Vihdoin...

 Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta. ( Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. )

Suvivirsi soi menneenä lauantaina kouluissa ja meidän vene sijaitsi tukevasti Suomenojalla. Itse lauloin suvivirttä mukana aamulla töihin mennessäni autossa. Onneksi ikkunat oli kiinni niin ei kenenkään korvat kärsineet laulustani.
Pääsin  vasta lauantai iltana neidin kanssa tarkistamaan tehtyjen korjausten tuloksen sekä lakkaamaan kajuuttoja. Ja taas pitää todeta kuinka paljon arvostankin ammattilaisen työtä. Tourimarine oli tosiaan käynyt vaihtamassa letkuja sekä läpiviennin sovitusti veneellämme. Kaikki jäljet oli siivottu ja poistetut materiaalit oli nätisti yhdessä nipussa. Edellinen läpivienti oli hiukan entinen ja lähes ummessakin.

Eikä tämä tähän jäänyt. Sunnuntaina hurjalla vauhdilla minä sekä Kipparinna laitoimme venettämme ojennukseen vesille laskemista varten. Ja nyt mentiin siis oikein suuri piirteisellä linjalla. Kaiteet ensin paikalleen ja katsotaan mitä sen jälkeen, oli suunnitelmamme... Onneksi meille jäi hetken aikaa muuhunkin askarteluun. Tavaroita paikoilleen, fendereit kyljelle ja muutama köysikin löytyi veneestä. On kuulkaas paljon tavaroita "jossain" kotimme muuton jäljiltä. Kipparinna löysi köydet kotimme varastosta muutaman muuttolaatikon alta.

Vene laskettiin kuten meillä on ollut tapana Kuljetus Karttusen avulle. Muutama vuosi on mennyt veistämön toimesta veteen mutta, nyt palattiin tuttuun luotettavaan yritykseen. Täälläkin ammattilaisuus tulee korostetusti esille. Yrittäjä muistaa asiakkaan nimen ja veneestä nostokohdan. Lisäksi se mitä arvostan on aikataulujen pitäminen. Tälläkin kertaa Karttunen kaartoi paikalle 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. Vesille mentiin kahden muun veneen kanssa lähes yhtä aikaa. Itsellä pieni orpo ajatus harhaili, entä jos.... moottori ei käynnistyisi tai vesi kiertäisi. Huoli oli kuitenkin turha koska jo pieni avaimen kääntäminen hetätti Perkinsimme iloiseen putputtamiseen. Vettä oli siellä missä sen pitäisikin olla, veneen ulkopuolella ja moottorin jäähdyttämisessä..

Emme nostaneet vielä mastoa vielä pystyyn koska haaveilin oikaisevani Suinon kanavan kautta. Tämä on ollut meidän vakituisia ja parhaimpia paikkoja omilla vesillämme. Nuorempana olin lähes päivähoidossa kesäisin täällä. Koskikajakilla leikimme aalto simulaattorissa ( veneiden peräaalloissa ) ja söimme Turkkilaisia lihapiirakoita kioskilla. Kipparinnan kanssa seurustelun alkuaikoina ja nuorena parina meloimme tästä läpi melonta kerroillamme. Nyt muutamaan vuoteen emme ole päässeet omalla veneellä sillan alitse koska masto on tiellä.

 Nyt tästä yksin lipuessani tunteet tuli melkein pintaan. Lämmin kesäaurinko porotti kaljuani. Tutut maisemat soljuivat ohitse ja nuoruus palasi mieleen, ah...

Lopulta pääsin turvallisesti uuteen satamaamme. Moottorin lämpötila oli juuri ohjekirjan mukainen. Polttoainetta ei kulunut nimeksikään ja kaikki oli juuri kuten pitäisi ollakin. Siirsimme keulatikkaat kannelta keulakaiteeseen roikkumaan ja pyrimme löytämään muillekin kannella pötköttäneille tavaroille paikat muualta kuin veneen paraatipaikalta.

Lounaan kävin lapiomassa suuhuni pikaisesti. Kipparinna tapetoi kotiamme kaverimme isän kanssa ja lapset nauttivat kesäloman alkamisesta. Lounaan jälkeen palasin veneelle köysien kanssa ja aloin askareet veneen siistimiseksi. Onneksi Kipparinna, lapset ja koirat saapuivat pelastamaan minut liialliseslta ahertelulta. Oli palkitsevaa istahtaa kannelle perheen kanssa välipalalle ja jutella, haaveilla ja katsella elämää. Tauon jälkeen nostimme maston kannelle pystyyn ja veneemme näytti kauniilta kuten sen kuuluukin.

