Mainos

torstai 28. tammikuuta 2016

Kohti messuja,


"Meri kuutamolla.

Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
en tahtoisi ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.

Minun mieleni on niin korkea
kuin taivaan tähtivyöhyt,
sen alle mahtuvi  maailma
ja yhdessä päivä ja yöhyt....

Eino Leino"

Kohta alkaa minulla kevät, eli on aika vuoden 2016 Vene messujen. Tänä vuonnahan yksi messujen teemoista on veneiden kunnostus. Se sama teema on seurannut minua jo useamman vuoden. Olen kunnostautunut jo Nordic Katia,  Albatross/Vilkastaja nyt alan kunnostaan tai tekemään oman näköiseksi Family Cruiseria. Tämä veneiden kanssa touhuaminen keväisin on kivaa ajankulua ja valmistautumista tulevaan kauteen.

Yksi asia veneen kunnostuksen ohella on omien taitojen ylläpitäminen. Nyt on kohta mahdollista ampua Hätäraketit laillisesti. Itse ainakin ajattelin testata miltä raketin ampuminen tuntuu ja tietenkin myös vaimon tulee kokeilla tätä myös. Meidän tavoite on että, molemmat osaisivat tehdä veneessä kaikki tarpeelliset jutut ettei tarvitse olla huolissaan omasta turvallisuudesta.

Mutta takaisin kunnostukseen. Tulevana viikonloppuna on käytävä Vilkkaalla  lataamassa akkuja. Kyllä se kevät tulee lähiaikoina. Aurinkoa tietenkin myös osaltaan huolehtii akuista kun ne kytkee kaapeleiden mutta, ensin annetaan vähän verkkovirtaa niille.

Messuilta menemme hakemaan metrilakun lisäksi ideoita. Avotilaan lattia olisi yksi kohde joka kiinnostaisi uudistaa. Ja tietenkin navigaatio tarvikkeet kiinnostaa. Ja  on pakko sanoa että, nälkä kasvaa syödessä.... Ei sitä tiedä mitä kaikkea Venemessuilta tarttuu matkaan.
Ja mitä tarttuu kavereiden matkaan Messuilta?  Ovat ilmeisesti löytäneet itselleen jonkin välineen jolla kellua tulevana kesänä.
Ja kohta on veneily kausi 2016 jo sillä mallilla että katsellaan elokuun kauniita kuutamoita  jossain saaren rannalla.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Paremmat päivät...



"Jätä valkoiset helmesi kaulaan. Laita päälle sun mekko uus. Meidän toiveidemme ja tekojemme takana. Jossain on tulevaisuus.
Ja mä tahdon sun kanssasi sinne. Mutta mennään ensin kaupunkiin. Mun taskut on täynnä velkaa mutta huomenna tiedät. Että tänään tanssittiin." Juha Tapio

Nyt kuluneena viikonloppuna olikin mukavasti aikuisten aikaa ulkoilululle.  Lapset kaikki sairastivat enemmän tai vähemmän. Päästiin kaksistaan  ulkoilemaan meren jäälle. Polkua pitkin lähisaariin ihmettelemään tätä meren monimuotoisuutta. Itse olen kulkenut näitä vesiä / jäitä pitkin todella kauan. Vaikka maisema on vuodesta toiseen lähes ennallaan, saan joka kerta irti jotain uutta. Täällä olen veneily,  melonnut, surffannut,  hiihtänyt, luistellut ja kävellyt.

Nyt oli kaunis lähes tyyni lauantai päivä " tulipalo " pakkasten jälkeen. Lämpötilan muutos oli nähtävissä rantakalliolla " sokerikuorrutuksena ". Paremmat päivät ulkoilulle  tälläiset pienellä, ujolla pakkasella varustetut päivät. Aurinkokin melkein pilkotti kulkiessamme jäällä. Espoonlahden keskellä ei juurikaan kulkijoita näkynyt. Syynä voi olla se ettei jäätä ole liikaa siellä.
On mukava kulkea täällä jäällä ja seurata mitä kaikkea merellä tehdään. Nyt oli pilkkijöitä, verkon laskijoita, hiihtäjiä, koiran ulkoiluttaa ja kiekon pelaajia. Jäi mietityttämään miten erään perheen pelien kävi, voittiko lapset vanhempansa vai toisten päin?

