Safire Mökki mainos

maanantai 21. joulukuuta 2020

Sydämeni osuman sai......

 " Sydämeni osuman sai.

Nuoli on Amorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii.
Iskusta sen mä vavahtelen,
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en.
Elin maailmassain
Luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa.
Mutta ootapa vain,
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain,
Päivin ja öin ikävöin vain. " ( suom. Pauli Hanhiniemi )

Eilen se sitten kolahti, löysin uuden unieni kohteen.  Toki ensimmäinen ujo kohtaaminen hänen kanssaan oli ollut jo kesällä mutta silloin en vielä uskaltanut silittää hänen kaunista runkoaan. kesällä hän oli kuitenkin verhottu vähemmällä peitteellä kuin näin talvella. Silti ensimmäinen kosketus häneen vei sydämeni mennessään.... Oi, mikä runko hänellä onkaan.

Ketään ei varmasti yllätä se että, olemme kärsineet Kipparinnan kanssa yhä pahenevasta purjevenekuumeesta. Meillä on paljon ystäviä joilla on ollut jo pidemmän aikaa purjeveneitä ja olemmekin kyselleet heiltä apua siihen minkä hankkisimme. No, nyt saimme sitten vihjeen yksilöstä joka sopisi meidän kriteereihin. Kaksi erillistä takakajuuttaa ja keulassa kajuutta johon me Kipparinnan kanssa mahtuisimme nukkumaan. Salongissa olisi tarjolla myrskypunkkaa joten saisimme myös kaverit mahtumaan matkaamme silloin tällöin.  Takakajuuttaankin mahtuu puolellensa nukkumaan muutama ihminen, ainakin rakastunut nuoripari.... Emme löytäneet tästä yksilöstä vielä mitään vikaa, toki katselimme asiaan ruusun punaisten lasien lävitse. 

Nyt olenkin jo nähnyt unia hänen kanssaan liikkumisesta pitkin aina aurinkoista merta pitkin. Aurinko paistaa lämpimästi, tuulee sopivasti ja vene kiitää äänettömästi pitkin kimaltelevaa meren selkää. Eikö se purjehtijan elämä ole aina pelkkää auvoa ja muuta mukavuutta. Siinä kelpaisi sitten satamassa nauttia lasillinen cavaa, syödä kevyttä salaattia. Ja aamulla sitten paistaisi uunituoreet patongit uunissa ja tarjoilisin aamiaisen leudossa aamuauringon lämmössä.... Purjehtiminenhan on pelkästään tätä?














tiistai 1. joulukuuta 2020

Alku talven askareet.....

Minne kaikki aika valuu käsistä? On ollut taas mielessä pidemmän aikaa tämä blogin päivittäminen.... Töissä on saanut tehdä töitä lähes kaksi käsin eikä siis tälle "salaiselle" omalle projektille ole löytynyt työaikaan.

Ja iltaisin on urheilu vienyt ajan. Nyt meinaan pitää aloittaa jos kesällä meinaa olla rantakunnossa. Ei kun nyt on kaveri ollut mukana treeni kumppanina joten en ole jättänyt treenejä väliin. Ja viikonloppuisin onkin ollut vain vähän aikaa vene harrastukselle.

Hankin syksyllä tutulta hänen purjeveneensä päällä olleen pressuhallin. Juuri sopivan kokoinen meille joskin vähän turhan korkea. Kipparinna on tosin sitä mieltä että peite myydään veneen kanssa pois eikä se tulisi meidän hankintalistalla olevalle purjeveneelle. Ei talven tulisi kohdella kaltoin tänä vuonna venepeitettämme. Ja tilaa on nyt tehdä veneen pohjalle huolto, vanhat pinnat pois sekä uutta tilalle. Halliin lämmitin ja kunnollinen suojaus maahan ja miehelle.... Ensin skrapataan suurimmat pois ja sitten Mirka käyntiin ja pinta pölyttömästi kuntoon.

