Hiki laiskan työtä tehdessä

Jos edellisinä keväinä olen valitellut ajan hupenemista niin olen ollut väärässä. Nyt kun olen tai siis olemme yhdessä Kipparinnan kanssa tehneet Family Cruiseriin lakkaamista edeltäviä töitä puolitoista kuukautta en ymmärrä edellisen keväisen kiirettä.
Toki aina tulee täytettyä päivät ja viikot erilaisilla askareilla. Silti tämän kevään ”jumppa” veneen kannella vie kyllä voiton kaikista aikaisemmista keväistä. Onneksi kevät on ollut ilmojen puolesta varsin miellyttävä, ainakin nyt kun enemmän siellä kannella tulee oltua.



Onneksi olemme saaneet mahongin öljyttyä ( Pajutex puuveneoljy ) 5.5 litralla hyvällä öljyllä.... ylimääräinen pyyhittiin pois ja sitten tehtiin vielä rasvan poisto käsittely ( Pajutex kunnon rasvanpoistoaine ) hyvällä tavaralla. En oikeasti tiennyt kaikkea eteen tulevaa työtä joten olen kysellyt neuvoja ammatti ihmisiltä.

Ja nyt voisi sanoa meidän päässeen tekemään Kipparinnan kanssa sitä mitä on ollut mielessä kokoajan. On se paljon mukavampaa touhuta rakkaan kanssa kuin itsekseen. Itsekseen kun touhuaa tulee paikat helposti kipeiksi. Nyt jaoimme työt keskenämme ja saimme molemmat hyvää hyötyliikuntaa. Olemme lakanneet veneemme jo kaksi kertaa ja kerran tehneet välihionnan. Alkaahan se näyttämään hienolta. Ajatus lakata ja hioa vielä ainakin kymmenen kertaa lisää ei enään pelota paljoakaan.

Onneksi aikanaan kun lakkaaminen saadaan suoritetuksi on jo jonossa uusia työsuoritteita veneellä.... Tässä keväällä tulee varmasti vuodatettua hikeä veneen kannella paljon enemmän kuin kertaakaan veneily vuosien aikana.

Vihdoin...

 Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta. ( Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. )

Suvivirsi soi menneenä lauantaina kouluissa ja meidän vene sijaitsi tukevasti Suomenojalla. Itse lauloin suvivirttä mukana aamulla töihin mennessäni autossa. Onneksi ikkunat oli kiinni niin ei kenenkään korvat kärsineet laulustani.
Pääsin  vasta lauantai iltana neidin kanssa tarkistamaan tehtyjen korjausten tuloksen sekä lakkaamaan kajuuttoja. Ja taas pitää todeta kuinka paljon arvostankin ammattilaisen työtä. Tourimarine oli tosiaan käynyt vaihtamassa letkuja sekä läpiviennin sovitusti veneellämme. Kaikki jäljet oli siivottu ja poistetut materiaalit oli nätisti yhdessä nipussa. Edellinen läpivienti oli hiukan entinen ja lähes ummessakin.

Eikä tämä tähän jäänyt. Sunnuntaina hurjalla vauhdilla minä sekä Kipparinna laitoimme venettämme ojennukseen vesille laskemista varten. Ja nyt mentiin siis oikein suuri piirteisellä linjalla. Kaiteet ensin paikalleen ja katsotaan mitä sen jälkeen, oli suunnitelmamme... Onneksi meille jäi hetken aikaa muuhunkin askarteluun. Tavaroita paikoilleen, fendereit kyljelle ja muutama köysikin löytyi veneestä. On kuulkaas paljon tavaroita "jossain" kotimme muuton jäljiltä. Kipparinna löysi köydet kotimme varastosta muutaman muuttolaatikon alta.

