Mainos

maanantai 4. syyskuuta 2017

Eilisen muistoja....

 

" Eilinen on tänään vain muisto, huominen on tänään haave " -Kahil Gibran

Viikko takaperin poimimme pojan kanssa maasta useita palasia kaarnaa. Kaarna on ollut meillä lähes joka kesä työskentelyn aiheena. Lastemme kummisetä aikanaan teki kaikille kaarnaveneitä ja itsekin siinä työstin näitä veneitä. Nyt poika oli sitä mieltä että, hänen tulisi tehdä itse veneensä. Toki hän on aikaisemminkin tehnyt veneitä mutta nyt kaarnaa oli paljon saatavilla....

Eli pääsemme veistelemään veneitä pitkin syksyä. Kahdesta pienimmästä kaarnan palaisesta syntyi ensin harjoitustyöt. " Swan" ja "Riva" muovautuivat taitavasti eri työvälineitä käyttäen. Erilaiset puukot ja taltat sopivat myös juniorin käteen mallikkaasti. Koe uittokin toimi hienosti, kumpikin oli pystyssä vielä vesillä ollessa. Kiva huomata kuinka käsillä tekemisen taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Ja jokaisella lapsella on se oma juttunsa. Olen muistellut omaa " eilistä" eli lapsuuttani aina silloin tällöin. Paljon on nähtävissä itseäni omissa lapsissa. Onneksi ei pelkästään minua vaan myös Kipparinnaakin on havaittavissa "rakkautemme hedelmissä".

Pääsimme viikonloppuna osallistumaan eräisiin syntymäpäiviin. Sankari oli toivonut lahjaksi kukkasipuleita siirtolapuutarha mökilleen. Mielellään sellaisia antaa lahjaksi. On ainakin haave että, keväällä näkee taas uusia elämän alkuja puskevan maasta. Siirtolapuutarhassa ja veneilyssä on mielestäni jotain samaakin. Molemmissa ollaan tekemisissä saman henkisten ihmisten kanssa. Veneissä sekä siirtolapuutarha mökeissä riittää aina puuhasteltavaakin. Meillä kulkee veneen mukana pieni keittiöpuutarha ja tuolla olikin sitten jo melkoisen runsas puutarha.

Silloin kun vanhimmat lapsemme olivat aivan pienokaisia oli omalla äidilläni haave omasta siirtolapuutarha mökistä. Olisi kuulemma ollut mukava mennä paikallisbussilla tai raitiovaunulla mökille. Jäisi enemmän aikaa ja rahaa mökkeilyyn kun ei tarvitse viettää pitkiä aikoja autossa päästäkseen perille.
 Olemme miettineet oliko hänen tarpeensa pelkästään hänen vai toivoiko hän meidän viettävän aikaa siellä. Monesti oli katseltu kuulemma mökki ilmoituksia milloin mistäkin. Ehkä olisimme viihtyneet tuollaisella mökillä mekin. Mutta päädyimme kuitenkin veneilijöiksi muutaman mutkan kautta. Kävimme kuitenkin Marjaniemen siirtolapuutarhassa kävelemässä useita kertoja viikossa. Monesti siellä syksyisin työntäessämme lasten vaunuja saimme omenoita kotiin vietäväksi. Hyviä muistoja jotka tulevat mieleen.

Toki tuollaisessa mökissä ja veneessä on myös sama lämmitysongelma mahdollisesti olemassa. Meillä on vielä vain napin painalluksen päässä Planarin tilaaminen veneeseen. Toki olemme katselleet myös noita Planarin mökkilämmittimiä. Tuollaiselle olisi ehkä meidänkin lähipiirissä käyttöä.

Lopulta ilta päättyi meidän osalta kauniiseen auringon laskemiseen. Oli aika siirtyä kotiin ulkoiluttamaan koiruuksia. Ja valitettavasti töihinkin piti vielä seuraavana aamuna siirtyä. Onneksi on työ josta pidän niin ei ahdistanut ( paljoakaan ).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti