Safire Mökki mainos

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Aavan meren tuolla puolen,

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan(Unto Mononen )

Matkamme kulki taas kohti länttä. Edelliseltä vuodelta oli jäänyt kaivelemaan eräs saari jonka ohitse painelimme kovaa vauhtia. Silloin oli ollut kerrankin lähes tuuleton päivä ja olimme uskaltaneet ylittämään Kihtiä. Nyt korjaisimme tilanteen ja vierailimme Saaristomeren helmessä kun mainitussa Jungfruskär issä. 



Itse satama oli kaunis Lahdelma ja saimme hienon paikan kalliolta. Emme halunneet mennä laituriin vaan ehkä vähän rauhallisempaan kohtaan. Muistin jostain lukeneeni kalliossa olevista lenkeistä mutta, ainakaan tuossa kohtaa niitä ei ollut. 
 Kävimme kiertämässä paikallisen luontopolun ja hämmästelin paikallisia lehtipuita. Ne olivat ihan kuin jossain Tanskassa tai muualla, töppöjä lähteviä. Seurueessa meme oli yksi mies joka oli viettänyt varusmiesaikanaan aikaa saarella ampumaleirillä. Hän kertoi jotain pientä tarinaa saarelta hänen ajoilta. Lisäksi luimme netistä paljon lisää. 

Meillä oli koirat hihnassa mukana ja päästyämme rantaan oli tarkoitus hiukan uittaa heitä. Ensin väistelimme "luikumiinoja" ennen veteen pääsyämme. Sitten kun koirat olivat aineet kuulimme mielettömän törmäyksen."Mansikki" päätti käydä juomassa ja tyhjensi rannalla olevat turistit kauemmaksi vedestä. Karjaa oli paikalla useampi pää ja niitä katsoessa totesin taas oman pienuuden.

 Laumamme jatkoi seuraavana päivänä Aavan meren ( Kihdin ) tuolle puolen Kökar / Sandvik. Emme täälläkään päässeet käymään kesällä 2017 kovien tuulien takia. Nyt oli odotukset korkealla ja emme pettyneet paikkaan.

Maksoimme heti kahdesta yöstä ja yhdestä sauna tunnista. Ensimmäinen päivä meni pienellä kävelyllä paikalliselle kirkolle ja Fransiskaani luostarille. Matkaa kertyi sopivasti erittäin lämpimässä kelissä.

Seuraavana päivänä päätimme tehdä pidemmän kävely retken. Tiedossa olisi lämmin päivä ja matkaa noin 7 kilometriä. Vähän naureskelimme kun polun alussa luki "lycka till". Näinköhän onnea tarvittaisiin... Matkan varrella kyllä tuli selväksi tuo lauselma. Maasto oli ihan ujosti haastava ja päivä polttavan kuuma. Onneksi pääsimme uimaan Grönvikissä. Vesi oli kirkasta ja melkoisen lämmintä.

 Uinnin jälkeen päädyimme viidakkoon jossa kasvoi luonnonvaraisena humalaa. Muutoin polun varrella oli melkoisen kivikkoista ja kallioista. Todella mielenkiintoinen vaelluspolku. Päivän päätteeksi oli hikinen ja raukea olo. Oli mukava mennä saunaan ja pesulle. Satamassa vielä iltasella katseltiin paikan menoa ja pelattiin muutama pasianssi ennen nukahtamista.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ystävyyttä ja riemua.

"Mennään tapaamaan kaikkia, sanoi Puh. Kun on kävellyt tuulessa monta kilometriä ja tulee yllättäen jonkun luo ja tämä sanoo ' Terve Puh, tulit juuri sopivasti haukkaamaan jotain pientä', ja niin juuri on asian laita, sitä minä kutsun Onnistuneeksi Päiväksi" ( Nalle Puh / A.A Milne )


Turusta lähdimme veneilemään kohti Paraista jonne hyvät ystävämme olivat saapuneet  autolla. He olivat onneksemme kutsuneet itsensä kylään ja sovimme silloin paikan jonne autoilevalle kaverimme pääsivät lähes kivuttomasti. Kipparinnan hiukan jännitti kuinka mahtuisimme kaikki  nukkumaan veneessämme.... Neljä aikuista, neljä lasta ja kolme koiraa. Veneemme nieli tämänkin määrän majoittujia kelvollisesti. Oli todellakin mukava saapua Paraisille kun siellä odotti herkullinen raparperipiirakka. 

 Paraisilla oli kaunis keskiaikainen kirkko ja ihana Vanhakaupunki. Ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja kuten maisemat kalkkilouhokselle. Molemmat sekä kirkko että louhos pistivät hiljentymään. Itse satama saunoineen ajoi ehdottomasti tarpeemme. Tarpeeksi erilainen kuin edelliset satamamme, rahtialuksen kuorman purkaminen kuormasta oli kanssa kokemus.

