Kylmän keskelle lämpöä...

"Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää. — Eskimoruno"

 

Vihdoinkin ulkona on oikeat talvilämpötilat. Vietimme lomaa Kuusamossa ja siellä oli jopa lämpimämpää kuin palattuamme kotiin. Juuri ennen lomaamme oli posti tuonut Teplostarilta Planar lämmittimen. Nyt ei tulevana kesänä tarvitse palella FamilyCruiserissamme. Kesä 2017 olikin tarpeeksi viileä kesä meille. Webastomme hajosi juuri kesälomamme alusta ja toimi vain silloin tällöin lomamme aikana. Siitä sitten heräsikin ajatus päivittää 1980-luvun lämmittimemme hiukan tuoreempaan. Ja laituriparlamenteissa tätä kehuivat kovasti järkeväksi valinnaksi. Planarin mukana tulivat kunnolliset ohjeet asennusta varten joten toivon saavani itse asennettua tämän laitteen. Saa nähdä miten minun käy.... Olen kyllä varautunut olemaan yhteydessä korjaajaan kun epäonnistun tässä.

Talven kohokohta on meidän taloudessa VeneBåt messut. Itselläni alkaa tällöin kevät vaikka talven parhaimmat pakkaset paukkuvat ulkona. Lapset vaativat pääsyä messuille mukaan ja mielelläänhän heidän ja Kipparinnan kanssa käymmekin täällä. Joka vuosi on hiukan erilaisia tarpeita messuille. Tänä vuonna olimme vain katselemassa veneitä ja varusteita. Itseäni kiinnostaa aina kaunis lakattu veneen pinta. Jaksan aina arvostaa sitä miten ihmiset jaksavat huolehtia veneistään vuodesta toiseen. Varsinkin vanhat puuveneet lämmittävät mieltäni. Monesti nämä vanhat veneet ovat lähes taideteoksia.  

 

Yksi tärkeä kohde messuille on viranomaisten piste. Painelimme tänne koko porukalla: Minä, Kipparinna, kaksi neitiämme sekä poikamme sekä kummipoikamme. Eli kolme aikuista ja kolme lasta, siis varsinainen lauma.

Aina vuosi vuodelta käymme täällä katsomassa rastit läpi. Tänä vuonna paikalla oli myös koira jota minä ja Kipparinna haastattelimme. Ennen keräsimme täältä kaikki eläinkortit matkaan mutta niiden keräily on vähentynyt lasten kasvaessa. Nyt Poliisien uusi vene herätti mielenkiintoamme enemmän kuin keräilykortit.  Poikamme ja Kummipoikamme tutustuivat tähän uutuuteen suurella mielenkiinnolla. Itse ajattelin tilannetta jossa itse tulisin tutustumaan tähän. Toivottavasti tulevana kesänä tekisivät valvontaa merillä missä itsekin pääsisin pysäytettäväksi. Kaikki viranomaiset tekevät tärkeätä työtä myöskin vesillä.

 Lopulta pääsimme katselemaan lasten mieleisiä veneitä. Poika ja kummipoika valitsivat mieluisimmat veneet itselleen. Valinta kohdistui tänä vuonna kuten usein ennenkin Targaan. Varsinkin tuo Targa 46 vaikutti koko porukan. Itselleni riittäisi toki paljon pienempikin malli.

Monessa veneessä tuli vierailtua ja paljon tuli haaveiltua.  Näillä kaikilla voisi tehdä vaikka kuinka runsaasti erilaisia retkiä. Luonnollisesti isot ja näyttävät veneet kiinnostaa laumaamme. Välillä jopa näen itseni ison luikuva runkoisen veneen ruorissa. Mutta silloinkin veneellä pitäisi olla jotain luonnetta...

 Marinon osastolla oli paljon kauniita veneitä. Siinä olisi koko perheelle oman värinen kesän kulkupeli. Tietäisi aina kuka on tulossa saareen kun veneen väri paljastaisi kulkijan. Itselläni on ensi kosketus Marino Mustangiin 1980-luvun alusta. Äitini kaverin mökillä oli tällainen vene ja matkasimme sillä pitkin Saimaata. Muistan ihailleeni vanhempiani kun he osasivat ajaa näin isoa venettä. Vanhin neitimme otti kuvan tästä veneestä ja Deittivene-mainoksesta poikakaverilleen. Saas nähdä miten poikaystävä innostuu ajatuksesta....