Onhan tässä talvikehikon rakentamisessa oma hommansa ollut. Melkoisen iso, korkea ja moniosainen rakennelma. Korkeus on asettanut haasteita kun tikkaiden pituus ei ole riittänyt. Lisäksi Kipparinna on joutunut melkoisen koville kun hän on nostanut aina yhden jalka parin / kaaren pystyyn. Itse olin vain ylhäällä auttamassa narun kanssa. 

Satamassa moni on seurannut meidän aherrusta joko huolissaan tai kateellisena. Kateellisena lähinnä siitä kun meillä molemmat aikuiset olemme yhdessä tekemässä tätä veneprojektia. Ehkä se on näyttänyt siltä että tämä on ollut pelkkää hupia meillä. Paljastan teille kuitenkin että joskus on muutama poikkipuolinen sanakin tullut meidän keskeisessä viestinnässä.... Onneksi kuitenkin posittiviset sanat ja ajatukset on ne päällimmäiset.


Huolissaan olijat pelkäävät kehikon lähtevän lentoon heidän veneidensä päälle. Onneksi tätä on mietitty rakennus vaiheessa. Kehikko on varustettu usealla liinalla kiinni veneen alla olevaan pukkiin sekä jokainen jalka on isketty kiinni maahan pitkillä kiiloilla. Aikanaan kun tuli ajankohtaiseksi peitteen päälle laittaminen oli jostain kumman syystä kavereilla milloin mitäkin menoa, pedikyyri raavailla miehillä oli yleisin, kaljut kävivät kampaajilla ja joillain oli hammaslääkäri aikoja viikonloppuina.... Kipparinnan kanssa nostettiin kahdestaan tuo iso peite paikoilleen. Olihan siinä työtä. Hiki oli meillä molemmilla tuon kerran jälkeen. Paikat kipeytyivät myöskin sopivasti. Taas nostan hattua Kipparinnalle. Hän teki tässäkin ehkä sen suuremman työn. Hän nosti peitteen lähes yksin tähän. Itse autoin veneen kannelta käsin peitettä ylöspäin kun hän veti pitkillä liinoilla peitettä alhaalta käsin ylös kehikon päälle. Menihän siinä aikaa ja fyysisiä voimia. Kannatti kuitenkin. Lopuksi kiristysliinoilla pressu sidottiin kehikon jalkoihin tiukasti kiinni.

Ensimmäisten myrskyjen jälkeen tarkistettiin tuhot ja laitettiin vielä vähän tukevammin kehikko paikoilleen. Lisäksi kaikki liitokset tarkistettiin ja kiristettiin. Nyt talvi saa tulla meidän puolesta. Saa nähdä onko meillä tätä venettä vielä keväällä... Ei haittaa vaikka olisi mutta nyt olisi mielenkiintoinen vene mahdollisesti jo tulossa tilalle.

 

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Ylös, ylös kohti kuivaa ja lämmintä.....


" Oppikaamme arvostamaan aikoja, jolloin puut ovat paljaina ja odottamaan sitä, että pääsemme poimimaan hedelmiä." Anton Tsehov


Kauden lopetus tuntuu aina vähän haikealta. Siellä se meidän kaunokainen kelluu rauhassa omassa elementissään odottamassa kauden päätöstä. Veneen nostamisen aika oli tullut ja saavuimme paikalle hyvissä ajoissa. Olisi kuitenkin vielä jotain tehtävää ennen kuin veneen pohja nousee vedestä. Auringon viimeiset säteet hemmottelivat meitä kun tyhjensimme septin. Mutta kun pääsimme nosto-laituriin olikin aurinko jo kadonnut taivaanrannan taakse. Perinteisesti alkoi myös vesisade kun odottelimme hetken vuoroamme.




