Safire Mökki mainos

maanantai 30. tammikuuta 2017

Meri avoinna,

"Työstä nauttiminen lisää työhön täydellisyyttä."
Aristoteles

Keskellä tammikuista talviharmautta on aina valon pilkahduksia. Vaikka nyt pitäisi olla paljon jäätä meressä niin on Helsingissä mahdollista veneillä tai meloa. Kävin noutamassa kipparinnan koulutuksesta Helsingin keskustasta ja ajelin rannan kautta. Täällä oli pakko pysähtyä ja tuijoittaa merelle. Vaikka päivä oli harmaa niin meri oli kaunis. Rannassa kellui jäälauttoja rauhakseltaan, melkein hypnootisella tavalla. Ei mene aikaakaan kun oma vene pääsee vesille jäälauttojen tilalle. Samalla reissulla tulikin nähtyä kauden ensimmäinen majakka, Suomenlinnan kirkkoVälillä lounastunnilla ulkona ollessa oikein nauttii töistään.


 Lauantaina kotipuolessa kävellessä ei ilma juuri houkuttanut. Silti kävimme lenkillä ja jouduimme venerantaan. Täällä oli vielä jäätä mutta näkyvyys olikin todella heikko. Tuolla lenkillä oli aikaa haaveilla taas tulevan kesän reissuista. Illalla nautimme hyvästä musiikista, Aura-juustosta ja lasillisesta viiniä. Merikortti löytyi käteen ja katselimme saaristomereltä viime kesäisiä paikkoja joissa olimme käyneet. Oli mahtava muistella kesän lämpöä ja maisemia.

Veneen kanssa on aina pientä työtä. Varsinkin tästä työstä nautin kovasti. Saa tehdä asioita käsillä ja hiukan miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuita työn tekemiseen. Erittäin hyvää vastapainoa normaalille ja varsin mukavalle työlle. 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Haave matkailua

Minulla on ystävä,
rakastettuni.
Hänen sydämensä on myötäni,
hänen unelmansa
vartioivat minua ja rakkauttani.

(Arvo Turtiainen, Minä rakastan 1955 )

Viikonloppuna oli Matka 2017 messut. Pääsin sinne kiertelemään ja haaveilemaan neitieni kanssa. Olihan siellä messuilla moni muukin haaveilija liikkeellä. Heti saavuttuamme messuille neidit hyökkäsivät ensimmäiseen paikkaan jossa pääsi osallistumaan matka-arvontaan. Itse poimin messujen esitteen josta löytyikin yllättävän helposti paikat joissa itse halusin käydä.


Eli menimme kohti Finnish Archipelago osastoa. Täällä olikin suurin osa siitä mitä itse lähdin hakemaan. Hain tulevan vuoden retkellemme uusia kokemuksia ja elämyksiä. Raasepori, Hanko, Saaristomeri tarjosivat kyllä paljon asiaa mutta vähemmän hehkuttivat heidän upeita saariaan. Onneksi muutamalla osastolla oli purjehtijoita joiden kanssa tulikin sitten jaettua kokemuksia ja ajatuksia. Yksi todella mielenkiintoinen paikka löytyi kyllä, Viinitila Turunmaan saaristossa. Täällä oli hienot laiturit ja maittavat juomat.

Ahvenanmaa on toivottavasti tulevana kesänä meidän vene retken varrella. Ainakin kovasti olisi yritystä päästä sinne omalla veneellä. Edellisestä kerrasta Ahvenanmaalla onkin aikaa jo useita vuosia. Tuolla on melkein kuin ulkomailla....


Koko meidän perhettä kiinnostaa Tall Ships Races 2017. Suuria purjeveneitä on aina hieno katsella. Olemme kerran käyneet Turun tapahtumassa aikaisemminkin. Nyt mietimme josko katselisimme aluksia mereltä. Toki siellä on ruuhkaa heidän lähtiessä.

