä villistä ajatuksesta....

( Kuvat Niilo ja Hilla Korpela )





keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Onneksi kausi on ohi.... Mitä sitten?

Vai sanoisinko, valitettavasti kausi on ohi. Parhaillaanhan on mitä hienoimmat veneily ilmat. Satamissa olisi tilaa ja ruska kauneimmillaan. Kun olen kuunnellut muutaman kaverin tarinoita loppu kesän tai alku syksyn veneily kerroistaan olen ollut lähes kateellinen. Monena vuonna olemme veneilleet vielä lokakuun puoleen väliin saakka. Hienoimpia muistoja on hylkeen näkeminen melkein kotisatamassa. Pentalan edustan kivien luona on tuo kaunis elän seurannut meitä ja lähtenyt uimaan kohti Soukkaa.

Tämän syksyn veneilyitä olisi kuitenkin haitannut pieni nilkan operaatio jonka johdosta jouduin jäämään kotiin. Onneksi jalka operoitiion vasta kauden päätyttyä joten sain nauttia veneilystä tämänkin kauden. Nyt on sitten ollut aikaa nukkua ja haaveilla tulevasta. Olemme myös lasten kanssa maanneet sohvalla tabletti kädessä ja surffailleet erilaisilla sivustoilla. Jotenkin on surffailut olleet saaristomerellä tai jopa Ahvenenmaalla. Haaveissa siintää ainakin Kökar jos ei vaikka ihan Maarianhaminakin.  Sekä tietenkin muistelemme mennyttä kesää. Usein koiramme ovat osallistuneet tähän muistelemiseeni maaten vatsani päällä. Eivät normaalistu tule makailemaan kanssani, mutta nyt näköjään hoitavat minua kuntoon.

Ehkä hienoimpia vuoden juttuja ovat olleet Venemessuista alkanut " kevät". Messujen jälkeen aloimme suunnitella mitä kaikkea tulisimme kesällä tekemään. Ja mitä haluaisimme tehdä veneellä. Kun suurimmat himot iskivät oli minun mentävä tutustumaan uuteen veneeseemme. Siivosimme paikat ja sukelsimme jokaiseen koloon jonka löysimme veneestä. Samalla maalasimme pilssin puhtaan valkoiseksi. Kyllä siinä alkukevään sai menemään mukavasti. Onneksi vene oli ollut todella hyvässä hoidossa joten mitään ei olisi ollut pakko tehdä. Nyt ensimmäisen kauden jälkeen olemme havainneet muutamia kohteita joita tulemme hiukan päivittämään. Ainakin itse toivon vaihtavani nyt jo uudehkon jääkaapin isompaan malliin. Tämä siksi ettei tarvitse leikkiä " tetris " peliä kun täyttää jääkapin. Toinen asia jota harkitsemme on veneen patjojen päivittäminen. Koska kyllähän vaahtomuovipatjan kimmoisuus vähenee iän myötä. Ja itse kun en ole aivan pienimmästä päästä.... Mutta kaikki muut mitä veneessä oli tai puuttui niin olemme olleet tyytyväisiä näihin. Olemme olleet koko kauden erittäin tyytyväisiä hankintaamme. Vaikka vene ja moottori ovat jo viime vuosituhannelta niin kaikki toimi moitteetta. Ei voi aina katsoa veneen vuosilukua ja miettiä sitä kuinka vanha tuo on. Hyvä huolto ja huolehtiminen on tärkeämpää kuin ikä.

Ensimmäinen luonnon rantaan rantautuminen jäi kanssa mieleen. Rövaren sai olla ensimmäinen paikka jossa yövyimme tänä kesänä. Itseäni jännitti rantautua tänne kun viimeeksi olen ajanut vain alumiini veneen rantaan saakka. Nyt uusi vene ja uudet kuviot. Onneksi kaverimme olivat menneet edeltä saareen ja olivat valinneet paikan jonne oli helppo rantautua. Ankkuri piti veneen hyvin paikallaan ja keulassa olena lankonki auttoi rantautumisessa. poikamme oli juuri edellisellä viikolla katkaissut kätensä joten keulatikkaita ei voinut käyttää. Yön tullessa jouduimme etsimään Webaston käyttökytkintä hetken. Tämän jälkeen olikin mukava mennä nukkumaan lämpöiseen veneeseen.

Yksi hieno hetki kesällä oli poikkeaminen Jussarössä kummipoikamme perheen kanssa. Valitettavasti emme olleet päässeet tänne aikanaan kun ensimmäistä kertaa yritimme. Nyt kirjoitimme itse veneemme nimen rantakalliolle ja kummipojan perhe kirjoitti jotain heille rakasta tuonne. Meille oli tärkeää esitellä paikka heille kun se on ollut heilläkin haaveena kauan.


