Joko olisi aika? Vai vieläkö olisi haluja jäljellä... Veneillä

" Hän on mukava, mutta ottaa helposti nokkaansa...joka muuten on hyvin sievä!- ( Asterix ja Kleopatra ) "

Lokakuun viimeisiä viedään varsin kauniilla ilmalla. Ihan pakkasen puolelle ei tänään ole päivä vielä mennyt satamassamme, Onneksi... Veneen nostaminenkin on jo varattu. Kuljetus Kartunen tulee nostamaan veneemme kuten aina ennenkin. Onneksi sataman vaihtaminen ei vaikuttanut tähän meidän luottoammattilaiselta saamaan palveluun.

No, nyt paistaa aurinko eikä tuuli kiusaa meitä. tämän takia on aika jo valmistautua tulevaan talveen. Veneemme masto olisi saatava pois tieltä ennen itse rakkaan veneemme nousemista talviteloille.

Satamasta oli aivan pakko päästä pyörähtämässä laitureiden ulkopuolelle. Ei liikaa mutta sillain, että voi sanoa olleensa "veneilemässä". Eihän siellä turhan lämmintä ollutkaan vaikka uusi Planar-lämmittimemme puhalsi lämmintä veneeseen. Ajan pääsääntöisesti aina kun mahdollista oma kuuppa ulkona. Nyt tämä pieni pyörähdys laittoi oman nokkani vuotamaan vuolaana. Äkkiä siis takaisin rannan tuntumaan ja keskittymään edessä olevaan tehtävään. Nyt kyllä oikeasti teki mieli mennä retkelle lähisaaristoon. Olen lukenut kateellisena toisten veneilijöiden päivityksiä joissa porukka on viettämässä viikonloppua saaristossa. Pitäisikö itsekin siirtää tulevaa veneen nostamista viikolla eteenpäin?

Maston kaatamiseen saimme Kipparinnan kanssa apua vanhalta naapuriltamme, reipas meripartiolainen oli "aina valmiina" kuten kunnon partiolainen on pyynnön käydessä. Saimme kyllä häneltä osaksemme pientä suunsoittoa maston koosta ja purjeestamme. Ovat ilmeisesti pieniä verrattuna heidän lippukunnan veneeseen. Pienuudesta on omat etunsa. Maston kaataminen ja siirtäminen talvisäilöön onnistuu omin avuin helposti.
Kipparinna onkin jo tottunut tähän maston kaatamiseen tai nostamiseen pystyyn. Jo kaksi kautta olemme hoitaneet tämän tehtävän. Tälle talvikaudelle veneemme nousee aivan meidän kodin viereiselle satama-alueelle jolloin voimme Kipparinnan kanssa viettää aikaamme veneellämme myös talvella. Melkoinen muutos siihen kun ensimmäisellä kaudella tämä oli Porvoossa. Viime vuonna jo talvehti Suomenojalla ja nyt vielä vähän lähempänä. Tämän sijainnin ansiosta veneellä poikkeaminen nopeastikin onnistuu helpommin ja voi olla askareiden kannalta todella iso juttu....

 Meillä oli käytössä Kipparinnan auto jota jotkut nimittelevät pieneksi. Silti matkaan mahtui mukaan yksi perämoottori joka kuuluu meidän Iines-kumiveneeseen ja Leaninan patjastoa. Vain keulakajuutan patjat haettava erikseen. Pipo päässä ja kaulaliina kaulassa muutama sata metriä sujui hyvin eikä rannalla edes ollut niin kylmä kuin veneellä pyörähtäessä.

Haluja veneilyyn olisi, mutta millä saisi kautta jatkettua pidempään kuin tänä vuonna? Meillä elokuu ja osin syyskuussakin Leaninan sievä nokka on ollut kohti seikkailuita. Syyskuun puolesta välistä kauden loppumiseen saakka olisi viikonloppuja paljolti käytettävissä jollei lasten harrastukset tulisi väliin. Varmasti lapset voisivat olla pois treeneistä tai sitten mummilla "hoidossa" jos olisimme merellä ilman heitä.

Nyt Family Cruiserimme on alastoman oloisena laiturissa odottelemassa kuivalle pääsemistä. Välillä mietimme jos jättäisimme maston pois kesällä. Nyt näkee miltä veneemme näyttäisi ilman mastoa. Kumpi olisi parempi? Mastolla vai ilman.... Ja minkä värin valitsisimme talven aikana kuomulle?

