Talven turvasatama....

"Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan

ennen kuin loppuun iltasadun saan,

Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisen poikaa se odottaa.

Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.

Voi kunpa matkas onneksi koituis
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan." ( Juice/Olli Lindholm )Ihmisen poika

Tässä menneinä viikkoina on ollut julkisuudessa meitä suomalaisia koskettaneita poismenoja. Nuo edellä olevat laulun sanat on koskettaneet minua, kuten varmasti monia muitakin. …."kunpa oppisit ajattelemaan" on tärkeä toive, jota toivon itsekin omille lapsilleni.

Onneksi on jotain pysyvää tässä maallisessa tarpomisessa. Se  yksi pysyvä "talven turvasatama" on Venemessut. Olen jo pienenä poikasena käynyt täällä isäni kanssa haaveilemassa veneistä. Ja nyt olen käynyt messuilla oman perheen kanssa, varmaankin  20 vuotta ja haaveilu jatkuu heidän kanssa. Meillä on ollut leikkinä etsiä "oma " haave vene. Jokainen etsii tätä haavetta erilaisilla perusteilla ja aina kaikille on jokin kulkuneuvo messuilta löytynyt, leikisti. Ehkä sitten joskus pääsemme ostamaan täältä uuttakin venettä. Poika valitsi itselleen Targan ja tytär Marino Mustangin. Targasta itselläni ei ole veneilykokemusta, mutta Marinolla olen useampana lapsuuteni kesänä ollut Saimaalla. Vuokrasimme mökkiä äitini työkaverilta ja siellä oli käytettävissä tällainen vene. Hyvät muistot lämpimistä kesistä järven rannalla. 

Minulla ja Kipparinnalla olivat lähestymistavat erilaiset kuin nuorisollamme. Oma Family Cruiserimme on meille oikeasti todella sopiva vene. Omassa veneessämmekin on paljon käytetty puuta rakentamisessa. Mahonki kiiltää kajuutoissa, tai siis pitäisi kiiltää, kuten näissä messuilla olleissa veneissä.  Meillä ei nyt kiillä. Täällä puuveneosastolla aloimme keskustella Miilu Boats Jarin kanssa. Kyselimme neuvoja mitä meidän pitäisi tehdä veneemme kannen, puuosien jne. kanssa. Keskustelu kääntyi jossain vaiheessa avotilaan tulevaan penkkiin / laatikkoon, jota olen tekemässä. Saimme paljon tietoa ja vinkkejä työhön. Olen messujen jälkeenkin jutellut hänen kanssaan mahongin hankkimisesta. Eli näiden osalta messuilut kannatti.

Yläkerrassa saimmekin sitten Suomen luonnonmaalit osastolta vinkkejä lakkaamiseen ja puun käsittelyyn. Edellistä edellisessä veneessä lakkasimme Le Tonkinois lakalla veneemme ja tämä tuntui toimivan hyvin. Eli keväällä on tiedossa lakan poistamista ja lakkaamista.

Yksi pakollinen pysähdys on aina Meripelastuksen piste. Tekevät kyllä todella hienoa työtä meidän kaikkien hyväksi. Kannattaa ostaa Trossi. Toivottavasti ei tarvitse turvautua heidän palveluihin tulevallakaan veneilykaudella. Toki olemme aikanaan roikkuneet heidän kyydissä. 

Eniten aikaa käytimme tähän puuveneisiin tutustumiseen. Yksi näppärä tapa päästä veneilemään kauniilla puuveneellä olisi Puuveneosuuskuntaan liittyminen. Heillä on tulossa mielenkiintoisia veneitä. Erittäin harkitsemisen arvoinen asia. Meidän venekuntaa olisi kiinnostanut juurikin tällainen pieni purjevene kaunokainen. Toki myös täysin puinen moottorivenekin olisi kiva cruisailuun. Ja onko kaikkea todellakin pakko omistaa? 

Purjeveneitä messuilla ei ollut liikaa. Olisimme toivoneet messuille useampia purjeveneitä, joihin olisi voinut tutustua. Meitä on pidemmän aikaa kiinnostaneet purjeveneet ja purjehtiminen. Matkavauhti nykyisellä veneellämme on samaa kuin olisi purjehtiessakin. Tilannehan on siis sellainen, että itse olen purjehtinut vain optarilla ja muilla jollilla. Olen päässyt purjeveneen kyytiin muutamia kertoja myös lapsena. Kipparinnalla ei ole purjehtimisesta näinkään paljoa kokemusta. Ehkä jonain kesänä saamme kutsun päiväseltään kokeilemaan purjehtimista..

Kylmän keskelle lämpöä...

"Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää. — Eskimoruno"

 

Vihdoinkin ulkona on oikeat talvilämpötilat. Vietimme lomaa Kuusamossa ja siellä oli jopa lämpimämpää kuin palattuamme kotiin. Juuri ennen lomaamme oli posti tuonut Teplostarilta Planar lämmittimen. Nyt ei tulevana kesänä tarvitse palella FamilyCruiserissamme. Kesä 2017 olikin tarpeeksi viileä kesä meille. Webastomme hajosi juuri kesälomamme alusta ja toimi vain silloin tällöin lomamme aikana. Siitä sitten heräsikin ajatus päivittää 1980-luvun lämmittimemme hiukan tuoreempaan. Ja laituriparlamenteissa tätä kehuivat kovasti järkeväksi valinnaksi. Planarin mukana tulivat kunnolliset ohjeet asennusta varten joten toivon saavani itse asennettua tämän laitteen. Saa nähdä miten minun käy.... Olen kyllä varautunut olemaan yhteydessä korjaajaan kun epäonnistun tässä.

Talven kohokohta on meidän taloudessa VeneBåt messut. Itselläni alkaa tällöin kevät vaikka talven parhaimmat pakkaset paukkuvat ulkona. Lapset vaativat pääsyä messuille mukaan ja mielelläänhän heidän ja Kipparinnan kanssa käymmekin täällä. Joka vuosi on hiukan erilaisia tarpeita messuille. Tänä vuonna olimme vain katselemassa veneitä ja varusteita. Itseäni kiinnostaa aina kaunis lakattu veneen pinta. Jaksan aina arvostaa sitä miten ihmiset jaksavat huolehtia veneistään vuodesta toiseen. Varsinkin vanhat puuveneet lämmittävät mieltäni. Monesti nämä vanhat veneet ovat lähes taideteoksia.  

 

Yksi tärkeä kohde messuille on viranomaisten piste. Painelimme tänne koko porukalla: Minä, Kipparinna, kaksi neitiämme sekä poikamme sekä kummipoikamme. Eli kolme aikuista ja kolme lasta, siis varsinainen lauma.

Aina vuosi vuodelta käymme täällä katsomassa rastit läpi. Tänä vuonna paikalla oli myös koira jota minä ja Kipparinna haastattelimme. Ennen keräsimme täältä kaikki eläinkortit matkaan mutta niiden keräily on vähentynyt lasten kasvaessa. Nyt Poliisien uusi vene herätti mielenkiintoamme enemmän kuin keräilykortit.  Poikamme ja Kummipoikamme tutustuivat tähän uutuuteen suurella mielenkiinnolla. Itse ajattelin tilannetta jossa itse tulisin tutustumaan tähän. Toivottavasti tulevana kesänä tekisivät valvontaa merillä missä itsekin pääsisin pysäytettäväksi. Kaikki viranomaiset tekevät tärkeätä työtä myöskin vesillä.

 Lopulta pääsimme katselemaan lasten mieleisiä veneitä. Poika ja kummipoika valitsivat mieluisimmat veneet itselleen. Valinta kohdistui tänä vuonna kuten usein ennenkin Targaan. Varsinkin tuo Targa 46 vaikutti koko porukan. Itselleni riittäisi toki paljon pienempikin malli.

Monessa veneessä tuli vierailtua ja paljon tuli haaveiltua.  Näillä kaikilla voisi tehdä vaikka kuinka runsaasti erilaisia retkiä. Luonnollisesti isot ja näyttävät veneet kiinnostaa laumaamme. Välillä jopa näen itseni ison luikuva runkoisen veneen ruorissa. Mutta silloinkin veneellä pitäisi olla jotain luonnetta...

 Marinon osastolla oli paljon kauniita veneitä. Siinä olisi koko perheelle oman värinen kesän kulkupeli. Tietäisi aina kuka on tulossa saareen kun veneen väri paljastaisi kulkijan. Itselläni on ensi kosketus Marino Mustangiin 1980-luvun alusta. Äitini kaverin mökillä oli tällainen vene ja matkasimme sillä pitkin Saimaata. Muistan ihailleeni vanhempiani kun he osasivat ajaa näin isoa venettä. Vanhin neitimme otti kuvan tästä veneestä ja Deittivene-mainoksesta poikakaverilleen. Saas nähdä miten poikaystävä innostuu ajatuksesta....

Olemme lähes koko veneily historiamme tukeneet Pidä Saaristo Siistinä toimintaa. Heidän tekemä työ on toivottavasti meille kaikille veneilijöille tärkeää työtä. Tänäkin vuonna kävimme moikkaamassa ständillä Valitettavasti punaiset pipot olivat loppu emmekä saaneet niitä vielä matkaan mukaan.

Mutta pikku hiljaa kylmä väistyy ja tilalle saapuu lämmin kesä. Tästä kesästä tulee pitkä ja lammin, eikö niin....

Treenejä ennen Venemessuja

Meill' on metsässä nuotiopiiri,

missä kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii,

lähipuutkin punervoi.

Ja me muistaen sankariaikaa,

sadun tenhon tunnemme taikaa,

kun laulumme yön yli kiirii

ja kun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta,

hämy verhoo metsän, maan.

Jutut kuulemme, huudot, ei muuta,

sydän syttyy tuntemaan.