Vene laskettiin kuten meillä on ollut tapana Kuljetus Karttusen avulle. Muutama vuosi on mennyt veistämön toimesta veteen mutta, nyt palattiin tuttuun luotettavaan yritykseen. Täälläkin ammattilaisuus tulee korostetusti esille. Yrittäjä muistaa asiakkaan nimen ja veneestä nostokohdan. Lisäksi se mitä arvostan on aikataulujen pitäminen. Tälläkin kertaa Karttunen kaartoi paikalle 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. Vesille mentiin kahden muun veneen kanssa lähes yhtä aikaa. Itsellä pieni orpo ajatus harhaili, entä jos.... moottori ei käynnistyisi tai vesi kiertäisi. Huoli oli kuitenkin turha koska jo pieni avaimen kääntäminen hetätti Perkinsimme iloiseen putputtamiseen. Vettä oli siellä missä sen pitäisikin olla, veneen ulkopuolella ja moottorin jäähdyttämisessä..

Emme nostaneet vielä mastoa vielä pystyyn koska haaveilin oikaisevani Suinon kanavan kautta. Tämä on ollut meidän vakituisia ja parhaimpia paikkoja omilla vesillämme. Nuorempana olin lähes päivähoidossa kesäisin täällä. Koskikajakilla leikimme aalto simulaattorissa ( veneiden peräaalloissa ) ja söimme Turkkilaisia lihapiirakoita kioskilla. Kipparinnan kanssa seurustelun alkuaikoina ja nuorena parina meloimme tästä läpi melonta kerroillamme. Nyt muutamaan vuoteen emme ole päässeet omalla veneellä sillan alitse koska masto on tiellä.

 Nyt tästä yksin lipuessani tunteet tuli melkein pintaan. Lämmin kesäaurinko porotti kaljuani. Tutut maisemat soljuivat ohitse ja nuoruus palasi mieleen, ah...

Lopulta pääsin turvallisesti uuteen satamaamme. Moottorin lämpötila oli juuri ohjekirjan mukainen. Polttoainetta ei kulunut nimeksikään ja kaikki oli juuri kuten pitäisi ollakin. Siirsimme keulatikkaat kannelta keulakaiteeseen roikkumaan ja pyrimme löytämään muillekin kannella pötköttäneille tavaroille paikat muualta kuin veneen paraatipaikalta.

Lounaan kävin lapiomassa suuhuni pikaisesti. Kipparinna tapetoi kotiamme kaverimme isän kanssa ja lapset nauttivat kesäloman alkamisesta. Lounaan jälkeen palasin veneelle köysien kanssa ja aloin askareet veneen siistimiseksi. Onneksi Kipparinna, lapset ja koirat saapuivat pelastamaan minut liialliseslta ahertelulta. Oli palkitsevaa istahtaa kannelle perheen kanssa välipalalle ja jutella, haaveilla ja katsella elämää. Tauon jälkeen nostimme maston kannelle pystyyn ja veneemme näytti kauniilta kuten sen kuuluukin.

Tästä se kesä meillä alkaa. Seuraava isompi retki veneellämme on Inkoon Elisaareen jossa on Family Cruiser tapaaminen kesäkuun 16-17 päivät. Jo useampi Family Cruiser on vahvistaneet tulonsa joten on itsestään selvää käydä tuolla myös itse. Kannatta muidenkin poiketa paikalle ainakin joihinkin veneisiin pääsee tutustumaan...

Flunssan parantelua

"Karhunpoika sairastaa... " vai miten se menikään. Nyt on tosiaan pidellyt pientä flunssaa ja ei ole päässyt tekemään kaikkea mitä haluaa. Loppuviikolla poikkesin Forsman tea myymälässä ja hain kotiin useampaa erilaista teetä. Ajatuksena oli löytää kesän veneilyä varten jokin uusi tai uusia tee-laatuja sekä flunssan koti hoidoksi. Pää meni oikein pyörälle kun vaihtoehtoja oli todella paljon. Joudun tekemään kyllä uuden matkan tänne Kipparinnan kanssa jotta saamme veneeseemme maukkaita tee-hetkiä. Mahdollisesti joudumme päivittämään teen tarjoiluastiankin.

Onneksi tee auttoi taudin taltuttamisessa ja pääsen tänään pitkästä aikaa kuntoilemaan. Tarkoitukseni on saada hiukan ryhtiä itseeni. Jalan leikkauksesta on jo tarpeeksi aikaa niin pystyn pitkästä aikaa panostamaan omaan hyvinvointiin. HALLUSSA! - hyvinvoinnin perusteet kurssi on ollut minulle ainakin erittäin motivoiva treenimuoto. Itselleni tämä  treenausmuoto sopii hyvin. Toivottavasti näkyy tuloksissa ja kallioilla kiipeily olisi mukavaa tulevana kesänä.

