Eilisen muistoja....

 

" Eilinen on tänään vain muisto, huominen on tänään haave " -Kahil Gibran

Viikko takaperin poimimme pojan kanssa maasta useita palasia kaarnaa. Kaarna on ollut meillä lähes joka kesä työskentelyn aiheena. Lastemme kummisetä aikanaan teki kaikille kaarnaveneitä ja itsekin siinä työstin näitä veneitä. Nyt poika oli sitä mieltä että, hänen tulisi tehdä itse veneensä. Toki hän on aikaisemminkin tehnyt veneitä mutta nyt kaarnaa oli paljon saatavilla....

Eli pääsemme veistelemään veneitä pitkin syksyä. Kahdesta pienimmästä kaarnan palaisesta syntyi ensin harjoitustyöt. " Swan" ja "Riva" muovautuivat taitavasti eri työvälineitä käyttäen. Erilaiset puukot ja taltat sopivat myös juniorin käteen mallikkaasti. Koe uittokin toimi hienosti, kumpikin oli pystyssä vielä vesillä ollessa. Kiva huomata kuinka käsillä tekemisen taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Ja jokaisella lapsella on se oma juttunsa. Olen muistellut omaa " eilistä" eli lapsuuttani aina silloin tällöin. Paljon on nähtävissä itseäni omissa lapsissa. Onneksi ei pelkästään minua vaan myös Kipparinnaakin on havaittavissa "rakkautemme hedelmissä".

Pääsimme viikonloppuna osallistumaan eräisiin syntymäpäiviin. Sankari oli toivonut lahjaksi kukkasipuleita siirtolapuutarha mökilleen. Mielellään sellaisia antaa lahjaksi. On ainakin haave että, keväällä näkee taas uusia elämän alkuja puskevan maasta. Siirtolapuutarhassa ja veneilyssä on mielestäni jotain samaakin. Molemmissa ollaan tekemisissä saman henkisten ihmisten kanssa. Veneissä sekä siirtolapuutarha mökeissä riittää aina puuhasteltavaakin. Meillä kulkee veneen mukana pieni keittiöpuutarha ja tuolla olikin sitten jo melkoisen runsas puutarha.

Silloin kun vanhimmat lapsemme olivat aivan pienokaisia oli omalla äidilläni haave omasta siirtolapuutarha mökistä. Olisi kuulemma ollut mukava mennä paikallisbussilla tai raitiovaunulla mökille. Jäisi enemmän aikaa ja rahaa mökkeilyyn kun ei tarvitse viettää pitkiä aikoja autossa päästäkseen perille.
 Olemme miettineet oliko hänen tarpeensa pelkästään hänen vai toivoiko hän meidän viettävän aikaa siellä. Monesti oli katseltu kuulemma mökki ilmoituksia milloin mistäkin. Ehkä olisimme viihtyneet tuollaisella mökillä mekin. Mutta päädyimme kuitenkin veneilijöiksi muutaman mutkan kautta. Kävimme kuitenkin Marjaniemen siirtolapuutarhassa kävelemässä useita kertoja viikossa. Monesti siellä syksyisin työntäessämme lasten vaunuja saimme omenoita kotiin vietäväksi. Hyviä muistoja jotka tulevat mieleen.

Toki tuollaisessa mökissä ja veneessä on myös sama lämmitysongelma mahdollisesti olemassa. Meillä on vielä vain napin painalluksen päässä Planarin tilaaminen veneeseen. Toki olemme katselleet myös noita Planarin mökkilämmittimiä. Tuollaiselle olisi ehkä meidänkin lähipiirissä käyttöä.

Lopulta ilta päättyi meidän osalta kauniiseen auringon laskemiseen. Oli aika siirtyä kotiin ulkoiluttamaan koiruuksia. Ja valitettavasti töihinkin piti vielä seuraavana aamuna siirtyä. Onneksi on työ josta pidän niin ei ahdistanut ( paljoakaan ).

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 5, suuntana itään Maarianhaminasta

 Vihdoin ja viimein irrotimme köydet Maarianhaminan Itäsatamasta. Lähdimme ajelemaan etelään kohti Rödhamn satamaa. Meillä oli alkuperäisessä ohjelmassa tarkoitus pysähtyä tähän kuulemma kauniiseen kohteeseen mutta, aikataulu venyi Maarianhaminan kohdalla turhan pitkäksi. Nyt meille vain riitti ohi ajaessa ihaileminen.

