Safire Mökki mainos

maanantai 21. joulukuuta 2020

Sydämeni osuman sai......

 " Sydämeni osuman sai.

Nuoli on Amorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii.
Iskusta sen mä vavahtelen,
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en.
Elin maailmassain
Luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa.
Mutta ootapa vain,
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain,
Päivin ja öin ikävöin vain. " ( suom. Pauli Hanhiniemi )

Eilen se sitten kolahti, löysin uuden unieni kohteen.  Toki ensimmäinen ujo kohtaaminen hänen kanssaan oli ollut jo kesällä mutta silloin en vielä uskaltanut silittää hänen kaunista runkoaan. kesällä hän oli kuitenkin verhottu vähemmällä peitteellä kuin näin talvella. Silti ensimmäinen kosketus häneen vei sydämeni mennessään.... Oi, mikä runko hänellä onkaan.

Ketään ei varmasti yllätä se että, olemme kärsineet Kipparinnan kanssa yhä pahenevasta purjevenekuumeesta. Meillä on paljon ystäviä joilla on ollut jo pidemmän aikaa purjeveneitä ja olemmekin kyselleet heiltä apua siihen minkä hankkisimme. No, nyt saimme sitten vihjeen yksilöstä joka sopisi meidän kriteereihin. Kaksi erillistä takakajuuttaa ja keulassa kajuutta johon me Kipparinnan kanssa mahtuisimme nukkumaan. Salongissa olisi tarjolla myrskypunkkaa joten saisimme myös kaverit mahtumaan matkaamme silloin tällöin.  Takakajuuttaankin mahtuu puolellensa nukkumaan muutama ihminen, ainakin rakastunut nuoripari.... Emme löytäneet tästä yksilöstä vielä mitään vikaa, toki katselimme asiaan ruusun punaisten lasien lävitse. 

Nyt olenkin jo nähnyt unia hänen kanssaan liikkumisesta pitkin aina aurinkoista merta pitkin. Aurinko paistaa lämpimästi, tuulee sopivasti ja vene kiitää äänettömästi pitkin kimaltelevaa meren selkää. Eikö se purjehtijan elämä ole aina pelkkää auvoa ja muuta mukavuutta. Siinä kelpaisi sitten satamassa nauttia lasillinen cavaa, syödä kevyttä salaattia. Ja aamulla sitten paistaisi uunituoreet patongit uunissa ja tarjoilisin aamiaisen leudossa aamuauringon lämmössä.... Purjehtiminenhan on pelkästään tätä?














tiistai 1. joulukuuta 2020

Alku talven askareet.....

Minne kaikki aika valuu käsistä? On ollut taas mielessä pidemmän aikaa tämä blogin päivittäminen.... Töissä on saanut tehdä töitä lähes kaksi käsin eikä siis tälle "salaiselle" omalle projektille ole löytynyt työaikaan.

Ja iltaisin on urheilu vienyt ajan. Nyt meinaan pitää aloittaa jos kesällä meinaa olla rantakunnossa. Ei kun nyt on kaveri ollut mukana treeni kumppanina joten en ole jättänyt treenejä väliin. Ja viikonloppuisin onkin ollut vain vähän aikaa vene harrastukselle.

Hankin syksyllä tutulta hänen purjeveneensä päällä olleen pressuhallin. Juuri sopivan kokoinen meille joskin vähän turhan korkea. Kipparinna on tosin sitä mieltä että peite myydään veneen kanssa pois eikä se tulisi meidän hankintalistalla olevalle purjeveneelle. Ei talven tulisi kohdella kaltoin tänä vuonna venepeitettämme. Ja tilaa on nyt tehdä veneen pohjalle huolto, vanhat pinnat pois sekä uutta tilalle. Halliin lämmitin ja kunnollinen suojaus maahan ja miehelle.... Ensin skrapataan suurimmat pois ja sitten Mirka käyntiin ja pinta pölyttömästi kuntoon.

Onhan tässä talvikehikon rakentamisessa oma hommansa ollut. Melkoisen iso, korkea ja moniosainen rakennelma. Korkeus on asettanut haasteita kun tikkaiden pituus ei ole riittänyt. Lisäksi Kipparinna on joutunut melkoisen koville kun hän on nostanut aina yhden jalka parin / kaaren pystyyn. Itse olin vain ylhäällä auttamassa narun kanssa. 

Satamassa moni on seurannut meidän aherrusta joko huolissaan tai kateellisena. Kateellisena lähinnä siitä kun meillä molemmat aikuiset olemme yhdessä tekemässä tätä veneprojektia. Ehkä se on näyttänyt siltä että tämä on ollut pelkkää hupia meillä. Paljastan teille kuitenkin että joskus on muutama poikkipuolinen sanakin tullut meidän keskeisessä viestinnässä.... Onneksi kuitenkin posittiviset sanat ja ajatukset on ne päällimmäiset.


Huolissaan olijat pelkäävät kehikon lähtevän lentoon heidän veneidensä päälle. Onneksi tätä on mietitty rakennus vaiheessa. Kehikko on varustettu usealla liinalla kiinni veneen alla olevaan pukkiin sekä jokainen jalka on isketty kiinni maahan pitkillä kiiloilla. Aikanaan kun tuli ajankohtaiseksi peitteen päälle laittaminen oli jostain kumman syystä kavereilla milloin mitäkin menoa, pedikyyri raavailla miehillä oli yleisin, kaljut kävivät kampaajilla ja joillain oli hammaslääkäri aikoja viikonloppuina.... Kipparinnan kanssa nostettiin kahdestaan tuo iso peite paikoilleen. Olihan siinä työtä. Hiki oli meillä molemmilla tuon kerran jälkeen. Paikat kipeytyivät myöskin sopivasti. Taas nostan hattua Kipparinnalle. Hän teki tässäkin ehkä sen suuremman työn. Hän nosti peitteen lähes yksin tähän. Itse autoin veneen kannelta käsin peitettä ylöspäin kun hän veti pitkillä liinoilla peitettä alhaalta käsin ylös kehikon päälle. Menihän siinä aikaa ja fyysisiä voimia. Kannatti kuitenkin. Lopuksi kiristysliinoilla pressu sidottiin kehikon jalkoihin tiukasti kiinni.

Ensimmäisten myrskyjen jälkeen tarkistettiin tuhot ja laitettiin vielä vähän tukevammin kehikko paikoilleen. Lisäksi kaikki liitokset tarkistettiin ja kiristettiin. Nyt talvi saa tulla meidän puolesta. Saa nähdä onko meillä tätä venettä vielä keväällä... Ei haittaa vaikka olisi mutta nyt olisi mielenkiintoinen vene mahdollisesti jo tulossa tilalle.