Mainos

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Aavan meren tuolla puolen,

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan(Unto Mononen )

Matkamme kulki taas kohti länttä. Edelliseltä vuodelta oli jäänyt kaivelemaan eräs saari jonka ohitse painelimme kovaa vauhtia. Silloin oli ollut kerrankin lähes tuuleton päivä ja olimme uskaltaneet ylittämään Kihtiä. Nyt korjaisimme tilanteen ja vierailimme Saaristomeren helmessä kun mainitussa Jungfruskär issä. 



Itse satama oli kaunis Lahdelma ja saimme hienon paikan kalliolta. Emme halunneet mennä laituriin vaan ehkä vähän rauhallisempaan kohtaan. Muistin jostain lukeneeni kalliossa olevista lenkeistä mutta, ainakaan tuossa kohtaa niitä ei ollut. 
 Kävimme kiertämässä paikallisen luontopolun ja hämmästelin paikallisia lehtipuita. Ne olivat ihan kuin jossain Tanskassa tai muualla, töppöjä lähteviä. Seurueessa meme oli yksi mies joka oli viettänyt varusmiesaikanaan aikaa saarella ampumaleirillä. Hän kertoi jotain pientä tarinaa saarelta hänen ajoilta. Lisäksi luimme netistä paljon lisää. 

Meillä oli koirat hihnassa mukana ja päästyämme rantaan oli tarkoitus hiukan uittaa heitä. Ensin väistelimme "luikumiinoja" ennen veteen pääsyämme. Sitten kun koirat olivat aineet kuulimme mielettömän törmäyksen."Mansikki" päätti käydä juomassa ja tyhjensi rannalla olevat turistit kauemmaksi vedestä. Karjaa oli paikalla useampi pää ja niitä katsoessa totesin taas oman pienuuden.

 Laumamme jatkoi seuraavana päivänä Aavan meren ( Kihdin ) tuolle puolen Kökar / Sandvik. Emme täälläkään päässeet käymään kesällä 2017 kovien tuulien takia. Nyt oli odotukset korkealla ja emme pettyneet paikkaan.

Maksoimme heti kahdesta yöstä ja yhdestä sauna tunnista. Ensimmäinen päivä meni pienellä kävelyllä paikalliselle kirkolle ja Fransiskaani luostarille. Matkaa kertyi sopivasti erittäin lämpimässä kelissä.

Seuraavana päivänä päätimme tehdä pidemmän kävely retken. Tiedossa olisi lämmin päivä ja matkaa noin 7 kilometriä. Vähän naureskelimme kun polun alussa luki "lycka till". Näinköhän onnea tarvittaisiin... Matkan varrella kyllä tuli selväksi tuo lauselma. Maasto oli ihan ujosti haastava ja päivä polttavan kuuma. Onneksi pääsimme uimaan Grönvikissä. Vesi oli kirkasta ja melkoisen lämmintä.

 Uinnin jälkeen päädyimme viidakkoon jossa kasvoi luonnonvaraisena humalaa. Muutoin polun varrella oli melkoisen kivikkoista ja kallioista. Todella mielenkiintoinen vaelluspolku. Päivän päätteeksi oli hikinen ja raukea olo. Oli mukava mennä saunaan ja pesulle. Satamassa vielä iltasella katseltiin paikan menoa ja pelattiin muutama pasianssi ennen nukahtamista.

2 kommenttia:

  1. Meillä jäi viime vuonna Jungfruskär välistä ja olipas kiva lukea miltä siellä näytti! Täytyy ehtiä joku kerta sinnekin! ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa todellakin poiketa joskus. Tänä vuonna oli melkein liian kuumaa ja kuivaa. Mutta ainakin minä nautin reissusta

      Poista