 Paraisilta lähdimme takaisin merelle mahdollisimman erilaista reittiä kuin aikaisemmat jo kokemamme olivat olleet. Lillholmin läppäsilta oli meille ensimmäinen itsepalvelu silta. Aikamme odottelimme sillan avautumista mutta, rohkaistuimme ajamaan lähemmäksi ja lukemaan käyttöohjeet. Vedä narusta ja odota sillan avautumista luki kyltissä. Näin sitten teimme kun. Ja tämän jälkeen pääsimme kun ajamaan kohti merta lähes "tukka putkella " vauhtia ( 5-7 solmua ).



Matkamme jatkuu nyt hetkeksi luonnon rauhaan. Kaverimme olivat menneet pari päivää edeltä tälle alueelle. Heiltä oli tullut vain erilaisia kordinaatteja emmekä vaivautuneet niitä tarkistelemaan. Tapaisimme heidät ennemmin tai myöhemmin. Olimme Kipparinnan kanssa katsoneet Birsskäriä seuraavaksi yöpymis saareksemme. Matkalla tuli viestiä että tulisimmeko toiseen paikkaan, eli Konungskäriin. Ovat siis toisiinsa yhteydessä pienellä sillalla.  Mahtava paikka ja kannattaa poiketa vierailulle.


Saarella on myös autiotupa jota kerrotaan itse Marsalkka Mannerheimin käyttäneen. Nyt siellä yöpyi pari melojaa. Saarella asustelee myös lampaita joiden tuotoksiin koiramme päättivät tutustua pyörimällä niissä. Arvaatte varmasti kuinka iloisia koiran pesijöitä löytyi veneestä meme. Ja ah, mikä ihana tuoksu heissä pitkään leijaili....


Lopulta koitti kaunis ilta jota saimme viettää rannalla omassa rauhassamme. Ilta aurinko laskeutui kauniisti nukkumaan ennen meitä. Aamulla Kipparinna piti hetken venyttely jumppaa ennen siirtymistä seuraavaan luonnonsatamassa.



tiistai 10. heinäkuuta 2018

Päiviä taas on mennyt monta....

"Well I found a woman, stronger than anyone I know 
She shares my dreams, I hope that someday I'll share her home
I found a love, to carry more than just my secrets
To carry love, to carry children of our own
We are still kids, but we're so in love
Fighting against all odds
I know we'll be alright this time
Darling, just hold my hand
Be my girl, I'll be your man
I see my future in your eyes"
Lauluntekijät: Ed Sheeran
Kappaleen Perfect sanoitukset © Sony/ATV Music Publishing

Tätä laulua olemme kuunnelleet usein iltaisin. Tammisaaresta pääsimme vihdoin lähtemään kohti länttä. Vielä oli luvattu pohjoistuulta riittävästi mutta, silti päätimme käynnistää koneet. Seuraavaksi kohteeksi valikoitui meille jo tuttu Korsskär Rosalan läheisyydessä. Tiesimme täällä ankkurin pitävän hyvin ja saavamme keulan kiinnitettyä hyvin peruskallioon. Tämä olisi myös täydellinen paikka käyttää lankonkia. Koirien kanssa liikkuessa tätäkin arvostaa.  Matka Hangon ohitse ja läntisen selän ylitse sujui lähes aallottomassa kelissä. Väylää pitkin ajoimme pitkään mutta viimeiset mailit veneilimme itse karttaan piirtämääni väylää pitkin. Oli oltava tarkkana kun alueella on kohtuullisesti kareja odottamassa varomaton täällä veneilijä parkaa.... Onneksi pääsimme turvallisesti kohteeseen ja juuri ennen iltapalaa. Ilta oli kaunis emmekä katsoneet sääennusteita seuraaville päiville. Pettymys olikin valtava kun aamulla huomasimme sateen pieksevän kaunista vanhaa venettämme. Ja sadetta han sitten jatkuikin koko seuraavan vuorokauden. Ihan riittävästi sanoisin. Valitettavasti vettä alkoi jossain vaiheessa valumaan takakajuutassa sisään. Lapset olivat pettyneitä ja siirtyivät keulakajuuttaan pöydän päälle tehtävään punkkaan nukkumaan. 


Siirtyessämme kohti seuraavaa  saarta ehdimme istuskelemaan kannella ja ihailla ohi lipuvia maisemista. Matkan varrelle jäi monen monituista saarta joissa olisi kiva pysähtyä jollain retkellä. Pikaisella pysähdyksiä Rosala TB kohdalla ostimme munkkeja sekä muutamia pakollisia elintarvikkeita. Matka jatkui ohi Kasnäsin kohti Dalskäriä. Meille paikka oli täysin tuntematon. Hämmästys oli suuri kun saavuimme perille. Jo saapuessamme huomasimme saaresta löytyvän hyvät palvelut. Oli grillipaikkoja, puuvarastu, puucee ja kävelyreitti ympäri saaren. Täälläkin saimme ankkurin hyvin pitämään pohjassa ja keulan sidotuksi peruskallioon köysillä. Lankonkia pitkin oli taas mukava kävellä rantaan. Täälläkin olimme kaksi yötä joten meillä oli aikaa tutustua saareen hyvin. Ja aikamoinen paikkahan oli kyseessä. Oli vedenalainen taidenäyttely ja kyllähän taidetta oli myöskin rannalla. Poika löysi ensimmäisen kasvon vesilätäköstä ja lähdimme katselemaan näitä naamioita yhdessä. Oli melkeinpä pelottavan näköistä kun sinua tuijottaa lätäköstä ilmeetön naama....