Flunssan parantelua

"Karhunpoika sairastaa... " vai miten se menikään. Nyt on tosiaan pidellyt pientä flunssaa ja ei ole päässyt tekemään kaikkea mitä haluaa. Loppuviikolla poikkesin Forsman tea myymälässä ja hain kotiin useampaa erilaista teetä. Ajatuksena oli löytää kesän veneilyä varten jokin uusi tai uusia tee-laatuja sekä flunssan koti hoidoksi. Pää meni oikein pyörälle kun vaihtoehtoja oli todella paljon. Joudun tekemään kyllä uuden matkan tänne Kipparinnan kanssa jotta saamme veneeseemme maukkaita tee-hetkiä. Mahdollisesti joudumme päivittämään teen tarjoiluastiankin.

Onneksi tee auttoi taudin taltuttamisessa ja pääsen tänään pitkästä aikaa kuntoilemaan. Tarkoitukseni on saada hiukan ryhtiä itseeni. Jalan leikkauksesta on jo tarpeeksi aikaa niin pystyn pitkästä aikaa panostamaan omaan hyvinvointiin. HALLUSSA! - hyvinvoinnin perusteet kurssi on ollut minulle ainakin erittäin motivoiva treenimuoto. Itselleni tämä  treenausmuoto sopii hyvin. Toivottavasti näkyy tuloksissa ja kallioilla kiipeily olisi mukavaa tulevana kesänä.

Jotain pientä Leaninaan on ajateltu kesäksi. Lämmitinhän meille jo saapui. Ja ohjeita olen selaillut ja pakkausta purkanut jo. Vaikuttaa erittäin hyvältä päätökseltä vaihtaa vanha lämmitin uuteen Planariin. Paljon on muutakin mielessä. Kipparinna on patistanut minua syystä tai toisesta talomme kellaritiloihin viettämään aikaa... Väittää että voisin tehdä veneeseen avotilaan uuden penkin ja ruokapöydän. En kyllä ole varma onko tuo oikea syy vai se kun ajoittain voisin pötkötellä sohvalla.  Näin toisella Family Cruiser veneilijällä uimatason ja sellainen on ollut meilläkin mielessä. Onko sellainen tulossa tänä keväänä vai seuraavana keväänä jää nähtäväksi.

 

Avotilaan ollaan suunniteltu penkkiä ja sen jatkoksi olemme ostamassa jääkaapin. Nykyinen jääkaappi on ajoittain turhan ahdas ja ei lisätilasta haittaa ole.  Päätä avattava on ollut hakusessa ja sellainen ilmeisesti nyt olisi löytynyt. Toinen vaihtoehto olisi päivittää vanha 40 litrainen 65 litraiseen kaappiin mutta kun se vanha vielä toimiin niin en jaksaisi myydä sitä pois. Viikonloppuna istuimme iltaa kuunnellen hyvää musiikkia ja katsellen netistä ensikesälle retkikohteita. Paljon kiinnostavia paikkoja löytyy ja innostus päästä veneilemään kasvaa kohisten. 

 

Kylmän keskelle lämpöä...

"Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää. — Eskimoruno"

 

Vihdoinkin ulkona on oikeat talvilämpötilat. Vietimme lomaa Kuusamossa ja siellä oli jopa lämpimämpää kuin palattuamme kotiin. Juuri ennen lomaamme oli posti tuonut Teplostarilta Planar lämmittimen. Nyt ei tulevana kesänä tarvitse palella FamilyCruiserissamme. Kesä 2017 olikin tarpeeksi viileä kesä meille. Webastomme hajosi juuri kesälomamme alusta ja toimi vain silloin tällöin lomamme aikana. Siitä sitten heräsikin ajatus päivittää 1980-luvun lämmittimemme hiukan tuoreempaan. Ja laituriparlamenteissa tätä kehuivat kovasti järkeväksi valinnaksi. Planarin mukana tulivat kunnolliset ohjeet asennusta varten joten toivon saavani itse asennettua tämän laitteen. Saa nähdä miten minun käy.... Olen kyllä varautunut olemaan yhteydessä korjaajaan kun epäonnistun tässä.

Talven kohokohta on meidän taloudessa VeneBåt messut. Itselläni alkaa tällöin kevät vaikka talven parhaimmat pakkaset paukkuvat ulkona. Lapset vaativat pääsyä messuille mukaan ja mielelläänhän heidän ja Kipparinnan kanssa käymmekin täällä. Joka vuosi on hiukan erilaisia tarpeita messuille. Tänä vuonna olimme vain katselemassa veneitä ja varusteita. Itseäni kiinnostaa aina kaunis lakattu veneen pinta. Jaksan aina arvostaa sitä miten ihmiset jaksavat huolehtia veneistään vuodesta toiseen. Varsinkin vanhat puuveneet lämmittävät mieltäni. Monesti nämä vanhat veneet ovat lähes taideteoksia.  

