Kauden viimeinen veneily viikonloppu

"Se jolla on varaa olla kärsivällinen voi saada minkä haluaa" ( Benjamin Franklin ) 

Olemme kärsivällisiä luonteeltaamme. Paisi silloin kun kärsivällisyyttä ei riitä mihinkään.... 

Viikonloppuna saimme purjehdittua kahtena päivänä. Lauantaina kävin kaverini kanssa vesillä. Tällä kertaa tuuli oli melkoisesti sellainen minkä katsoinkin sää sovelluksesta. Sivu myötäisessä pääsimme merelle jolloin tuuli olikin melkoisen hyvä sivutuuli. Tasaista tuulta oli tarjolla jolloin purjeiden säätäminenkin onnistui kohtuullisesti meiltä amatööreiltä.  Vauhtia piisasi meille sopivasti ja matkasimme ihan Bylandetin kohdalle josta käännyimme takaisin kohti kotia. Kotona olin tehnyt reittisuunnitelman valmiiksi B&G:n sovelluksella ja tuota suunnitelmaa pyrimme noudattamaan. Paluumatkalla Kytön jälkeen käännyimme kohti Pentalaa. Tässä alkoikin luoviminen. Ja ainakin tällä tuulella sekin oli kivaa. Lopulta kuitenkin laskimme purjeet ja tulimme moottorilla kotisatamaan. Matka-aika oli alle neljä tuntia satamasta satamaan. 

Kuva: J.Ojaniemi

Sunnuntaina pääsimme Kipparinnan kanssa kaksistaa vesille. Nyt teimmekin toisin kuin olimme tehneet aikaisemmin. Eli kun pääsimme satamasta laitureiden ulkopuolelle Kipparinna nosti purjeet ylös ja minä ohjasin. sitten vaihdoimmekin rooleja. Eli lähdimme heikolla tuulella purjehtimaan lähes myötäisellä kohti suuria meriä. Kipparinna oli pinnassa ja minä pyrin säätämään purjeita parhaan taitoni mukaan.  Matka sujui, aurinko paistoi ja seura oli varsin mukavaa. Mitä muuta sitä voisi sunnuntai päivältä toivoa. Harjoittelimme myötätuuli käännöksiä kunnes päätimme käynnistää moottorin.  

Veneilimme lopulta Pentalan ympäri. Olihan sekin mukavaa. Toki huomasimme tarkkailevan sekä paperi karttaa että B&G:n plotteria. Mikäs meidän syväys olikaan, entä onko matkalla jotain sähköjohtoa josta pitäisi olla huolissaan. Uusia asioita meille. Voi olla että hävettäisi jos ajaisimme ihan kotivesillä matalaan ja olisimme kölistä kiinni. Hassua sekä erilaista liikkua purjeveneellä moottorilla kuin purjein. Harjoitus tämäkin. 

Ihmettelimme ettemme olleet kertaakaan tämän mahtavan veneilykauden aikana kertaakaan Espoon upeissa ulkoilusaarissa. Varmaan ensimmäinen kerta kahteen kymmeneen vuoteen kun jää kotirannat koluamatta. 
 

Lauantaina saimme vieraita tyttärestä ja vävystä. Tulivat saunomaan ja samalla toivat uuden veneen kunniaksi pullollisen kotimaista rommia. Illalla saunan jälkeen nautimme muutaman lasillisen tätä jaloa juomaa.  Nyt on meidän kauden 2021 veneilyt veneen nostamista vailla valmis. Hulppea kausi takana. Saimme vielä veneillä vanhalla veneellämme Ahvenanmaalle ja takaisin ja lopuksi pääsimme kokemaan purjehduksen jännitystä sekä huumaa.

Laskimme hiukan tekemisiämme. Family Cruiserilla veneilimme kesän aikana noin 425 merimailia. Purjeveneellä liikuin noin 185 mailia. Eli yhteensä veneilin noin 610 mailia kauden 2021 aikana. Sydämmeltäni olen veneilijä joka tällä hetkellä nauttii purjehduksen tuomasta jännityksestä sekä haasteista. Kärsivällisesti eteenpäin, uutta oppien ja elämästä nauttien on tämäkin kesä mennyt. Odotamme innolla kevättä 2022 ja uusia purjehduksia. Osaammekohan enään ollenkaan mitään mitä tällä kaudella on tullut opituksi vai olemmeko taas aivan alkupisteessä?

