Utö, vihdoinkin

" Meillä on oikeus unelmoida, sillä sehän on toive jostakin paremmasta. Meillä on oikeus innostua, sillä sehän on voima, joka luo uutta ja toteuttaa unelmia "( tuntematon ). Kauan olemme haaveilleet pääsystä tänne legendaariseen saareen. Kipparinna on jo kuulemma ihan pikku tytöstä saakka halunnut Utöseen kun hänen isänsä kävi tuolla meloen. Kipparinnan isä esittelikin sitten Kipparinnalle ihania kuvia tuolta. Itselleni tämä on Utö on ollut haave vain veneilyurani ajan, eli noin 20-vuotta.

Meidän matkamme Kökarista Utöseen kulki Kökarin etelä puolelta. Välillä väylää pitkin, välillä ihan omia väyliä edettiin. Lapset ja Kipparinna pelasivat lautapelejä jonka jälkeen kaikki saivat hetken omaa aikaa. Lapset kirjojensa sekä Padiensä kanssa ja Kipparinna lehden kanssa. Ihmettelin vain tuota lehden lukemistapaa..... lehti vieressä ja hattu makaavan Kipparinnan silmillä. Aurinko helli taaskin matkaajia eikä tuulen virekään viilentänyt ilmaa.

 Lopulta aloimme saavuttaa kohdettamme. Mietimme miten mahtuisimme satamaan. Kaverimme oli kertonut että, he saivat edellisellä viikolla viimeisen paikan kylän satamasta noin klo 12. Nyt kello näytti lähempänä kahta olevan. Satamaan saapuessa tilanne näytti melkoisen toivottomalta kannaltamme. Kaikki paikat olivat varattuja. Hetken pyörittyämme sataman edustalla meille vinkattiin lähtevästä veneestä. Onneksi saimme sitten tuon paikan. Kyseessä oli rannan välittömässä läheisyydessä oleva kylkikiinnitys paikka. Veneemme syväys on tietääkseni 0.9 metriä ja kaiku näytti 0.8 kun olimme kiinnittyneet.

Seuraava toimeemme oli josko näkisimme Kipparinnan serkun joka oli ilmoittanut saapuvansa paikalle uudella trimaraanillaan. Onneksi hän mahtui vielä laituriin ja saimme tutustua tähän mielenkiintoiseen veneeseen ja tietenkin jutella tämän serkun kanssa. Onhan tuollainen trimaraani melkoinen peli. Meillä on lasten kanssa haaveena saada katamaraani jonka takia lottoammekin silloin tällöin....

Sinilevä alkoi olla tähän aikaan heinäkuuta jo melkoinen riesa. Pääsääntöisesti aina toisella puolella saarta pääsi uimaan jos levä kiusasi toisella puolella, niin täälläkin. Maksaessamme satamamaksua Hanna suosittelikin meille uintia etelärannalla jossa ei levää vielä ollut.

Ensimmäisenä päivänä kävimme vain koirien ja Kipparinnan kanssa pikaisesti uimassa. Seuraavana päivänä vietimmekin aikaa meressä jo koko perheen voimin pidempiä aikoja. Seuraksi saimme kolme rantakäärmettä. Melkein "kutkuttavaa" pulahtaa veteen kun tietää käärmeen käyneen täällä hetki sitten.

Onneksi uinnin lisäksi meillä oli aikaa tutustua saaren historiaan. Kirkko ( kappeli ) oli kaunis ja helteisessä ilmassa mukavan viileä. Nämä saaristolais kirkot ovat mielenkiintoisia ja omaavat hurjasti historiaa. Toki koko saari on erittäin mielenkiintoinen. Pientä unelmointia alkoi olla ilmassa ja mietimme miltä tuntuisi asua täällä kauniilla saarella pahimpaan ja poimeimpään aikaan. Varmasti täysin erilaiselta kuin näin heinäkuun puolen välin korvilla.

Nautimme koko kahden ja puolen päivän vierailusta täysin rinnoin ja tulemme taatusti vierailemaan täällä uudelleen. Joskus ehkä pitäisi poiketa saarelle yhteysaluksella talvella ja yöpyä jossain silloin. Nyt kävimme vierailemassa myös majakassa joka on mielestäni Suomalaisen majakan perikuva. Siis vain mielessäni. Hannan kertomukset täällä herättivät saaren ihan erilailla henkiin. Paljon olisi kerrottavaa ja näytettävää saaresta mutta ehkä toisella kertaa sitten :)

 

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 6, Björkö

Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Sanoit: "Vuokses kestän elämän"
Huimaavan korkean tähtitaivaan alla
Rakkaus jää kun itse häviän

Muistan kun me karattiin
Kuolleet juhlat jätettiin
Rantakallioilla aamuun istuttiin

Hiukan paleltiin kai
Kun varhain valkes sunnuntai

Usvan alta laivat lipui satamiin. ( Juha Tapio )

Korppoosta paineltiin "täysiä " seuraavaan tapaamiseemme. Meillä siis noi kierrokset koneessa on aina kohtuu maltillisia. Ja kulutuskin on varsin miellyttävä.