 

Yksi tärkeä kohde messuille on viranomaisten piste. Painelimme tänne koko porukalla: Minä, Kipparinna, kaksi neitiämme sekä poikamme sekä kummipoikamme. Eli kolme aikuista ja kolme lasta, siis varsinainen lauma.

Aina vuosi vuodelta käymme täällä katsomassa rastit läpi. Tänä vuonna paikalla oli myös koira jota minä ja Kipparinna haastattelimme. Ennen keräsimme täältä kaikki eläinkortit matkaan mutta niiden keräily on vähentynyt lasten kasvaessa. Nyt Poliisien uusi vene herätti mielenkiintoamme enemmän kuin keräilykortit.  Poikamme ja Kummipoikamme tutustuivat tähän uutuuteen suurella mielenkiinnolla. Itse ajattelin tilannetta jossa itse tulisin tutustumaan tähän. Toivottavasti tulevana kesänä tekisivät valvontaa merillä missä itsekin pääsisin pysäytettäväksi. Kaikki viranomaiset tekevät tärkeätä työtä myöskin vesillä.

 Lopulta pääsimme katselemaan lasten mieleisiä veneitä. Poika ja kummipoika valitsivat mieluisimmat veneet itselleen. Valinta kohdistui tänä vuonna kuten usein ennenkin Targaan. Varsinkin tuo Targa 46 vaikutti koko porukan. Itselleni riittäisi toki paljon pienempikin malli.

Monessa veneessä tuli vierailtua ja paljon tuli haaveiltua.  Näillä kaikilla voisi tehdä vaikka kuinka runsaasti erilaisia retkiä. Luonnollisesti isot ja näyttävät veneet kiinnostaa laumaamme. Välillä jopa näen itseni ison luikuva runkoisen veneen ruorissa. Mutta silloinkin veneellä pitäisi olla jotain luonnetta...

 Marinon osastolla oli paljon kauniita veneitä. Siinä olisi koko perheelle oman värinen kesän kulkupeli. Tietäisi aina kuka on tulossa saareen kun veneen väri paljastaisi kulkijan. Itselläni on ensi kosketus Marino Mustangiin 1980-luvun alusta. Äitini kaverin mökillä oli tällainen vene ja matkasimme sillä pitkin Saimaata. Muistan ihailleeni vanhempiani kun he osasivat ajaa näin isoa venettä. Vanhin neitimme otti kuvan tästä veneestä ja Deittivene-mainoksesta poikakaverilleen. Saas nähdä miten poikaystävä innostuu ajatuksesta....

Olemme lähes koko veneily historiamme tukeneet Pidä Saaristo Siistinä toimintaa. Heidän tekemä työ on toivottavasti meille kaikille veneilijöille tärkeää työtä. Tänäkin vuonna kävimme moikkaamassa ständillä Valitettavasti punaiset pipot olivat loppu emmekä saaneet niitä vielä matkaan mukaan.

Mutta pikku hiljaa kylmä väistyy ja tilalle saapuu lämmin kesä. Tästä kesästä tulee pitkä ja lammin, eikö niin....

Eilisen muistoja....

 

" Eilinen on tänään vain muisto, huominen on tänään haave " -Kahil Gibran

Viikko takaperin poimimme pojan kanssa maasta useita palasia kaarnaa. Kaarna on ollut meillä lähes joka kesä työskentelyn aiheena. Lastemme kummisetä aikanaan teki kaikille kaarnaveneitä ja itsekin siinä työstin näitä veneitä. Nyt poika oli sitä mieltä että, hänen tulisi tehdä itse veneensä. Toki hän on aikaisemminkin tehnyt veneitä mutta nyt kaarnaa oli paljon saatavilla....

Eli pääsemme veistelemään veneitä pitkin syksyä. Kahdesta pienimmästä kaarnan palaisesta syntyi ensin harjoitustyöt. " Swan" ja "Riva" muovautuivat taitavasti eri työvälineitä käyttäen. Erilaiset puukot ja taltat sopivat myös juniorin käteen mallikkaasti. Koe uittokin toimi hienosti, kumpikin oli pystyssä vielä vesillä ollessa. Kiva huomata kuinka käsillä tekemisen taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Ja jokaisella lapsella on se oma juttunsa. Olen muistellut omaa " eilistä" eli lapsuuttani aina silloin tällöin. Paljon on nähtävissä itseäni omissa lapsissa. Onneksi ei pelkästään minua vaan myös Kipparinnaakin on havaittavissa "rakkautemme hedelmissä".

