Pikku pursimies

 "Kaadan, kaadan sata halavaa 

purren uljaan teen.

Kaaret siihen panen katajaa
saarnet varppeeseen.
Silkkaan silkkiin taklan teen.
Kokkaan veistän kotkan pään
Täysin purjein yli ulapan
kiidän purrellain.

Merten helmaan kenpä uskaltaa,
vaaraan suureen käy.
Laineet huuhtoo kantta keinuvaa.
Missään maat ei näy.
Vaan jos välttää vaaran muun
joutuu miekoin kamppailuun.
Tuon kun tunnet pikku pursimies,
minne suuntaat ties ?" Pikku pursimies

Meillä on askeleet vieneet rantaan uudelleen. Edellinen veneemme lähti kohti uusia seikkailuita. Hän sai mukavan uuden kodin.  Ja me saimme luopumisen lisäksi kokea uusia perhosia vatsassa

Muutama perjantai takaperin alkoi tuttuja miehiä valumaan työpaikalleni. Selkeästi purjehtimaan lähdössä olevia. Ja lopulta Kipparinnakin saapui työpaikalleni. Kivistön töistä kesken päivän ja lähdimme kohti Taalintehdasta. Sieltä löytyikin meidän uusi veneemme.  Perhoset kutitteli mukavasti vatsassa kun pääsin veneen kannelle.

Pikaisten alku valmistelujen jälkeen jätimme Kipparinnan rannalle ja lähdimme äijien kanssa purjehtimaan venettä takaisin Espooseen. Tuulta ja sadetta oli luvassa koko viikonlopuksi. Samoin Hangossa olisi Poker Run.  Eli olisi hyvä päästä Hangon ohi vielä perjantaina.  Ensimmäinen kokemus merellä tulevan veneemme kanssa oli mahtava. Purjeet ylös ja tuulta purjeisiin. Ja tuulta riittikin mukavasti. Ohitimme Hangon aikakoisen nopeasti ja jatkoimme matkaa. Valitsimme yöpaikaksi Jussarön jonne saavuimme lähes pimeässä. Viime kertauksen käyntimme jälkeen oli tänne tullut uusi laituri jossa oli valaistus. Valitettavasti valaistusta ei ole rannalla matkalla vessoille tai satamakonttorille.  

Illalla vielä mietimme tulevan aamun aikataulua. Päätimme nukkua hiukan alkuperäistä suunnitelmaan myöhäisemmäksi. Onneksi, sillä aamulla sataman ylitse mennä paukutti ukkonen.

Kun aamulla pääsimme matkaan katosi tuuli kokonaan hetkeksi jotta sai vähän uutta puhtia puhaltaa. Oli siinä työtä kun olin pinnassa ohjailemassa Porkkalan selän ylityksen. Ei olisi tullut mieli lähteä moottoriveneellä tähän aallokkoon. Ja kyllä hymyä riitti satamaan saakka. Onneksi sain suorittaa tämän siirto purjehduksen kavereiden kanssa. Kipparinnan kanssa olemmekin jo saaneet purjehdustunteja muutaman. Ja kohta alamme tosissamme harjoittelemaan uuden veneen kanssa liikkumista. Kaksi reilun seitsemän tunnin purjehdus päivää takana ja perillä Espoossa tunne tästä tapahtumasta oli mahtava. Pikku pursimies hiljenee uneen.

Jäähyväisten aikaan... iskee suunnaton ikävä

                                                                        " Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan
Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä"  Pave Maijanen

Joskus on aika luopua jostain ihanasta jotta voisi saada jotain tilalle. Luopumisen aika on nyt tullut meidän kohdalle ja olemme löytäneet veneellemme uuden rakastavan kodin. Sellaisen jonne hänet voidaan rauhassa luovuttaa. Silti, ikävä iski jo nyt tätä kaunokaistamme kohtaan.

Kun veneestä on päätetty luopua ja kauppa oikeasti toteutuu niin siihen liittyy paljon muutakin kuin kauppakirjan tekeminen. Yksi asia mikä kuuluu asiaan on omien tavaroiden poistaminen veneestä. Ja hiukan oli vielä siivoamistakin. Kipparinna huolehti mm siivouskomeron puhdistamisesta. Syytä olikin, sinne oli jäänyt muutamia tyhjiä purkkeja sekä vähän pesuainetta laatikon pohjalle. Meillähän venettä on huollettu ja pidetty siistinä pitkin koko kautta, aina. Mitään erityistä siivoamista emme ole suorittaneet veneen esittelyihin. Vene on reissullakin melkoisen siisti lukuunottamatta ajottaisia tiski kaaoksia....

Mikä yllättävää, kun aloimme tyhjentämään mielestämme tyhjää venettä kertyi tavaraa lähes kasoiksi saakka. Jokainen veneen laatikko käytiin lävitse ja kaikkialta löytyi veneestä poistettavaa. Yhdestä " kellarista " löytyi kylmälaatikko, muurikka pannu, kaksi lettupannua sekä monta muuta tarpeellista asiaa. Toisaalta löytyi paljon muutakin minkä olemassa olon olimme jo ehtineet unohtaa. Yksi mikä oli jäämässä lasten huoneeseen oli merikotkan sulka joka on pojalle tärkeä. Katolle oli jäämässä yksi virveli jota pidämme aina veneellä mukana. Sille on käyttöä aina reissuissa. Melkoinen kaaos syntyi näistä tavaroista kotimme olohuoneeseen. Kipparinna pisti minut ojennukseen ja " pakotti" sitten siivoamaan kodin häkkikellarin sekä ulko varaston. Näin saimme tavarat lähes oikeille paikoille odottamaan ainakin osan näistä tavaroista siirtymistä uuteen veneeseen..

Nyt on vain ikävä ja haikeus jäljellä..... Mutta mukana on myös aimo annos intoa ja uuden odottamista.