Messu kausi on aloitettu...

"Meri jäljet lyö luotoon,
vaot kallioon ne aalto tehnyt on.
Myös myrskysää tarttuu Maijan muotoon,
ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää.
Meren ankara työ heihin merkkinsä lyö,
heihin merkkinsä lyö." - Lasse Mårtensson -

Myrskyluodon Maija soi Matkamessuilla kun saavuimme meille tärkeimpään alueeseen. #FINNISH ARCHIPELAGO osasto piti sisällään toinen toistaan kiinnostavia osastoja. Meillähän on kesän 2019 suunnittelu jo käynnissä. On asioita joita haluaisimme kokea. Jotain uutta ja aina jotain tuttua kuuluu kesäämme.

 Ahvenanmaa on herättänyt mielenkiintoinen. Tästä syystä pää pysähdyksemme olikin tämä ständi. Visitaland.com on puhelimeni selaimessa auki nykyään lähes pysyvästi. Pitääkö olla huolissaan? Juttelimme tovin nuoren neiti kipparinna kanssa Ahvenanmaan asiantuntijoiden kanssa.

Saimme paljon vinkkejä mitä kannattaisi huomioida matkamme suunnittelussa .Eräskin kirja kannattaisi hankkia... Lisäksi heiltä saimme paljon tietoa paikoista ja tapahtumista. Taidan asioida heidän kanssaan kun aikataulumme selviää. Kesästä 2019 on varmastikin tulossa mahtava lomakesä. 

Toki messuilla oli muutakin katsottavaa ja koettavaa. Jätimme suosiolla kansainvälisen puolen väliin kun käytimme vähät aikamme saaristomme matkailun mahdollisuuksiin tutustuaksemme.

Espoossa kun asumme ja pidämme venettämme on matkamme aina kulkeva ohi Bärösundin matkoillamme Länttä kohti.
Bärösundiin on avattu Villa Sofia majoitus ja kokous paikka. Mahtava juttu...

Messuilla aina tapaa tuttuja kuten nytkin kävi. Kipparinnan täti miehineen ilmestyi eteemme ja turisimme hetken heidän kanssaan. Tosi kiva juttu.

No, tutustuimme vielä vähän karavaani puolen tarjontaan. Tytär totesi ettei meillä tässä elämän tilanteessa ole aikaa toiselle näin aikaa vievää harrastukselle. Ehkä siihenkin tarjoutuu joskus tilaisuus. Nyt seuraava pakollinen tapahtuma on sitten Vene Båt 19 messut. Niitä odotellessa on mukaan tarttunut säkillinen luettavaa...

Piirroksia ja toiveita ...

 Aina silloin tällöin tulee palattua ajatuksissa omaan peruskoulu aikaan. Niin taas tälläkin kertaa. Itseäni ei juuri kiinnostanut koskaan piirtää taikka kirjoittaa mitään. Johtuu varmasti opettajan ja minun näkemys eroista näissä aineissa. No, en aikuisenakaan ole hyvä kummassakaan lajissa. Silti koen pärjääväni elämässä.

Sunnuntai aamupäivällä kuunneltuamme Pekka Laineen ihmemaan oli minulla tarve päästä veneelle suunnittelemaan veneemme avotilaan uusia penkkejä. Kipparinnaa ei kiinnostanut vielä ulkoilu vaan ohjasi minut laatikoita penkomaan kirjahyllyn luokse. Sieltä löytyi aikanaan piirtämäni kaava Leaninan avotilaan. Siitä sitten mittaamaan ja piirtämään uutta kaavaa. Nyt ei kaavaa tehty kuten aikanaan "isot pojat" tekivät Nortti-askin kylkeen. Vaan vanha kirjekuori sai tilaisuutensa uusio käyttöön.

Onneksi kotoa löytyi myös iso pahvilaatikko johon sain tehtyä 1/1 mallin penkin kannesta. Rimoitus voi vielä muuttaa muotoaan mutta tästä sitä lähdetään työstämään. Sain aikaan ihan kelvon mallin.

Nyt olikin jo aika siirtyä veneelle katsomaan miten on mitat olleet hallussa. Toivoin koon olevan oikea. Olihan perhe jo koe istunut tämän demo-penkin.

Hyvältä tuo näyttäisi näin alkuunsa. Koko on juuri passeli meidän tarkoituksiin. Tässä mahtuu istumaan sekä ihmiset että karvakuonot. Mahdollisesti vielä penkille pehmuste tarvitaan... Pahimmassa hädässä näistä kahdesta istuimmista saa yhden varapunkan.....

Satamassa oli useammassa veneessä jo tohinassa alkamassa. Jossain korjailtin talvipressuja, jossain sovitettiin kesäksi veneen katoksen kaaria ja toisaalla vaan oltiin hiivitty rantaan fiilistelemään. Kyllä se kesä sieltä pian tulee. Kohtahan on jo Matkamessut ja mikä tärkeintä Venemessut. Onneksi ei meren jäällä vielä porukka koettele jään kantavuutta. Ollaan viisaasti vesillä myös talvella.

Jippii, kevät taas askeleen lähempänä...

 Taas on hanget korkeat nietokset takana. Ainakin jos joululaulujen sanoja on tapaillut muutamia viikkoja takaperin. Vuosikin on jo vaihtunut tuoreempaa. Aapeli-myrsky puhalteli melkoisen oloisesti täällä meilläkin. Yöllä heräsin myrskyn ääniin ja pelästyin veneemme puolesta. Ei taatusti olisi pressut päällä aamulla kun heräisimme. Onneksi pelko oli turha sillä peitteet olivat vielä päivälläkin hyvin peittämässä venettämme. Illalla kun vein Kipparinnan jumpalle poikkesin vielä katsomaan rannan tilannetta. Päivällähän oli sitten yksi pressuista päättänyt siirtyä muualla.

Ei auttanut muu kuin poiketa kauppaan hakemaan uutta pressua. Tänään sitten poikkesin satamaan ja peittelin Leaninan uudelleen. Nyt tuli isompi pressu tilalle ja toivon sen pysyvän paikallaan loppu talvikauden. Täällä valkoisen pressun alla olisi mukavan valoisaa työstää lakkapintaa.

Nyt kun olin satamassa päätin tyhjentää kosteuden kerääjät. Melkoisen hyvin ne kyllä toimivat. Yksi taka- ja takakajuutassa. Mietin jos lisäisin niiden määrää tuplaksi. Pitäisivätkö ne kajuutat vieläkin kuivempina? Jokatapauksessa keskitilan kattoluukut ovat rakosellaan ja WC sekä pentterin ikkunat ovat auki.

Päivät pitenee nyt jo isoilla askelilla ja viikossa valoisan määrä kasvaa monella minuutilla. Tarkoitus olisi viettää aikaa enemmän veneen kannella helmikuusta eteenpäin. Nyt tammikuussa voisin jo pistäytyä puutarvike liikkeessä ostoksilla. Ajatus avotilan istuimmista on selkiytynyt ja on aika aloittaa askartelu...