Lopulta oli tullut aika lähteä reissun ainoaan sovittuun tapaamiseen. Kipparinnan oli lähdettävä viikonlopulsi Vantaalle pelaamaan kanootti poolin  SM-viikon tapahtumaan. Tyttäremme ja vävymme tulisivat Turkuun autolla ja Kipparinna lähtisi autolla  kohti kotia ja pelejä. Olimme onneksi varanneet veneellemme paikan etukäteen. Turussa oli Ruisrock ja Merivoimien 100-vuotis juhlat saman viikonlopun aikana.  Vähän alkoi pelottaa paikkamme laiturissa. Olisiko täällä koko yön  ja vikkinlopun vauhti päällä sekä rannalla että vesillä. Onneksi kaikki olikin yllättävän rauhallista.  Meillä oli lauantaina aikaa kierrellä Aurajoen rantaa edestakaisin usean kilometrin verran. Kävimme kGAatsomassa Turun Tuomiokirkkoa ja toria. 

Viikonlopun aikana kävelimme vähintään 15 kilometriä rannalla. Kävimme pitsalla, kaupoilla, kävelyllä, museossa jne. Ajelimme Förillä Aurajoen ylitse useasti ja kävimme tutustumassa Merivoimien aluksiin. Mutta Kipparinna tuli takaisin ja lomareissumme pääsi taas jatkumaan. Saimme myös viestin hyviltä kavereiltamme jotka kutsuivat itsensä kylään veneellemme. 








tiistai 3. heinäkuuta 2018

Ja matka jatkukoon.

" Eiköhän nyt olisi aika syödä muonavarat, sanoi Risto Reipas, ettei olisi niin paljon kantamista. Mitäs meidän piti syödä? Kysyi Puh. Se mitä otimme mukaan vastasi Nasu ja ryhtyi tuumasta toimeen. Hyvä ajatus, sanoi Puh ja ryhtyi hänkin toimeen." ( Nalle Puh / A.A. Milne )

Pääsimme Elisaaresta lähtemään ja pienen ruokakauppa pysähdyksen jälkeen olimme taas matkalla. Aurinkorasvaa kaikkien pintaan kun oli oikein lämmintä. Ja sitten olikin muonavarojen välitön kevennys. Lopulta meinasi tulla vilu kun tuuli alkoi viilentää menoamme. 
 Lopulta pääsimme meille tärkeään Modermaganiin. Täällä kävimme ensimmäisellä Meriretkellämme jo edesmenneen kaverimme kanssa. Nyt oli kaunis päivä mutta, hiukan tuulinen. Saimme veneemme kiinni lopulta vaikka kippari ( minä itse ) ei käyttäytynyt nätisti. Hiukan meinasi tunteet tulla pinnalle kun vene ei tahtonut kiinnittyä sinne minne toivoin. Lopulta kaikki hyvin ja pyysin perheeltä anteeksi hepulointiani.


Täällä olimme kaksi yötä vaikka kolmattakin oli suunnitelmissa. Lopulta lähdimme kuitenkin Tammisaareen tuulia pakoon.

Tammisaaressa tuuli pohjoisesta vähintäänkin riittävästi. Oli mukava päästä aisojen väliin veneellä. Vähän  veneen ja miehistön akkujen latausta olisi tiedossa seuraavat päivät. 

Varasimme seuraavaksi päiväksi pyykkivuoron. Meillä tuntuu pyykkiä kertyvän koneen verran viikossa täällä merellä. Kotona pyykkiä tulee koneellinen päivässä.... Tammisaaren pyykkihuone oli siisti ja pyykit sai myös kätevästi kuivaksi. 

 Täällä tankkasimme jääkaappimme myöskin. Ja lapset ( ja aikuisetkin ) toivoivat pitsaa syötäväksi. Budjetti veneilijänä ajattelimme syödä pitsat veneessä ja paistoimme pakastepitsat pannulla. Ja varsin onnistunut oli lopputulos.

Tammisaaressa pitelimme tuulia kolmen yön verran. Meillä oli aikaa tehdä pitkiä kävelyitä ja veneen huoltotöitä. Lapset nauttivat Tammisaaren sataman kupeessa olevasta leikkipaikasta. Tammisaari on kaunis wanha ja kompaktin kokoinen. Vierasvenesataman hieno asia on aamusauna jota käytimmekin ahkerasti. Saunassa on mukava vaihtaa kuulumisia toisten veneilijöiden kanssa.

Kävellyillä löysin muitakin satamia jotka olivat todella idyllistä.  Mutta matka jatkukoon taas uusiin kohteisiin...