Alavilla mailla hallan vaara....

Päivitettyä venetelinettä

"Perjantaina laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina." - Suomalainen sananparsi 

On vihdoinkin legendaarisen lauseen " alavilla mailla hallan vaara... " aika. Sehän tarkoittaa meille itse kullekin erilaisia asioita. Itselläni kaupunkilais kollilla, tarkoitus koskee lähinnä meidän veneily kauden lopun alkua. Pitäisi harkita oman veneen talviaskareiden aloittamista. Silti on vielä monta monituista asiaa ennen kuin voin keskittyä omiin askareihin. 

Perjantai syyskuun viimeinen viikonloppu koitti. Kipparinna oli viisaasti päättänyt meidän haluavan tarjota apua hänen isälleen. Onhan tuolla appiukon mökillä syksylläkin tekemistä useammallekin ihmiselle. Perjantaina saavuimme jo pimenevään syysiltaan mökin pihalle eikä silloin ollut allekirjoittaneella mitään muuta mielessä kuin.... milloin pääsen nukkumaan. 


Perjantain ja lauantain välinen yö olikin sitten ensimmäinen pakkasyö kesän jälkeen. Ennen nukkumaan menemistä oli ilma painunut selkeästi pakkaselle ja yöllä pakkasta olikin ollut jonkin verran. Komea oli kyllä täällä maalla tähtitaivas. Ei kaupungin valot häirinneet tähtiloistoa. 

Aamu koitti aikanaan ja aamupalapöydässä alkoi meidän nuori kipparin alku kysellä verkkojen laskemisesta ukiltaan. Mutta ennen verkkoja olikin työlistalla paljon muutakin edessä. Muutama puu oli kaatunut tuulissa ja ne piti katkoa ja tuoda metsästä pois, kalusteita piti peitellä ja veneet tyhjentää vedestä. Ja veneestä löytyikin sitten pojalle yllätys. Veneen pohjalla oli jääpinta. 

Onneksi tuo jää saatiin pois helpolla. Tämän jälkeen kokeiltiin veneen korjattua talvisäilytys paikkaa joka näytti toimivalta. Lopulta koitti hetki jota poikanen oli odottanut pitkään, verkkojen laskeminen. Vaatetta lisää päälle ja matka järven selälle alkoi. Suuret olivat odotukset verkoille eikä sunnuntaina tarvinnut pettyä kun verkot nousivat ylös. Kalansaalis oli ihan riittävä ja monipuolinen. Isoja asioita pojalle tällaiset hetket. Olemme niin julmia meidän nuorta kalastajaa kohden, että hän joutui itse perkaamaan kalansa. Apua kuitenkin oli tarjolla. 

Koko viikonloppu oli vallan tehokas, minä laiskana olin herännyt lauantaiksi appiukon avuksi. Hommat saatiin lähes valmiiksi, veneen nostaminen vedestä jäi perinteisesti syyslomaksi. Samoihin aikoihin nousee meidän oma putput veneemme uuden sataman pukeille. 

Sunnuntaina kotiin päästyämme olimme raittiista syysilmasta hiukan väsyneitä. Ja koiramme katosivat kotona sänkyihin nukkumaan. Olivat käpertyneitä päiväpeittojen ja koristetyynyjen lämpöön. Me ihmiset pistimme saunan lämpimäksi ja takkaan tulen.

Tuli hyvä ja lämmin mieli kun olimme saaneet nauttia syksyisestä järvimaisemasta. Vaikka suomalainen sananlasku tuossa alussa laiskuudesta kertoikin niin emme ehdi laiskistumaan kun on avoin mieli. Tekemistä ja erilaisia askareita on tarjolla itsellä ja tuttavilla. Onneksi niin, harrastukset ja työt pitävät mielen virkeinä...

"Mä tahdon kanssas kodin lämpöisen varaavassa takassa kuivaa koivua, oi kulta tulta tasaista"