Suuri meriretki 2020: Mites nyt suu pannaan

Kipparinna oli hyvin palautunut edellis päivän purjehduksesta. Pelkäsin hetken josko hän jatkaisi matkaa purjeveneen kyydissä. Helpotus oli kuitenkin suuri kun purjevene jossa hän oli saapunut Kökariin lähti metkaan ilman Kipparinnaa.

Meidän matkamme ohjasi seuraavaksi kohteeseen jota olemme ajatelleet vierailu kohteeksemme useamman vuoden ajan. Kökar Karlby on kalastajakylä keskellä Kökaria. Onhan kaunis idylli jollaista toivomme näkevämme. Yksi iso syy tänne menemiseen oli laadukas uusi kauppa. Ja nuorten kipparin alkujen yllätykseksi päätimme nauttia täällä perinteiset loma ruokailut. Normaalisti Hangossa mutta, nyt kävelimme veneen edestä laiturin poikki terassille. Ah, miten hyvä ruoka helli ihmistä. Burgerit ja pitsat maistuivat taivaallisilta ja palan painikkeeksi nautimme paikalliset siiderit. Mites suut nyt pannaan? Tietenkin suuren suureen hymyyn. Hymyyn oli ruoan lisäksi muutakin syytä.

Aurinko päätti alkamaan lämmittämään meitä kunnolla, eikä tuulesta tietoakaan. Ehdimme Kipparinnan kanssa myös melomaan 5 kilometrin lenkin täällä iltasella. Nuorisomme oli tyytyväisiä kun netti pelasi kunnolla eikä tiukkis vanhemmat olleet paottamassa heitä mihinkään sosiaaliseen toimintaan. Olimme kuljettaneet veneemme kannella kanoottia ja veneen takakannella paketissa kumivenettä. Kajakille oli paljon käyttöä ja kumiveneelle emme olleet vielä keksineet paikkaa jossa olisimme sillä päristelleet menemään. Taitaa kumiveneilyt näillä retkillämme vähentyä ellei jopa loppua.

Illalla vielä mietimme seuraavan päivän kulkua. Olimme kahden vaiheilla siitä kuinka aikamme käyttäisimme. Vilkaisu sää ennusteeseen  käänsi päätöksemme lähtemisen kannalle. Olisi luvassa lämmintä, tuuletonta kesäsäätä.  vaihtoehtona olisi ollut jääminen Kökarin hellään huomaan.

 

 Aamupäivällä sää tarjosi parastaan. Tuuleton ja lämmin ilma houkutti suuntaamaan Kökarin etelä saaristoon, paikkaan jossa myös Tove Jansson on aikanaan viettänyt aikaansa.  Rannassa saapuessamme oli aikamoinen levälautta odottamassa meitä. Siispä otimme sinilevätestin esille ja teimme testin. Ei sillä että meri olisi kutsunut uimaan siihen vihreään massaan jota ei merivedeksi olisi sanonut parhaalla tahdollaankaan.

Onneksi lähdimme kävelylle tutkimaan Källskär saarta jossa on "Kreivin muokkaamaa maastoa. Uskomatonta työtä ilman koneiden apua. on kauniita puutarhoja, altaita satamassa ja hieno talo.

Melkoista elämää varmasti on ollut saarella. Paikka oikein kutsuu tekemään aiakkoneella matkan näihin aikoihin jolloin paikassa on ollut elämää. Saari on todella kaunis ja polku kannattaa kiertää kokonaan läpi aina "kannulle" saakka. Takaisin sitten kannattaa palata omia jälkiään pitkin.

Takaisin veneelle palatessamme löysimme rantapolun hajun aiheuttajan. Melkoisen pitkällä olevan mätänemis prosessin. Hylje oli jäänyt syystä tai toisesta rantaan ja mätäneminen oli alkanut. Toivottavasti tämä luonnon oma kierokulku sujuisi nopeasti eikä haju pääsisi kiusaamaan pieniä kulkijoita.

 Pikaisen hengähdyksen jälkeen meillä ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa seuraavan yön sijainnista. Sen tiesimme että, keulamme kääntyisi kohti kotia. Kuinka nopeasti tai pitkälle olisimme valmiita menemään emme tienneet. Lämpö laittoi suut isoon hymyyn. Kaikki alkuloman tuulet ja sateet unohtuivat ja lomamme on nyt ollut vain pelkkää aurinkoa.....

Suuri meriretki 2020: Vain yksi yö

Nyt alkaa olla matkan tekemisen nälkä. Viestittelimme kavereiden kanssa sijanneistamme. Minne mennä, missä olla.....

