Meri avoinna, koskas venho vesille....

Mio ja Mette Lauttasaaressa

"Ystävyyttä on maailmassa juuri niin paljon kuin tasa-arvoisuutta, sillä ystävyyttä ei rakenneta eriarvoisten kesken.
- Erno Paasilinna - "

Perjantaina töistä kotiin kulkiessa oli jo todella keväinen keli. Lauttasaaren kohdalla bussin ikkunasta ulos tuijottaessa tajusin auringon paistavan kauniisti avoimmelle merelle. Tämä ruokki heti ajatuksiani tulevasta veneilykaudesta. valitettavasti en päässyt silloin maren rannalle kuvaamaan tuota kaunista näkyä vaan neidin urheiluharrastukset kutsuivat. 

Lauttasaari 6.2.2016

Vihdoin lauantaina, tosin vasta iltapäivästä pääsin tapaamaan tätä "ystävääni", avointa meren selkää. Sää ei enään ollut aurinkoinen vaan tuuli oli alkanut nostaa aaltoja sekä räntää tuli vaakatasossa päin naamaa. Aallot olivat komeita ja pieksivät rantakallioita jäälauttojen kanssa. Koirat olivat aivan innoissaan kun tuoksuttivat avoimen meren houkuttelevan tuoksun. Nyt en kyllä päästänyt heitä tuonne uimaan mutta, itse meinasin mulahtaa kalliolta veteen. 

Ajattelin käydä katsomassa uutta venettämme mutta tämä viikonloppu ei sopinut. Tarkoitus olisi hakea kaikki irtonainen varuste kotiin puhdistettavaksi. Ja piirtää lattian malli muoville, jos vaikka saisimme tehtyä tähän uuden pinnan. Edelleen käymme vaimon kanssa lähes päivittäin nettivenessä ja katselemme erilaisten veneiden lattioita ja varusteita. Toinen mitä olemme löytäneet tuolta on, muutamaan Family Cruiseriin tehdyt penkit avotilan laidoille. Pitäisiköhän sellaiset tehdä meillekin. Ne voisi tehdä kotona kun tuota vapaa-aikaakin on joskus. Tosin olen sitä mieltä ettei suuria muutoksia kannata tehdä ennen kuin on veneellä kulkenut ainakin yhden kesän. Tästä tosin voin joustaa....

Tämäkin keli on jo kohta täällä....

Voi olla että ennen kuin uusi veneemme on vesillä tulee meidän käytyä lähisaaressa grillaamassa "Iines" kumiveneellä. Toki voin laskea vesille myös Albatross / Vilkas veneemme ja veneillä tälläkin.  Tai sitten vaimon siskon taikka kaverien veneellä. Jep, kaverimme tosiaan löysivät uuden veneen heille ja tekivät tästä kaupat. Ja kuten he kommentoivat, "oli 6 kk pitkä aika olla ilman venettä ja alkoi tuntumaan ettei uutta venettä löydy koskaan".

Sunnuntaina muutaman yhdistetyn sukulais synttärien jälkeen jäimme istuksimaan vaimon siskon perheen kanssa kahvipöydän äärelle. No, ei mennyt kauaakaan kun jo keskustelu oli kääntynyt tulevaan kesään. Ensin pöydälle ilmestyi Kippari-lehti, sitten tulivatkin jo merikartat esille. Vähän meidän aikuisten lomista riippuen katselimme jo paikkoja valmiiksi. Itse lueskilin viime viikolla taas jotain vanhaa Venemestari-lehteä jossa oli juttua luonnonrantaan rantautumisesta. Tavoitteeni on tääs tällä kaudella rantautua mahdollisimman moneen luonnonrantaan palvelu satamien lisäksi.

Ystävyyttä on myös se kun voi vaihtaa veneilyaiheisia lehtiä kaverin kanssa. Toinen tilaa toisen kuin toinen ja sitten vaihdellaan niitä kun on omansa ehtinyt lukea.

Talvi, kevät, kesä, vai mikä nyt oikein on?

