Muisto vain jää

"Päivä kaunein sammuva on,
kukka kuolee korvaamaton.
Kun päättyy tää,
muisto vain jää"
( Suom. sanat Juha Vainio )





Vuosi etenee omalla tahdillaan. Täällä meillä veneilykelit jatkuvat ja lämmintäkin on kuin Juhannuksena. Silti nyt viikonloppuna oli Pyhäinpäivä, jolloin perinteisesti muistellaan jo edesmenneitä ihmisiä. Mekin kävimme kirkossa muistelemassa jo edesmenneitä kavereita ja vanhempia. Ilmahan oli synkistelylle mitä parhain. Aurinko ei kunnolla nouse valaisemaan ja lämmittämään meitä. Luonto odottaa omaa lepohetkeään.  Muistot vain jäi menneestä kesästä. Mutta kyllä noita ilon hetkiä on elämässä myös paljon. Ne vain on aina löydettävä. pari kuukautta niin päiväkin alkaa taas pidentymään.

Veneet alkavat nousta rannalle lepäilemään ja laitettavaksi uudelle kaudelle valmiiksi. Ei tämä elämä ole ollenkaan kurjaa vaikkei nyt veneilemään pääsekkään. Voisihan sitä laittaa kumiveneen vesille ja mennä grillaamaan lähisaareen.  Monella tosin on vene vesillä vielä. Ja hyvä niin. 
 Kävimme vaimon ja koirien kanssa sunnuntaina kävelemässä talvisäilytys satamaan ja takaisin. Albatross Vilkas oli paikallaan ja hyvin peiteltynä. Veneemme vieressä lepäilee vaimon siskon perheen vene. Heidän takanaan , käytävän toisella puolen on vaimon siskon miehen veljen vene. Hän olikin paikalla veneellä ja muutaman sanan vaihdoimme hänen kanssaan. Nostimme pienen purjeveneen ulkolaitamoottorin alas jolloin hän saa sen huollettavaksi omiin nurkkinsa. Tämän jälkeen jatkoimme kotiin päin. Satamassa oli mies peittelemässä Nordic 81 venettään ja hänen kanssa vaihdoimme muutaman sanasen. On tämä veneily melkoisen yhdistävää.... Tuntemattomienkin kanssa voi jutella ja vertailla kokemuksia veneistä, kesästä, satamista tai mistä vaan.

Mutta kyllä lokakuun lopusta ja marraskuusta löytyy kauneuttakin. Jos veneistä puhutaan niin pidän hienoista muodoista. Ja puusta. Puu on lämmin ja eläväinen materiaali. Lisäksi se tuntuu mukavalta käden ja jalan alla. Monena vuonna nostimme silloisen veneemme Ensimmäisten lumisateiden yllättäessä. Sekin oli melkoisen kaunis kokemus, sitä rauhaa ei oikein muuten voi vesillä saada. 

 Kävellessämme koirien kanssa oli aikaa myös seurailla ympärillä olevaa luontoa. Muutamassa pensaassa ja puussa oli jo uusia lehtiä. Vielä useammassa puussa oli silmut puhkeamassa uuteen vihreyteen. Eli veneilykautta voisimme kyllä jatkaa pidempään, kun luontokaan ei ole vielä täysin valmis talveen....

2015 Suuri Meriretki osa5, sattuu ja tapahtuu

Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä.
- Walt Disney

Tämä retkemme on unelmaamme. Unelmoimme tästä jo silloin kun veneilimme Nordic 81:llä. Silloin nykyinen veneemme oli vielä kaverini perheen vene. Halusimme yhdessä käydä täällä Saaristomerellä. 

Retkeemme tuli pieni muutos ja vaimon oli käytävä kotona asioita hoitelemassa. Tämähän kävi melkoisen näppärästi, kiitos kaverien. Veneen edellinen omistaja ( leski ) lapsineen ajaa hurautti autolla Taalintehtaalle. josta vaimoni otti heidän auton ja ajoi kotiin. Samalla nämä rakkaat ihmiset saivat mahdollisuuden liittyä veneretkellemme hetkeksi. Lähdimme Taalintehtaalta kohti  Högsåra, Lillbacka vierasvenesatamaa. Muut retkemme seurueet olivatkin jo siirtyneet tänne aiemmin. Sää ennuste oli lupaillut taaskin sadetta joten ystävillämme oli hurjasti vaatteita mukana. Kaikki tavarat ja ihmiset mahtuivat hyvin Albatross Vilkas veneeseemme. Ajoimme rauhallisesti kohteeseen ja olimme perillä iltapäivästä. Vähän jännitti tuo kuinka mahtuisimme suosittuun satamaan. Olihan siellä Högsåra päivä. Onneksi laituria lähestyessä huomasin sieltä lähteneen veneen pois. Saimme siis paikan laiturista. Satama maksu oli vain 15 € kun en tarvinnut sähköä. Keväällä hankkimamme aurinkopaneelit ovat toimineet todella tehokkaasti myöskin pilvisellä säällä. 