Tästä se kesä meillä alkaa. Seuraava isompi retki veneellämme on Inkoon Elisaareen jossa on Family Cruiser tapaaminen kesäkuun 16-17 päivät. Jo useampi Family Cruiser on vahvistaneet tulonsa joten on itsestään selvää käydä tuolla myös itse. Kannatta muidenkin poiketa paikalle ainakin joihinkin veneisiin pääsee tutustumaan...

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 7 Bodö - Kasnäs -Hanko

Björköstä lähdimme pienessä tihkusateessa kohti Bodötä.  Vaikka lähdimme ennen puolta päivää matkaan oli satamassa saapuessamme jo melkoisen täyttä. Liekö sade ja tuuli aiheuttanut meissä veneilijöissä halun olla suojaisassa paikassa yötä. Onneksi saimme paikat kavereiden kanssa laiturilta. Istuimme päivää veneissä odotellen sateen taukoamista. Korttipelit ja kirjat kuuluvat kyllä meillä veneilyyn. Välillä piti kuivata takakajuutan hyllyjä kun vesi pyrki sisälle. Onneksi sade taukosi iltapäivällä ja lapset pääsivät pihalle. Valitettavan kurainen ja hiekkainen oli satama tällaisena märkänä heinäkuun päivänä. Veneen kannet tulivat melkoisen likaisiksi. Ihailimme taas uuden Pidä Saaristo Siistinä Roope-aluksen toimintaa kun kävivät noutamassa roskia satamasta. Roope on melkoisen hiljainen ja toiminta näytti todella tehokkaalta. Hienoa toimintaa jota kannattaa tukea.... No illalla saunoimme ja samaan aikaan aloimme paistamaan lettuja. Pikku Kipparinna teki taikinan ja aloitti lettujen paistamisen miesten saunan aikaan ja me pojat paistoimme ne loppuun neitien saunan aikana. Kyllä maistui...

 

Aamulla lähdimme auringossa joskin ei turhan lämpimässä kelissä kohti itää. Olisimme tapaamassa veneemme edelliset omistajat jossain kohtaa Hangon ja Bodön välissä. Ensin startti Nötöä kohti kauppaan. Maistuva tuore leipä tarttui matkaan ja vähän dieseliä tankkiin. Nyt matkasimme auringon paistaessa kohti Kasnäsiä jossa kävisimme kaupassa isommin. Matka sujui hyvin kunnes taivaanranta katosi jonnekin harmaaseen. Teimme uudet suunnitelmat ja valitsimme reitin hiukan sisempää. Onneksi koska Merisumu iski kunnolla päälle. Näkyvyyttä ei ajoittain ollut 100 metriäkään. Pääsimme Tunnhamiin jossa pidimme ruokatauon sumun hälvenemistä odotellessa.

Onneksi se antoi myöden ja sumutorvea silloin tällöin soittaen pääsimme haluamaamme Kasnäsiin. Melkein jäimme jo tähän yöksi mutta kaupan jälkeen jatkoimme kavereita tapaamaan. Sumu oli kadonnut ja aurinko lämmitti meitä mukavasti. Ja nyt tuli vastaan se mitä ei koskaan merellä toivoisi tapahtuvan, moottoririkko. Olimme Hiittisten kohdalla ja melkein näköetäisyydellä luonnonsatamasta jonne olimme menossa. Moottori vain sammui eikä käynnistynyt uudelleen. Meillä oli kuitenkin ilmeisesti jokin korkeampi johdatus mukana. Ei kulunut viittä minuuttiakaan koneen sammumisesta kun viereemme pysähtyi isompi alus joka kysyi kuinka voisi auttaa. Kerroimme tarvitsevamme apua jotta saisimme veneen jonnekin rantaan. Hetken keskusteltuamme pääsimme hinaukseen aina Hankoon saakka. Mahtavaa, Hankohan on iso paikka josta saisimme koneen kanssa apua.  Koiramme piti tästä hiljaisesta etenemisestä ja nautti matkasta. Itse tuskailin erilaisia vaihtoehtoja moottorin toimimattomuudesta.

Hangon läntisellä selällä keinutti siinä loppupuolella ja mietimme minne meidät hinataan. Kävi ilmi että saisimme yöpyä konerikon kanssa Kalasatamassa jonne oli jo ilmoitettu meidän ongelmasta. Erittäin mahtavaa palvelua kanssa veneilijöiltä. Toivottavasti tulee mahdollisuus itsekin auttaa muita tarvittaessa. Joskus jo kauan sitten hinasimme kyllä potkuririkon saaneen veneen kotisatamaansa. Tällöin ajattelin että hyvät teot palkitaan kyllä aikanaan...
 