Näkisimme kavereitamme taas pitkästä aikaa. On ollut hienoa veneillä vain oman perheen kanssa mutta kun on monta vuotta veneillyt kavereiden kanssa niin välillä heitäkin kaipaa.

Nyt oli tullut mahdollisuus kaikilla meillä olla hetki samassa paikassa jota varsinkin kaikkien lapset olivat toivoneet. Meillä kaikilla oli tästä omat muistomme ja itse olin sijoittanut tämän muiston yhteen lapsuuteni Viisikko kirjojen maailmaan. Björkö on aivan mahtava paikka Saaristomeren kansallispuistossa. Kallioita, nummea, "vuoria ", järvi..... kyllä ajatukset karkaa tällaisessa paikassa.

Saimme veneemme kiinni lähes samaan paikkaan kuin viime vuonna. Eli heti saarelle saavuttaessa lähimpään kallioon. Paikka on hyvä meille kun voi pitää lankonkia josta pääsee helposti kävelemään rantaan. Koiramme myös arvostaa tätä.

Meillä oli ajatuksena nauttia Björköstä kaksi päivää joiden piti olla aurinkoisia, tuuletonta ja lämmintä. Ruokailun jälkeen nautimme iltapäivästä ja illasta rantakalliolla. Oli mukavaa seurata saapuvia veneitä kaikessa rauhassa. Veneitä oli kyllä todella paljon vähemmän tänä vuonna kuin vuosi takaperin. Illalla vielä Kipparinna kävi lasten kanssa järvellä uimassa.

Seuraavana päivänä aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen menimme kaikki kiertämään saarta. Suosittelen kyllä kaikille tuota luontopolkua joka lumoaa ainakin minut kauneudellaan. Erityisen suuren vaikutuksen tekee kanervikot ja kalliot...

Matkalla tuli nähtyä paljon mielenkiintoista juttua. Luonnossa kun kulkee ja pitää silmät auki niin voi nähdä vaikka mitä.

On kalliomuodostelmia, merenlahtia, lintuja, eläimiä tai niiden jäännöksiä ja vaikka mitä. Kierroksella ollessa tuli lämmin ja perille päästyä olikin selkä jo aivan märkä. Valitettavasti tuuli olikin taas noussut vaikka eihän sitä juuri pitänyt olla. Päätimme siirtyä toiselle puolelle saarta tuulen suojaan. Ja onneksi teimme niin koska saimme olla illan ihailemassa mitä kauneinta auringon laskua.

 
 
 

Auringon painuessa alas nappasimme pojan kanssa kavereiden kumiveneen ja menimme ulkoiluttamaan vieheitä. Ehkä parasta mitä tänä kesänä on tullut tehtyä.... Isä - Poika hetki. Siinä viehettä vetäessä oli aikaa ja tilaisuus keskustella keskenään maailman suurista kysymyksistä. Kannattaa joskus ottaa aikaa itselle ja lapselle, miksei ottaisi aikaa myöskin puolisolle samalla tavalla.

Aamulla lähdimme taas juuri ennen sadetta seuraavaan kohteeseen. Matka ei ollut suuri ja Kipparinna ajoi meidät perille saakka. Itse laittelin pienessä tihkusateessa köydet ja fendarit paikoilleen. Tuulilasin puhallin pöhisi meille lämpöä ja ikkunat eivät menneet huuruun. Valitettavasti se meidän oikea lämmitin ei vieläkään toiminut ja tuo Planar houkuttelee meitä yö yöltä enemmän.......

 

2015 Suuri Meriretki osa7, loppua kohden

Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä vaarallisempi taistelu sitä loistavampi voitto.
- Z. Topelius

On taas kulut aikaa siitä kun viimeksi tein kirjallisia harjoituksia. Jotenkin tuntuu ettei kaikkeen aina ole aikaa. Mitä pidemmälle reissumme eteni niin sitä enemmän tuntui aika karkaavan käsistä. 