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme lämpimään auringon paisteeseen tyynen saaren rannassa. Hiukan hävetti käynnistää moottori kun naapuri veneessä vielä nukuttiin. Kello oli kahdeksan kun irrotimme köydet rannasta. Ensimmäiseen ajo tuntiin näimme vain kolme purjevenettä liikkeessä emmekä ensimmäistäkään moottorivenettä. Sitten määrä tasaisesti lisääntyi. Matkamme kohti Utöäoli alkanut. Olimme karkean arvion tehneet saapumis ajasta. Tämä arvio pitikin melkoisen hyvin paikkaansa. Perillä olimme noin klo 14 ja saimme lähes viimeisen paikan kylän laiturista. Kaverit olivat saapuneet vain hetkeä ennen meitä ja auttoivat rantautumisessa.

Utö on kaunis saari jolle on helppo menettää sydän näin kauniina kesäpäivänä. Joskus olemme miettineet leikillämme asumista jossain saaressa, ehkäpä jopa täällä Utössä. Kaupasta piti käydä hakemassa jäätelöä kun meille tarjottiin heti suussa sulavaa mustikkapiirakkaa. On se uuni kyllä harkinnan arvoinen asia veneeseenkin. Ja illalla taas pistimme Autoterm Air 4D "pöhisemään" kuten edesmennyt kaverini olisi sanonut. Lämpöä riitti ja oli mukava nukkua.

Aamu Utössä alkoikin hiukan erilaisemmin kuin normaali aamumme. Vain "yksi yö" voi muuttaa kaiken.  Kipparinna sanoi lähtevänsä purjeveneen matkaan ihan tästä näin.... Onneksi sentään aamiaisen pisti omassa veneessä suuhunsa. Jäimme lasten ja koirien kanssa katsomaan purjeveneen loittomista. Onneksi sentään mistään dramaattisesta ei ole kysymys. Kipparinna lähti kavereidemme veneellä kohti Kökar / Sandvikia. Lähdimme noin puoli tuntia purjehtijoiden perässä ja yritimme nähdä oikean veneen ajoissa. "Meillä on veneessä valkoinen runko ja valkoiset purjeet" ei juurikaan auttanut tunnistamisessa. Löytyihän se oikea vene jota hetken kuvailimme ennen kuin menimme super nopeaa 6.8 solmua heidän ohitse.

Perillä taas aikaisessa eli noin 13:00 eikä tässäkään satamassa ollut liikaa tyhjiä paikkoja veneille. Saimme mahtavan paikan laiturista ja viereemme pääsivät kaverimme purjeveneellään. 

Olihan tämä taas hieno päivä. Kaiken kruunasi päivän kävelyt luontopolulla ja sen jälkeen kuuma suihku. Edellisellä käynnillämme teimme toisen luontopolun ja nyt sitten tämän lyhyemmän. Molemmat ovat kauniita reittejä. Nyt vain tämä tuntui paremmalta. Lampaita ja kauniita maisemia.... Mitä muuta kaipaakaan rauhoittumiseen meripöivästä. Ja kyllähän se purjehtiminen aiheutti keskustelua. Ei ainakaan tuntunut yhtään ikävältä ja kurjalta. Päin vastoin purjehdus kärpänen puraisi entistä pahemmin. Ja vettä myllyyn laittoi vanha työkaverini muistuttamalla hänellä myynnissä olevasta purjeveneestä. Olisi juuri se mitä tällä hetkellä olemme haaveilleet.....

Suuri meriretki 2020: myrskyä pitelee

Ei tätä jaksaisi jos ei tästä pitäisi. Sadetta, tuulta ja uudelleen ja uudelleen. Lähdimme kavereita tapaamaan Tammisaareen. Kaverit olivat tulossa omalla veneellä meidän seuraksi ja ajattelimme mennä sellaiseen paikkaan jossa olisi tekemistä tuulella ja sateella.

Tammisaari on aina niin mahtava paikka. Satama on miellyttävän suojaisa. Sataman pesukoneet toimivat ja kuivausrummut kuivaavat, sauna hellii lämmöllään. Eli siis kaikki mitä lomalainen kaipaa. Eikä satamamaksukaan kirpaisee lompakkoa. 

Kaverimme saapuivat satamaan reilun tunnin jälkeemme ja saivat paikan meitä vastapäätä. Oli siinä teineillä helppo kulkea veneestä toiseen. Ja meidän aikuisten iltaisin pelailla korttia tarinoinnin lomassa.

Päivällä kävimme kävelemässä ristiin rastiin kaupunkia ja yritettiin väsyttää nuoria. Kaupassakin kävimme useampaan kertaan kun kerran olimme monen monta vuorokautta paikallamme. 

Lopulta koitti päivä jolloin tiemme erkanivat kavereiden kanssa. Heillä kääntyi keula kohti kotia ja meillä oli suunnitelma siirtyä johonkin Rosalan korville. Se olisiko seuraava yö perinteisesti Rosala TB vai jokin muu.... 

Voiton vei luonnonsatama, Stora Skallskär noin mailin pohjoiseen väylältä. Löytyy mm. partiolaisten sinisestä kirjasta. Ainakin länsituuli kiertää hyvin rantautumispaikan jossa on syvää noin 4 metriä ihan rannassa. Sisäänajaessa kannattaa olla tarkkana kivien takia. Saari on kaunis mutta hankala kulkuinen. Mikäs tässä on käydä rauhallisessa rannassa nukkumaan.

Suuri meriretki 2020: ja taas, aina vaan....

Vähän jo ehdittiin toivoa sateiden ja tuulten loppumista. Aivan turhaan koska nyt tuulee taatusti koko kesän tuulet kerralla. 

Lasten toiveesta olimme Elisaaressa ja kävelimme paikallisen luontopolun ympäri. Polkujen kulkee kauniissa luonnossa ympäriinsä ja matkan varrella voi tavata lehmiä sekä lampaita. Valitettavasti aika on päässyt puraisemaan polun varren pitkospuihin sekä aitojen ylittämisessä käytettäviin portaisiin. Tässä pitäisi Helsingin käyttää veroeuroja infran ylläpitoon. 

Elisaaren jälkeen tietenkin taas satoi sekä puhalsi. Lähdimme kohti Tammisaaren kansallispuistoa jossa tapasimme ystäviämme. Ajalimme rauhassa pohjoista "ränniä" pitkin kohti länttä ja jossain vaiheessa sade väheni. Päädyimme Rödjaniin jossa oli uusi hieno laituri ja perään poiju. Laituriin olikin kiinnittynyt useampi purjevene ja meillä oli jäänyt valittavaksi kaksi oikean puoleista poijua. Näissä ei syväys riittänyt tuttavamme mastolliselle veneelle. 

Kun tällä kaudella on tavoite käyttää muutama euro paikallisten tukemiseen niin ostimme pari savukalaa meille ruoaksi. Kampela ja iso ahven maistuivat todella hyvältä. Satamamaksu 10€ suoritettiin käteisellä tuvasta löytyvään postilaatikkoon. Yön sateiden jälkeen aamu aukesi oikein nätisti. Aurinkoa ja lähes tuuletin aamu herätti taas toiveita paremmasta. Rauhallisen aamiaisen jälkeen lähdimme kun lähes helteiseen luontopolun kierrokselle. Tälle kierrokselle ei Kipparinna huolinut minua läpsyttimissä vaan pakotti laittamaan oikeat kenkät jalkaan. Onneksi näin ...

Sääennuste lupasi vaihteeksi sadetta ja voimakasta tuulta joten päätimme vaihtaa paikkaa. Olisimme menossa kavereita tapaamaan Tammisaareen mutta vielä olisi aikaa yhdelle yöpymiselle ennen Tammisaarta...  Saimme Kipparinnan kanssa aikaa lähes voimakkaista keskustelua kun sanoin haluavani oikeaan laituriin yöksi enkä esim Byxholmen rantaan. Aurinko paistoi ja ei tullut juuri ollenkaan mutta, sieltä se viima saapuisi.

Päädyimme lopulta meille uuteen paikkaan, Prediumun-vierasvenesatamaan. Saimme kaulan kiinni laituriin ja perän poijuun joten oli aika mennä maksamaan satamamaksu. Varasimme samalla saunan illaksi. Sauna oli kaunis pieni hirsitalo. Ranta oli hiekkaa ja matala pitkään. Pesuhuoneessa oli oikea suihku joten peseytyminen sujui nopeasti. Ja löylyt maittoivat kyllä hyviltä. Saunan aikana olikin tuuli jo noussut miehekkäisiin mittoihin. Onneksi keula oli aaltoihin ja se rauhoitti mukavasti veneen liikkeitä. Saimme yön aikana nukuttua kunnolla, mitä nyt muutaman kerran kävin kokeilemassa ovatko köydet vielä ehjiä..... 