Olemme lähes koko veneily historiamme tukeneet Pidä Saaristo Siistinä toimintaa. Heidän tekemä työ on toivottavasti meille kaikille veneilijöille tärkeää työtä. Tänäkin vuonna kävimme moikkaamassa ständillä Valitettavasti punaiset pipot olivat loppu emmekä saaneet niitä vielä matkaan mukaan.

Mutta pikku hiljaa kylmä väistyy ja tilalle saapuu lämmin kesä. Tästä kesästä tulee pitkä ja lammin, eikö niin....

Loppu kesän aatoksia...

Veneelle on mukava aina poiketa. Tervetulo toivotus kynnyksellä muistuttaa meille tärkeästä luonnosta. Valitettavasti luonto on tänä vuonna haitannut oikein parasta veneily fiilistä. Nytkin pääsimme aloittelemaan loppukesän askareita veneellä tuulisena tiistai aamupäivänä. Satamasta lähteminen ja septille saapuminen olivat helppoja. Toisin kuin poistuminen takaperin sivu vastaiseen tuuleen akselivetoisella veneellämme. Tyhjensimme jo nyt septin sekä muutaman pisaran pilssistä pois. Tänä kesänä emme käyneet kertaakaan Pidä Saaristo Siistinä kelluvilla septeillä vaan aina tyhjensimme vierasvenesatamista löytyneisiin pisteisiin septimme.  Tehdään kyllä vielä uudelleen ennen talvea. Samalla otimme kyydistä pois jo "Iines" kumiveneemme moottoreineen.  Mietimme myöskin jos olisimme tyhjentäneet myös patjatkin pois veneestä mutta, tämä jäi vielä hetkeksi....

 

Pienten askareiden jälkeen lähdimme parisuhde aikaa viettämään Kipparinnan kanssa lähisaareen. Keulamme vei meidät todellakin lähisaareen eli Vasikkasaareen Espoossa. Lounas täysin tuulettomassa satamassa maistui hyvältä. Lämmitin vain ruokaa veneessä ja siirryimme laiturin esimerkillisen hyvään pöytään syömään. On mahtavaa kun kaupungilla on varaa tehdä hienoja laitureita ja ylläpitää näin mahtavaa ulkoilusaarta. Tännehän pääsee myös veneettömätkin saapumaan saaristoveneen kanssa kesäisin. Ja talvella olemme olleet täällä hiihtäen sekä kävellen.

Aterian jälkeen lähdimme kävelemään kohti lintutornia. Matkalla näimme mitä kaikkea tuhoa voimakkaat tuulet on tehnyt täälläkin. Oli useampia puita mennyt kumoon joko aivan juuresta taikka keskeltä.

 

 Saarella kulkiessa huomasimme mustikoiden olevan vielä täältä keräämättä ja pistelimme tuota Super foodia sitten jälkiruoaksi ruoaksi. Ja kyllähän ne maistuivatkin hyvältä.

Saarella on paljon erilaisia aktiviteetteja, useampia grillauspaikkoja, leikkipaikka, frisbee golf rata, näköalatorni, uimarantaa, laitureita, kahvila jne... Toisin sanoen jokaiselle jotain.


Päästyämme näköalatorniin ihailimme maisemia Miessaaren selällä. Vaahtopäät velloivat valtoimenaan pitkin pientä merenselkää ja totesimme olevamme onnekkaita tästä tuulensuunnasta.  Kotirantaan saapuminen oli hiukan haasteellista kun tuuli yritti painaa meitä vinoon. Onneksi aisapaikka on sopivan kokoinen ja saimme veneemme turvallisesti laituriin.

Loppuviikkolla emme päässeet veneilemään vaan oli tyytyminen kävelyretkeen koti alueella. Usein askeleeni kulkee johonkin alueemme venesatamista. Tai vähintään ulkoilutan koiria rantaraitilla jotta voin tuijotella merelle ja haaveilla....