Lopuksi kävimme karavaani puolella. Jos joskus veneily loppuu niin voisin hyvin siirtyä karavaanariksi. Lapset toivovat asuntoautoa jolla kulkea silloin kun emme veneile.Itse olen jo pikku pojasta lähtien haaveillut isosta matkailuvaunusta. Veneilyssä ja karavaanari retkeilyssä on paljon samaa, silti myös omat juttunsa. Meillä on muutama kaveri jotka ovat myyneet veneensä ja siirtyneet maihin vaunujen kanssa. Lopputulos on ollut kuitenkin paluu vesille. Saa nähdä mitä tapahtuu meille joskus kaukaisessa tulevaisuudessa.

Messut oli mahtava paikka jossa oli paljon haaveiltavaa. Kuuba, Italia ja Espanja olivat paikkoja jonne voisin viedä rakkaani lomailemaan. Neitejä kiinnosti myöskin Intia.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Ihana pehmeys tuli taloon

Viime kesän jälkeen, veneestä patjoja pois kantaessa päätimme uusia veneemme keulakajuutan patjat, jos mahdollista. Eli keulapunkka ja aterio saisivat uudet patjat. Takakajuutta tehtäisiin myöhemmin. Ulkoisestihan patjat olivat vielä kunnossa, mutta aikojen kuluessa oli patjojen kimmoisuus kadonnut.

Patjoja tehdessä tai oikeastaan teettäessämme selvittelimme eri materiaali vaihtoehtoja sekä niiden vaikutuksia ympäristöön... Onneksi meillä on ollut pätevä verhoilija, jolta saimme apua näissäkin asioissa.  Verhoilija löytyi meille aikanaan suosittelujen perusteella. Tärkeä asia meille oli pienen yrittäjän kanssa asiointi. Lisäksi etuna on ollut paikallisuus.
Kuva:Couros

Vaahtomuoviksi valitsimme suomalaisen ympäristösertifikoidun tuotteen, paksuudeltaan 7 cm. Vaahtomuovi ( HR35 ) oli nätin vaalean punainen ennen kuin pääsi piiloon kankaan alle. Paloluokaltaan SL2 on varmasti riittävä perus huviveneeseen. Couros-verhoilijamme suositteli valitsemaan laadukkaita materiaaleja, jolloin käyttöikää tulee enemmän, eikä patjoja tarvitse uusia niin usein.

Kankaan tulee olla luonnollisesti venekäyttöön soveltuvaa. Eli kangas ei saa olla hometta keräävää ja sen tulisi kestää kulutusta. Meille oli tärkeää myös se, miten kangas saataisiin puhdistettua. Meillähän on ne kaksi koiraa ja nippu lapsia.... Pohjakankaaksi patjoihimme tuli nettex kangas, joka toimii myös liukuesteenä.

Ihana pehmeys saapui kotiimme patjojen muodossa. En malta odottaa että, pääsen nukkumaan veneeseen uusilla patjoilla. Onneksi patjat oli pakattu niin hyvin, ettei niitä kannattanut poistaa paketista ennen kellariin vientiä. Kipparinna vetosi hukkaan menevän elmukelmun ympäristövaikutuksiin. Olihan se pakko uskoa...


lauantai 14. tammikuuta 2017

Rakas Päiväkirja,

Paljastan nyt luottamuksella sinulle, että tajusin tässä yhtenä päivänä kirjoittavani muistelmiani eli päiväkirjaa ( blogia )
puuhailuistani. Ei siis mitään " tyttöjen" päiväkirjaa..... Tämä blogi ( päiväkirja ) ei ole lukittu pienellä lukolla eikä sisällä mitään kiiltokuvia. Kaikki kuvat ja tarinat mitä on täällä kuvaavat elämäämme eikä niissä ole prinssejä uljailla ratsuillaan.


