Mitäpä jos....

Isä,
tässä sinulle on pienen pieni käsi.
Minä, sinun lapsesi,
elän lähelläsi.
Kasvan, kasvan nopeasti,
tie vie toisiin kyliin.
Tänään vielä aikaa on,
ota minut syliin.
(varssyja.wordpress.com/isanpaiva/)

Minä; isäni vanhin lapsi. Nykyisin isä neljälle lapselle. " Vara isä " / miehen mallina, toivottavasti, kummipojalleni sekä hänen siskolleen.  Nautin isänpäivästä totutusti uimahallilla aamusta. Kerrankin uin koko 2,5 tuntia pienten uimakurssilaiseten kanssa.  Uinnin jälkeen kotiin perheen pariin. Lounas ja tee meni aivan normaalilla kaavalla. Sitten olikin pidempi ulkoilu vaimon ja koirien kanssa. Nämä kävelyt suuntautuu kyllä melkein aina johonkin venerantaan. Nyt pääsimme lähimpään Soukan Klobbenille ihailemaan veneitä jotka vielä olivat vesillä. Täällä uiskenteli myöskin kaksi joutsenta, rauhassa nauttien pohjasta herkkuja. 

Välillä olen miettinyt elämäni varrella, Mitäpä jos..... Mitäpä jos emme olisikaan saaneet ensimmäisiä lapsia niin aikaisin tai jos emme olisikaan halunneet vielä sen jälkeen kahta lasta. Mitäpä jos.... olisin ollut kärsivällisempi omalle isälleni. Mitäpä jos emme olisikaan ottaneet koiria meille.... Mitäpä jos..... olisin rikkaampi. Mutta todellisuudess olen erittäin tyytyväinen nykyiseen elämääni. Keski-ikäinen, keskiluokkainen perheen isä. Mitäpä jos, elämäni on juuri sitä mitä olen aina halunnut. Minulla on perheen lisäksi vene jolla veneillä. Tällä hetkellä meillä vielä on kolme venettä. Albatross / Vilkas tosin on myynnissä. Pärjäämme varmastikin Family Cruiserilla sekä kumiveneellä ( Sevylor / Iines ) jonka perässä on 10 hp moottori.  Tämä kumi vene on pelastanut kerran kesämme veneilyt. Silloisen veneemme moottoriin tuli isompi huolto ja oli lähes koko kesän ajo kelvoton. Kumiveneellä liikkeelle juuri täältä Soukan rannasta kohti Espoon lähisaaria. Tällöinkin toimi mottoni " kyllä herra hulluistaan huolta pitää". 

No, ulkoilun jälkeen kiiruhdimme kotiin tekemään päivällistä. Meillä olisi taas koko perhe paikalla yhtä aikaa, vahvistettuna neidin poika kaverilla. Tein meille kotimaisia uuni juureksia, peruna muusia sekä poron sisäfilettä. Samanlaista ruokaa olisi voinut kyllä tehdä kesällä saaressakin.  Ruokailun jälkeen ennen nuorimman neidin tekemää kakkua sain isänpäivä kortit. Ja ne ovat kyllä vuosi vuodelta pienen miehen sydäntä koskettavia. Sitten olikin jo kakun ja teen vuoro. Kyllä minun taas kelpasi nauttia elämästä. 

Edellisenä päivänä, lauantaina matkalla tervehtimään appiukkoani, soi puhelin. Soittaja oli vaimon siskon mies. Hän ilmoitteli , että veneessämme piippaa jokin kolme piippausta ja on hetken hiljaa. Hänellä tämän tiedon oli välittänyt hänen veljensä jolla on vene talvehtimassa veneemme perän tuntumassa. On hyvä tietää vene naapurinsa niin vesillä ollessa kuin talvehtiessa. Olen sitä mieltä että, yhteisöllisyys on hyvästä. Tämä myöskin on toiminut vallan mallikelpoisesti ainakin omalta osaltani. Olen edellisinä talvina ilmoitellut naapuri veneille heidän katoksien kunnoista ja poistanut lunta myös katoilta. Ja he ovat taasen tehnyt minulle saman. Nyt illalla kotimatkalla poikkesimme veneelle poistamaan palo- ja häkävaroittimien patterit. piippaus loppui siihen. Vielä tulen vierailemaan usein rannassa tarkistamassa veneen kunnon ennen kuin vene on vesillä toivottavasti uudella omistajalla..... 