Meidän veneet on nostanut aina Kuljetus Karttunen ja taaskin hän oli ajoissa paikalla. Ei tarvitse ihmetellä miten homma toimii kun heidän muistissa on nostopisteet meidän veneen osaltaankin. Kuten niin monen muunkin veneen tiedot. Ihailtavaa ammattitaitoa. Kipparinna osallistui veneen nostamiseen ja minulle jäi aikaa kuvaamiselle ja maailman parantamiseen kavereiden kera.


Perinteisesti olemme ottaneet veneen pohjien pesun ostopalveluna. Vantaan painepesu omistaa kunnolliset välineet joilla pohjat lähtee puhtaiksi. Itselläni ei ole kuitenkaan olemassa kelvollista painepesuria joten tämä on helppo ja vaivaton tapa. Meitä oli taas useampi kaverus nostamassa veneitä samaan aikaan jolloin yhteistyö sujui hyvin nostoissa. 


Vielä jäi nostamisen ja pesemisen jälkeen meillekin jotain tehtävää. Isoin urakka lienee veneen talvisuojan rakentaminen. Olimme ostaneet tuttavaltamme kaarihallin jotta meillä ei ainakaan tänä talvena pääse lumet ja tuulet häiritsemään. Talvella olisi tarkoitus tehdä pohja remontti. Rapsuttaa pohja puhtaaksi ja käsitellä uudestaan asiankuuluvilla aineilla. Taitaa olla myöskin myyntiä helpottaa. Ainakin veneen nopeus nousee ihan mahdottomasti tai sitten ei yhtään. Onneksi taas on parannuksia luvassa tähän veneeseen ettei pohjan skrapaamisen lisäksi tarvitse turhaan miettiä illoiksi tekemistä. Jos ei mene vene kaupaksi keväällä niin meillä on taas aavistuksen hienompi vene ensi kaudella.


Nyt alkaa puut olla paljaana ja keräämme kesän veneilyn hedelmiä muistoistamme. Ja niitä mahtavia veneily muistoja olemme saaneet kyllä taas monen monta kaudelta 2020.





 

tiistai 20. lokakuuta 2020

Kausi on ehtoo puolella....

" Sille mitä rakastaa on aina aikaa"  ( Hannele Seistonen ) 

 Pitkästä aikaa sain avattua koneen ja pääsin kirjoittamisen makuun. No, pääsin taas myös veneilyn makuun myös. Ei olla veneilty varmaan kuukauteen koska mukamas kaikkea muutakin löytyy elämästämme. Lasten harrastukset syövät aikaa meiltä vanhemmiltakin. Vapaa-aika on keväällä runsaampaa ja käytettävissä suuremmalta osin veneilyyn kuin näin syksyllä. Tai sitten keväällä vain on kiirus sinne valoon ja elämää sykkivään luontoon erilailla kuin näin iltojen pimentyessä.

Lauantai aamulla oli tarkoitus lähteä merelle viikonlopuksi mutta poika lähti treeni leirille jonne piti aamulla hänet viedä ja sunnuntaina hänet piti noutaa sieltä. lopulta pääsimme kotisatamaan ja olimme valmiina lähtemään merelle. Ensin käynnistimme lämmittimen ja saimmekin veneemme nopeasti mukavan lämpöiseksi. Kyllä sitä arvostaa miellyttävää lämpöä veneessä ihan erilailla kuin nuorena. Enään ei tarvitse palella vaan nauttiminenkin on sallittua. Kipparinna alkoi alustavasti keräillä tavaroita kasseihin jotka veisimme kotiin talveksi. Itse katsoin että kaikki laitteet toimivat toivutusti..... Onneksi saimme irrotettua köydet kohta lounaan jälkeen aurinkoisessa kelissä.