Pääsimme viikonloppuna osallistumaan eräisiin syntymäpäiviin. Sankari oli toivonut lahjaksi kukkasipuleita siirtolapuutarha mökilleen. Mielellään sellaisia antaa lahjaksi. On ainakin haave että, keväällä näkee taas uusia elämän alkuja puskevan maasta. Siirtolapuutarhassa ja veneilyssä on mielestäni jotain samaakin. Molemmissa ollaan tekemisissä saman henkisten ihmisten kanssa. Veneissä sekä siirtolapuutarha mökeissä riittää aina puuhasteltavaakin. Meillä kulkee veneen mukana pieni keittiöpuutarha ja tuolla olikin sitten jo melkoisen runsas puutarha.

Silloin kun vanhimmat lapsemme olivat aivan pienokaisia oli omalla äidilläni haave omasta siirtolapuutarha mökistä. Olisi kuulemma ollut mukava mennä paikallisbussilla tai raitiovaunulla mökille. Jäisi enemmän aikaa ja rahaa mökkeilyyn kun ei tarvitse viettää pitkiä aikoja autossa päästäkseen perille.
 Olemme miettineet oliko hänen tarpeensa pelkästään hänen vai toivoiko hän meidän viettävän aikaa siellä. Monesti oli katseltu kuulemma mökki ilmoituksia milloin mistäkin. Ehkä olisimme viihtyneet tuollaisella mökillä mekin. Mutta päädyimme kuitenkin veneilijöiksi muutaman mutkan kautta. Kävimme kuitenkin Marjaniemen siirtolapuutarhassa kävelemässä useita kertoja viikossa. Monesti siellä syksyisin työntäessämme lasten vaunuja saimme omenoita kotiin vietäväksi. Hyviä muistoja jotka tulevat mieleen.

Toki tuollaisessa mökissä ja veneessä on myös sama lämmitysongelma mahdollisesti olemassa. Meillä on vielä vain napin painalluksen päässä Planarin tilaaminen veneeseen. Toki olemme katselleet myös noita Planarin mökkilämmittimiä. Tuollaiselle olisi ehkä meidänkin lähipiirissä käyttöä.

Lopulta ilta päättyi meidän osalta kauniiseen auringon laskemiseen. Oli aika siirtyä kotiin ulkoiluttamaan koiruuksia. Ja valitettavasti töihinkin piti vielä seuraavana aamuna siirtyä. Onneksi on työ josta pidän niin ei ahdistanut ( paljoakaan ).

Elämä on kuin jäätelötötterö....

”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” - Jaska Jokunen
Aina ei mene ajatukset niin kuin on ajatellut. Jo viikkoa aikaisemmin tutustuttiin sääennusteisiin jotta tietäisimme mitä odottaa viikonlopulta. Tutustuimme ennusteisiin myös torstaina, perjantaina ja lauantaina. Silti lauantain sää oli jotain muuta kuin supersää ennusti.

Olimme kuitenkin jo perjantaina päättäneet ettemme mene veneellemme kärsimään tuulesta ja sateesta. Vielä en ole saanut asennettua veneeseemme uutta Planar 44d lämmitintä. Tuo olisi ollut kyllä Kipparinnan mukaan tarpeen nyt viikonloppuna. Olisi kuivannut ja lämmittänyt venettä riittävästi. Toivottavasti saan aikaiseksi tuon asentamisen vielä tämän veneilykauden aikana tehtyä. Vene nousee vasta lokakuussa kuiville joten lämmittimellä voisi olla käyttöä.

Siis lauantaina lähdimme perheemme kanssa tutustumaan kotiseudun nähtävyyksiin. Olin keväällä nähnyt kuvia hienosta luolasta ja ajatus jäi hautumaan mieleeni. Onneksi kaverimme olivat päättäneet mennä tuonne luolalle ja me siis lähdimme mukaan. Högberget luolan seinät on vesi hionut sileiksi. Luolan suuaukko on lähes kuin veistetty ja hiottu portti. Luola avautuu pohjoiseen ja jatkuu 6-7 metriä etelään. Katon aukot päästää kauniisti valoa luolaan sisälle. Luolan muodosta voi heräillä aivan erilaiset ajatukset mieleen kuin olisi soveliasta..... Maaemo tarjoili meille mielenkiintoisia maisemia. Luolassa oli tilaa kuljeskella koko porukalla ja lapset ihastelivat paikkaa. Kaikilla meidän perheen retkeilijöillä oli kysymyksiä sekä ajatuksia paikasta. Olisiko joku asunut aikanaan täällä? Miten tästä on tullut näin iso luola? Onko täällä pyörinyt kiviä jotta pinnoista on tullut näin sileitä?

Joka tapauksessa paikka oli mahtava. Kannatti kiertää aluetta ympäri. Menimme kallioiden yläkautta luolalle ja kiersimme sitten ala kautta takaisin autolle. Matkalla keräsimme kanttarelleja pussiin sekä mustikoita suoraan suihimme. Kallion laelta maisemat olivat huikeita eikä tuuli taikka luvattu sade meitä haitannut lainkaan.