Muisto vain jää

"Päivä kaunein sammuva on,
kukka kuolee korvaamaton.
Kun päättyy tää,
muisto vain jää"
( Suom. sanat Juha Vainio )





Vuosi etenee omalla tahdillaan. Täällä meillä veneilykelit jatkuvat ja lämmintäkin on kuin Juhannuksena. Silti nyt viikonloppuna oli Pyhäinpäivä, jolloin perinteisesti muistellaan jo edesmenneitä ihmisiä. Mekin kävimme kirkossa muistelemassa jo edesmenneitä kavereita ja vanhempia. Ilmahan oli synkistelylle mitä parhain. Aurinko ei kunnolla nouse valaisemaan ja lämmittämään meitä. Luonto odottaa omaa lepohetkeään.  Muistot vain jäi menneestä kesästä. Mutta kyllä noita ilon hetkiä on elämässä myös paljon. Ne vain on aina löydettävä. pari kuukautta niin päiväkin alkaa taas pidentymään.

Veneet alkavat nousta rannalle lepäilemään ja laitettavaksi uudelle kaudelle valmiiksi. Ei tämä elämä ole ollenkaan kurjaa vaikkei nyt veneilemään pääsekkään. Voisihan sitä laittaa kumiveneen vesille ja mennä grillaamaan lähisaareen.  Monella tosin on vene vesillä vielä. Ja hyvä niin. 
 Kävimme vaimon ja koirien kanssa sunnuntaina kävelemässä talvisäilytys satamaan ja takaisin. Albatross Vilkas oli paikallaan ja hyvin peiteltynä. Veneemme vieressä lepäilee vaimon siskon perheen vene. Heidän takanaan , käytävän toisella puolen on vaimon siskon miehen veljen vene. Hän olikin paikalla veneellä ja muutaman sanan vaihdoimme hänen kanssaan. Nostimme pienen purjeveneen ulkolaitamoottorin alas jolloin hän saa sen huollettavaksi omiin nurkkinsa. Tämän jälkeen jatkoimme kotiin päin. Satamassa oli mies peittelemässä Nordic 81 venettään ja hänen kanssa vaihdoimme muutaman sanasen. On tämä veneily melkoisen yhdistävää.... Tuntemattomienkin kanssa voi jutella ja vertailla kokemuksia veneistä, kesästä, satamista tai mistä vaan.

Mutta kyllä lokakuun lopusta ja marraskuusta löytyy kauneuttakin. Jos veneistä puhutaan niin pidän hienoista muodoista. Ja puusta. Puu on lämmin ja eläväinen materiaali. Lisäksi se tuntuu mukavalta käden ja jalan alla. Monena vuonna nostimme silloisen veneemme Ensimmäisten lumisateiden yllättäessä. Sekin oli melkoisen kaunis kokemus, sitä rauhaa ei oikein muuten voi vesillä saada. 

 Kävellessämme koirien kanssa oli aikaa myös seurailla ympärillä olevaa luontoa. Muutamassa pensaassa ja puussa oli jo uusia lehtiä. Vielä useammassa puussa oli silmut puhkeamassa uuteen vihreyteen. Eli veneilykautta voisimme kyllä jatkaa pidempään, kun luontokaan ei ole vielä täysin valmis talveen....

Aurinko armas.....

Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet 
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi, 
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain 
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.— Eskimoruno

 Perjantai saapui taas " raskaan " työviikon päätteeksi. Meillä oli työpaiakn viinikerhon rapujuhlat. Tämä oli varsin mukava tapa aloittaa viikonloppu. Hyvää ruokaa ja erittäin mukavia työkavereita. Vaimo ihmetteli kotona kun miestä ei näkynyt kotona normaaliin aikaan. No onneksi muistin kuitenkin ilmoittaa kotiin etten ole päivällisellä kotona. Rapujen ja hyvän ruoan sekä juoman jälkeen oli hyvä suunnistaa kotia.Nyt olikin sellainen perjantai kun koko perhe oli paikalla. Vanhemmat tytötkin tulivat viettämään viikonloppua vanhenpien lihapatojen luokse.