Sitten olikin jo sunnuntain  vuoro. Ero oli suunnaton jos vertasi ilmoja keskenään. Vaimon siskon mies oli käynyt veneillämme lauantaina ja tarkistanut niiden ( heidän ) kunnon. No nyt minä ehdin tarkistamaan Albatross / Vilkas ja heidän veneensä kunnot.  Luntakin oli satanut koko päivän. Lunta olikin tarttunut veneiden katoille. Nämä tyhjennettiin lumesta ettei käy vahinkoja veneillemme.  Satamassa oli monta muutakin samalla asialla. Kummasti painavampi tuo lumi nyttemmin kuin silloin kovilla pakkasilla. Tämä minun ja meidän perheen tapa veneillä lähentelee varmasti jo enemmän elämäntapaa kuin harrastusta. Paremmat päivät, ne varmaan tulee aikanaan vaikka jo nyt on hyvä olla.

torstai 21. tammikuuta 2016

Makeita muistoja, loistavaa tulevaisuutta

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
I travel the world
And the seven seas,
Everybody's looking for something




Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused.


 
Poika käy meripartiossa ja pojan partion aikana meillä oli vaimon kanssa hetki aikaa ulkoilulle. Menimme Kivenlahdessa olevaan Marinsatamaan. Auto parkkiin ja kävelylle. Tämä paikka herättää minussa muistoja, makeita sellaisia. Yhä uudelleen elän täällä 80-luvun puolivälistä muistoja. Isäni osti meille aikanaan Mini Busterin jonka laituripaikka oli Marinsatamassa E1. Täältä lähdimme usein veneilemään, myös silloinkin kun emme halunneet lähteä veljeni kanssa. Usein vanhemmilla oli jotain laittamista veneellä joko ennen ta jälkeen veneilyn. Silloin juoksentelimme laiturilla taikka satamassa katsellen muita veneitä. Olin silloin tuollainen oman pienen poikani ikäinen. Nyt kun olen seurannut pojan kasvua ja kehitystä huomaan "taantuvani" samalle tasolle itsekin.Kyllä noiden tyttöjenkin kasvua on kiva seurata mutta poikien ajatusmaailma on tutumpi. Omat makeat muistot palaavat mieleen. Samainen Mini Buster varustettuna Yamahan 15 hp moottorilla oli myös ensimmäinen vene jota ajoin yksin ilman vanhempia. Muutamana kesänä kävimme pikkuveljen kanssa noilla Espoon lähisaarilla. Ja olin tosi ylpeä kun osasin käyttää venettä, sweet deams....

Olemme molemmat, minä ja vaimoni, vanhoja partiolaisia. Kaikki lapsemmekin ovat olleet partiolaisia ja tämä nuorin on nyt meistä ainoa joka on meripartiolainen. Automme oli pysäköitynä Kivenlahden Piilevät -lippukunnan veneen viereen. Heillä on Dehler 36DB purjevene. Tietenkin piti katsoa myös tämän talvehtimis kunto ja kelpasihan se meille. Kehikko ehjänä lumettomana veneen päällä.  Meidän nuori miehen alku odottaa jo kevättä sekä purjehduksia. tuolla hienolla veneellä. Olemme muutaman kerran nähneet tämän veneen purjehtimassa lapsia kyydissä ja kivaltahan se näyttää. Kyllähän partio toiminta on erittäin tärkeää nuorisotyötä ainakin meidän alueella. Oli sitten kyseessä meripartio tai tavallinen partio niin moni lapsi ja nuori saa tärkeää yhteistä tekemistä. Ja tämän myötä toivon tietenkin kaikille loistavaa tulevaisuutta ikään katsomatta.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Köyhä ja kipeä, vai rikas ja vapaa?

Jos se mitä omistamme, on meidän vallassamme, olemme rikkaita ja vapaita. Mutta jos olemme omaisuutemme vallassa, olemme todella köyhiä.
- Edmund Burke

Välillä pistää mietityttämään miten minulla on varaa johonkin. Tai miksi huolehdin siitä mitä minulla tai perheellä on? Toisaalta joka vuosi kun katselee eri venesatamia voisi miettiä miten jollain on varaa jättää omistuksensa kellumaan jäiden puristuksiin. Nyt sunnuntaina käydessäni Suomenojalla katsomassa Albatross / Vilkasta katselin lähes surullisena satama-altaaseen, totesin siellä taaskin olevan useamman veneen. Rannalla käynnilläni oli tarkoitus tarkistaa veneen talvisäilytyksen kunto. Ei ollut lunta katolla vielä juuri ollenkaan. Ja katoksen sisälläkään ei ollut lunta. Eikä ollut tuttujenkaan veneillä mitään hätää.  Kyllä kannattaa seurailla kauden aikana veneen kuntoa, ettei tuo talvi pääse tekemään tuhoja veneelle. 

