Ja taas suuren suuri meriretki alkoi

Juhannus oli tarkoitus olla merellä. Onneksi erilaisia muuttuvia tekijöitä on ollut meidän alkukesässä paljon. Leanina ei ehtinytkään valmistua retkeä varten. Vielä juhannusaattona ja juhannuspäivänä veimme veneellemme lomareisun tavaroita. Aattona kaverimme tulivat kotiimme ja nautimme myrskystä kodin lämmössä.

 Vielä juhannuspäivänä kun olimme lähdössä lomareissullemme mietimme, että pystyisimmekö lähtemään. Tavarat olivat aivan sekaisin veneessä ja kaverimme lapset olivat tulossa matkan alku pätkälle mukaan. Olimme edellis iltana päättäneet ensimmäisen yön paikaksi Lähteelän, koska osa porukasta olisi tulossa  autolla ja yöpyisivät teltassa. Hiukan aamulla vielä tuuli puhalteli, mutta onneksi lähdimme reissuun. Matkalla aloin miettiä miten mahtuisimme paikalle, olihan kuitenkin vielä juhannus viikonloppu. Autolla kulkeneet kaverimme laittoivat viestiä ja kertoivat veneellemme löytyvän paikan. Kuljimme Espoosta tänne suojaista " puutarha väylää". Veneellä matkustajat pelailivat erilaisia lauta- ja seurapelejä koko matkan. Yllätys olikin suuri kun saavuimme perille. Matka-aika ensimmäisellä pätkällä oli vain 2,5 tuntia.

Lähteelässä grillasimme kesän ensimmäiset hampurilaiset ja pelasimme aikuisten kanssa pitkälle yöhön saakka. Yöllä nukuimme veneessä, meidän perhe keulassa ja kaveri perhe takakajuutassa. Yöllä tarkenimme vallan mainiosti vaikka Kipparinna kömpi viereen lämmittelemään.

Seuraavaksi yöksi siirryimme lähelle ensimmäisen yön laituria. Ehtona oli vain paikan sopivuus autoilevalle ihmiselle. Otimme taas lainalapset matkaan mukaan ja siirryimme "  Nurmijärven Lähteelään". Autolla pääsee lähes laiturille.... Ei tarvinnut kantaa painavia kasseja pitkää matkaa.

Rauhallisen yön jälkeen lähdimme meidän vakituiseen kesän kohteeseen, Elisaareen. Tällä kertaa  Porkkalan selän ylittäminen oli rauhallinen kokemus. Nuori Kipparinnan alku navigoi sekä ajoi meidät lähes laituriin saakka. Itse tartuin ruoriin vasta ihan satamassa. Täysi hatun noston arvoinen teko. Illalla sauna ja maittava iltapala kruunasivat päivän.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja söimme lähes laivoilla tutun meriaamiaisen. Tuore munkki kruunasi aamun. Lisäksi avasimme anopin antaman lahjan vasta Elisaaren laiturissa ollessamme. Ja onneksi täältä paljastui taivaallisen makuinen Saaristolaisleipä.  Aamiaisen jälkeen siirryimme nautiskelemaan metsän rauhasta. Vaikka olemme kiertäneet luontopolun useana vuonna niin kyllä aina tammimetsää jaksaa katsella. Nyt voin myöntää itselleni, olen lomalla....