Luolavierailun jälkeen jatkoimme matkaamme nälkäisinä kohti Porkkalanniemeä jossa grillaisimme eväitämme. Lähellä niemen kärkeä aloimme kulla jo melkoista pauhua aalloista jotka hyökyivät ranta kalliolle. Lapsista näitä aaltoja oli mukavampi katsella rannalta käsin kuin keikkuen veneellä aalloilla. On siis jotain muistoja kesän paluumatkalla kokemista aalloista Porkkalanselällä. Nyt oli samainen viikonloppu kuin viime vuonna Kipparinna ollessa aallokkomelonta kurssilla Hangossa. Eli myös silloin aallot vaikuttivat meidän perheen veneilyyn. Ollaan arkajalkoja kaikki... Päästessämme grillipaikalle olimme varautuneet tekemään tulet mutta, tuolla on ilmeisesti keväästä syksyyn lähes ikuinen tuli. Edelliset olivat juuri lähteneet ja jättivät meille valmiit tulet. Näin myös me teimme meidän jälkeen tulijoille. Päivä oli mukava vaikka emme päässeet veneilemään. Sunnuntaista olisi tulossa kuitenkin veneilypäivä. Illalla vielä nautimme kotosalla hyvästä seurasta ja ruoasta.

 

Sunnuntai saapui ja Family Cruiserimme pääsi taas omaan elementtiinsä. Kuljettamaan perhettä meren aalloilla turvallisesti ja taloudellisesti. Lähtiessämme Suvisaaristosta aurinko paistoi lähes lämpimästi ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Istuimme Kipparinnan kanssa katolla ja söimme herneitä. Omat ja lainalapsi pelailivat sisällä erilaisia lautapelejä ja nauttivat eväitä ennen saareen pääsyä. Ilmat helli meitä kyllä nyt lähes kesäisillä lämmöillä. Nyt oli hyvä olla, vielä kun meillä olisi ollut kesäiset jäätelötöttöröt joita olisimme voineet nuoleskella.

 Olimme lauantai illalla miettineet valmiiksi paikkoja joissa olisi kiva käydä päivä veneilyllä. Ja itse toivoin pääseväni Stora Brändöön Kirkkonummelle ja Kipparinna toivoi pääsevänsä Bylandetiin. No onneksi pääsimme ratkaisuun ja menimme todella pitkästä aikaa tuonne toivomaani paikkaan.

Edellis kerralla meillä jäi sinne ensimmäisen meriretkemme lopuksi kahden veneen kengät laiturille. Tämän jälkeen tuonne on tullut uusi laituri joka nyt oli saapuessamme aivan tyhjä. Hämmentävä kokemus. Onneksi tänne saapui muutama muukin vene. Menimme samantien tekemään tulia valmiiksi ja grillaamaan porukoillemme hampurilaisia. Kaikki saivat triplajuusto burgerit, pinaattilettuja sekä tietenkin jälkiruoaksi Giflareita. Istuessamme siinä tulen äärellä seurailimme muutamaa juoksijaa jotka olivat uineet saareen ja nyt juoksivat sitten siellä. Hetken kuluttua katselimme kun he kauhoivat takaisin kohti manteretta. Melkoisen hämmentävää mutta silti mielenkiintoinen harjoite.

Kun kaikilla oli kupu ravittu päätimme ensimmäistä kertaa kiertää tämän saaren. Lähdimme kohti etelä kärkeä ja näköala tornia. Kiersimme rantoja pitkin tuonne tornille ja lapset alkoivat jo väsyä tähän " ainaiseen " saarten kiertelyyn. Eräässä lahdessa tuolla oli minulle entuudestaan tuntematonta punaista "levää" tai liejua. Haju oli melkoisen mielenkiintoinen ja jäimme miettimään tämän aineen nimeä, koostumusta ym... Olisiko teillä lukijoilla mitään tietoa tästä tuotteesta?

 Mutta kannatti mennä tornille katselemaan maisemia. Ainoa pieni virhe sattui tuolla tornissa, siellä oli iso ampiaispesä joka heräsi kävelystämme. Selvisimme aivan ilman pistoksia, onneksi.  Tämän jälkeen kiersimme lopunkin saaren hyvin merkittyä polkua pitkin. Pohjoisrannalla on jäljellä kalastaja mökin kivijalka. Tuolla on myös toinen saaren grillipaikoista.