Päätin ulkoiluttaa dronea hiukan jotta saisin edes jotain uutta koiralenkille. Tätä dronella kuvaamista oli tarkoitus tehdä kesällä runsaamminkin mutta, monesti tuulen voimakkuus esti parhaissa paikoissa lennättämisen. Mutta onneksi tuosta uudesta lelusta voi nauttia monta vuotta vielä. Kuten kuvista näkyy on meri lähellä ja läsnä asuinpaikassamme. Maan tasolta tätä ei aina ihan huomaakaan.

Kävelyretken jälkeen olikin aika saada sunnuntain gurmet ateria. Tällä kertaa valmistin Poroa kasvisten kanssa. Poika kävi keräämässä parvekkeelta satoa ja toi lisukkeeksi tuoreita tomaatteja sekä persiljaa. Tuo persilja oli meillä mukana myös venereissullamme. Ja edelleen satoa riittää. Hyvä ruoka parempi mieli, tämä maittoi meille kaikille hyvin. Ehkä meille aikuisille olisi maistunut vielä lasillinen viiniäkin mutta illan työt esti sellaisen huvin. Usein katsomme viini vihjeitä netistä. Kyllä meillä on oikeasti Suomessa kohtuullisen hyvät valikoimat tuotteita saatavilla.

Suuri meriretki vol 5, vuosi 2017 osa 7 Bodö - Kasnäs -Hanko

Björköstä lähdimme pienessä tihkusateessa kohti Bodötä.  Vaikka lähdimme ennen puolta päivää matkaan oli satamassa saapuessamme jo melkoisen täyttä. Liekö sade ja tuuli aiheuttanut meissä veneilijöissä halun olla suojaisassa paikassa yötä. Onneksi saimme paikat kavereiden kanssa laiturilta. Istuimme päivää veneissä odotellen sateen taukoamista. Korttipelit ja kirjat kuuluvat kyllä meillä veneilyyn. Välillä piti kuivata takakajuutan hyllyjä kun vesi pyrki sisälle. Onneksi sade taukosi iltapäivällä ja lapset pääsivät pihalle. Valitettavan kurainen ja hiekkainen oli satama tällaisena märkänä heinäkuun päivänä. Veneen kannet tulivat melkoisen likaisiksi. Ihailimme taas uuden Pidä Saaristo Siistinä Roope-aluksen toimintaa kun kävivät noutamassa roskia satamasta. Roope on melkoisen hiljainen ja toiminta näytti todella tehokkaalta. Hienoa toimintaa jota kannattaa tukea.... No illalla saunoimme ja samaan aikaan aloimme paistamaan lettuja. Pikku Kipparinna teki taikinan ja aloitti lettujen paistamisen miesten saunan aikaan ja me pojat paistoimme ne loppuun neitien saunan aikana. Kyllä maistui...

 

Aamulla lähdimme auringossa joskin ei turhan lämpimässä kelissä kohti itää. Olisimme tapaamassa veneemme edelliset omistajat jossain kohtaa Hangon ja Bodön välissä. Ensin startti Nötöä kohti kauppaan. Maistuva tuore leipä tarttui matkaan ja vähän dieseliä tankkiin. Nyt matkasimme auringon paistaessa kohti Kasnäsiä jossa kävisimme kaupassa isommin. Matka sujui hyvin kunnes taivaanranta katosi jonnekin harmaaseen. Teimme uudet suunnitelmat ja valitsimme reitin hiukan sisempää. Onneksi koska Merisumu iski kunnolla päälle. Näkyvyyttä ei ajoittain ollut 100 metriäkään. Pääsimme Tunnhamiin jossa pidimme ruokatauon sumun hälvenemistä odotellessa.

Onneksi se antoi myöden ja sumutorvea silloin tällöin soittaen pääsimme haluamaamme Kasnäsiin. Melkein jäimme jo tähän yöksi mutta kaupan jälkeen jatkoimme kavereita tapaamaan. Sumu oli kadonnut ja aurinko lämmitti meitä mukavasti. Ja nyt tuli vastaan se mitä ei koskaan merellä toivoisi tapahtuvan, moottoririkko. Olimme Hiittisten kohdalla ja melkein näköetäisyydellä luonnonsatamasta jonne olimme menossa. Moottori vain sammui eikä käynnistynyt uudelleen. Meillä oli kuitenkin ilmeisesti jokin korkeampi johdatus mukana. Ei kulunut viittä minuuttiakaan koneen sammumisesta kun viereemme pysähtyi isompi alus joka kysyi kuinka voisi auttaa. Kerroimme tarvitsevamme apua jotta saisimme veneen jonnekin rantaan. Hetken keskusteltuamme pääsimme hinaukseen aina Hankoon saakka. Mahtavaa, Hankohan on iso paikka josta saisimme koneen kanssa apua.  Koiramme piti tästä hiljaisesta etenemisestä ja nautti matkasta. Itse tuskailin erilaisia vaihtoehtoja moottorin toimimattomuudesta.