Soukka: Klobben 20.12.2015

"Kaikki on antamista ja ottamista. Emme anna pienintäkään ropoa (aineellisesti tai henkisesti) ottamatta samalla jotakin vastaan ja päinvastoin. Tähän perustuu myös kaikki kehitys." - Erkki Melartin -


Joulu, antamisen ja saamisen aikaa. Meillä ainakin on jo lahjojen kanssa melkoinen hässäkkä. Lapset tekevät toinen toistaan hienompia toivelistoja. Mutta kaikki antaminen ei ole aina aineellista. Viikonloppuna saimme aikaa itsellemme ja perheellemme. Kaiken joulutohinan keskellä pysähdyimme hetkeksi miettimään jo mennyttä kesää ja suunnittelemaan tulevaa. Nyt oli kuitenkin lämpimämpää kuin alkukesästä 2015. 


Harmaana sunnuntaina teimme lasten ja koirien kanssa yhteisen ulkoilu matkan lähimmälle venerannalle. Täällä vielä oli muutamia veneitä vesillä ja ohi meloin mies kajakillaan. Koirista oli hauskaa peuhata rannalla ja käydä myöskin uimassa meressä. Itseäni ei kyllä saa mereen uimaan kovinkaan usein. 

Meistä tämän kaltainen antaminen elämysten antaminen lapsille on tärkeää. Tässä yhdessä toimiessa saimme keskusteltua myös heidän mietteistä. Mitä he odottavat joululta, mitä muistavat menneestä kesästä, millaisia ajatuksia heillä olisi tulevalle vuodelle.... Vaikka lapsemme ovat vielä lapsia on heillä hyviä ajatuksia oelmassa.  Aineettomasti saatujen kokemusten anti on usein suurempi kuin aineelliset lahjat. Tässä rannalla seisten näytimme myös Porkkalan vuokra-alueen rajan paikan. On meinaan tuossa lähimmässä saaressa tästä rannasta nähden. Pyrimme myös kertomaan mitä tuo Porkkalan luovuttaminen tarkoitti. Sekä kerroimme äitini kokemuksia junamatkoista aikanaan tuon alueen läpi. Tämän muiston on siis äitini ensin antanut minulle ja nyt sitten jaoin tuon tiedon taas lapsilleni. Samalla kerroin vanhan naapurini mietteitä tuosta Björköstä.  Hän oli nuorena miehenä käynyt usein saarella mökkeilemässä ja mökin puucee oli Neuvostoliiton puolella.

 Tässä kuvassa vaimoni on meidän heinäkuisella meriretkellä. Vaatetus on sama kuin nyt joulukuussa. On sääli että nostimme Albatross / Vilkkaamme syksyllä kuiville maille. Vieläolisi mainiot kelit nauttia merestä. Nyt tuolla saarissa olisi paljon erilaista nähtävää kuin kesällä. Mm. Allit ovat saapuneet sankoin joukoin Helsingin edustalle.

Kuva: Ville Kairamo

 Toki on noita lämpimiä kesiäkin ollut. Tämä kuva on meidän kesän 2013 Merimatkalta. Oikealla on meidän nykyinen Albatross ja keskellä silloinen Nordic 81. Paikkanahan on meidän lasten lempipaikka Modermagen. Tammisaaren kansallispuistossa. Toivottavasti kesällä 2016 saamme viedä uuden veneemme samaan paikkaa. Ja mielummin juuri tuollaisella lämpimänä päivänä.

Vertailimme Nordiciamme ja Family Cruiseria lasten kanssa ulkoisilla piirteillä ja olimme kaikki samaa mieltä siitä että, Kati on ihan selvästi Leaninan pikku sisko.Rungon linja on saman kaltainen ja tuo puupinta lämmittää mieltä. Saas nähdä miten totumme tuohon Family Cruiseriin kun olemme aikanaan myyneet unelma veneemme Albatrossimme. Joskus elämä antaa ja toisinaan se ottaa....

Rauhallista Joulun odotusta kaikille lukijoille.
Mikko ja Johanna

Seikkailu alkakoon / Suuri Meriretki 3

Yrttimaa ja kukkapenkki Flying Albatrossissa

Elämme jänniä aikoja kuomaseni, on todennut eräskin hahmo. Meillä on ollut jänniä aikoja ihan riittämiin. Viime viikolla vaimon lomaillessa olin kahdessa eri muutossa apuna samalla kun illat maalailin kotona ovien pieliä. Lisäksi pakkailin retkeämme varten. Onneksi vaimo oli pakannut suurimman osan veneretkemme vaatteista. Itselle jäi vielä kuitenkin tekemistä. Mm. navigaatiolaitteiden ja akkumonitorin asennukset jotka tein yhdessä Tourimarinen kanssa.