Tämän jälkeen alkoi tietenkin sataa tihuttamaan  ja välillä satamaan runsaamminkin. Vettä tuli alkuun vienosti ja kun olimme ohittamassa Pentalaa lännen kautta katosi kaikki maisemat edestämme voimakkaan saderintaman alle. Tästä syystä reittimme vaihtui toiseksi ja päädyimme Pentalaan Saaristomuseon laituriin. Tarkoituksena oli painella Porkkalan suuntaan ja vain fiilistellä merellisestä maisemasta. 

Pentala on kaunis saari ja siellä on toimiva saaristomuseo. Museo oli tosin jo sulkenut tältä kaudelta. Pääsimme kävelemään metsään ja nauttimaan luonnon rauhasta. Enään ei satanut vaan saariston rauha syleili meitä tarjoten sienipiirakka ainekset. Täältä olemme monena vuonna käyneet keräämässä sieniä milloin milläkin porukalla. Joskus naapurit lapsineen ova olleet kyydissämme toisinaan Kipparinnan siskon perhe.



Merellä oli yllättävän paljon liikennettä ja Pentalan laiturilla juttelimme kun useamman veneilijän kanssa. Osa oli liikkeellä Skipperi veneellä. Toiset olivat omilla veneillään liikkeellä. Meidän lisäksi oli muitakin sienestäjiä saarella. Kaikkia yhdisti rakkaus merelliseen luontoon. Muutamalla oli laivakoiratkin matkassa kuten meillä. Hän pitää veneilystä eniten silloin kun saa kiertää venettä kannella ja kuonoa saa laittaa tuuleen ainakun siltä tuntuu. 



Nyt tuntuu lähes syntiseltä nostaa vene ylös tällä viikolla. Onneksi vielä ehtii touhuamaan veneen kanssa, kuten laittamaan  jäätymisenesto aineen moottorille ja nestejärjestelmiin. Öljytkin ehtisi vaihtamaan ;)

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Suuri meriretki 2020: Mites nyt suu pannaan

Kipparinna oli hyvin palautunut edellis päivän purjehduksesta. Pelkäsin hetken josko hän jatkaisi matkaa purjeveneen kyydissä. Helpotus oli kuitenkin suuri kun purjevene jossa hän oli saapunut Kökariin lähti metkaan ilman Kipparinnaa.

Meidän matkamme ohjasi seuraavaksi kohteeseen jota olemme ajatelleet vierailu kohteeksemme useamman vuoden ajan. Kökar Karlby on kalastajakylä keskellä Kökaria. Onhan kaunis idylli jollaista toivomme näkevämme. Yksi iso syy tänne menemiseen oli laadukas uusi kauppa. Ja nuorten kipparin alkujen yllätykseksi päätimme nauttia täällä perinteiset loma ruokailut. Normaalisti Hangossa mutta, nyt kävelimme veneen edestä laiturin poikki terassille. Ah, miten hyvä ruoka helli ihmistä. Burgerit ja pitsat maistuivat taivaallisilta ja palan painikkeeksi nautimme paikalliset siiderit. Mites suut nyt pannaan? Tietenkin suuren suureen hymyyn. Hymyyn oli ruoan lisäksi muutakin syytä.

Aurinko päätti alkamaan lämmittämään meitä kunnolla, eikä tuulesta tietoakaan. Ehdimme Kipparinnan kanssa myös melomaan 5 kilometrin lenkin täällä iltasella. Nuorisomme oli tyytyväisiä kun netti pelasi kunnolla eikä tiukkis vanhemmat olleet paottamassa heitä mihinkään sosiaaliseen toimintaan. Olimme kuljettaneet veneemme kannella kanoottia ja veneen takakannella paketissa kumivenettä. Kajakille oli paljon käyttöä ja kumiveneelle emme olleet vielä keksineet paikkaa jossa olisimme sillä päristelleet menemään. Taitaa kumiveneilyt näillä retkillämme vähentyä ellei jopa loppua.