Syksyn suloisuutta.

 " Syysunelmaan vie meidät uudestaan

kun lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö

Olen runo johon kirjoittaa
sun sydämesi lauseet saa
avoin kirja täytä lehti kerrallaan

Syyssateet sen jos pyyhkii kastellen
vain lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö

Syysunelmaan vie meidät uudestaan
kun lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö
kuin yö " ( sanat Veikko Samuli ) Katri Helena

Tämä loppukesä ja alku syksy on yhtä unelmaa. Olemme saaneet ostetuksi meille unelma veneemme edellisen unelma veneen tilalle. Ja sitten meidän blondi Lagotto joka oli tiineenä meriretkellämme on saanut pentuja. Onneksi pennut syntyivät kasvattajalla ja olemme päässeet katsomaan kaunokaista. Uuden pennut tuoksu ja turkin  pehmeys ovat kyllä ihania. 

Ja kyllä uuden purjeveneen fiiliksetkin ovat todella ikimuistoisia. Se tunne kun seuraat koko viikon sääennusteita viikonlopulle ja huomaat lauantain kelin olevan mukava. Meillä on onneksi kavereita joiden apua saamme purjehdukseen. Useampi taho on lupautunut avuksemme tässä harjoittelussa. 

Nyt lauantaina oli meille taas uudenlainen tuuli. Tuulen suunta sopisi harjoituksiin hyvin. Tuulen voimakkuus olisi vaihteleva ja tuulen suuntaan ei lopulta ollut vakaa. Lähtiessä tuuli vain 1.8 m/s ja purjeet nousivatkin Kipparinnan toimesta helposti. Moottori sammutettiin ja olimmekin heti toivotusti tuuliajolla. Purjeet vetivät hyvin ja hetken mietinkin tämän sujuvan helposti. No, hetken päästä tuulen voimakkuus nousi. Kunnes se lähes tyyntyi. Sitten tuulen suunta vaihtuikin 90 astetta. No mikäs siinä. Tämäkin sopisi meille treeniksi.

Oli voittaja olo kun saimme vauhtia mukavasti. Treenit sujuu hyvin. Ja yht äkkiä huomasimme pilvirintaman tuovan tuulta lisää. Olimmekin yli 20 asteen kallistumassa ja päätimme keventää menoa. Keula kohti tuulta ja purjeiden reivaus. Ensimmäinen kerta Kipparinnan kanssa kun näin teemme. Kipparinna ja kaverimme totesivat tämän olleenkin melkoisen raskas juttu. Mutta fiilis oli aivan loistava onnistuneen reivauksen jälkeen. 

Välillä oli aikaa jopa istua ja kun porukkaa oli veneessä riittävästi saimme nauttia teestä ja hyvistä tarinoista. Lopulta parin tunnin harjoitusten jälkeen oli minulla aika lähteä hakemaan tyttöä hänen töistään. Kipparinna jäi kavereiden kanssa satamaan parantamaan maailmaa. 

Ja syysunelmat jatkuivat sunnuntaina. Laitoimme takkaan tulen ja nautimme takan tarjoamasta lämmöstä sekä äänestä. Neiti etsii äidillensä teetä nettikaupoista synttäri ja joululahjaksi. Minä ja kipparinna käperryimme toistemme kanssa sohvalle hörppimään teetä. Poikanen ilmoitti että kesällä 2022 purjehtisimme Jussaröhön.  Saa nähdä mihin ne meidän haaveet ja unelmat vievät tulevaisuudessa.

Kryssimistä vai "ryssimistä"?

Kaksi komeaa karvanaamaa ottivat tuntumaa veneeseen satama oloissa. Koiramme ainakin on se komea, itsestäni en lupaa sellaista. Koiramme eivät vielä ole päässeet purjehtimaan eikä toinen koiristamme edes vielä ole käynyt muistaakseni uudessa veneessämme. Tämä ruskea koiramme on heistä se herkempi ja varautuneempi joten hänen kanssaan käydään useammin harjoittelemassa. Tällä kertaa istuimme veneessä ja nautimme rauhallisesta illasta. Ihan kaksistaan ilman ketään muita tuijotimme ikuisuuteen. Tämä tunne on lähes sama kuin mökin saunan lämmityksen yhteydessä. Silloin istun alalauteella ja katson saunan pesään tulen pyöriessä polttopuiden ympärillä. 