Jotain pientä Leaninaan on ajateltu kesäksi. Lämmitinhän meille jo saapui. Ja ohjeita olen selaillut ja pakkausta purkanut jo. Vaikuttaa erittäin hyvältä päätökseltä vaihtaa vanha lämmitin uuteen Planariin. Paljon on muutakin mielessä. Kipparinna on patistanut minua syystä tai toisesta talomme kellaritiloihin viettämään aikaa... Väittää että voisin tehdä veneeseen avotilaan uuden penkin ja ruokapöydän. En kyllä ole varma onko tuo oikea syy vai se kun ajoittain voisin pötkötellä sohvalla.  Näin toisella Family Cruiser veneilijällä uimatason ja sellainen on ollut meilläkin mielessä. Onko sellainen tulossa tänä keväänä vai seuraavana keväänä jää nähtäväksi.

 

Avotilaan ollaan suunniteltu penkkiä ja sen jatkoksi olemme ostamassa jääkaapin. Nykyinen jääkaappi on ajoittain turhan ahdas ja ei lisätilasta haittaa ole.  Päätä avattava on ollut hakusessa ja sellainen ilmeisesti nyt olisi löytynyt. Toinen vaihtoehto olisi päivittää vanha 40 litrainen 65 litraiseen kaappiin mutta kun se vanha vielä toimiin niin en jaksaisi myydä sitä pois. Viikonloppuna istuimme iltaa kuunnellen hyvää musiikkia ja katsellen netistä ensikesälle retkikohteita. Paljon kiinnostavia paikkoja löytyy ja innostus päästä veneilemään kasvaa kohisten. 

 

Elämä on kuin jäätelötötterö....

”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” - Jaska Jokunen
Aina ei mene ajatukset niin kuin on ajatellut. Jo viikkoa aikaisemmin tutustuttiin sääennusteisiin jotta tietäisimme mitä odottaa viikonlopulta. Tutustuimme ennusteisiin myös torstaina, perjantaina ja lauantaina. Silti lauantain sää oli jotain muuta kuin supersää ennusti.

Olimme kuitenkin jo perjantaina päättäneet ettemme mene veneellemme kärsimään tuulesta ja sateesta. Vielä en ole saanut asennettua veneeseemme uutta Planar 44d lämmitintä. Tuo olisi ollut kyllä Kipparinnan mukaan tarpeen nyt viikonloppuna. Olisi kuivannut ja lämmittänyt venettä riittävästi. Toivottavasti saan aikaiseksi tuon asentamisen vielä tämän veneilykauden aikana tehtyä. Vene nousee vasta lokakuussa kuiville joten lämmittimellä voisi olla käyttöä.

Siis lauantaina lähdimme perheemme kanssa tutustumaan kotiseudun nähtävyyksiin. Olin keväällä nähnyt kuvia hienosta luolasta ja ajatus jäi hautumaan mieleeni. Onneksi kaverimme olivat päättäneet mennä tuonne luolalle ja me siis lähdimme mukaan. Högberget luolan seinät on vesi hionut sileiksi. Luolan suuaukko on lähes kuin veistetty ja hiottu portti. Luola avautuu pohjoiseen ja jatkuu 6-7 metriä etelään. Katon aukot päästää kauniisti valoa luolaan sisälle. Luolan muodosta voi heräillä aivan erilaiset ajatukset mieleen kuin olisi soveliasta..... Maaemo tarjoili meille mielenkiintoisia maisemia. Luolassa oli tilaa kuljeskella koko porukalla ja lapset ihastelivat paikkaa. Kaikilla meidän perheen retkeilijöillä oli kysymyksiä sekä ajatuksia paikasta. Olisiko joku asunut aikanaan täällä? Miten tästä on tullut näin iso luola? Onko täällä pyörinyt kiviä jotta pinnoista on tullut näin sileitä?

Joka tapauksessa paikka oli mahtava. Kannatti kiertää aluetta ympäri. Menimme kallioiden yläkautta luolalle ja kiersimme sitten ala kautta takaisin autolle. Matkalla keräsimme kanttarelleja pussiin sekä mustikoita suoraan suihimme. Kallion laelta maisemat olivat huikeita eikä tuuli taikka luvattu sade meitä haitannut lainkaan.