Kävin kaupassa vaimon siskon kanssa. Ostoslista oli huomattavan mittainen. Jaoimme sen eräänä iltana vaimon siskon perheelle ja toisille kavereillemme. Vastaukset olivat erilaiset kumaltakin taholta. Ensimmäiselle veneretkelle lähtijöiltä tuli viesti, Onko kaikki tarpeellista ja näin paljon.... toisilta vastaus olikin sitten jo kokeneen veneretkeilijän, Listastanne puuttuu vielä se ja se. Kyllähän kokemus kaikessa tulee tekemällä.

Vihdoin koitti seikkailuamme edeltävä ilta, Sunnuntai 5.7. Pakkasimme automme täyteen ruokia jotka säilyvät ilman jääkaappia sekä vaatteet ja kumiveneen. Olihan siinä tavaraa taas kerrakseen. Oli Pellegrinoa 10 pulloa ( tarjous Citymarketissa ), limuja sekä mehuja vaikka pienelle varuskunnalle ja paljon muuta. Kumivenettä täyttäessä huomasin unohtaneeni moottorin käynnistystä varten turvalenksun kotiin. Onneksi avulias kanssa veneilijä tuli kyytiini ja antoi lainaksi oman punaisen turvavälineen.

Maanantaina 6.7 oli tuulinen päivä. Siivosimme kotona paikat kuntoon tytärtämme varten. Hän olisi kotona yksin taikka siskonsa kanssa koko kolme viikkoa jotka olisimme merellä. Rantaan tultuamme kamat veneen luokse ja jääkaappiin kaikki mitä sinne kuului. Ja vielä jäi tilaa kaappiin. Meillä on ruokaa mukana kolmeksi - neljäksi päiväksi sekä parin päivän varmuus varasto. Eihän tiedä koskaan tulevista ilmoista. Voi tuulla liikaa taikka olla sumua jolloin eteneminen veneellä ei suju. Teimme pakkauksen yhteydessä päätöksen jäädä omaan kotisatamaan yöksi. Saunoisimme ja pakkaisimme veneemme oikein kunnolla. Ja aamulla sitten pienämmän tuulen tullen matkaan kohti länttä.

Meidän veneen pitää olla kotisatamassa vasta 29.7. Kaverit vaihtuvat matkan aikana toisiin mutta molempien kaveriveneiden kanssa saamme kulkea pitkät pätkät. Meille voi laittaa ehdotuksia paikoista joissa kannattaa poiketa välillä Espoo - Saaristomeri.

Tiistsai 7.7 kello soi kahdeksalta. Mette ja Mio aamu-ulkoilulle, sitten veneen miehistölle aamupala kuten laivakoirillekin. Koneet käynnistimme Albatross / Vilkaasta noin 9:20 ja köydet tämän jälkeen irti. Lähdimme länttä kohti ja ajatuksena saapua Porkkalan niemeen yöksi. Matkan varrella ei satanut juuri ollenkaan mutta tuulta riitti vaikka muille jakaa. Meidän ensimmäinen yöpaikka olisi Nurmijärven alueella. Tämä satama on todella suojainen kaikilta tuulilta. Matkaa satamastamme tänne tuli 17 meripeninkulmaa.  Ja köysien kiinnityksen jälkeen miehistöllä olikin taas nälkä. Kana Fajitas on meillä aina mieluinen ruoka. Jos jotain jää yli niin sen voi syödä seuraavana päivänä ajon aikana lounaaksi ( harvoin jää ).  Ruokailun jälkeen 3,5 km kävelylenkki Porkkalanniemen ulkoilualueella teki hyvää. Kävelyn jälkeen poikamme kalasti taas ja neitimme sulkeutuin ystäviensä seuraan puhelimen välityksellä. Kunne koitti sitten iltapala. Tällä kertaa koeponnistinne vaimon siskon perheen kaasugrillin ja paistoimme makkaroita Feta salaatin kaveriksi. Ja kyllä maittoi hyvältä.

Nyt ei ole myrskystä tietoakaan ja aurinko paistaa kauniisti. Lapset ovat saaneet iltasaduksi pitkän pätkän Harry Potteria ja itse meinaan avata pullon Fresitaa. Tarjoan lasilliset juomaa meille aikuisille meren suurille sankareille.