Lauantaina lähdimme lastemme kanssa purjehtimaan. Odottelimme sumun katoamista joka lopulta tapahtuikin. Matkaan saimme vanhan meripartiolaisen, nuoren miehen alun opastamaan meitä. Samalla saisimme vaihdettua kuulumiset kun hän on nykyisin opiskelemassa toisaalla. 

Veneemme sijaitsee Espoonlahden varrella. Pieni ujo tuuli tulisi tietenkin pitkin lahtea ja ihan vastaisesti. Lapsemme joille tämä on ensimmäinen kerta jolloin pääsevät purjehtimaan harmittelivat hiukkasen. No, purjeet ylös ja suunta kohti merta. Moottori kävi vielä ja neuvonantajana toimiva nuorukainen alkoi "käskyttämään" meitä. Neuvoja kuunnellen aloimme etenemään kohti Pentalaa. Jo ennen Soukkaa olimme jo tehneet useamman käännöksen. Olisiko ollut wenda.... Helppoa kun saimme hyviä neuvoja. Ensin vain saimme ohjeet käännökseen ja keulapurjeen käsittelyyn. Pääsimmekin näillä neuvoilla Pentalan eteen josta merisumu alkoi vyöryämään päällemme. Täältä käännyimme takaisin päin ja saimme treenata myötätuuli purjehdusta Kivenlahteen saakka. Ja sieltä takaisin. Nyt lapset hoitivat itsenäisesti purjeiden hommat kunhan kerroin milloin käännytään.

Kukaan ei muistanut varoittaa meitä siitä ilmiselvästä asiasta kuin rakastuminen. Näin lastemme ilmeistä että he rakastuivat purjehdukseen kerrasta. Poika sanoi että mennään aina kryssien kun saadaan vauhtia veneeseen ja liikumme ihan äänettä. Toinen mistä ei kukaan maininnut on kipparin ja miehistön energian kulutus. Itsellä oli kädessä Garmin Quatix kello josta sain treenin tiedot. Kulutus kolmen tunnin treenistä oli runsaat 1000 kaloria. Tässähän on vaarana se että saavutettu vartalon muoto pääsee muuttumaan. Ja lapset olivat väsyneitä illalla kun he saivat tehdä suurimman työn tässä treenissä.

Myötätuuli osuudella nautimme olostamme. Kävimme erittäin hyvää kryssimiseen keskittynyttä harjoitetta. Tuuli oli meille amatööreille todella hyvä. 1.5 - 3 m/s tarjosi meille nopeutta jopa noin 5 solmua ja myötäisellä mentiin  myös ihan eteenpäin. Tällä tuulella saimme hoidettua asiallisesti käännökset eikä vauhti päässyt putoamaan liikaa. Pystyin keskittymään tuulikulman hakemiseen kun lapset hoitivat purjeet. Tätä tarvitsemme paljon lisää. Toivottavasti ehdimme vielä tällä kaudella itse jatkamaan harjoituksia.

Samaan aikaan toisaalla. Kipparinnan on hakemassa virtaa pitkään syksyyn pohjoisesta. Heillä on perinteinen tyttöjen retki lapin ruskaan. 

 

Hymy on herkässä

Kyllä se hymy on nyt herkässä. Ihan omin voimin olemme oleskellet uudessa veneessämme ja tutustuneet häneen ensin ihan satama oloissa. Koluttu paikkoja lävitse, istuttu kannella, salongissa ja pötkötelty kaikissa punkissa. Ja onhan tämä meille sopivan tuntuinen pursi. 

Lopulta koitti lauantai jolloin pääsimme tuomaan venettä omaan satamaan edellisen omistajan laituri paikalta. Perhosia vatsa täynnä. Sääennustetta seurattiin silmä kovana ja mietimme miten meidän kokeneiden veneilijöiden nyt käy. olimme pyytäneet mukaan kaverimme jolla oli hiukan purjehduskokemusta mutta ei sanottavasti enempää kuin meilläkään. Kipparinna oli vielä flunssan jälkeen toipilaana joten lisäkädet olivat mielestämme kiva lisä.