 Lauantai amupäivä meni kotona lasten kanssa touhutessa. Lopulta venerannan kutsu kävi ylivoimaiseksi. Sain houkuteltua vaimon mukaan rantaan kun sanoin tarvitsevani apua paikkojen siivouksessa. Otimme koirammekin ( Mio ja Mette ) mukaan. He viihtyivät avoimmessa auton takakontissa hyvin. Välillä vaimo ulkoili heidän kanssa ettei aika käynyt pitkäksi. Tänäänhän oli todella kaunis päivä ja melkein taas lämpöisempää kuin juhannuksena... No, vaimon siskon mies oli omalla veneellään veljensä kanssa. He rakensivat Milleniumin Falconin päälle katosta ja olihan se meidänkin rakennettava Albatross / Vilkaan päälle katto. Onneksi olimme tehneet vuosi takaperin kaverini isän kanssa loistavat A-pukit Vilkkaan katolle. Nostimme vaimon kanssa nämä pukit veneen kannelle ja lopulta vielä kurki-hirren sinne päälle. Tämän jälkeen alkoikin se vaikeampi osuus. Tuonne ylös oli saatava kunnolliset pressut päälle. Meillä ei ole tässä kevyt peitteitä vaan "oikeaa" paksua materiaalia. Kestävät vieläkin useita vuosia vaikka ovat olleet jo monta talvea suojelemassa Vilkasta. Tietenkin laitoimme keulan peitteen ensin väärän suuntaisesti ja jouduimme kääntämään tämän oikeaan suuntaan. Nyt pituus ja leveys riittivät suojelemaan venettä. Lämminhän tässä touhutessa tuli ja pidimme pienen evästauon. Lepohetken jälkeen jaksoimme laittaa perän peitteeksi vaaleamman peitteen jolloin valoa riittää keväällä askarrella veneessä. Kunnon paksussa peitteessä on kestävät lenkit naruja varten. Sidoimme peitteen pukkiin kiinni lähes jokaisesta mahdollisesta pisteestä. Nyt saa tuulla ja sataa eikä Vilkas kärsi näistä ilmiöistä.

 Lopuksi kävimme läpi veneemme säilytyspaikkoja. Viinikellarista löytyi muutama viinipullo ja kahdeksan unohtunutta limonadi pulloa. Nämä olivat jääneet piiloon meriretkeltämme. Mitään muuta yllättävää emme löytäneet mistään piiloista. Kyllähän tuota tavaraa saa riittävästi kuljetettua veneessä mukana. Monessa veneessä on Myydään lappu kiinni. Meidän veneessähän ei lappua ole mutta voisinpa laittaa sellaisen.  Ollaan kyllä koettu hienoja hetkiä tämänkin kesän aikana yhdessä Vilkkaan kanssa. On tuo Eskimo runo kyllä hieno.


Ja koiruudet halusivat päästä vielä uimaan. Ei valitettavasti isäntä ja emäntä päästäneet heitä mereen.

 Kotona sitten lasten seuraksi Monopolin pelaamista ja herkuttelua lämpimillä leivillä. Voiko ihminen enempää toivoa hyvältä päivältä?

Kuumetta, muttei venekuumetta

(Vesi on todella matalalla)

"Karhunpoika sairastaa,

häntä hellikäämme

lääkkehillä hoidelkaa

Nalleystäväämme

uni paras lääke on

sitä nauttikaamme

Nalleraukan kuntohon

aamuksi jo saamme." ( R.R. Ryynänen )

Viime päivitykseni tehtyäni ajattelin vain olevani hiukan väsynyt ja yskäinen. No, pitihän sitä käydä lääkäri tädin pakeille.  Tämä tutki, kuunteli keuhkot ym. Sitten tietenkin lähetti keskiaikaiseen kidutuskammioon. Täällä (kiduttaja), laboratorion hoitaja iski kurkkuun metrin mittaisen koivu halon sekä imi verta lailla teurastajan. Lopputulos tästä kaikesta oli viikon melkein kahde viikon sairausloma. Häh,  mitä sellainen pieni tulehdus nyt aikamiehelle voisi. Olen siis ollut todella kotona sängyssä ja lueskellut vanhoja venelehtiä. Uusimmassa Venelehdessä oli oikein mukava juttu muistakin veneily aiheista blogeista kuin tämä. 