Luolavierailun jälkeen jatkoimme matkaamme nälkäisinä kohti Porkkalanniemeä jossa grillaisimme eväitämme. Lähellä niemen kärkeä aloimme kulla jo melkoista pauhua aalloista jotka hyökyivät ranta kalliolle. Lapsista näitä aaltoja oli mukavampi katsella rannalta käsin kuin keikkuen veneellä aalloilla. On siis jotain muistoja kesän paluumatkalla kokemista aalloista Porkkalanselällä. Nyt oli samainen viikonloppu kuin viime vuonna Kipparinna ollessa aallokkomelonta kurssilla Hangossa. Eli myös silloin aallot vaikuttivat meidän perheen veneilyyn. Ollaan arkajalkoja kaikki... Päästessämme grillipaikalle olimme varautuneet tekemään tulet mutta, tuolla on ilmeisesti keväästä syksyyn lähes ikuinen tuli. Edelliset olivat juuri lähteneet ja jättivät meille valmiit tulet. Näin myös me teimme meidän jälkeen tulijoille. Päivä oli mukava vaikka emme päässeet veneilemään. Sunnuntaista olisi tulossa kuitenkin veneilypäivä. Illalla vielä nautimme kotosalla hyvästä seurasta ja ruoasta.

 

Sunnuntai saapui ja Family Cruiserimme pääsi taas omaan elementtiinsä. Kuljettamaan perhettä meren aalloilla turvallisesti ja taloudellisesti. Lähtiessämme Suvisaaristosta aurinko paistoi lähes lämpimästi ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Istuimme Kipparinnan kanssa katolla ja söimme herneitä. Omat ja lainalapsi pelailivat sisällä erilaisia lautapelejä ja nauttivat eväitä ennen saareen pääsyä. Ilmat helli meitä kyllä nyt lähes kesäisillä lämmöillä. Nyt oli hyvä olla, vielä kun meillä olisi ollut kesäiset jäätelötöttöröt joita olisimme voineet nuoleskella.

 Olimme lauantai illalla miettineet valmiiksi paikkoja joissa olisi kiva käydä päivä veneilyllä. Ja itse toivoin pääseväni Stora Brändöön Kirkkonummelle ja Kipparinna toivoi pääsevänsä Bylandetiin. No onneksi pääsimme ratkaisuun ja menimme todella pitkästä aikaa tuonne toivomaani paikkaan.

Edellis kerralla meillä jäi sinne ensimmäisen meriretkemme lopuksi kahden veneen kengät laiturille. Tämän jälkeen tuonne on tullut uusi laituri joka nyt oli saapuessamme aivan tyhjä. Hämmentävä kokemus. Onneksi tänne saapui muutama muukin vene. Menimme samantien tekemään tulia valmiiksi ja grillaamaan porukoillemme hampurilaisia. Kaikki saivat triplajuusto burgerit, pinaattilettuja sekä tietenkin jälkiruoaksi Giflareita. Istuessamme siinä tulen äärellä seurailimme muutamaa juoksijaa jotka olivat uineet saareen ja nyt juoksivat sitten siellä. Hetken kuluttua katselimme kun he kauhoivat takaisin kohti manteretta. Melkoisen hämmentävää mutta silti mielenkiintoinen harjoite.

Kun kaikilla oli kupu ravittu päätimme ensimmäistä kertaa kiertää tämän saaren. Lähdimme kohti etelä kärkeä ja näköala tornia. Kiersimme rantoja pitkin tuonne tornille ja lapset alkoivat jo väsyä tähän " ainaiseen " saarten kiertelyyn. Eräässä lahdessa tuolla oli minulle entuudestaan tuntematonta punaista "levää" tai liejua. Haju oli melkoisen mielenkiintoinen ja jäimme miettimään tämän aineen nimeä, koostumusta ym... Olisiko teillä lukijoilla mitään tietoa tästä tuotteesta?