Vietimme pari yötä Helsingholmissa. Ilma oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja kalat uiskentelivat. Lapsemme pääsivät ratsastamaan ja kaverimme ratsastivat myöskin. Varsinaninen idylli on koko paikka. Olimme saaneet saunan vasta seuraavalle päivälle. Varatessamme olimme kuitenkin tehneet virheen ja varanneet meille ja kaverillemme peräkkäiset vuorot. Varatessa kaverimme oli käyttänyt omaa nimeään kun myöskin maksoi vuorot. Saimme siitä nuhteet saunasta tullessamme, ehkä aiheelliset tai sitten ei. Myöskin saunasta pitää muistaa seuraavaksi. Paljon Euron kolokoita mukaan, koska kaikki vesi maksaa. Tosin sitä tulee kahdesta suihkusta yhtäaikaa.  Mennessämme omalle saunavuorolle näimme kuinka saariston jätehuolto toimii parhaimmillaan. Helsingholmenissa on Pidä saaristo siistinä järjestämä jätehuolto. Vanha Roope alus saapui tyhjentämään isoja jätesäiliöitä. Kyllähän se sujui todella hienosti. Mielellään on mukana tukemassa moista toimintaa. 

Kuva: Mari Harju

Kuva: Mari Harju

Helsingholmenista lähtiessä oli taas "yllättäen" tuulinen päivä. Saimme varsin kunnollisia aaltoja perän puolelta osaksemme matkalla Kasnäsiin. Kasnäsissä oli vain lyhyt pysähdys jonka aikana kaverimme vene säi täydennystä lohivarastoonsa. Täältä suunnistimme Rosala TB Marinin laituriin. Laiturissa oli hyvin tilaa ja kaupassa myytiin todella herkullisia munkkeja. Lounaan jälkeen lähdimme kävelylle katselemaan hiidenkirnuja sekä sieltä viikinkikylälle jäätelölle. Matkalla naiset keräsivät kanttarellejä mukavan määrän. Sitten iltasella halusimme grillailla kun oli kanaa jääkaapissa. Eli jouduimme ostamaan hiiliä jotta grillaaminen onnistuisi. Mutta kyllä kannatti. Hiilillä grillatessa ruoka saa oman makunsa jonka tunnistaa aina. 

Iltatee ja pasianssipeli

Aamulla lähdimme sitten jo kotia kohti. Eli suunnistimme kohti Hankoa ja Classic pizzaa. Matkailimme omilla reiteillä saarten etelä puolella. Koko matkan tuuli lähes takaa eikä Albatrossimme Vilkas keinunut liikaa. Hangossa sitten halusimme tyhjentää septin ja jouduimmekin jonottamaan vuoroamme. Parhaimmillaan meitä jonotti kolme erilaista Albatrossia. Hangossa herkuttelimme ruoalla sekä saunoimme kunnolla. Kävin myös juna-asemalla hakemassa neitimme matkaan mukaan. Olimme seurailleet sään kehittymistä ja päätimme tehdä sitten seuraavana aamuna pidemmän reissun aina Stora Halsöhön saakka. Laskimme matkaa tulevan noin 50 mailia. Olisi siis aikainen lähteminen. 

Aamulla heräsin jo klo 05 jolloin totesin tuulen nousseen kovaksi. Mutta onneksi tuuli laantui noin 10 m/s länsi tuuleksi. Matka taittui mukavasti ja pidimme ensimmäisen tauon Bärösundissa 4:23 h ja 31,5 mailia. Sitten ruokailu ja matka jatkui kohti määränpäätämme. Stora Halsöhön päästyämme varasimme heti saunaan vuoron. On siis oikeasti mukava sauna, oikein merimaisemilla....Ja sitten tietenkin grillailimme taas polttopuilla siistissä keittokatoksessa.

Täältä sitten lähdimme lauantai aamulla kotia kohti. Tuuli olikin jo tyyntynyt ja pääsimme veneilemään Porkkalanselän vanhassa mainingissa. Porkkalanselän jälkeen suunnistimme taas etelään saarten ja meren rajamaille.  Tarkoituksenamme oli nähdä hylkeitä ja ainoastaan vanhin mukana ollut neitimme näki yhden matkamme aikana. Viimeisen tauon pidimme Rövargrundetissa. Niin melkein jo kotona, jotta ei enään lapset olisi jaksaneet tätä. Koiratkin protestoivat veneeseen palaamista vasten. Mutta onneksi kaikki oli matkallamme mennyt hyvin. Satamaan tullessa myös Meripelastus saapui sinne myöskin. He taluttivat alusta josta oli polttoaine päässyt loppumaan....Kotisatamassamme tyhjensimme venettämme ja huomasimme veneemme nousseen noin 30 cm ylöspäin kun olimme juoneet kaikki limut sekä mehut pois veneestämme. Sekä syöneet varastomme lähes tyhjiksi.Tavaroita kannoimme kotiin vain automme takakontillisen verran. 

Kapteeni töissään, tuleeko ketään takaa....Vaikea nähdä yrttilaatikon yli

Kotona odottikin sitten seuraava projekti. Kun tuota veneen lakkaamista ei ollut keväällä tarpeeksi, ostin purkin lakkaa. Nyt olen lakkaamassa kotimme väliovia jotta ne kestäisivät tulevaisuudessakin. Ja valon määrä lisääntyy samalla kun ovet kiiltävät kunnolla.