Laiturista lähdimme toisen purjeveneilijän kanssa perä jälkeen liikkeelle. Me tietenkin heidän jälkeen jotta voisimme seurata heidän toimintaa. No, hehän lähtivätkin sitten melkein heti toiseen suuntaan kuin me joten apu jäi lyhyeksi. Lopulta olimme valmiita nostamaan purjeet ylös joka onnistuikin hyvin. Tuuli oli meille suotuisa. Moottorin sammuttaminen jännitti. Näin vanhana moottoriveneilijänä en ole tottunut sammuttamaan moottoria keskellä väylää. Silti ensi järkytyksen jälkeen tämä tuitui todella hienolta. Hiljaisuus syrjäytti hetkeksi jännityksen.Seuraavaksi toivoimme ettemme olisi kaikkia kanssa veneilijöitä hitaampia vaan pärjäisimme edes jotenkin perässä tulevien vauhdissa.

Onneksi emme hävinneet vauhdissa toisille tuolla pätkällä jonka kuljimme samaan suuntaan heidän kanssaan. Kun vauhti hyytyi, vaihdoimme suuntaa sisälle saarien väliin. Kaveristamme oli suuri apu kun menimme purjeilla. Amatöörit liikkeellä ja kaikilla oli hauskaa. Ei tämä purjehtiminen taida olla aivan tekemätön paikka. Toki tämän opetteluun menee monta vuotta takuu varmasti. Sitä tekemisen meininkiä olemme kaivanneet veneilyymme ja tämä täyttää sen tyhjiön hyvin. 

Meille on sanottu ettemme ole purjehtijoita ja se on niin hankalaa ettei kannata ruveta tähän touhuun. Toisaalla sanottiin meille että kaikki oppii purjehtimaan eikä se mitään rakettitiedettä ole. Purjehduksessa kuten kaikessa veneilyssä törmää usein kahteen täysin vastakkaiseen mielipiteeseen. Kannattaa kuunnella omaa sydäntä ja mennä sen mukaan.

Jossain vaiheessa matkaa Kipparinna meni fiilistelemään keulakannelle meidän menoa. Välillä huuteli meille miehille tsemppi kommentteja. Ja kuinkas kävikään. Hiljaisuus sekä pieni keinuminen rauhotti toipilaan ja uni saapui silmiin. Hyvin kuulemma maistui unet tässäkin veneessä. Omaan satamaan päästiin ja purjeetkin saatiin kunnialla rullattua pois. Nyt oli hymy meillä kaikilla todella herkässä.

Sunnuntaina lähdimmekin Kipparinnan  kanssa kaksistaan veneilemään. Nyt jännitti jos mahdollista vieläkin enemmän kuin lauantaina. Kipparinna ohjasi venettä purjeiden noston ajan ja saimmekin molemmat purjeet avoimmiksi. Päivän agenda oli vain harjoittelu. Painelimme Espoonlahtea edes takaisin useamman kerran. Käytiin kääntymässä Pentalan molemmilla puolilla ja toisaalla sitten Kivenlahden edustalla. Lopulta tuuli loppui ja vauhtimme putosi ihan minimaalisekn pieneksi. 

Tällöin uskalsimme avata eväät ja nautimme teetä samalla kun liikuimme ihan lipuen eteenpäin. Eväsleivätkin saimme käteemme ja ne maistuivatkin treenin päätteeksi todella maukkailta. Tämän evästauoun jälkeen rullasimme purjeet piiloon ja jatkoimme matkaa moottorilla kotisatamaan. Oli aivan voittaja fiilis. Olemme täysin vakuuttuneita että, meistä tulee jossain vaiheessa purjehtijoita. Tämän loppukauden ajan meillä on veneen kanssa vain yksi ajatus. se on harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Perheen kanssa tai muutaman kaverin kanssa otamme veneen toiminnot haltuun. Emme ole valmiita purjehtijoita tämän loppu kauden jälkeen mutta tiedämme taas vähän enemmän. On tässä paljon uutta tulossa vastaan emmekä tiedä puoliakaan siitä. Mutta jos nyt vähän perusteita oppisi siitä kuinka purjevene toimii erilailla kuin moottorivene.

Kaikki vesillä liikkuminen on välineestä riippumatta kuitenkin hauskaa. Joten meidän mielestä ei ole aihetta millekään vastakkain asettelulle veneiden paremmuuden suhteen.

Hauskoja ja turvallisia veneilyitä meille kaikille.