 Mutta kannatti mennä tornille katselemaan maisemia. Ainoa pieni virhe sattui tuolla tornissa, siellä oli iso ampiaispesä joka heräsi kävelystämme. Selvisimme aivan ilman pistoksia, onneksi.  Tämän jälkeen kiersimme lopunkin saaren hyvin merkittyä polkua pitkin. Pohjoisrannalla on jäljellä kalastaja mökin kivijalka. Tuolla on myös toinen saaren grillipaikoista.

Päästessämme lopulta takaisin veneelle olimme väsyneitä ja itse ainakin erittäin tyytyväinen kävelyymme. Maisemat olivat hienot, seurasta nautin ja sain myös olla aivan omissa ajatuksissa niin halutessani. Lähtö Stora Brändön satamasta on ollut edelliskerroilla jännittävä. Poijujen välittömässä läheisyydessä alkaa kivikko ja olen pelännyt peruuttavani tuonne. Nyt on oma veneemme niin tuttu ettei pelkoa nyt esiintynyt. Vedimme veneen poijun ohitse ja peruutimme hiukan. Lopulta vene kääntyy lähes paikallaan ympäri joten tilaa ei vaadita liikaa. Matka kotisatamaan oli "lyhyt" niin kuin usein kotimatkat tuppaavat olemaan. Kipparina skoolasi teellä merelle ja tuijotteli pitkät tovit horisonttiin. "Laina" lapsi ohjasi venettä hetken ja pääsimme satamaan sovittuna ajankohtana. Ja kuten tämäkin viikonloppu todisti ”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” .

 

 

 

 

  

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 8, Hanko - Espoo

" hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
helsinkiä pakoon soudan
hankoon " Kasmir

On reissun viimeinen tai toisiksi viimeinen aamu. Lapset tahtoisivat kotiin ja me aikuiset haluaisimme päästä ainakin Porkkalan selän ylitse. Tänään ei pitäisi tuulla juuri ollenkaan ( lue alle 6 m/s ). Köydet irti ja septin tyhjennys paikalle jonottelemaan. Ja sitten matka alkoikin mukavassa kevyessä sivumyötäisessä tuulessa. Lapsilla ei ollut kiirettä sängystä ylös vaan saattoivat tehdä sitä mitä halusivat.

Hiljalleen keittelin teetä ja neiti valmisti "meriaamiaisen" kajuuttaan. Tuoremehua, teetä, paahtoleipää, marmeladia, pekonia, kananmunia jne... Söimme pitkän kaavan mukaan kun edessä olisi kuitenkin pitkä päivä. Itse ruorissa ollessa sain aina välillä apulaisen ohjaamaan kun nautin rauhassa aamiaista. Tuuli puhalteli viileästi selän takaa joten vaattetta piti olla päällä. Tammisaaren kansallispuiston kohdalla alkoi jo päivä lämmittämään kun saaret tarjosivat pientä suojaa tuulelta. Tuli myöskin kokeiltua taa lämmittimen toimintaa eikä se ollut korjaantunut itsestään. Taas oli jo puhelin kädessä jotta olisin soittanut Planarin myyjälle. Jäi valitettavasti soittamatta silloin.....

Viritimme taas tämän kesän tärkeimmän jutun esille. Eli Riippumatto on ollut kovassa käytössä vaikka ilmat eivät ole olleet liian kuumia. Nyt pelasimme " Pekka " korttia, ristiseiskaa ja hullunkurisia perheitä yhdessä. Lapset lueskelivat kirjoja riippumatossa ja elämä oli rauhallista. Toki asiaan kuului myöskin pienet kinat siitä kumman vuoro olisi nyt olla löhöilemässä tuolla. Kipparinnakin sai omaa aikaa riippumatossa. Tarkoituksena lueskella naisten lehtiä mutta kun katselin taakse niin totesin hänen nukkuvan lehti sylissä.

 Tammisaaren kansallispuisto näytti taas parhaat puolensa. Mietimme kuten monesti muulloinkin että, miksi menisimme vastaisuudessa kauemmaksi veneilemään. Täällä on todella paljon kauniita saaria lahden pohjukoineen. Toisaalta ainahan sitä pitää nähdä jotain uutta ja päästä vielä vähän kauemmaksi. Nyt olimme toteuttaneet erään unelmamme Ahvenanmaan reissusta mutta onhan tuonne kauas päästävä uudelleenkin.