Päästessämme lopulta takaisin veneelle olimme väsyneitä ja itse ainakin erittäin tyytyväinen kävelyymme. Maisemat olivat hienot, seurasta nautin ja sain myös olla aivan omissa ajatuksissa niin halutessani. Lähtö Stora Brändön satamasta on ollut edelliskerroilla jännittävä. Poijujen välittömässä läheisyydessä alkaa kivikko ja olen pelännyt peruuttavani tuonne. Nyt on oma veneemme niin tuttu ettei pelkoa nyt esiintynyt. Vedimme veneen poijun ohitse ja peruutimme hiukan. Lopulta vene kääntyy lähes paikallaan ympäri joten tilaa ei vaadita liikaa. Matka kotisatamaan oli "lyhyt" niin kuin usein kotimatkat tuppaavat olemaan. Kipparina skoolasi teellä merelle ja tuijotteli pitkät tovit horisonttiin. "Laina" lapsi ohjasi venettä hetken ja pääsimme satamaan sovittuna ajankohtana. Ja kuten tämäkin viikonloppu todisti ”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” .

 

 

 

 

  

Arki, mikä ihana tekosyy....

 Arki on saapunut ja koulutkin jo tovin sitten alkaneet. Jotenkin tähän normaaliin elämänrytmiin siirtyminen on joka vuosi hauskaa sekä haastavaa. Lasten treenit ja koulut, meidän aikuisten työt sekä osallistuminen lasten kuljettamisiin sekoittavat rytmiä alkuun. Monesti on helppoa illalla ja viikonloppuna vedota ettei aikaa ole veneilyyn tai muuhunkaan.... Lauantaina iltapäivästä Kipparinna houkutteli minut pyöräilemään Espoon Rantaraittia. Pyöräily on aina kivaa ja olen valitettavasti nyt jättänyt työmatkapyöräilyn väliin. Iltalenkit maistuukin sitten hyvältä.

 Mahdollisuuksia pulahtaa mereen oli taas tarjolla, jätin nämäkin mahdollisuudet käyttämättä. Eräs kaverini onkin aikanaan sanonut minun uivan vain vyötäröstä ylöspäin. Tarkoitti meloessa tehtäviä eskimo käännöksiä. Harvoin meinaan uiskentelen meressä vapaaehtoisesti. Kipparinnakin jätti uimisen väliin. Paljon on maisemat tässä Espoon rannoilla muuttuneet omasta nuoruudesta. Tässäkin olen uinut ennen kuin tämä muuttui uimarannaksi.
Pyöräilymatkaksi tuli "huimat" 15 kilometriä jotka palkittiin saunalla kotiin päästyämme.

 Sunnuntaina aamulla pääsimme vihdoin veneelle. Matkaan nappasin wc:n uuden lattian jota olen askarrellut kotimme kerhohuoneessa. Ja täytyy sanoa että kannatti tehdä tämä uusiksi. Vielä on veneen wc:ssä uusittavaa, ainakin lavuaarin pumppu sekä pumppu mereen... Emme koskaan tule käyttämään tuota mutta ehkä se pitää olla varmuuden vuoksi.

Veneen kanssa toimiessani olen löytänyt itsestäni pienen rakentelijan. Yhden paikan kun saa valmiiksi niin on jo toinen kohde tiedossa. Toivottavasti ehdin aloittaa Planar-veneenlämmittimen asennuksen ennen kuin ilmat vallan muuttuvat syksyisiksi. Olisihan se mukavaa viedä Kipparinna ja lapset syyskuussa nauttimaan Kipparinna syntymäpäivä kakkua merelle lämpimässä veneessä. Olemme useana vuonna nähneet näillä syntymäpäivä veneilyinä hylkeitä ihan Pentalan saaren edustalla.

Nyt sunnuntainen veneilymme vei meidät kiertelemään lähivesiä. Nautimme aallokosta ja tuulesta toisin kuin ollessamme meriretkellämme. Nyt tiesimme tätä jatkuvan vain vähän aikaa. Rysäkarin edustalla oli pienillä purjehtijoilla kilpailut ja pääsimme onneksi turvallisesti heidän ohitse. Mietimme miten he pärjäävät pienillä veneillään tuolla kuitenkin kelvollisessa aallokossa. Olisi joskun mukavaa käydä tutustumassa tuohon Rysäkariin.  No, nyt jatkoimme matkaa Melkille josta käännyimme sitten kohti omaa satamaa. Miessaaren selällä olikin sitten taas pieniä purjehtijoita edessä. Nyt päätimme kiertää heidät Tvijälpin kautta kiertäen. Harvemmin ajelemme täällä ja on hienoa katsella mereltä tuota Rantaraittia.