Tämä kirjoittaminen on ollut itsellenikin melkoisen yllättävää touhua. Kouluaikoina en olisi millään voinut kuvitella kirjoittavani eikä opettajani olisi varmasti uskonut minun kirjoittavan mitään. Kirjoittaminen on ilmeisimmin periytynyt äidiltäni. Koska hiljan kuuntelin tarinoita äitini taidoista kirjoittamiseen tajusin huomaavani uuden asian hänestä. Äitini jonka saatoimme hiljan "dementiamaasta" taivasmatkalle ( lähtöselvitys oli jo tehty... ) kirjoitti elämänvarrelta meistä lapsista ja lapsenlapsista sattumuksia ja puheita pieniksi kirjoiksi joita säilytti muistoiksi meille. Sekä jakoi ajatuksiaan kirjeillä kolleegojensa kanssa.
Minulle veneily ja luonnossa liikkuminen sekä niistä kirjoittaminen on:
- rentoutumista
- "pako paikka" arjesta
- ilon tuoja, hauskaa puuhailua.

Aina ei voi kirjoittaa vain pumpulin kevyistä ja pastillin sävyisistä asioista. Välillä elämässä on rosoa ja särmää.... Silti kun palaa ajatuksissa johonkin hyvään hetkeen niin sieltä se rauha löytyy....

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Matkamessut 2017 arvonta

Nyt on talvi parhaimmillaan ja Matkamessut lähestyvät vauhdilla. Olen matkassa mukana " virallisena-bloggaajana". Itseäni kiinnostaa eniten saariston matkailukohteet mukaan lukien Ahvenanmaa. Silti pidän silmät auki jos vaikka jotain mielenkiintoista löytyisi muualtakin....

Messuillahan on tunnetusti jos jonkinmoisia kilpailuita standeillä. Otan tästä itselleni pienen tavoitteen ja raapustan nimeni mahdollisimman moneen kilpailulippuun......

Joten aloitetaan arvonta omasta blogistani. Arvon yhdelle onnekkaalle kaksi kappaletta messulippuja ( a´18 € ). On oma asiasi otatko seuraksesi kaverin vai kulutatko useamman päivän messuillaVoittaaksesi nämä liput sinun tulee kommentoida tähän blogiin mitä sinä toivot Matkamessuilta. Osallistumisaikaa kommentointiin on sunnuntai 15.1.2017 aamuun asti.

Ja yhteystiedot sähköpostiin tahdenyhden@gmail.com



perjantai 6. tammikuuta 2017

Makeaa jo mahan täydeltä?

Joulu ja vuoden vaihde ovat jääneet jo taakse. Silti vielä on ollut aikaa lueskella veneily-lehtiä ja kirjoja. Usein on ollut lukemisen kaverina joko suklaata taikka vihreitä kuulia. "Kettu"-karkit toimivat myös hyvin veneilylehtien seurana. Onneksi vapaat loppuvat eikä tarvitse enää syödä herkkuja....Tämä aika vuodesta on se, kun palaan aika ajoin selailemaan vanhempia veneilylehtiä ja lueskelen tarinoita erilaisista retkistä. Usein olen löytänyt jotain meidänkin retkiä varten. Toisaalta lukemalla pääsen nopeasti ja helposti uusiin paikkoihin. 

Nyt alkaa vihdoinkin päivät pidentymään ja valo muutenkin lisääntymään. Olemme siitä onnellisessa asemassa Kipparinnan kanssa, että, pääsemme joskus työpäivän aikana meren rannalle nauttimaan. Itselläni on jopa mahdollista tuijotella merelle työpisteeltäkin.

Torstaina Helsingissä mentiin reippaasti pakkasen puolelle, meren yhä ollessa avoinna. Käydessäni syömässä Kaapelitehtaalla tuijottelin ulos Lauttasaarta kohden. Meri näytti parhaita puoliaan ja "savusi" komeasti. Aurinko paistoi samalla oiken kirkkaasti. Pidin tuosta näytöksestä ja lounaan jälkeen meninkin rannalle tuijottelemaan merelle. Meitä merelle tuijottelijoita oli varmastikin reilut 10 henkilöä. Vähän meinasi kyllä tulla kylmä siinä seistessä ja kuvatessa.

Samana päivänä Kipparinna oli omilla koulutus reissuillansa Linlon venesataman lähellä Kirkkonummella. Kehui sielläkin meren savunneen kauempana. Lounas tauolla hänkin oli hakeutunut rantaan nauttimaan maisemista.  Jäälle ei ollut täälläkään asiaa...