Illalla vielä mietimme seuraavan päivän kulkua. Olimme kahden vaiheilla siitä kuinka aikamme käyttäisimme. Vilkaisu sää ennusteeseen  käänsi päätöksemme lähtemisen kannalle. Olisi luvassa lämmintä, tuuletonta kesäsäätä.  vaihtoehtona olisi ollut jääminen Kökarin hellään huomaan.

 

 Aamupäivällä sää tarjosi parastaan. Tuuleton ja lämmin ilma houkutti suuntaamaan Kökarin etelä saaristoon, paikkaan jossa myös Tove Jansson on aikanaan viettänyt aikaansa.  Rannassa saapuessamme oli aikamoinen levälautta odottamassa meitä. Siispä otimme sinilevätestin esille ja teimme testin. Ei sillä että meri olisi kutsunut uimaan siihen vihreään massaan jota ei merivedeksi olisi sanonut parhaalla tahdollaankaan.

Onneksi lähdimme kävelylle tutkimaan Källskär saarta jossa on "Kreivin muokkaamaa maastoa. Uskomatonta työtä ilman koneiden apua. on kauniita puutarhoja, altaita satamassa ja hieno talo.

Melkoista elämää varmasti on ollut saarella. Paikka oikein kutsuu tekemään aiakkoneella matkan näihin aikoihin jolloin paikassa on ollut elämää. Saari on todella kaunis ja polku kannattaa kiertää kokonaan läpi aina "kannulle" saakka. Takaisin sitten kannattaa palata omia jälkiään pitkin.

Takaisin veneelle palatessamme löysimme rantapolun hajun aiheuttajan. Melkoisen pitkällä olevan mätänemis prosessin. Hylje oli jäänyt syystä tai toisesta rantaan ja mätäneminen oli alkanut. Toivottavasti tämä luonnon oma kierokulku sujuisi nopeasti eikä haju pääsisi kiusaamaan pieniä kulkijoita.


 Pikaisen hengähdyksen jälkeen meillä ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa seuraavan yön sijainnista. Sen tiesimme että, keulamme kääntyisi kohti kotia. Kuinka nopeasti tai pitkälle olisimme valmiita menemään emme tienneet. Lämpö laittoi suut isoon hymyyn. Kaikki alkuloman tuulet ja sateet unohtuivat ja lomamme on nyt ollut vain pelkkää aurinkoa.....



tiistai 14. heinäkuuta 2020

Suuri meriretki 2020: Vain yksi yö

Nyt alkaa olla matkan tekemisen nälkä. Viestittelimme kavereiden kanssa sijanneistamme. Minne mennä, missä olla.....

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme lämpimään auringon paisteeseen tyynen saaren rannassa. Hiukan hävetti käynnistää moottori kun naapuri veneessä vielä nukuttiin. Kello oli kahdeksan kun irrotimme köydet rannasta. Ensimmäiseen ajo tuntiin näimme vain kolme purjevenettä liikkeessä emmekä ensimmäistäkään moottorivenettä. Sitten määrä tasaisesti lisääntyi. Matkamme kohti Utöäoli alkanut. Olimme karkean arvion tehneet saapumis ajasta. Tämä arvio pitikin melkoisen hyvin paikkaansa. Perillä olimme noin klo 14 ja saimme lähes viimeisen paikan kylän laiturista. Kaverit olivat saapuneet vain hetkeä ennen meitä ja auttoivat rantautumisessa.

Utö on kaunis saari jolle on helppo menettää sydän näin kauniina kesäpäivänä. Joskus olemme miettineet leikillämme asumista jossain saaressa, ehkäpä jopa täällä Utössä. Kaupasta piti käydä hakemassa jäätelöä kun meille tarjottiin heti suussa sulavaa mustikkapiirakkaa. On se uuni kyllä harkinnan arvoinen asia veneeseenkin. Ja illalla taas pistimme Autoterm Air 4D "pöhisemään" kuten edesmennyt kaverini olisi sanonut. Lämpöä riitti ja oli mukava nukkua.




