Mainos

torstai 3. elokuuta 2017

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 6, Björkö

Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Sanoit: "Vuokses kestän elämän"
Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Rakkaus jää kun itse häviän

Muistan kun me karattiin
Kuolleet juhlat jätettiin
Rantakallioilla aamuun istuttiin

Hiukan paleltiin kai
Kun varhain valkes sunnuntai

Usvan alta laivat lipui satamiin. ( Juha Tapio )

Korppoosta paineltiin "täysiä " seuraavaan tapaamiseemme. Meillä siis noi kierrokset koneessa on aina kohtuu maltillisia. Ja kulutuskin on varsin miellyttävä.

Näkisimme kavereitamme taas pitkästä aikaa. On ollut hienoa veneillä vain oman perheen kanssa mutta kun on monta vuotta veneillyt kavereiden kanssa niin välillä heitäkin kaipaa.

Nyt oli tullut mahdollisuus kaikilla meillä olla hetki samassa paikassa jota varsinkin kaikkien lapset olivat toivoneet. Meillä kaikilla oli tästä omat muistomme ja itse olin sijoittanut tämän muiston yhteen lapsuuteni Viisikko kirjojen maailmaan. Björkö on aivan mahtava paikka Saaristomeren kansallispuistossa. Kallioita, nummea, "vuoria ", järvi..... kyllä ajatukset karkaa tällaisessa paikassa.

Saimme veneemme kiinni lähes samaan paikkaan kuin viime vuonna. Eli heti saarelle saavuttaessa lähimpään kallioon. Paikka on hyvä meille kun voi pitää lankonkia josta pääsee helposti kävelemään rantaan. Koiramme myös arvostaa tätä.


Meillä oli ajatuksena nauttia Björköstä kaksi päivää joiden piti olla aurinkoisia, tuuletonta ja lämmintä. Ruokailun jälkeen nautimme iltapäivästä ja illasta rantakalliolla. Oli mukavaa seurata saapuvia veneitä kaikessa rauhassa. Veneitä oli kyllä todella paljon vähemmän tänä vuonna kuin vuosi takaperin. Illalla vielä Kipparinna kävi lasten kanssa järvellä uimassa.

Seuraavana päivänä aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen menimme kaikki kiertämään saarta. Suosittelen kyllä kaikille tuota luontopolkua joka lumoaa ainakin minut kauneudellaan. Erityisen suuren vaikutuksen tekee kanervikot ja kalliot...

Matkalla tuli nähtyä paljon mielenkiintoista juttua. Luonnossa kun kulkee ja pitää silmät auki niin voi nähdä vaikka mitä.

On kalliomuodostelmia, merenlahtia, lintuja, eläimiä tai niiden jäännöksiä ja vaikka mitä. Kierroksella ollessa tuli lämmin ja perille päästyä olikin selkä jo aivan märkä. Valitettavasti tuuli olikin taas noussut vaikka eihän sitä juuri pitänyt olla. Päätimme siirtyä toiselle puolelle saarta tuulen suojaan. Ja onneksi teimme niin koska saimme olla illan ihailemassa mitä kauneinta auringon laskua.
 
 
 

Auringon painuessa alas nappasimme pojan kanssa kavereiden kumiveneen ja menimme ulkoiluttamaan vieheitä. Ehkä parasta mitä tänä kesänä on tullut tehtyä.... Isä - Poika hetki. Siinä viehettä vetäessä oli aikaa ja tilaisuus keskustella keskenään maailman suurista kysymyksistä. Kannattaa joskus ottaa aikaa itselle ja lapselle, miksei ottaisi aikaa myöskin puolisolle samalla tavalla.

Aamulla lähdimme taas juuri ennen sadetta seuraavaan kohteeseen. Matka ei ollut suuri ja Kipparinna ajoi meidät perille saakka. Itse laittelin pienessä tihkusateessa köydet ja fendarit paikoilleen. Tuulilasin puhallin pöhisi meille lämpöä ja ikkunat eivät menneet huuruun. Valitettavasti se meidän oikea lämmitin ei vieläkään toiminut ja tuo Planar houkuttelee meitä yö yöltä enemmän.......

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti