Historia on lähempänä kuin muistinkaan

@lagottobea

Viikonloppuna pääsimme kipparinnan kanssa veneilemään lähes kaksistaan. Jätimme omat koiramme lasten hoidettavaksi mantereelle ja saimme mukaamme karvaisen lapsenlapsemme. Tyttärellämme on meidän blondin pentu koiranansa ja päätimme opettaa hänelle purjehdusta. Varttuneemmat koiramme eivät päässeet mukaan opettamaan huonoja tapojaan.... Meillä itsellämme on kaksi lagottoa jotka ovatkin reissanneet kanssamme ristiin ja rastiin. Valitettavasti vanhempi koiramme ei ole pitänyt muutoksesta moottoriveneestä purjeveneeseen. Hän näyttää meille tassulla kansainvälisiä käsimerkkejä jos olisi keskisormea näyttää.... Lisäksi  hän lauleskelee Lily Allenin ihanan hempeää rallettelua ( Lili Allen ).Eli siksi emme halunneet pennun oppivan toisten koirien tavoillemme. 

Lauantaina oli mahtava ilma purjehtia. Vaikka aina olen sanonut etten halua kilpailla veneellä iski meihin taas pieni kilpailun poikanan. Koko matka Pentalan kohdalta Bylandetin kohdalle oli veneitä paljon liikenteessä. Osa meni ohitse mutta onneksi mekin pääsimme ohittelemaan useampia veneitä. Vauhtia oli niin paljon että, melkein unohdimme kääntyä kohteeseemme.

Menimme lauantaina tuulien viemänä Espoon Bylandet saarelle. Kipparinna oli kaivannut sinne jo pidemmän ajan ja nyt sille siunaantui oma hetkensä. Kuulimme että Espoo oli päivittänyt siellä poijut ja laittaneet vanhojen isojen tilalle tällaiset pienet poijut. Nyt ne painuvat heti veden alle kun niistä saa kiinni. Lisäksi kun yksi on kiinnittynyt on toisen vaikea saada venettään samaan poikiin kun se on jo veden alla. Kurjaa kun on laitettu pienet poijut. Muuten rantautuminen on melkoisen mukavaa. Rannalla on runsaasti renkaita veneen kiinnittämiseksi. Lisäksi näimme sellaisen tapahtuman poijujen kanssa mitä en tiennyt olevan edes mahdollista. Jäljellä oleva vanha poiju katosi illalla veden pohjaan kun siinä oli vene kiinni, vielä ihan ymmärrettävää. Ja aamulla sama poiju pomppasi pintaan isosti kolisten. Ihan kuin ongen koho joka painui veden alla ja ylös ahvenen siinä nykiessä. Mitään muutoksia ei ollut tapahtunut poijun osalta.  Jos poiju vettyisi niin menisi pohjaan mutta ei se itsekseen kuivu siellä veden alla. 

Vielä pieni varoituksen sana ankkuroinnista täällä Bylandetissa. Pohjassa on kaikenlaista mihin annurin saa jumitettua kiinni. Nyt eräs ankkuri jäi kiinni poijujen väliseen pohjassa makaavaan ketjuun. Onneksi satamassa oli sukeltaja joka sen kävi irrottamassa.  

Tälläkin saarella on oma historiansa. Onneksi tämän nimeä ei ollut muutettu Venäjän kieliseksi kuten lähisaarilla oli käynyt ( https://www.is.fi/digitoday/art-2000009030340.html ). Täälläkin on ollut Neuvostoliittolaista historiaa. Saari on toiminut osana Neuvostoliiton vartioasemaa. Porkkalan vuokra-alue aikana Bylandetissa toimi vuokra-alueen merivalvonnan hallinnollinen keskus, minkä vuoksi saarella on yhä runsaasti ajan neuvostoliittolaista rakennuskantaa.  Merivalvonnasta puhuen, paljon sukellusveneitä on tänä kesänä kulkenut Suomen ja Viron välillä. Kaverit ovat ajoittain aina julkaisseet sellaisista kuvia sosiaalisessa mediassa.  Lähi hstoriamme on siis todella lähellä kun sitä taakse päin katselee....

Olisi todellakin mielenkiintoista kuulla tarinoita tästä ajasta tältä alueelta. Sekä miehittäjän että paikallisten tarinoita. Ei varmasti kenelläkään ole ollut helppoa ja mukavaa. Vanhaa rakennuskantaa jäi saarelle ja ilmeisesti tuo meri on ollut myös paikka jossa asiat on poissa silmistä ja poissa mielestä. 

Mutta ettei menisi ihan synkistelyn puolelle on saarella nykyisin mukava retkeillä. Ihan kaikilla tuulilla tänne ei kannata yrittää. Saari on sen verran ulkona että, aallokko voi olla haitaksi rantautuminen yhteydessä. 

Jos kuitenkin kelit antavat myöden on täällä ihmisen hyvä olla. Kalliot ovat sileitä ja moni ulotteisia. Uiminen oli tällä kertaa lämmintä. Veneen mittari näytti jopa 22 astetta. 

Saarella on useita grillauspaikkoja. Osa virallisia ja osa ei ehkä ihan niin virallisia. Kuitenkin kaikki grillit ovat hyviä ja turvallisia. Pohjoisen puolella on iso grillikatos ja puuvaja. Lisäksi siellä on kolme poijua joiden sijoittelussa olisi parantamisen varaa. Puuceet löytyvät sekä pohjoisen että lännen puoleisilta rannoilta. Lännen puolelta löytyy yksi grillikatos ja grillipaikka puuvajoineen. Kaivoin löytyy mutta en osaa sanoa sen veden laadusta.  Selkeästi täällä on aktiivisia kävijöitä jotka huolehtivat saaresta. Kaikki oli siistiä ja ehjää. 

Takaisin tullessa oli tuuli tyyntynyt lähes tyystin. Kävimme kipparinnan kanssa uimassa matkan aikana vaikka purjeet oli ihan avoinna. Veneen vauhti oli täydet 0 solmua. 

Olisi mukavaa kuulla teidän muistoja Bylandetista.

Joskus kokeilisi jotain tuttua ....

 Elokuun alkuun pääsimme Kipparinnan kanssa liikenteeseen aivan kaksistaan. Emme ainakaan muista koska olisimme saaneet viettää veneilyä ilman jälkikasvua tai koiria. Toki päiväseltään olemme olleet kahdestaan mutta, emme purjehdusta ja yöpymistä muista vielä tehneemme. Ja kiire oli nyt perjantaina päästä vesille heti töiden päätyttyä. Pikainen kauppa ja viinin noutaminen ennen köysien irrottamista.

Satamaan saavuttuessamme huomasimme rakkaiden haarapääskyjen viihtyvän myös veneiden luona. Ei auttanut kuin pestä kannet puhtaaksi. Kiirehän ei enään ollut mihinkään. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Lopulta pääsimme liikkeelle. Nyt laiskottelumme ja nostimme fenderit kannelle emmekä laittaneet niitä muualle. Matka olisi lyhyt. Olimme päättäneet mennä Stora Herrön saarelle. Tilaa olisi varmasti olihan kesällä jokaisessa satamassa ollut tyhjää.

Kun lähestymme rantaa ja laituria heräsi pienoinen epäilys paikkojen riittävyydestä. No, ei muuta kuin katsomaan. Täyttävän siellä oli. Toki laiturilla oli muutama kolo veneiden välissä. Odottelimme hetken että, veneiden omistajat olisivat siirtäneet edes yhtä venettä sivuun niin laituriin olisimme mahtuneet. Mitään liikettä ei kuitenkaan tapahtunut. Joten soitto kaverille ja kysymys olisiko hänen kanssa samassa satamassa tyhjää tilaa meille. 

Eli jatkoimme matkaa saatuamme lupauksen paikasta satamassa. Keula kohti Stora Brändöä. Matka ei olut pitkä joten saavuimme melkoisen nopeasti kohteeseen. Melkein täyttä siellä oli mutta, saimme veneen kaverin kylkeen kiinni. Rauhallista ja tulevalta tuulelta suojassa. Kyllä tässä kelpasi olla. Hetken turistiin kaverin kanssa ja nautimme illasta ennen veneeseen kömpimistä. Täällä saaressa emme ole olleetkaan moneen monituiseen vuoteen. Hyvät laiturit, puuceet ja grilipaikat löytyvät täältä.

Hetken jaksoimme syödä juustoja sekä tuoretta leipää veneessä. Viini jäi toiselle kerralle kun molempia väsytti työviikon jälkeen melkoisesti. Eikä unta tarvinnut kummankaan houkutella punkassa.

Aamun sarastaessa oli alkanut vähän tuulla ja aallot saavuttivat veneemme perän. Erilainen ääni kuin edellisten veneiden kanssa havahdutti minut unesta ja tarkistin kiinnitykset. Samalla nautin pikkiriikkisen hetken auringon noususta ja palasin punkkaan.

Lopulta tuoreiden sämpylöiden ja pannullinen teetä jälkeen oli aika lähteä takaisin kotiin. Enemmän vaatetta päälle kuin pitkään aikaan on ollutkaan. Tuuli kohtuullisesti ja sateen uhka oli melkoinen. Onneksi selvisimme pienellä sadekuurolla ja nostimme purjeet ylös. Se kun sammuttaa moottorin on edelleen melkoisen hurjan tuntuista. Olemmeko ihan tuuliajolla kun ei ääntä kuulu mistään.

Loppumatka meni pelkällä isopurjeella ja tee kupponen kätösessä. Otimme mallia edellä olevan purjeista. Mikä parasta meillä taisi olla isompi purje kun saavutimme heitä . Eihän veneily koskaan mikään kilpailu ole, eihän?

Kotisatamaan saavuimme noin 3m/s tuulella. Rantautuminen oli helppo ja veneen kiinnittäminen kevyttä. Kun lopulta olimme saaneet veneen siihen kuntoon että lähdimme sieltä tuulikin jo 8.3 m/s ja päälle puuskat. Eli täydellinen kotiutumis ajankohta meillä. Ja kun olimme hetken olleet kotona saapui syy minkä takia emme olleet koko viikonloppua merellä, tyttären koira. Ja kyllä siitä koirasta tehdään vielä purjeveneilijä.