Aamu Utössä alkoikin hiukan erilaisemmin kuin normaali aamumme. Vain "yksi yö" voi muuttaa kaiken.  Kipparinna sanoi lähtevänsä purjeveneen matkaan ihan tästä näin.... Onneksi sentään aamiaisen pisti omassa veneessä suuhunsa. Jäimme lasten ja koirien kanssa katsomaan purjeveneen loittomista. Onneksi sentään mistään dramaattisesta ei ole kysymys. Kipparinna lähti kavereidemme veneellä kohti Kökar / Sandvikia. Lähdimme noin puoli tuntia purjehtijoiden perässä ja yritimme nähdä oikean veneen ajoissa. "Meillä on veneessä valkoinen runko ja valkoiset purjeet" ei juurikaan auttanut tunnistamisessa. Löytyihän se oikea vene jota hetken kuvailimme ennen kuin menimme super nopeaa 6.8 solmua heidän ohitse.

Perillä taas aikaisessa eli noin 13:00 eikä tässäkään satamassa ollut liikaa tyhjiä paikkoja veneille. Saimme mahtavan paikan laiturista ja viereemme pääsivät kaverimme purjeveneellään. 

Olihan tämä taas hieno päivä. Kaiken kruunasi päivän kävelyt luontopolulla ja sen jälkeen kuuma suihku. Edellisellä käynnillämme teimme toisen luontopolun ja nyt sitten tämän lyhyemmän. Molemmat ovat kauniita reittejä. Nyt vain tämä tuntui paremmalta. Lampaita ja kauniita maisemia.... Mitä muuta kaipaakaan rauhoittumiseen meripöivästä. Ja kyllähän se purjehtiminen aiheutti keskustelua. Ei ainakaan tuntunut yhtään ikävältä ja kurjalta. Päin vastoin purjehdus kärpänen puraisi entistä pahemmin. Ja vettä myllyyn laittoi vanha työkaverini muistuttamalla hänellä myynnissä olevasta purjeveneestä. Olisi juuri se mitä tällä hetkellä olemme haaveilleet.....





sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Suuri meriretki 2020: myrskyä pitelee

Ei tätä jaksaisi jos ei tästä pitäisi. Sadetta, tuulta ja uudelleen ja uudelleen. Lähdimme kavereita tapaamaan Tammisaareen. Kaverit olivat tulossa omalla veneellä meidän seuraksi ja ajattelimme mennä sellaiseen paikkaan jossa olisi tekemistä tuulella ja sateella.

Tammisaari on aina niin mahtava paikka. Satama on miellyttävän suojaisa. Sataman pesukoneet toimivat ja kuivausrummut kuivaavat, sauna hellii lämmöllään. Eli siis kaikki mitä lomalainen kaipaa. Eikä satamamaksukaan kirpaisee lompakkoa. 

Kaverimme saapuivat satamaan reilun tunnin jälkeemme ja saivat paikan meitä vastapäätä. Oli siinä teineillä helppo kulkea veneestä toiseen. Ja meidän aikuisten iltaisin pelailla korttia tarinoinnin lomassa.





Päivällä kävimme kävelemässä ristiin rastiin kaupunkia ja yritettiin väsyttää nuoria. Kaupassakin kävimme useampaan kertaan kun kerran olimme monen monta vuorokautta paikallamme. 

Lopulta koitti päivä jolloin tiemme erkanivat kavereiden kanssa. Heillä kääntyi keula kohti kotia ja meillä oli suunnitelma siirtyä johonkin Rosalan korville. Se olisiko seuraava yö perinteisesti Rosala TB vai jokin muu.... 




Voiton vei luonnonsatama, Stora Skallskär noin mailin pohjoiseen väylältä. Löytyy mm. partiolaisten sinisestä kirjasta. Ainakin länsituuli kiertää hyvin rantautumispaikan jossa on syvää noin 4 metriä ihan rannassa. Sisäänajaessa kannattaa olla tarkkana kivien takia. Saari on kaunis mutta hankala kulkuinen. Mikäs tässä on käydä rauhallisessa rannassa nukkumaan.