Kaverit jotka etsivät venettä itselleen ovat valittaneet veneen omistajien väliinpitämättömyydestä. Vene, joka ei ole kuitenkaan ihan pieni investointi jätetään huonolle huolenpidolle. Myynnissä on veneitä jotka on rakenteeltaan heikossa kunnossa johtuen väliinpitämättömyydestä. Näiden omistajat ovat varmaan rikkaita ja vapaita. Itse olen vissiin köyhä.... Taikka haluan pitää huolta omistamistani asioista. 

Nyt alkaa päivä olla jo vähän pidempi kuin  joulun korvilla. Itse ainakin olen huomannut valoisuuden lisääntymisen oman virkeyden lisääntymisellä. On hienoa huomata saavansa itseen lisää virtaa tuosta valoisuudesta. Mutta virtaa saisi nyt myös veneiden akkuihin Espoon satamissa.ainakin meillä Espoossa on sähköt päällä akkujen lataamista varten 29-31.1.2016 (Muistutuksena sähkön käytön säännöt: Suurin virtamäärä on 10 A eli noin 2 400 W. Sähköä ei saa käyttää veneiden lämmitykseen. Sähkön käyttö ilman valvontaa on kielletty.) 

Tässä tehdään sähköä mm. meidän veneiden akkujen lataamiseen. Ehkä tuon voimalaitoksen tekemä sähkö ja kaukolämpö on tärkeämpiä lähialueiden asukkaille kuin meille veneilijöille. 


 Mutta kyllähän on saatu myös nauttia kauniista ulkoilu ilmoista. Askeleet veivät taas viikonloppuna merelle vaimon siskon perheen kanssa luistelemaan . Lahdella on joku aurannut pienen luistelu kentän ja tässä olikin hyvä olla. Itse lapioin lunta sivuun ja sain näin itselleni virtaa lisää vaikka kyllä sitä kuluikin. Koirat olivat todella mielissään kun saivat ravata vapaina vierellämme ja kaivella lunta.




maanantai 11. tammikuuta 2016

Uponnutta laivaa katsomassa

 Joka on pidellyt
kädessään
meren silottamaa kiveä,
tietää,
että
jatkuvalla hyväilyllä
on ihmeitä tekevä
voima.
Tommy Tabermann



Käytiinpäs tässä menneenä viikonloppuna merellä, tosin isolla laivalla eikä vielä omalla veneellä. Eihän noita jäitä juurikaan ole lähisaaria kauempana. Melkein voisi kuvitella veneilevänsä hetken kuluttua jos ei tämä pakkaskausi jatku kauaa. Matkamme siis suuntautui kauas Tukholmaan vailla suuria ajatuksia mitä tehtäisiin kun päästäisiin perille. Ajattelin ehkä poikkeavani Tukholman vanhasta kaupungista löytyvään veneily vaate- ym tarvikeliikkeeseen. Toisin kuitenkin kävi. Kaveri perheen ehdotuksesta harrastimme kulttuuria ja matkustimme katsomaan Wasa-laivaa ja Aquariaa. 

Wasa-laivan museo Djurgårdenin saarella, heti Djurgårdenin sillan (Djurgårdsbron) jälkeen oikealla ja Aquarium sijaitsee siinä vieressä. Siinä kävellessä bussilta kohti museota oli aikaa katsella merta. Vähän ihmeissäni olin kun ei ollut jäätä juuri ollenkaan täällä. Ehdotin jopa lapsille jos olisimme vuokranneet polkuveneet ja tutustuneet kaupunkiin "veneillen". 



No kulkiessamme Aquariaan näimme kyllä jäätäkin ja paikallisia tapoja veneiden säilyttämiseen. Täällähän ne kelluivat jäiden keskellä mastot pystyssä pienen katoksen alla. Ehkä tuota jäistä kautta ei täällä Tukholmassa juurikaan ole. 