No nyt pääsi sitten taas veneelle kun oli pakko käydä nostamassa oma kaunokaisemme ylös vedestä. Onnekesi tässä oli apuna naapurin nuori mies, meripartiolainen. Albatross / Vilkas odotti kiltisti laiturissamme, aika yksinäisen näköisenä. Veneeseen astuttuani laitoin virrat päälle ja tarkistin Victron akkumonitorista akkujen lataustilan. Ja hyvältähän se näytti kuten pitikin. Moottori käyntiin ja sitten annoin käydä hetken ennen ajoon lähtemistä. Moottorista ei juuri savua tullut käynnistyksen yhteydessä, eli ei hävettäisi käynnistää kylmää moottoria täydessäkään satamassa. Ensimmäinen ajomatka olikin sitten lyhyempi. Vaimon siskon mies hyppäsi kyytiin laiturilla ja ajoimme yhdessä heidän veneelle laiturin toiseen päätyyn. Siinä sitten olivat kaverukset hetken kellumassa vieretysten.  Meillä "kippareilla" olikin aikaa hetken harmitella syksyn saapumista ja veneiden nostamista vesiltä. Kyllä meidän vene näyttää pieneltä kun vieressä on toinen saman pituinen vene. Tosin onhan tuo Scand leveämpi ja korkeampi kuin Albatross. Tässä vaiheessa siirryin takaisin kotiin nukkumaan kuumetta pois. 

Matka meni veneillä vallan hienosti ja matkaahan satamastamme oli jälkikäteen tarkistettuna huimat 1,21 mailia. On noi plotterit hyviä välineitä. Saas nähdä millaiseen plotteriin, kaikuun ja VHFään tulen päätymään ensi kesäksi Family Cruiseriin. Ehdotuksia otetaan vastaan, sana on vapaa.... Toki myös mahdollinen tutkakin kiinnostaa, sen verran olen kuullut kehuja Millenium Falconin tutkasta. 

Suomenojalla oli kuulemma Kuljetus Karttunen jo etukäteen paikalla. Arvostan moisia ammattilaisia jotka pitävät aikatauluista kiinni. Meidän veneet nostettiin peräkkäin paikoilleen ja nostamisen jälkeen ne pestiin välittömästi perässä seuranneen pesurin avulla. Molemmat veneet pestiin törmäyslistasta alaspäin. Seuraavana päivänä naapurin meripartiolainen kävi vahaamassa Vilkkaan törmäyslistan alapuolisen osan. Nyt kelpaa esitellä venettä. Melkein kannattaan muutenkin vahata vene tuolla Suomenojalla talvea vasten, on sitten keväällä helpompi pestä puhtaaksi. Kuten kuvasta näkee niin Vilkkaalla on taatusti tukevat pukit talveksi. Meillä tämä on ensimmäinen vene joka ei talvehdi kumipyörien päällä vaan tukevasti jalustalla. Talveksi sitten laitamme vielä Vilkkaan katolle kolme A-pukkia joiden päälle tulee kunnollinne paksu peite. Potkuri oli tummunut tasaisesti eikä siinä ollut mitään havaittavaa "rokkoa".

Vaimon siskon miehelle suuret kiitokset avusta moottorin kanssa. Nyt on vaihdettu Yanmariin tuoreet öljyt talveksi ja glykolit ovat ajettu läpi raakavesi puolen.

Soitin vielä Leeveneelle ja tarkistin moottoriöljyn määrän. Palvelu toimi mainiosti. Albatrossin moottorihan sijaitsee melkoisen syvällä rungossa. Perus huollot ja tarkistukset on helppo tehdä itsekin, mutta olen antanut ammattilaisen vaihtaa vesipumpun siipipyörän ja hihnat. Ja keväisin on ollut pakko ajaa moottorilla ensin puolesta tunnista tuntiin ennen turbon täydellistä toimintaa. Mitä olen muiltakin turbo Yanmar moottorien omistajilta kuullut samoja juttuja on heilläkin. Koneen kannessa oli max kierrokset ilmoittava laatta ja totesin tämän toimivan ainakin meillä. Kesällä pidimme ajossa kierrokset noin 2500 mutta kokeilimme maksimi vauhtia jolloin kierrokset oli karvan alla 3500.... Aivan loistava moottori, niin kuin voi vain olettaa säännöllisesti huolletulta moottorilta.


Nyt sitten sairastetaan hetki ennen veneen lopullista tyhjentämistä talveksi.

Niin kaunis on maailma....

" Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä. "
- Kahlil Gibran

 Viikot kulkevat omalla vauhdillaan. Taas on ollut viikonloppu. Nyt olikin erilainen viikonloppu kuin tavallisesti. Vaimo oli reissussa torstai illasta sunnuntai iltaan. Minä ja lapset olimme aivan "heitteillä" kotona. No, ei oikeasti.... Lauantaina aurinko paistoi mukavasti ja lähdin koirien kanssa kävelylle rannalle. Huomasin taas muutaman veneen nousseen ylös talveksi. Kaislikko on alkanut "tuuleentua" nätisti ja muuttuu keltaiseksi. Tuo mieleen ajat jotka lapsuudessa vietin mummulassa Varsinais-Suomessa. Kaislat ja viljat ovat mielestäni samanlaisia. Mummulani ja mökkimme oli keskellä kauniita peltoja. Monesti tunsin samaa rauhaa tuijottaessani merta taikka viljapeltoa. Molemmat lainehtivat kauniisti.

No nyt kun lähdin tälle muistelo tielle niin olihan sitä taas jatkettava. Sunnuntaina lähdin pitkälle kävelylle koiriemme kanssa. Oli ehkä alkusyksyn akunein päivä. Suuntana oli talvisäilytys satama. Täällä oli tarkoitus tarkistaa joko venepukki oli omalla paikallaan. Matka vei taas rantoja pitkin eteenpäin. Nämä rannat ovat koko ajan muuttumassa. Paljon on tullut taloja, kävelyteitä, puistoja ym sitten nuoruuteni. Kuljin muistojen reittiä pitkin ja mietin kävisinkö tarkistamassa muutaman kaverini luoman geokätkön kunnon. Mutta totesin paikalla olevan liikaa " jästejä". Ohiittaessani Espoon Eskimot seuran melontavajaa muistin taas ajat jolloin meloin runsaasti. Täältä vajalta tuli lähdettyä usein melomaan lähi saaristoon. Joko ihan yksin tai sitten erilaisilla kaveri kokoonpanoilla. Nyt sitten liikun samoilla vesillä veneen kanssa.  Näitä maisemia ja paikkoja katsellessa ja elämää muistellessa herää kysymys; Mikä on saanut aikaan tämän kaiken kauneuden ympärilläni?

Suomenojalle päästyäni, pysähdyin ihailemaan vanhoja vesibusseja. Kyllähän nuo vanhat mäntyrunkoiset ovat kauniita. Nykyisin Espoossa liikkuvat vesibussit eivät ole läheskään noin kauniita, mutta paljon tilavampia.... Satamassa oli täysi tohina päällä ja veneitä sekä mastoja nousu ylös. Suomenojan venesatamassa on taas tapahtunut paljon. ottamatta sen enempää kantaa noihin asioihin jotka ovat täyttäneet lehtien palstoja, niin minun kohdalla on ainakin homma toiminut.


Tästä pukkitelineestä ja kasasta A-pukkeja, muodostuu Albatross / Vilkas talvisäilytys paikka. Pukki siirtyi oikealle paikalleen Kuljetus Karttunen toimesta. Onhan se melkoisen järeä pukki, mutta ei ainakaan tarvitse pelätä veneen putoamista siitä. Ja A-pukkien muodostaman katoksen alla on tilaa tehdä huoltotöitäkin rauhassa. Lisäksi niiden "jyrkkyys" on riittävä ettei lumi kasannut peitteiden päälle. Peitteetkin ovat sellaista kunnon paksua muovia joka kestää lähes kaikkea, ikuisesti.

Nyt kun olin satamassa tutustuin tulevan venemallimme, Family Cruiser pohjan muotoon. Tosin oma veneemme on jo muualla talvehtimassa edellisen omistajan toimesta. Kiitos suuri siitä Villelle ja hänen perheelleen. No, pohjan malli näyttää melkoisen samalta kuin meidän vanhassa Nordic 81:ssä oli. Toki paljon isompana, mutta malliltaan sama. Family Cruiserissa on lisäksi tuollaiset " siivet " pohjassa joita en muista nähneeni muissa veneissä. Silloin loppu kesällä uutta venettämme koeajaessa totesin noiden siipien ainakin toimivan vakauttajana uppoumarunkoisessa veneessä.

Kirkkoveneitä ja rakkautta

 

" Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt, ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää, ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan, niin palaa, polttaa. " ( Sanat Paula Vesala )





Taas on aikaa kulunut ja aalto iskenyt rantaan sitten  edellisen kirjoitteluni. Valitettavasti olen saanut järjestettyä itselle melko runsaasti tekemistä kaikille päiville, veneily on siis jäänyt vähemmälle. Tämän viikonlopun olimme " parisuhde " perheleirillä Kirkkonummella.Olimme siellä koko lähes koko perheen voimin. Vanhin kotona asuva neiti oli lastenhoitajana koko viikonlopun. Ja me sitten osallistuimme vaimon kanssa erilaisiin keskusteluihin. Paikkahan oli mitä hienoin ja ruokaa myös saikin tarpeeksi. Perjantaina oli jo meno tuonne leirille ja vähän odottelin sitä kuuluisaa ja pelottavaa syysmyrskyä. Seurailin Ilmatieteenlaitoksen aallonkorkeus mittaria. Vähän oli sydän syrjällä kun mietin miten Albatross / Vilkas pärjäilee satamassamme. Veneemme katollahan on ne kaksi aurinko paneelia joita arvostan paljon, olisi ikävä noukkia niitä merestä. Onneksi myrsky jäi lähes "torsoksi" täällä etelässä. Parasta tuolla oli parisuhde juttujen lisäksi keskustelut muiden veneilijöiden kanssa. Äijien kanssa saunassa saimme vertailla omia kokemuksia tämän kesän veneilyistä. Tuolla leirillä pääsi katselemaan kirkkoveneitäkin kunhan vähän raotti " verhoa". Kirkkovene oli jo laitettu talvelta suojaan katoksen alle. Onhan se kyllä iso ja vaikuttava soutuvene. Itse olen päässyt soutelemaan kirkkoveneellä nuorena pojan kloppina jollain leirillä Kiersimme Sulkavalla veneillä viikonajan. Tämän viikon jälkeen jalkapohjat olivat tervassa. Mukavia aikoja nuo nuoruus vuodetkin.

 Sunnuntaina kotiin päästyämme heitimme lapset ja leiri tavarat kotiin. Suunnistimme vaimon kanssa ensin tervehtimään työkaveriani ( on oikeasti niin hyvät työkaverit jotta voi viikonloppunakin tervehtiä). Täältä suunnistimme venerantaamme tarkistamaan veneen kuntoa. Venehän oli hyvässä voinnissa omalla paikallaan. Sisälle ei ole tullut vettä ja akut olivat edelleen 100 % täynnä. Aurinkopaneelit ovat myös harkinnassa tulevaan veneeseemme. Käynnistin Vilkkaan ja heti toisella yrityksellä hörähti käyntiin kun olin laittanut kierrokset valmiiksi isommalle.

No olihan se sitten pakko irrottaa köydet ja käydä edes vähän vesillä. Vaimo pakkasi vaatteet pois kaapeista ja itse ajoin veneemme septi-laiturille. Tästä oli kaikkein lyhyin matka kantaa tavarat autolle. Samalla tyhjensin septin. Tässä huomasin samalla että, kannattaa tyhjentää myös puhtaan veden säiliö. Ei muuta kuin jalalla pumppaamaan hetken.... tai vaikka toisenkin. Ja sitten taas septin tyhjennystä.Nyt ei jää talveksi mitään vettä jäätymään tankkeihin. Olisi tarve vielä vesillä ollessa vaihtaa öljyt sekä tehdä syyshuolto moottorille. Helpompi vaihtaa öljyt kun moottorilla on ajettu hetken. Nyt kun vaatekaappi ja vesitankit olivat tyhjiä niin veneen nopeus nousi solmulla tai reilulla solmulla takaisin laituriin ajaessa. Albatrossi kehittää melkoisen hienot aallot. Tai ainakin suuret aallot, välillä on melkein hävettänyt ohittaa pieniä purjehtijoita ja melojia. Aina on ollut pakko hiljentää vauhtia myös kaipeikoissa ajaessa. Mutta vene on kyllä todella hieno kokonaisuus. Ajettavuus on loistava kelissä kuin kelissä.

Nyt vielä on mahdollista ostaa syyshintaan meidän Vilkas. Taloudellinen hyvä kuntoinen diesel moottorinen, akselivetoinen perhevene. ( Vilkas ). Tarvittaessa opastus käyttöön.  