Tänä kesänä neiti on kunnostautunut ruoan laittamisessa. Hän pitää kun saa tehdä jotain käsillään ja saa testata uusia juttuja. Muistan itsekin olleeni ruoasta kiinnostunut nuorena ja ruoanlaittamisesta tulikin minulle hetkeksi ammatti. Kun neiti laittoi ruokaa jäi poikaselle aikaa katsella lintuja sekä lukea kirjoja. Välillä kokkikin ryntäsi ulos katselemaan ohi kiitäviä aluksia. Isoja moottori- ja purjeveneitä oli kiva katsella haaveillen siitä millaista niillä olisi purjehtia. Ilmeisesti veneestä puuttuu aina se metri....

Bärösundin kohdalla mietimme jos pysähtyisimme jäätelölle kaupan luokse mutta, jatkoimme matkaa. Jokainen pysähdys lisää matka-aikaa ainakin puoli tuntia. Suunnittelemamme ainoa pysähdys olisi Stora Halsössä Inkoon edustalla.  Aika alkoi jo käydä pitkäksi nuorille matkustajille sekä koiralle. Onneksi pääsimme perille ja rantaan laiturille. Vähän ulkoilua ja Kipparinna ajatteli menevänsä uimaan. Pääsimme uimarannalle ja Kipparinna kasteli varpaansa. Sitten vielä kahlasi polviin saakka veteen ennen kääntymistä takaisin ranta kalliolle. Vesi oli kuulemma aivan riittävän kylmää...

Vielä ennen viimeistä matkan pätkää katsoin vielä ennusteen tuulen voimakkuudesta useammasta paikasta. Ennuste lupasi lounaistuulta 11 m/s ja totesin sen olevan riittävä. Aloin laittaa meidän putput-veneessä tavaroita paremmin kiinni. Kipparinna ihmetteli tätä ja itsekin ajattelin liioittelevani. Lähdimme saarten suojassa eikä aallot haitanneet meitä kunnes... Saaret loppuivat ja pääsimme Porkkalan selälle. Kipparinna siirtyi ensin takakannelle koiran kanssa ja lopulta sisälle. Meno oli välillä melkoisen hurjaa. Kannella oleva lankonki ja keulatikkaat olivat sidottuina toisesta reunasta kaiteeseen. Pahimmillaan tikkaat ja lankonki nousivat pystyyn ja pysyivät paikallaan vain sen ansiosta että olivat sidottuina. Lapset, koira ja Kipparinna istuivat avotilan lattioilla ja penkeillä. Aallot keikuttivat venettämme todella isosti. Alkuun pelotti mutta lopulta aloin luottaa Family Cruiseriimme yhä enemmän. Välillä aallot käänsivät kulkusuuntaamme 45 astetta sivuun tarjoamalla myös mahtavan kallistumisen. Kaappien ovet avautuivat, tavarat tippuivat hyllyiltä jne.... Poika kävi sisällä laittamassa ovet kiinni ja repimässä viimeiset tavarat hyllyiltä alas. Kaappien ovien eteen laitettiin esteitä etteivät enään aukeaisi. Meno oli kuin Linnanmäen vuoristoradalla ajoittain. Vatsanpohjasta nipisti eikä aina tiennyt minne ollaan menossa hetken kuluttua. Oli pakko alkaa luovimaan ja ajoittamaan käännökset aaltojen mukaan. Vauhti oli kuitenkin lähes normaali ajo nopeutemme, 6 solmua.

 Päästyämme selän loppu puolelle kysyin lapsilta loppu reitin toiveita. Yhteen ääneen lausuttu "puutarha reitti " vakuutti minut. Seurasimme miten vastaan tulevat veneilijät ratkaisivat reittinsä Porkkalan selän ylityksen kohdalla. Osa kokeili aallokkoa ja kääntyi takaisin, osa painoi menemään kovalla paukkeella ja veden lennätyksellä.

Loppu matka olikin sitten meidän kohdalla pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei aallokkoa missään ja aurinko lämmitti meitä. Vastaa, tuli useampia tuttuja veneitä ja koti alkoi näkymään.