 Olimme päättäneet syövämme grillipäivällisen  merellä. Nyt Iso-Vasikkasaari sai toimia ruokailupaikkanamme. Monesti on päästävä kauemmaksi satamasta jotta tuntee olevan merellä. Mutta miksi? Täällä olisi paljon nähtävää ja mahdollisuuksia. On näköalatorni, leikkipaikkaa, uimarantaa, useita paikkoja grillaamiseen, kunnolliset laiturit sekä tänne pääsee myöskin veneettömät kaverit saaristoveneen kyydissä.

Nyt grillailimme eteläpäässä olevassa katoksessa ja söimme laiturilla olevan pöydän ääressä. Täältä on maisemat meidän venesatamaan.  Siinä syödessä ilma muuttui pimeämmäksi ja alkoi tekemään sadetta. Köydet irrotettuamme saimmekin sitten päällemme sadekuuron joka kesti siihen kunnes pääsimme satamaamme.  Totesimme nauttineemme tästä lyhyestäkin hetkestä merellä. Miksi pitäisi aina tehdä jotain suurta ja ihmeellistä. Normaali arki on kuitenkin hieno asia jos siitä osaisi nauttia.

No, nautinnosta puhuen. Meillä on talossa "lenkkisauna " jossa meitä käy tiivis äijä ryhmä. Välillä joku tulee ryhmään lisää ja joskus joku poistuu. Nyt meidän " nuoriaikuinen " oli ottanut opiskelupaikan vastaan kaukaa toiselta puolen Suomea. Veneilijä kun hänkin on, niin ajattelimme palkita hänet jalolla juomalla. Ohjeistuksella " nauti kohtuudella ". 

Tämmöinen lenkkisaunakin on osa arkea. Paikka jossa miehet pääsee keskustelemaan mieltä mietityttävistä asioista. Eli meillä pyörii keskustelut saaristossa, veneilyssä jne.

Arki, mikä ihana tekosyy monenlaiselle aivan normaalille toiminnalle. Toki lomallakin hauskaa on mutta lomaa on vain se kuukausi kesässä. Arkea on meillä useimmilla kuitenkin sellaiset 11 kuukautta vuodessa....

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 8, Hanko - Espoo

" hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon " Kasmir

On reissun viimeinen tai toisiksi viimeinen aamu. Lapset tahtoisivat kotiin ja me aikuiset haluaisimme päästä ainakin Porkkalan selän ylitse. Tänään ei pitäisi tuulla juuri ollenkaan ( lue alle 6 m/s ). Köydet irti ja septin tyhjennys paikalle jonottelemaan. Ja sitten matka alkoikin mukavassa kevyessä sivumyötäisessä tuulessa. Lapsilla ei ollut kiirettä sängystä ylös vaan saattoivat tehdä sitä mitä halusivat.

Hiljalleen keittelin teetä ja neiti valmisti "meriaamiaisen" kajuuttaan. Tuoremehua, teetä, paahtoleipää, marmeladia, pekonia, kananmunia jne... Söimme pitkän kaavan mukaan kun edessä olisi kuitenkin pitkä päivä. Itse ruorissa ollessa sain aina välillä apulaisen ohjaamaan kun nautin rauhassa aamiaista. Tuuli puhalteli viileästi selän takaa joten vaattetta piti olla päällä. Tammisaaren kansallispuiston kohdalla alkoi jo päivä lämmittämään kun saaret tarjosivat pientä suojaa tuulelta. Tuli myöskin kokeiltua taa lämmittimen toimintaa eikä se ollut korjaantunut itsestään. Taas oli jo puhelin kädessä jotta olisin soittanut Planarin myyjälle. Jäi valitettavasti soittamatta silloin.....

Viritimme taas tämän kesän tärkeimmän jutun esille. Eli Riippumatto on ollut kovassa käytössä vaikka ilmat eivät ole olleet liian kuumia. Nyt pelasimme " Pekka " korttia, ristiseiskaa ja hullunkurisia perheitä yhdessä. Lapset lueskelivat kirjoja riippumatossa ja elämä oli rauhallista. Toki asiaan kuului myöskin pienet kinat siitä kumman vuoro olisi nyt olla löhöilemässä tuolla. Kipparinnakin sai omaa aikaa riippumatossa. Tarkoituksena lueskella naisten lehtiä mutta kun katselin taakse niin totesin hänen nukkuvan lehti sylissä.

 Tammisaaren kansallispuisto näytti taas parhaat puolensa. Mietimme kuten monesti muulloinkin että, miksi menisimme vastaisuudessa kauemmaksi veneilemään. Täällä on todella paljon kauniita saaria lahden pohjukoineen. Toisaalta ainahan sitä pitää nähdä jotain uutta ja päästä vielä vähän kauemmaksi. Nyt olimme toteuttaneet erään unelmamme Ahvenanmaan reissusta mutta onhan tuonne kauas päästävä uudelleenkin.