Ennen Wasa-laivaa näimme rannassa vielä Majakka-laivan joka vilkuttelikin meille valoaan. Lapsille nensimmäinen kerta kun omasta mielestä näkivät majakka-laivan. Oikeasti ovat kyllä nähneet Relandersgrundin Helsingissä auton ikkunasta kun olemme ohi ajaneet. 

Vihdoin pääsimme perille museolle.Wasa-laiva on ollut meren hyväiltävänä 333 vuotta ja meri on siloitellut puuta kyllä runsaasti. Ei aivan samanlainen vaikutus ole puulle kuin kivelle tämä kosketus.Lapset saivat voimia halauksesta jatkaa kierrosta, joten kyllä kosketuksella on voimaa meihin ihmisiin. 

 Museo on kyllä vaikuttava paikka. Laiva on erittäin iso verrattuna omaan Leaninaan. Ja onhan tuolla ollut syväystäkin melkoisesti. Museo on hieno paikka kun siellä on lapsillekin tekemistä eikä vain katseltavaa. Saa ajaa ( ja kaataa ) Wasa-laivan tosin vain virtuaalisesti..... Hienoja tykkejä löytyi pojille ja neiti ( ja vaimo ) piti Wasa-laivan poilkkileikkauksesta joka olisi ollut mukava nukkekoti. Itseäni olisi kiinnostanut teekkarien tekemä jäynä Wasan merestä nostamisen yhteydessä.  Poika olisi halunnut yhden tykin Family CruiserLeaninan takakajuuttaan. 

Kotimatkalla laivassa oli melkein yhtä hyvä seisovapöytä kuin meillä on ollut tapana pitää veneillessä :) ja keskiyön show oli myös melkein samalla tasolla.




keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ensimmäinen kerta jännittää aina

" Rati riti ralla, tuli talvi halla.... "

Kauden ensimmäinen kerta kun pääsi merelle. Nyt meri vain sattui olemaan jäässä tai ainakin melkein.  Ilman lämpötilakin oli mukavat 20 astetta kuten merellä pitäisi olla, valitettavasti numerot oli oikein, mutta miinus merkki edessä. Vielä maanantaina täältäkin näkyi avonainen meri. Nyt Loppiaisena jäätä oli tarjolla nimellisesti. Silti mieli teki luistimille. Vaimon siskon mies ja minä päätimme kokeilla tuuriamme joskos jää kantaisi meitä. Ensin luistinten virittelyä ja sitten jäälle. Laiturin kohdalla ei mennyt sauvat läpi jäästä joten uskallauduimme eteenpäin. Heti, kun luistimet olivat vieneet meitä 50 metriä eteenpäin alkoi jää "elää" allani. Välitön pysähdys ja isku piikillä jäähän, josta tuo menikin läpi. Tästä seurasi se, että käännyimme takaisin laiturin viereen.  Onneksi tuossa oli pieni lahden pohjukka, jossa saimme luisteltua sellaiset reilut puoli tuntia. Matkaakin tuli varmasti puoli kilometriä. Turvallisesti rannan tuntumassa. Selässä meillä oli reput, joissa oli eväiden lisäksi kuivasäkkiin pakattuina vaihtovaatteet. Kaulassa roikkui naskalit ja lähietäisyydellä vaimot vahtimassa menoamme. Turhaa ei ensimmäinen kerta jännittänyt. Edellisenä päivänä oli Suvisaaristossa / Soukanniemessä ollut pelastusoperaatio mereen pudonneen ihmisen vuoksi.Länsiväylä.fi


 Luistelun jälkeen maistuikin päivän kolmas tee pannullinen. Irto tee oli ostettu Tapiolasta kauppakeskus Ainoan teekaupasta. Thé Sailors tee maistuu aina hyvältä, kun samalla kuvittelee olevansa merimies. Ja lapset leipoivat joulun viimeiset joulutortut, jotka maistuivat kyllä todella hyviltä.

 Nyt on hyvä jatkaa vuotta eteenpäin ja odottaa vielä hetken jäiden vahvistumista.....

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Lunta ja tarinoita.