Satamaan päästyä olikin aikamoinen voittaja olo. Matkaa kului 22 toinen toistaan ihmeellisempää päivää. Monta merimailia kierrettynä ja paljon uusia kokemuksia rikkaampana. Kyllä jokaisen reissun aikana tulee haaveiltua uusista paikoista ja veneistä. Meillä ei nyt veneen vaihto tule kyseeseen mutta pientä remonttia on tulossa. Alkaen veneen vessan lattian ja harmaa vesiputkien remontista.

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 3

 Emme siis päätyneet sinne minne suunnittelimme.... Vaan painoimme menemään suoraan Bomarsundin vierasvenesatamaan. Matka alkoi mukavasti saarten suojassa ja hauskaa oli kyllä koko matkan ajan. Valitettavasti tuuli oli harminamme sitten Sottungan ja Lumparnin välissä. Saimme mukavia aaltoja suoraan sivusta.

No perille päästyämme tutustuimme Venesataman yhteydessä olevaan Puttes Campingiin. Paikka on aivan saman näköinen kuin edelliskerralla käydessämme 10 suotta sitten. Sopivasti aika on pysähtynyt 1970-luvun loppupuolelle. Palvelut löytyvät kyllä mutta, no ei ehkä enään aivan tuoreimpina.  Laituri hiukan rempallaan, yksi sähköpistorasia paikka. Läheinen ranta nuotiopaikkoineen ei todellakaan houkutellut viettämään iltaa. Rannassa oli purkukuntoinen "mökki" jolle ei ole ilmeisesti ollut käyttöä hetkeen.  Retkemme aikana eri satamissa jutteltiin veneilijöiden kanssa ja kaikilla oli toive taas joskus päästä käymään Bomarsundissa. Uusi aallonmurtajalaituri ja pientä päivitystä kaikilla toiveena.

Illalla ja seuraavana päivänä kiersimme sitten linnoituksen rauniot ja ihailimme aluetta. Ihmetystä aiheutti meille se ettei alueella ole mitään vierailijakeskus tyyppistä paikkaa. Missään ei ollut kootusti tietoa alueen raunioista ja palveluista. Ei löytynyt houkuttelevaa kahviota ja esitteitä kaikilla kielillä. Toivottavasti tähän tulisi joskus parannus.

Mahtava paikka tämä on kuitenkin kokonaisuudessaan ja käymisen arvoinen. Alue on laaja ja jatkuu sillan toiselle puolen jossa on Bomarsund museo. Onneksi paikalla oli toisia turisteja jotka kertoivat tästä. Emme olisi tienneet siitäkään. Emme kuitenkaan menneet siellä käymään. Meille riitti rauniot ja taulut joissa niistä kerrottiin.  Tarkoituksemme viettää kaksi päivää täällä lyheni vain yhdeksi päiväksi. Satamassa keikutti liikaa jotta olisi voinut nauttia veneessä olemisesta.

Päivällä turistileikkiemme jälkeen matkasimme yhteen matkamme pääkohteeseen. Kastelholmin vierasvenesatama olikin sitten aivan erilainen kuin Bomarsund. Mahtavan idyllinen ja rauhallinen. Itselläni jo pelkkä lähestyminen alueelle teki vaikutuksen. Mitkä maisemat olikaan kun lähestyimme linnoitusta ja aluetta...

Linnaa näkyi sopivasti lähestyessämme kohdetta ja lampaan määkimistä kuului kesäisessä iltapäivässä. Satamassa meidät ohjasi paikalle reipas nuorimies ja samalla hän avusti veneemme kiinnittämisessä. Sähköjohtomme oli hiukan liian lyhyt ja saimme jatkojohtoa satamasta. Laiturin päässä oli huoltorakennus ja satamakonttori. Ostimme siikaa konttorista ja Kipparinna kävi tutustumassa kirjojen vaihtamis pisteeseen. Vessat ja peseytymistilat olivat siistejä. Talon takaa löytyi myöskin tiskauspiste joita voisi olla jokaisessa vierasvenesatamassa. Tällöin vähentyisi vesistöön päätyvät tiskivedet.