Ja yllätys, yllätys. Emme lähteneet aamulla Tammisaareen kun saimme tietää sen olevan (lähes ) täynnä. Kaverit onneksi löytävät meidät täältä tuulesta ja tyrskyistä.

Suuri meriretki 2020: Myrskyn jälkeen....

Niin kuin Kari Tapio aikanaan laulussa totesi on " myrkyn jälkeen, pouta sää". Sama piti tänään ihan luonnossakin paikkaansa. Aamu ei kyllä ihan poudalta vaikuttanut. Pientä tuhnua tihutti taivaalta, mutta tuuli loisti poissa omillaan. 

Siitäpä innostuneena heräsimme oikein reippaina ja suuntasimme keulan kohti Porkkalan selkää. Tämä ainainen pakko Porkkalannselän ylitykseen joskus jopa risoo mieltä.  Sen kohdan voisi hypätä ylitse ja olla perillä toisella puolen pelottavaa ja vellovaa meren selkää. Onneksi nyt meri Helli meitä tarjoamalla lähes tyvenen ylityksen. Tämmöinen aamu oikein huutaa meriaamiaiselle. On anopin tekemään herkullista saaristolaisleipää, teetä ym jotka kruunaa meille aikaisen aamun merellä.

Me kuljemme moottoreilla joten diesel polttoainetta kuluu ajoittain enemmän kuin toisinaan. Nyt olikin taas aika täyttää veneen diesel ja vesitankit sekä tyhjentää uusi septitankkimme. Tähän oli Inkoo oikea ratkaisu. Inkoossa on mantereella ABC tankkaus asema jossa myös veneiden takkaaminen onnistuu. Ja mikä parasta on hintakin pehmoisempi nieleksiä kuin joissain meriasemilla. Toki hinta on meriasemilla usein syystäkin kalliimpi.

Tankkaus pisteessä saimme diesel tankit täyteen kuten myös vesisäiliön täyttö onnistui. Saimme myöskin septin tyhjennettyä samassa paikassa. On se mukavaa kun septin imutyhjennys toimii.. Tämän jälkeen siirsimme veneen vielä vieraspaikalle kauppareissun ajaksi. 

Lasten toiveissa on ollut perinteinen parin yön pysähdys Elisaaressa. Lasten toiveissa on sauna ja luontopolku. Uiminen ja melominenkin olisi kiva juttu. Jo nyt kun saavuimme kauniiseen ja rauhalliseen Elisaareen  lapset kokeilivat veden lämpöä ja hyppäsivät kanoottiin  meloskelemaan satamassa. Elisaareen kuuluu meillä myös sade, niin tänäänkin....

"Suuri meriretki 2020"

Kesä on jo melkoisen pitkällä. Istumme veneessä ja kuuntelemme Bo Kaspers Orkesteria samalla kun pelaamme jatsia lasten kanssa.

Laitoimme katolle FURUNOn WIFI-tutkan. Nyt pitäisi pystyä liikkumaan kunnollisessa sumussa taikka sateessa hiukan turvallisemmin. En ole aiemmin juuri käyttänyt tutkaa joten alku lomasta menee ihan tutkan käytön treenaamiseen. No, on tässä loman aloituksessa jotain normaalista poikkeavaa.... Olemme jääneet Lähteelän suojaisan satamaan odottelemaan tuulien tasaantumista.

Emme koskaan ennen ole jääneet näin alkulomasta tuulien vangiksi. Onneksi täällä Lähteelässä on voinut satamassa olla tuulilta turvassa. Illalla saimmessaimme mahtavassa saunassa. Itse olen lähes sauna hullu. Olisi mahtavaa päästä saunomaan mahdollisimman monessa erilaisessa saunassa loman aikana.

Jos huomenna olisi mentävissä oleva keli Porkkalan selän ylitse kohtuu järkevällä merenkäynnillä. Veneemme tunnetusti kestää paljon enemmän kuin me veneellä matkaavat. 

Meidän kaikkien tekisi kovasti päästä matkaa jatkamaan kohti länttä. Paljon toive paikkoja on kirjattu kesän kohteiksi. Muutamia lomaamme jaksottavia asioita on myös odotettavissa. Hyvät ystävämme ovat tulossa muutamaksi päiväksi veneellemme ja olisi kiva päästä esittelemään saaristoamme. Meille uusia luonnon satamia taas etsimme. Nyt olemme jopa käyttäneet sitä Googlen karttapalvelua....