Olimme päättäneet mennä Lotsudden Degerbyn satamaan Föglössä. Kaunis paikka ja laiturista löytyi tuulen suojaa tarpeeksi. Heti satamassa oli luotsitupa jossa kävimme tutustumassa elämään silloin joskus.... Päivällä kierrettiin kylää ja syötiin jäätelöä. Olimme luvanneet lapsille että, pelaamme jossain vaiheessa mini-golfia heidän kanssaan. Nyt meille tarjoutui tilaisuus mini-golfiin sekä shakkiin. Lapsilla oli melkoisen tiukka taistelu veneemme shakki mestaruudesta.

Illalla nautimme paikan saunasta. Ei ollut suurta ruuhkaa saunassa vaan saimme saunoa aivan yksin. Paikka on ilmeisesti ollut aikanaan uimahalli? Iltapalan ja iltatarinoiden jälkeen katselimme karttaa seuraavaa päivää varten. Tarkoituksemme olisi ajaa tyynessä kelissä Kihtin ylitse. Aikataulullisista syistä jättäisimme taas mielenkiintoisen Jungfruskärin toiselle reissulle.  Siinä iltaa istuessamme taas kokeilimme veneemme lämmitintä eikä se tietenkään inahtanut. Päätimme ostaa uuden veneeseemme heti kun tilaisuus tulee. Mielessäni olivat talvella tutustumani Planarin lämmittimet. Pikaisen googlaamisen tuloksena kävimme Webastot, Wallakset jne myöskin lävitse. Myöskin Kippari-lehden testi tuli luettua. Toki on tässä ilman lämmitintä veneilyssä etunsa, Kipparinna ryömi jokaisen yön aikana peittoni alle.....

 Aamulla sitten starttasimme matkamme kohti Korppoon Verkan vierassatamaa. Keli oli mitä mainioin eikä tuuli vaivannut. Bänö Ön kohdalla meitä oli oikein jonoksi saakka matkalla kohti Kihtiä. Vaikka tuulta ei ollut alkumatkasta juuri lainkaan nostimme Family Cruiserimme purjeen. Tämä oli lasten toive. Onneksi tuulta alkoi jossain vaiheessa nousta ja saavutimme purjeen kanssa lisää nopeutta jopa puoli solmua....
 Kipparinnalla oli vastuullinen tehtävä pitää purje tiukalla ja koiramme Mio osallistui tähän vastuulliseen tehtävään yhtä virkeänä kuin Kipparinna.  Lopulta pääsimme Verkanille ja paikalliset satama mhenkilöt olivat näyttämässä paikkoja sekä avustamassa rantautumisessa. Heille pitää antaa suuret kiitokset. Loppu ilta menikin kävellessä kaupalle sekä takaisin sekä taas tietysti saunomalla. Saunoissa oppii alueen saarista paljon ja kuulee erilaisia vinkkejä käyntikohteista. Toki myös mahtavia tarinoita erilaisista venereissuistakin kuulee.



Korppoon saaristoa

Kettu ?

 

Verkanilla vietetyn yön jälkeen matkasimme Kipparinnan sukulaisille Korppoon saaristoon. Ensimmäinen kerta meille kun vierailemme näin veneellä sukulaisilla. Ja tämä vierailu päivä olikin sitten ilmojenkin puolesta mitä parhain. Uintia, pihalla istumista, pihapelejä ja paljon muuta mahtui päivään. Päivä vaihtui illaksi ja lähdön hetken tullen saimme kutsun jäädä vielä illaksi kyläilemään. Illalla vihdoin veneeseen päästyämme mittailimme seuraavan päivän ajettavaa reittiä ja totesimme sen olevan sopivan mittainen. Tällainen mökkeily voisi olla mukavaa. Pelottava ajatus näin veneilijänä.. Jos sitä pysähtyisi paikalleen ja viettäisi aikaa mökillä. Selviäisiköhän sellaisesta? Ja sitten se kun pitäisi päättää missä mökin pitäisi olla. Meren/järven rannalla, peltojen keskellä, itä- vai länsisuomessa..... Pysytään tiukasti tässä veneilyssä jotta ei joudu tekemään päätöksiä.  Nyt on mahdollista suunnata veneen keula juuri sinne minne haluaa ja aina on uutta nähtävää...