Pirskahdus elämää, unelmia ja haaveita

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.— Kirjailija Minna Canth (1844 – 1897)

Pienellä ihmisellä on ollut taas kiirettä elämässä.  Perjantaina töiden jälkeen oli  käytävä venerannassa tarkistamassa olikohan veneemme vielä tallella. Ilmassa oli melkoinen tuulenvire ja tuntui jotta sukat olisivat pyörineet kotonakin jaloissa.  Rantaan lähdin yhdessä vaimoni siskon miehen kanssa. Hän kävi tarkistamassa heidän Scandinsa kiinnitykset ja itse sukelsin Vilkas / Albatrossiimme. Vaikka on tässä sadellut ja tuullut oli kaikki kunnossa veneessä. Ei ollut satanut sisälle ja aurinkopaneelit olivat pitäneet akut täysinä.  Kaikki fenderit ja köydet olivat oikeilla paikoilla ja kunnossa veneen ulkopuolella. Valitettavasti emme ehtineet tälläkään kertaa veneilemään kun suunnistimme tuonne vaimon siskon kotiin perheemme kanssa iltaa viettämään. On mukavaa kun he ovat muuttaneet meidän lähelle. Poika ilmoitti illalla jäävänsä serkkunsa luokse yöksi joten naiset petasivat hänelle pedin sinne serkkupoikien huoneeseen.  Meidän vielä kotona asuvat neidit kävivät sitten illalla koirien kanssa ulkona ja menivät omaan kotiinsa. Saimme siis hetken viettää aikaa vain aikuis porukassa.  Ja kävelimme sadekuurojen välissä kotiin. 

Family Cruiser kuvat: Ville Kairamo

Lauantaina sitten jatkoimme tulevan suunnittelua. Saimme kuvia tulevasta veneestämme ja mietimme paikkoja joissa ne kuvat ovat otettuja. Joudumme varmaankin tekemään talven aikana jonkin moisia kartta sulkeisia. Valitettavasti vorot olivat käyneet viemässä plotterin pois. Tässä plotterissahan olisi ollut ilmeisesti lähes kaikki muutaman viime vuoden rantautumispaikka. Ensi kesänä haluaisimme rantautua mahdollisimman usein luonnon rannassa. Itseäni kiinnostaa kuinka Lagottomme Mio ja Mette ( Foogel ) oppivat kulkemaan siltaa pitkin rantaan ja takaisin.  Tähän saakka olen nostanut heidät rantaan yksitellen. Onneksi veneessä on ollut koira edellisilläkin omistajilla joten onhan tämä vene testattu koiralle sopivaksi kuten myös Albatrossimmekin on. Toki tarvittaessa voisi veneen kiinnittää myös palvelusataman rantaankin.  Heti alkoi meillä polttelemaan kuiva maa jalkojen alla ja mieli suunnisti merelle. Mutta, mutta, lauantaihan menikin sitten siivotessa. Onneksi tuuli ja satoi ettei niin paljoa harmittanut.  Hyvä ettemme vielä alkaneet kaivaa karttaa esille ja merkitä jo nyt tulevia kohteita sinne. Paljon on komeita saaria vielä kokematta. Mutta vielähän on tätäkin kautta jäljellä melkein tarkalleen kuukausi. Pitäisi varmaan kohta käydä Suomenojan venesatamassa katsomassa mitä löytäisin venepukit ja niille oikea paikka. Lisäksi olen jo kaivanut Kuljetus Karttunen yhteystiedot esille. he ovat nostaneet ja laskeneet veneemme tähän asti aina. Loistava palvelu ja muisti herroilla. Muistavat veneestä milloin on oikealla kohdalla liinat nostamiseen ja sen mihin kohtaan lasketaan telineelle. 

Mutta olen tarpeeksi hullu tekemään töitä ja tarjoamaan palveluksiani käyttöön mitä erilaisimissa tilanteissa. Sain kunnian osallistua Mikä Viini 2015 tapahtumaan töiden merkeissä. Sain olla esittelemässä Anna Codorniu Cavaa. Ennen tapahtumaa sain koulutusta lisää viinien maisteluun ja esittelyyn. Onhan minulla "synkkä" historia työskentelystä ravintoloissa erilaisissa tehtävissä joten tämä oli melkein kuin paluu vanhaan. Luulen että  Fresita saa kaverin veneelle ensi kesäksi. Oli hienoa huomata kuinka kiinnostuneita erilaisista tuotteista olivat messuilla vierailijat. Kaiken työnteon ei tarvitse olla aina sitä samaa päivästä toiseen. Voi antaa mahdollisuuden muillekin työtapahtumille kuin sille nykyiselle. Joskus työntekeminen on hauskaakin, kuten nyt.  Pidetään ihmiset huolta itsestämme ja toisistamme jotta jaksamme harrastaa vaikkapa veneilyä.