Tänä kesänä neiti on kunnostautunut ruoan laittamisessa. Hän pitää kun saa tehdä jotain käsillään ja saa testata uusia juttuja. Muistan itsekin olleeni ruoasta kiinnostunut nuorena ja ruoanlaittamisesta tulikin minulle hetkeksi ammatti. Kun neiti laittoi ruokaa jäi poikaselle aikaa katsella lintuja sekä lukea kirjoja. Välillä kokkikin ryntäsi ulos katselemaan ohi kiitäviä aluksia. Isoja moottori- ja purjeveneitä oli kiva katsella haaveillen siitä millaista niillä olisi purjehtia. Ilmeisesti veneestä puuttuu aina se metri....

Bärösundin kohdalla mietimme jos pysähtyisimme jäätelölle kaupan luokse mutta, jatkoimme matkaa. Jokainen pysähdys lisää matka-aikaa ainakin puoli tuntia. Suunnittelemamme ainoa pysähdys olisi Stora Halsössä Inkoon edustalla.  Aika alkoi jo käydä pitkäksi nuorille matkustajille sekä koiralle. Onneksi pääsimme perille ja rantaan laiturille. Vähän ulkoilua ja Kipparinna ajatteli menevänsä uimaan. Pääsimme uimarannalle ja Kipparinna kasteli varpaansa. Sitten vielä kahlasi polviin saakka veteen ennen kääntymistä takaisin ranta kalliolle. Vesi oli kuulemma aivan riittävän kylmää...

Vielä ennen viimeistä matkan pätkää katsoin vielä ennusteen tuulen voimakkuudesta useammasta paikasta. Ennuste lupasi lounaistuulta 11 m/s ja totesin sen olevan riittävä. Aloin laittaa meidän putput-veneessä tavaroita paremmin kiinni. Kipparinna ihmetteli tätä ja itsekin ajattelin liioittelevani. Lähdimme saarten suojassa eikä aallot haitanneet meitä kunnes... Saaret loppuivat ja pääsimme Porkkalan selälle. Kipparinna siirtyi ensin takakannelle koiran kanssa ja lopulta sisälle. Meno oli välillä melkoisen hurjaa. Kannella oleva lankonki ja keulatikkaat olivat sidottuina toisesta reunasta kaiteeseen. Pahimmillaan tikkaat ja lankonki nousivat pystyyn ja pysyivät paikallaan vain sen ansiosta että olivat sidottuina. Lapset, koira ja Kipparinna istuivat avotilan lattioilla ja penkeillä. Aallot keikuttivat venettämme todella isosti. Alkuun pelotti mutta lopulta aloin luottaa Family Cruiseriimme yhä enemmän. Välillä aallot käänsivät kulkusuuntaamme 45 astetta sivuun tarjoamalla myös mahtavan kallistumisen. Kaappien ovet avautuivat, tavarat tippuivat hyllyiltä jne.... Poika kävi sisällä laittamassa ovet kiinni ja repimässä viimeiset tavarat hyllyiltä alas. Kaappien ovien eteen laitettiin esteitä etteivät enään aukeaisi. Meno oli kuin Linnanmäen vuoristoradalla ajoittain. Vatsanpohjasta nipisti eikä aina tiennyt minne ollaan menossa hetken kuluttua. Oli pakko alkaa luovimaan ja ajoittamaan käännökset aaltojen mukaan. Vauhti oli kuitenkin lähes normaali ajo nopeutemme, 6 solmua.

 Päästyämme selän loppu puolelle kysyin lapsilta loppu reitin toiveita. Yhteen ääneen lausuttu "puutarha reitti " vakuutti minut. Seurasimme miten vastaan tulevat veneilijät ratkaisivat reittinsä Porkkalan selän ylityksen kohdalla. Osa kokeili aallokkoa ja kääntyi takaisin, osa painoi menemään kovalla paukkeella ja veden lennätyksellä.

Loppu matka olikin sitten meidän kohdalla pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei aallokkoa missään ja aurinko lämmitti meitä. Vastaa, tuli useampia tuttuja veneitä ja koti alkoi näkymään.

Satamaan päästyä olikin aikamoinen voittaja olo. Matkaa kului 22 toinen toistaan ihmeellisempää päivää. Monta merimailia kierrettynä ja paljon uusia kokemuksia rikkaampana. Kyllä jokaisen reissun aikana tulee haaveiltua uusista paikoista ja veneistä. Meillä ei nyt veneen vaihto tule kyseeseen mutta pientä remonttia on tulossa. Alkaen veneen vessan lattian ja harmaa vesiputkien remontista.