Maksoimme samantien kaksi yötä kun tiesimme nähtävyyksiä olevan useampaan hetkeen. On linnaa ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo. Ulkoilmamuseossa vietimme ensimmäisen päivän illan ja linnaan menimme seuraavana päivänä. Linnassa riitti nähtävää useammaksi tunniksi ja lapsista oli hauskaa sonnustautua roolivaatteisiin. Kävelimme molempina päivinä alueella paljon ja vietimme kaksi mukavaa kesäpäivää historian pyörteissä. On se huikeaa kuinka jotain näin vanhaa löytyy meiltäkin näin läheltä. Alueella oli myös hieno vierailijakeskus jota kaipasimme Bomarsundista.

 

Lopulta tuli kuitenkin aika lähteä taas kohti uusia seikkailuita. Mutta ensin otimme taas Dieseliä tankkiin ja tyhjensimme septin. Kipparinna jo mietiskeli intoani tankata mutta mielelläni pidän varmuuden vuoksi hiukan liikaa Dieseliä mukana ja septi mielellään tyhjänä...

Vihdoinkin vesillä omalla veneellä

Vesisade ennen juhannusta sataa suoraan laariin (tuo hyvän viljasadon )

 

Ja vettähän nyt on monena päivänä jo tullut ja ennusteen mukaan myöskin tulee lisää. Onneksi sunnuntaina paistoi aurinkokin moneen otteeseen kun pääsimme vihdoin hakemaan venettämme Porvoosta. Perille päästyä veneeseemme kuuluva kyltti odotteli portaalla pääsyään veneeseemme. Mukava perinne jo meillekin. Syksyllä palautamme kyltin sitten takaisin veistämön tiloihin.
Vaikka meillä on jo kaksi ajokortillista neitiä ei kumpikaan heistä ehtinyt viemään meitä Porvooseen vaan avuksi riensi naapurin rouva. Ja onneksi niin... Ilman häntä olisimme päässeet hakemaan venettä vasta tulevana torstaina.

 

Leanina odotteli laiturissa kauniina ja innokkaana pääsemään vesille. Meillähän oli ollut nyt ongelmia moottorin kanssa ja sekin saatiin kuntoon. Tourimarine kävi korjaamassa vuodon ja teki myös moottorin säädöt kohdalleen. Olihan heille hiukan matkaa kohteeseen mutta tämäkin hoitui heiltä moitteettomasti. Paljon olen käyttänyt heitä ja tulen käyttämään vastakin.... Ja moottorin käyntiääni olikin minun ja Kipparinnan mielestä selkeästi pienempi. Toki osa syytä äänen muutokseen on varmasti uudella tiikkilattialla.

Kipparinnalla oikein sormet syyhysivät päästä vesille. Itsehän en sitten päässyt ruoriin ensinmäiseen 1,5 tuntiin. On hyvä kun veneen käsittely sujuu molemmilla hyvin. Kipparinna ajoi myöskin viimeisen tunnin ja rantautui satamaan todella kauniisti. Eli sain sitten itse ajaa pitkät pätkät rauhassa. Koko matka-aika Kråköstä Espoon suvisaaristoon olikin "vain" 5tuntia 15 minuuttia. Meidän ennätys... Emme menneetkään Hevossalmen sillan kautta vaan kiersimme Villingin ja Santahaminan etelän kautta tarkoituksena mennä Melkin pohjois puolelle ja meidän normaalia reittiä sitten loppu matka. Toisin kuitenkin kävi. Menimme Melkin pohjoispuolen kautta Torra Lövön ohitse kotisatamaamme.

Matkaan mahtui kaunista auringon paistetta, tuulta, tihku sadetta ja kunnon sadetta. Välillä oli nähtävissä kauden mahtavin sateenkaari Helsingin yllä. Kipparinna yritti kuvata sateenkaarta mutta huonolla menestyksellä.

Satuimme Harmajan kohdille samaan aikaan kun Länsisatamasta lähti Tallink ja Mein Shiff 3. Olivat mahtavan kokoisia kun ajelivat peräkkäin editsemme... Tämän jälkeen loppu matka olikin taas nauttimista auringon paisteesta ja lämmön palaamisesta.
Kaiken kaikkiaan matka oli todella mukava ja nyt sitten alkaakin veneen puhdistaminen sisältä ja varustelu kesän retkille.