Seuraava aamu valkeni ja koiraa ulkoiluttaessa soittelin paikallisille veneen korjaajille. Valitettavasti osa oli reissussa ja osalla oli liikaa töitä. Ei auttanut kuin soittaa paikallisille vierasvenesatamille ja kysellä löytyisikö heidän kauttaan ketään joka osaisi hoitaa koneemme kuntoon. Ei löytynyt ei... Soitin sitten Tourimarineen Espooseen. Kerroin tilanteemme ja pyysin apua. Vastaus yllätti oikein itsenikin. Sain erittäin täydellisen ohjeistuksen koneen mahdolliseen ongelmaan. Lopuksi rtein kaiken heidän ohjeiden mukaan ja kone käynnistyi. Täytyy sanoa että oli mahtavaa asiakaspalvelua. Minulle kerrottiin jopa työkalujen koot joilla saan moottorin ilmattua.   

Tämän jälkeen matkasimme Hangon Itamerenporttiin joka oli lastemme toive koko loman ajan. Heillä oli kyllä mielessä Hangon ravintola elämä. No mehän olimme koko reissun sanoneet ettemme mene Hankoon ja jos menemme niin emme mene ravintolaan. Kuinkas kävikään pienen siistiytymisen jälkeen. Löysimme itsemme Classic pizzasta herkuttelemasta. Tämän jälkeen olikin mukava mennä saunan lämpöön nauttimaan. Vatsa täynnä ja kunnon löylyissä olemisen jälkeen illalla ei tarvinnut houkutella unia. Aamulla olisi taas lähtö eteenpäin nyt ajattelimme mennä Hangosta Espooseen mitä emme olleet tehneet vielä koskaan ennen. 

Vihdoinkin vesillä omalla veneellä

Vesisade ennen juhannusta sataa suoraan laariin (tuo hyvän viljasadon )

 

Ja vettähän nyt on monena päivänä jo tullut ja ennusteen mukaan myöskin tulee lisää. Onneksi sunnuntaina paistoi aurinkokin moneen otteeseen kun pääsimme vihdoin hakemaan venettämme Porvoosta. Perille päästyä veneeseemme kuuluva kyltti odotteli portaalla pääsyään veneeseemme. Mukava perinne jo meillekin. Syksyllä palautamme kyltin sitten takaisin veistämön tiloihin.
Vaikka meillä on jo kaksi ajokortillista neitiä ei kumpikaan heistä ehtinyt viemään meitä Porvooseen vaan avuksi riensi naapurin rouva. Ja onneksi niin... Ilman häntä olisimme päässeet hakemaan venettä vasta tulevana torstaina.

 

Leanina odotteli laiturissa kauniina ja innokkaana pääsemään vesille. Meillähän oli ollut nyt ongelmia moottorin kanssa ja sekin saatiin kuntoon. Tourimarine kävi korjaamassa vuodon ja teki myös moottorin säädöt kohdalleen. Olihan heille hiukan matkaa kohteeseen mutta tämäkin hoitui heiltä moitteettomasti. Paljon olen käyttänyt heitä ja tulen käyttämään vastakin.... Ja moottorin käyntiääni olikin minun ja Kipparinnan mielestä selkeästi pienempi. Toki osa syytä äänen muutokseen on varmasti uudella tiikkilattialla.

Kipparinnalla oikein sormet syyhysivät päästä vesille. Itsehän en sitten päässyt ruoriin ensinmäiseen 1,5 tuntiin. On hyvä kun veneen käsittely sujuu molemmilla hyvin. Kipparinna ajoi myöskin viimeisen tunnin ja rantautui satamaan todella kauniisti. Eli sain sitten itse ajaa pitkät pätkät rauhassa. Koko matka-aika Kråköstä Espoon suvisaaristoon olikin "vain" 5tuntia 15 minuuttia. Meidän ennätys... Emme menneetkään Hevossalmen sillan kautta vaan kiersimme Villingin ja Santahaminan etelän kautta tarkoituksena mennä Melkin pohjois puolelle ja meidän normaalia reittiä sitten loppu matka. Toisin kuitenkin kävi. Menimme Melkin pohjoispuolen kautta Torra Lövön ohitse kotisatamaamme.

Matkaan mahtui kaunista auringon paistetta, tuulta, tihku sadetta ja kunnon sadetta. Välillä oli nähtävissä kauden mahtavin sateenkaari Helsingin yllä. Kipparinna yritti kuvata sateenkaarta mutta huonolla menestyksellä.

Satuimme Harmajan kohdille samaan aikaan kun Länsisatamasta lähti Tallink ja Mein Shiff 3. Olivat mahtavan kokoisia kun ajelivat peräkkäin editsemme... Tämän jälkeen loppu matka olikin taas nauttimista auringon paisteesta ja lämmön palaamisesta.
Kaiken kaikkiaan matka oli todella mukava ja nyt sitten alkaakin veneen puhdistaminen sisältä ja varustelu kesän retkille.