 "Puolalainen Nuotiolaulu"

Nyt lomailemme ennen lomaruuhkia ja venemessuille menemistä. Meillähän ei kotona ole takkaa jota poltella eikä meidän veneessäkään ole takkaa. Se olisikin hienoa jos sais veneessäkin nautittua takkatulen loimusta. Siksi on hienoa että täällä lomalla saamme polttaa takassa tulta ja lauleskella. No, toisaalta melkein rannassa kuin rannassa voi laittaa tulet nuotiopaikalle kesällä. Tuota Puolalaista Nuotiolaulua muistan laulaneeni aivan pienenä natiaisena äitini kanssa leirinuotiolla. 

 Täällä on ollut kaunista ja huomaan meidän tekevän samoja asioita täällä lomaillessa kuin teemme veneelläkin. Pasianssi ja ristiseiska kuuluvat veneelläkin meidän ajanvietteeseen ja tietenkin myös letut ovat herkkuja myös kesällä saaren rannassa. Lisäksi olemme ehtineet jo harjoittelemaan uintia ja pelastusuintia. (Toivottavasti pelastusuintia ei tarvita koskaan tosielämässä.) Myös kaikki muukin treeni täällä tähtää vain selviytymiseen venemessuista.

Kuva: Messukeskus

Kuva: Messukeskus

Vaimon siskon  perhe ja kaveri perhe pääsivät jo eilen nauttimaan messukeskuksen antimista. Valitettavasti kummallekkaan perheelle ei tarttunut veneitä matkaan. Mutta aikaa oli kulunut tarvikepuolella. Meillä kaikilla kun on melkein uudet veneet joita voi hiljalleen päivitellä... 

Fiilaten ja höyläten...

A Ship I Harbour
Is Safe
But That I Not
What Ships Are For
-William Shedd-

Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun sormia syyhyttä jo todella pahasti. Sain maanantaina puhelun naapurin mieheltä joka oli hiomassa veneensä airoja. Puhelun sanoma oli " haluaisitko jo tuoksuttaa venelakan tuoksua " Busterin auringon polttamat airot pääsivät eroon vanhasta lakasta ja saavat uutta tavaraa pintaan. Ja tottahan minua kiinnosti seurailla hetken tuota tärkeää kevään aihetta. Ja mikä tärkein niin kevään äänet alkavat täyttää jo naapurustoamme. Lintujen laulut tulevat vasta kohta ja sitäkin tärkeämpi on veneen korjaamisesta lähtevä ääni ja lakan tuoksu. Minullahan on ollut pitkään tapana aloittaa kevät venemessuilta. Ainakin viimeiset 21-vuotta olen ollut messuilla käymässä ja 10-vuotta messujen jälkeen on alkanut puuosien hionta. Nordic 81 vaati uutta lakkaa säännöllisesti ja vuosi sitten Albatross sai paljon uutta pintaa.

En tiedä mikä minua kiehtoo tässä käsillä tekemisessä. Jo pienenä poikana mummolassa sain askarrella puutöissä ja myöskin käsitöissä. Saisin varmaan hetken harjoiteltua tehtyä meille villasukat veneeseen käytettäväksi... Mutta nuo puutyöt kiehtoo enemmän. Ehkä se kun näkee työnsä jäljen nopeammin. Ja onhan tuo koneiden käyttö paljon " Äijempää ".  onneksi uudessa Family Cruiserissa ei juuri nyt ole paljoa lakattavaa mutta... uskon erilaisten tarvikkeiden tulevan tutuksi kun laitamme venettä meidän näköiseksi. Ja jos ei muuten niin vaikka ihan piruuttani pitää lakata jostain.

Se mihin tulen perehtymään on moottori. Minulla ei ole ollut ennen Perkins moottoria joten katsotaan kuinka se eroaa Yanmar moottorista. Perkinshän on vanha kunnon työkoneen moottori. Sellainen jonka osaa jokainen huoltaa, ehkä. No ainakin siitä pitää ottaa selvää jos joskus jotain tarvitsee reissulla huoltaa. Olisi noloa jäädä Meripelastuksen hinattavaksi kun pärjäisi pelkillä suodattimien vaihdolla ja moottorin ilmauksella. Ja potkuri pitää laittaa kiiltämään keväällä samalla kun tulee tarkistettua vene altapäin. Onneksi vene pitää runkokatsastaa seuraan tullessa. Tulee käytyä katsastusmiehen kanssa läpi runko ja läpiviennit. Taaskin sellainen asia joka opettaa jotain uudesta veneestä. Meidän vene ei tule kesällä olemaan satamassa turvassa vaan siellä minne se on suunniteltu, merellä.  On tämä kevät hienoa aikaa. Vielä ensi viikko tiukasti talvilomalla ja toivottavasti saisi nauttia hetken talvisista urheilulajeista. Mutta taitaa se hiihto jäädä väliin kun ei lunta juuri ole.