Iltasella emme jaksaneet tehdä paljoa muuta kuin uida ja syödä. Toki lasten mentyä nukkumaan kävimme yhdellä lasillisella laituribaarissa. Aamulla teimme sitten pitkän kävelyretken Sandvik rannalle ja paluumatkalla täältä pysähdyimme paikallisella hautausmaalla. Täällä mietin hetken edesmennyttä kaveriani. Hän on mukana tällä retkellä sydämmissämme. Onneksi voimme tarjota hänen perheelleen mahdollisuuden päästä mukaan osittain meidän veneilyretkille. Tämän hiljentymisen jälkeen suunnistimme Farmors kahvilaan nauttimaan kakkua. Ja sitten olikin aika jo palata takaisin Taalintehtaalle. 

Taalintehtaalla rantauduimme muutaman muun Albatross veneen viereen. Siinä rantautuessamme saapui vaimokin takaisin kotoa. Olimme kaikki niin väsyneitä, että päätimme jäädä taas yöksi tähän satamaan. Olihan yöksi luvattu ukkostakin. Illalla saunassa keskustelin usean Albatross veneilijän kanssa veneistämme. Ja samaa keskustelua olimme käyneet myös jo laiturillakin. Tämä johti minut perustamaan Facebookiin ryhmän Albatross veneilijät. 

 Aamulla lähdimme kohti Örö saarta. koko päiväksi oli luvattu sadetta ja kovaa tuulta. Mutta aurinko paistoi ja tuulta oli vain sopivasti. Olimme kuulleet useasta lähteestä parhaimmat saapumisajat sinne. Meille oli suositeltu aikoja 9 - 11 sekä 15:30 - 16:30. Nämä ajat ovat sellaisia jolloin satamasta lähtee veneilijöitä pois. Muutenhan satama on todella täynnä. Saavuttuamme saimme paikan vaimon siskon perheen lähettyviltä. Perimmäinen laituri aisapaikoilla oli paikkamme. Laiturimaksun ( 25 € ) maksettuamme kävelimme hetken satamassa. Laiturimaksuhan sisältää saähkön, veden, saunan. Satamassa on kaikki palvelut mukaanlikien jätehuolto ja tiskausmahdollisuus. Ja sitten taas olikin jo ruokailu aika. Pikaisen lounaan jälkeen lähdimme kiertämään saarta. Tämä olikin hieno kierros. Matkaa tuli melken 8 kilometriä ja näimme paljon kaunista ja koskettavaa. Oli metsää, vanhoja rakennuksia, tykkejä, bunkkereita, kalliota, hiekkarantaa, laitureita.... Eräällä laiturilla oli myös puhelinkioski. vaimon siskon mies meni sinne pienimmän poikansa kanssa "soittamaan". Poika totesi isällee kato käärme, isä ei heti uskonut mutta mietti mistä tuo sihinä tulee. Tähän poika totesi sen tulevan käärmeestä. Eli isä katsoi puhelin kioskin lattialautojen rakoon ja siellähän oli sitten iso (ranta)käärme.

Saaristomeren paras PuuCee

Retken jälkeen taas ruokailua ja yhteistä keskustelua, auringonottamista ja rauhaa. Miesten hoidettua tiskikasat ja ajateltua siirtyä saunaan yritti viereemme purjevene. Leveyttä tällä hienolla veneellä oli kuitenkin liikaa. Päätimme siirtää Millenium Falconin viereemme jotta purjevene mahtuu sitten heidän paikalle. No, asiahan ei mennyt kuten "Strömsössä". Millenium Falcon oli myös leveä tähän koloon. Siirtelimme veneitämme tovin ja saimme ne mahtumaan siten että vedimme meidät melkein pois aisojen välistä. Fenderit ovat totisesti kovilla nyt tässä välissä. Mutta sitten tunnin "virittelyjen" jälkeen ehdimme vielä saunaan. Paikkana saunan alue on hieno ja myöskin sauna on näkemisen arvoinen. Eihän se mikään nykyaikaiinen Spaosasto ole... LAuteilla miehillä oli keskusteltavana veneilyn lisäksi omat varusmies aikansa ja ne silloiset saunat. Saunan jälkeen veneeseen seurustelemaan vaimon siskon porukoiden kanssa ja ajoissa nukkumaan. 

Nyt aamulla sain hoidettua paperitöitä ja maksettua kaikki laskut joita aina kertyy Netpostiin mukavasti. Aurinko paistaa ja odottelemme Jurmon kautta tulleita kavereitamme satamaan.