 "Lumihiutale kaunis kimmeltää,
talveen meidät herättää, uuteen valkoiseen, aamuun lumiseen.
Hiljaa sataa ensi lumi pehmoinen, kuin kaunis uni. Avaa talvimaiseman, niin kirkkaan kauniin ihanan.
Ruutuun pienen ikkunan se tekee verhon valkean, kauniin talvimaiseman."

                                 - Tuntematon-
 No, nyt se sitten tapahtui...Tarinamme alkaa eräänä tammikuisena aamuna. Lunta tulee Espoossa hiljalleen. On aika lähteä Kråköseen katsomaan tulevaa venettämme hänen syntyseudulleen. Matkan varrella alkaa tuulla ja pyryttää lisää ja tiet Porvoossa olivat aivan luistinratoja.

Lähestyttäessä Kråkötä maisemat muuttuvat entistä kauniimmiksi ja oli aivan pakko ajaa veneenveistämön ohi ja nauttia hetken sikäläisistä maisemista. Tämä luminen kaunis maisema vei ajatukset jo moneen eri tarinaan, alkaen Saariston lapsista päättyen Jason Bourne dekkariin...

Saavuimme perille kohteeseemme, jossa Ville perheineen ja Tom Lindström jo odottelivatkin meitä. Oli mukavaa nauttia kahvipöydän antimista samalla, kun esittäydyimme telakan pitäjälle. Uusi veneemme on siis talvehtimassa synnyinpaikallaan sekä saamassa asianmukaista hoitoa.

Tiedä sitten miten olemme molemmat vaimoni kanssa päätyneet pitämään esineistä ja asioista, joiden takaa löytyy tarina. Veistämöllä on pitkä historia jo takana ja edelleen se toimii käsityötaidon näyttämönä. Keskustelun lomassa tuli tunne ikäänkuin veneet olisivat tekijälleen kuin maailmalle lähteneitä lapsia, joiden nimet ja yksityiskohdat ovat vielä hyvässä muistissa. Kuulimme samalla myös vanhasta Nordic 81 "Katistamme", joka oli ilmeisesti peräisin Tom Lindströmin sedän telakalta.  Meidän Family Cruiserin tarinoitakin kuunteli mielellään Villen niitä kertoillessa. Mm. nimen takaa löytyy ensimmäisen omistajan vaimon ja tyttären nimi yhdessä. Leanina oli tullut edeltäjillemme "väliaikaiseksi" veneeksi ja tätä väliaikaisuutta kestikin sitten useita vuosikymmeniä. Lupasimme Villen äidille huolehtia Leaninasta mahdollisimman hyvin. Ja lupauksethan pitää pitää.


 Tutustuimme veneeseen telakan katon alla kuivassa ja lämpimässä. Yritimme kurkistella jokaiseen koloon ja paikkaan, joita veneestämme löytyy. Oppaina toimivat Herra Lindström sekä edelliset omistajat. Koimme saavamme todellakin hyvää opastusta tuleville veneily tarinoillemme. Keväällä pääsemme kasvamaan veneemme kanssa enemmän yhteen. Olemme todenneet aikaisempien veneidemme kanssa, että mitä enemmän sitä puhdistaa ja touhuaa sen kanssa sitä enemmän vene tuntuu omalta. Siivoillessa tulee käytyä kaikki koloset läpi ja tämä luo sellaista veneen tuntemusta jota ei muuten saa. Sama toimii myös, kun tekee veneen moottorille huollon tai konttaa veneen muuten läpi. Suurempia muutoksia ei kannata tehdä heti ensimäisenä vuonna, vaan vasta paremman tutustumisen jälkeen.

Mutta voisin kosketella ja ihailla loistavaa puutyötaidon näytettä vaikka kuinka. Se tunne, jonka saa kädelle, kun kosketat hyvässä lakassa olevaa puupintaa on hieno. Ihmeellinen lämmin aalto käy läpi kehon, kun katsoo työtä, joka on tehty taitavasti käsin. Paikalla oli muutamia jollia, joita ihailimme oikein porukalla.


Vierailumme aikana oli satanut lisää lunta. Oli todella ihana ajalle kotiin kauniissa talvisessa ilmassa. Porvoo oli kaunistunut entisestään ja teimmekin siellä pienen maisemakierroksen. Lasten mielestä Porvoon kirkko näytti aivan samalta kuin Mauri Kunnaksen Koiramäen saduissa.