Mainos

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Vihdoin...

 Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta. ( Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. )


Suvivirsi soi menneenä lauantaina kouluissa ja meidän vene sijaitsi tukevasti Suomenojalla. Itse lauloin suvivirttä mukana aamulla töihin mennessäni autossa. Onneksi ikkunat oli kiinni niin ei kenenkään korvat kärsineet laulustani.
Pääsin  vasta lauantai iltana neidin kanssa tarkistamaan tehtyjen korjausten tuloksen sekä lakkaamaan kajuuttoja. Ja taas pitää todeta kuinka paljon arvostankin ammattilaisen työtä. Tourimarine oli tosiaan käynyt vaihtamassa letkuja sekä läpiviennin sovitusti veneellämme. Kaikki jäljet oli siivottu ja poistetut materiaalit oli nätisti yhdessä nipussa. Edellinen läpivienti oli hiukan entinen ja lähes ummessakin.

Eikä tämä tähän jäänyt. Sunnuntaina hurjalla vauhdilla minä sekä Kipparinna laitoimme venettämme ojennukseen vesille laskemista varten. Ja nyt mentiin siis oikein suuri piirteisellä linjalla. Kaiteet ensin paikalleen ja katsotaan mitä sen jälkeen, oli suunnitelmamme... Onneksi meille jäi hetken aikaa muuhunkin askarteluun. Tavaroita paikoilleen, fendereit kyljelle ja muutama köysikin löytyi veneestä. On kuulkaas paljon tavaroita "jossain" kotimme muuton jäljiltä. Kipparinna löysi köydet kotimme varastosta muutaman muuttolaatikon alta.

Vene laskettiin kuten meillä on ollut tapana Kuljetus Karttusen avulle. Muutama vuosi on mennyt veistämön toimesta veteen mutta, nyt palattiin tuttuun luotettavaan yritykseen. Täälläkin ammattilaisuus tulee korostetusti esille. Yrittäjä muistaa asiakkaan nimen ja veneestä nostokohdan. Lisäksi se mitä arvostan on aikataulujen pitäminen. Tälläkin kertaa Karttunen kaartoi paikalle 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. Vesille mentiin kahden muun veneen kanssa lähes yhtä aikaa. Itsellä pieni orpo ajatus harhaili, entä jos.... moottori ei käynnistyisi tai vesi kiertäisi. Huoli oli kuitenkin turha koska jo pieni avaimen kääntäminen hetätti Perkinsimme iloiseen putputtamiseen. Vettä oli siellä missä sen pitäisikin olla, veneen ulkopuolella ja moottorin jäähdyttämisessä..

Emme nostaneet vielä mastoa vielä pystyyn koska haaveilin oikaisevani Suinon kanavan kautta. Tämä on ollut meidän vakituisia ja parhaimpia paikkoja omilla vesillämme. Nuorempana olin lähes päivähoidossa kesäisin täällä. Koskikajakilla leikimme aalto simulaattorissa ( veneiden peräaalloissa ) ja söimme Turkkilaisia lihapiirakoita kioskilla. Kipparinnan kanssa seurustelun alkuaikoina ja nuorena parina meloimme tästä läpi melonta kerroillamme. Nyt muutamaan vuoteen emme ole päässeet omalla veneellä sillan alitse koska masto on tiellä.

 Nyt tästä yksin lipuessani tunteet tuli melkein pintaan. Lämmin kesäaurinko porotti kaljuani. Tutut maisemat soljuivat ohitse ja nuoruus palasi mieleen, ah...

Lopulta pääsin turvallisesti uuteen satamaamme. Moottorin lämpötila oli juuri ohjekirjan mukainen. Polttoainetta ei kulunut nimeksikään ja kaikki oli juuri kuten pitäisi ollakin. Siirsimme keulatikkaat kannelta keulakaiteeseen roikkumaan ja pyrimme löytämään muillekin kannella pötköttäneille tavaroille paikat muualta kuin veneen paraatipaikalta.

Lounaan kävin lapiomassa suuhuni pikaisesti. Kipparinna tapetoi kotiamme kaverimme isän kanssa ja lapset nauttivat kesäloman alkamisesta. Lounaan jälkeen palasin veneelle köysien kanssa ja aloin askareet veneen siistimiseksi. Onneksi Kipparinna, lapset ja koirat saapuivat pelastamaan minut liialliseslta ahertelulta. Oli palkitsevaa istahtaa kannelle perheen kanssa välipalalle ja jutella, haaveilla ja katsella elämää. Tauon jälkeen nostimme maston kannelle pystyyn ja veneemme näytti kauniilta kuten sen kuuluukin.

Tästä se kesä meillä alkaa. Seuraava isompi retki veneellämme on Inkoon Elisaareen jossa on Family Cruiser tapaaminen kesäkuun 16-17 päivät. Jo useampi Family Cruiser on vahvistaneet tulonsa joten on itsestään selvää käydä tuolla myös itse. Kannatta muidenkin poiketa paikalle ainakin joihinkin veneisiin pääsee tutustumaan...

2 kommenttia:

  1. Ai että ne turkkilaiset lihapiirakat! Ei ne kyllä tainnu mitään ihmeellisiä olla mutta silti niitä piti aina ostaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin. Itsellä ehkä vielä aika kultaa muistoja tuossakin asiassa. pitäisi varmasti käydä katsomassa vieläkö noita olisi jossain tarjolla :)

      Poista