Hangon läntisellä selällä keinutti siinä loppupuolella ja mietimme minne meidät hinataan. Kävi ilmi että saisimme yöpyä konerikon kanssa Kalasatamassa jonne oli jo ilmoitettu meidän ongelmasta. Erittäin mahtavaa palvelua kanssa veneilijöiltä. Toivottavasti tulee mahdollisuus itsekin auttaa muita tarvittaessa. Joskus jo kauan sitten hinasimme kyllä potkuririkon saaneen veneen kotisatamaansa. Tällöin ajattelin että hyvät teot palkitaan kyllä aikanaan...
 

Seuraava aamu valkeni ja koiraa ulkoiluttaessa soittelin paikallisille veneen korjaajille. Valitettavasti osa oli reissussa ja osalla oli liikaa töitä. Ei auttanut kuin soittaa paikallisille vierasvenesatamille ja kysellä löytyisikö heidän kauttaan ketään joka osaisi hoitaa koneemme kuntoon. Ei löytynyt ei... Soitin sitten Tourimarineen Espooseen. Kerroin tilanteemme ja pyysin apua. Vastaus yllätti oikein itsenikin. Sain erittäin täydellisen ohjeistuksen koneen mahdolliseen ongelmaan. Lopuksi rtein kaiken heidän ohjeiden mukaan ja kone käynnistyi. Täytyy sanoa että oli mahtavaa asiakaspalvelua. Minulle kerrottiin jopa työkalujen koot joilla saan moottorin ilmattua.   

Tämän jälkeen matkasimme Hangon Itamerenporttiin joka oli lastemme toive koko loman ajan. Heillä oli kyllä mielessä Hangon ravintola elämä. No mehän olimme koko reissun sanoneet ettemme mene Hankoon ja jos menemme niin emme mene ravintolaan. Kuinkas kävikään pienen siistiytymisen jälkeen. Löysimme itsemme Classic pizzasta herkuttelemasta. Tämän jälkeen olikin mukava mennä saunan lämpöön nauttimaan. Vatsa täynnä ja kunnon löylyissä olemisen jälkeen illalla ei tarvinnut houkutella unia. Aamulla olisi taas lähtö eteenpäin nyt ajattelimme mennä Hangosta Espooseen mitä emme olleet tehneet vielä koskaan ennen. 

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista....

Kuva: Messukeskus

 " Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista,.... "

Kuva: Messukeskus

Totta, pikkaisen jäi harmittamaan kun ei tullut osteltua uusia veneitä tahi tavaroita Vene Båt 2016 messuilta.  Minä ja vaimo olemme molemmat vanhoja melojia. joka kerta messuilla käydessä käymme katsomassa mitäs kivaa ovat melontaliikkeet tällä kertaa tuoneet esille. Itseäni kiinnostaisi hankkia kevyehkö Wenonah kanootti. Mutta sen kanssa pitäisi saada myös aikaa nauttia rauhallisesta ja hiljaisesta etenemisestä vesistöillä. Toki kyllä myös jokin kuntokajakkikin olisi paikallaan. Happamia....

Poikaamme kiinnostaa aina kalojen narraaminen. Meillä on minun ja isäni peruja melkoinen määrä käyttämättömiä uistimia, mutta pitäähän pojan saada myös omia uistimia ( käyttöön ). Olen minäkin uittanut paljon omia mutta niitä riittää vaikka pohjaan jätettäväksikin. Jotenkin tuntuu että viime kesänä uistellessa kalat pitivät meitä pilkkanaan, onneksi ongella ja pilkillä saimme kaloja tarpeeksi. 
Happamia....