 Kesäiset auringon laskut ovat aina paikallaan. Oli saari tai ranta missä tahansa niin on mahtavaa saada nauttia päivästä ja illasta rakkaiden kanssa. Usein pääsen nauttimaan maisemasta mitä parhaassa seurassa. Se rauha joka minulle tulee iltaisin merellä on jotain todella hienoa. Olen tunnistanut itsessäni melkoisen haaveilijan, tuleen tuijjottelijan..... Toki kaikki illat eivät voi olla pelkkää nautintoa täynnä. Joskus taitaa minuakin harmittaa ja mökötän.

Yksi hieno asia oli kun nostimme ensimmäisen kerran tukipurjeen ylös. Oli lämmin ilma ja matkasimme Hangosta kohti kotia. Ensimmäinen kokeilu ja nautimme tuosta punaisesta purjeesta. Vauhtiahan tuolla ei juuri saanut lisää mutta veneen kulutus laski entuudestaankin. Onhan se kauniin näköinen veneessämme. Toki on venekin kaunis myös ilman sitä.
Tulevina kausina tulemme käyttämään tuota purjetta paljon enemmän kuin nyt ensimmäisenä kesänä. Jos ei muuten niin pelkästään tuon fiiliksen takia. Tiedä sitten siirrymmekö oikeasti joskus oikeaan purjeveneeseen. Ehkä kuitenkin nautimme nykyisestä veneestämme vielä monta monituista vuotta.....

Onkohan vielä sallittua alkaa haaveilemaan veneilykaudesta 2017. Saisikohan sitä tuplattua öiden määrän veneessä? Nyt jäi nuo yöt kuitenkin alle 30 yöhön.






tiistai 4. lokakuuta 2016

Kauniinpaa on kaipaus

Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa" Kaija K

Oli kaunis lokakuinen maanantai iltapäivä tai melkein jo iltakin. Lähdimme pojan kanssa saattamaan meidän vanhaa Albatross venettämme kohti uusia vesiä. Satamassa oli todella kaunista ja rauhallista. Vielä veneitä oli mukavasti kuitenkin liikkeellä. Meidän viimeinen meri matka tällä veneellä oli vain muutamia satoja metrejä, satamasta toiseen. Suuntasimme kohti Suomenojan satamaa jossa vene nousisi ylös. Lähtiessä omasta satamasta olikin vielä melkoisen valoisaa mutta pimeys oli jo hiipimässä kimppuumme. Suomenojalle päästyämme ja kiinnittäydyttyämme olikin jo melkoisen hämärää. Poika jäi veneeseen tekemään läksyjä ja laitoimme kaikki sisä valot päälle tätä varten. Itse suunnistin tarkistamaan veneen talvisäilytyspukkin joka tarvittiin myös matkaan uudelle omistajalle.  

Palatessani reissulta olikin jo pimeää. Lähdimme poikasen kanssa hiukan kävelemään ja metsästämään Pokemoneja. Muutama oikein hyvä yksilö löytyikin satamastamme... Käytimme siis odotusaikamme hyödyksi. Lopulta vaimo tuli hakemaan pojan iltapalalle kotiin. Ja heti samaan aikaan kaarsi kuljetusliikkeen auto satama-alueelle.

Onneksi perhe lähti nukkumaan kun meillä menikin melkoinen aika veneen saamiseksi tuonne yhdistelmän lavalle. Ensin nostimme pukit kyytiin jonka jälkeen auto siirrettiin veneen nostolaiturille. Täällä sitten aloitimme nostamisurakan. Itse nostaminenhan on melkoisen selkeä homma. Tällä kertaa piti kiinnittää huomiota veneen asetteluun kuljetusta varten. matka olisi aikamoisen pitkä. Loplta vene oli lavalla ja sidottuna. Mutta vielä tekemistä riitti. Yhdessä kuljetusliikkeen kanssa kävimme tarkistamassa veneen katon ja sisätilat. Itse vaadin targakaaren sitomista ja huomautin katolla olevista aurinkopaneeleista. Laitoimme niitä yhdessä kiinni mutta niin että vasttu jäi kuljetusliikkeelle. Sisällä kaikki olikin paikoillaan eikä lentäviä osia pitäisi olla. 

Lopulta lähdin pois ennen kuin vene oli lähdössä. Kuljetusliike tarkisti vielä viimeiset kiinnitykset. Itselläni tuli suuri haikeus joten lähdin katsomatta taakse.....

Nyt on meidän tullut aika erota, rakas Albatross veneemme. On tullut aika jättää hyvästit kaikelle mukavalle ja haikealle jota saimme kokea kanssasi. Viet mukanasi palan sydäntämme.