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Suuri meriretki 2020: ja taas, aina vaan....

Vähän jo ehdittiin toivoa sateiden ja tuulten loppumista. Aivan turhaan koska nyt tuulee taatusti koko kesän tuulet kerralla. 

Lasten toiveesta olimme Elisaaressa ja kävelimme paikallisen luontopolun ympäri. Polkujen kulkee kauniissa luonnossa ympäriinsä ja matkan varrella voi tavata lehmiä sekä lampaita. Valitettavasti aika on päässyt puraisemaan polun varren pitkospuihin sekä aitojen ylittämisessä käytettäviin portaisiin. Tässä pitäisi Helsingin käyttää veroeuroja infran ylläpitoon. 

Elisaaren jälkeen tietenkin taas satoi sekä puhalsi. Lähdimme kohti Tammisaaren kansallispuistoa jossa tapasimme ystäviämme. Ajalimme rauhassa pohjoista "ränniä" pitkin kohti länttä ja jossain vaiheessa sade väheni. Päädyimme Rödjaniin jossa oli uusi hieno laituri ja perään poiju. Laituriin olikin kiinnittynyt useampi purjevene ja meillä oli jäänyt valittavaksi kaksi oikean puoleista poijua. Näissä ei syväys riittänyt tuttavamme mastolliselle veneelle. 

Kun tällä kaudella on tavoite käyttää muutama euro paikallisten tukemiseen niin ostimme pari savukalaa meille ruoaksi. Kampela ja iso ahven maistuivat todella hyvältä. Satamamaksu 10€ suoritettiin käteisellä tuvasta löytyvään postilaatikkoon. Yön sateiden jälkeen aamu aukesi oikein nätisti. Aurinkoa ja lähes tuuletin aamu herätti taas toiveita paremmasta. Rauhallisen aamiaisen jälkeen lähdimme kun lähes helteiseen luontopolun kierrokselle. Tälle kierrokselle ei Kipparinna huolinut minua läpsyttimissä vaan pakotti laittamaan oikeat kenkät jalkaan. Onneksi näin ...



Sääennuste lupasi vaihteeksi sadetta ja voimakasta tuulta joten päätimme vaihtaa paikkaa. Olisimme menossa kavereita tapaamaan Tammisaareen mutta vielä olisi aikaa yhdelle yöpymiselle ennen Tammisaarta...  Saimme Kipparinnan kanssa aikaa lähes voimakkaista keskustelua kun sanoin haluavani oikeaan laituriin yöksi enkä esim Byxholmen rantaan. Aurinko paistoi ja ei tullut juuri ollenkaan mutta, sieltä se viima saapuisi.


Päädyimme lopulta meille uuteen paikkaan, Prediumun-vierasvenesatamaan. Saimme kaulan kiinni laituriin ja perän poijuun joten oli aika mennä maksamaan satamamaksu. Varasimme samalla saunan illaksi. Sauna oli kaunis pieni hirsitalo. Ranta oli hiekkaa ja matala pitkään. Pesuhuoneessa oli oikea suihku joten peseytyminen sujui nopeasti. Ja löylyt maittoivat kyllä hyviltä. Saunan aikana olikin tuuli jo noussut miehekkäisiin mittoihin. Onneksi keula oli aaltoihin ja se rauhoitti mukavasti veneen liikkeitä. Saimme yön aikana nukuttua kunnolla, mitä nyt muutaman kerran kävin kokeilemassa ovatko köydet vielä ehjiä..... 

Ja yllätys, yllätys. Emme lähteneet aamulla Tammisaareen kun saimme tietää sen olevan (lähes ) täynnä. Kaverit onneksi löytävät meidät täältä tuulesta ja tyrskyistä.