Kuva: Messukeskus

Ja yksi tosi mielenkiintoinen juttu oli nämä veden päällä leijuvat jutut. Seisoimme siinä katselemassa lauantaina näytöstä ihan silmät ymmyrkäisinä. Näyttää kyllä niin helpolta mutta, todellisuus on kaikkea muuta kuin helppo. Ehkä joskus pääsemme tätäkin kokeilemaan. Aloitan ainakin voltilla takaperin.. Ja suoraan ensiapuklinikalle.
Happamia....




Meitä lähellä on tämä Pidä Saaristo Siistinä toiminta. Valitettavasti meidän perheen virta ei riittänyt pysähtyä tänne. Nyt on kuitenkin tilattava muutama Roope-tuote. Roope-matkamuki ainakin tulee meidän Family Cruiseriin .

Kuva: Messukeskus

 Olen myös kiinnostunut näistä pienistä purjeveneistä taikka jollista joilla voisi yksinkin mennä, ääneti meren yli. Ja vanhin neiti haluaisi tuollaisen SUP-laudan. Puolestani voisi ostaakin sellaisen niin minäkin pääsisin SUPpailemaan. Viimeeksi tehnyt niin 80-luvun lopussa surffilaudallamme.
Happamia....

2015 Suuri Meriretki osa7, loppua kohden

Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä vaarallisempi taistelu sitä loistavampi voitto.
- Z. Topelius

On taas kulut aikaa siitä kun viimeksi tein kirjallisia harjoituksia. Jotenkin tuntuu ettei kaikkeen aina ole aikaa. Mitä pidemmälle reissumme eteni niin sitä enemmän tuntui aika karkaavan käsistä. 

Vietimme pari yötä Helsingholmissa. Ilma oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja kalat uiskentelivat. Lapsemme pääsivät ratsastamaan ja kaverimme ratsastivat myöskin. Varsinaninen idylli on koko paikka. Olimme saaneet saunan vasta seuraavalle päivälle. Varatessamme olimme kuitenkin tehneet virheen ja varanneet meille ja kaverillemme peräkkäiset vuorot. Varatessa kaverimme oli käyttänyt omaa nimeään kun myöskin maksoi vuorot. Saimme siitä nuhteet saunasta tullessamme, ehkä aiheelliset tai sitten ei. Myöskin saunasta pitää muistaa seuraavaksi. Paljon Euron kolokoita mukaan, koska kaikki vesi maksaa. Tosin sitä tulee kahdesta suihkusta yhtäaikaa.  Mennessämme omalle saunavuorolle näimme kuinka saariston jätehuolto toimii parhaimmillaan. Helsingholmenissa on Pidä saaristo siistinä järjestämä jätehuolto. Vanha Roope alus saapui tyhjentämään isoja jätesäiliöitä. Kyllähän se sujui todella hienosti. Mielellään on mukana tukemassa moista toimintaa. 

Kuva: Mari Harju

Kuva: Mari Harju

Helsingholmenista lähtiessä oli taas "yllättäen" tuulinen päivä. Saimme varsin kunnollisia aaltoja perän puolelta osaksemme matkalla Kasnäsiin. Kasnäsissä oli vain lyhyt pysähdys jonka aikana kaverimme vene säi täydennystä lohivarastoonsa. Täältä suunnistimme Rosala TB Marinin laituriin. Laiturissa oli hyvin tilaa ja kaupassa myytiin todella herkullisia munkkeja. Lounaan jälkeen lähdimme kävelylle katselemaan hiidenkirnuja sekä sieltä viikinkikylälle jäätelölle. Matkalla naiset keräsivät kanttarellejä mukavan määrän. Sitten iltasella halusimme grillailla kun oli kanaa jääkaapissa. Eli jouduimme ostamaan hiiliä jotta grillaaminen onnistuisi. Mutta kyllä kannatti. Hiilillä grillatessa ruoka saa oman makunsa jonka tunnistaa aina. 

Iltatee ja pasianssipeli

Aamulla lähdimme sitten jo kotia kohti. Eli suunnistimme kohti Hankoa ja Classic pizzaa. Matkailimme omilla reiteillä saarten etelä puolella. Koko matkan tuuli lähes takaa eikä Albatrossimme Vilkas keinunut liikaa. Hangossa sitten halusimme tyhjentää septin ja jouduimmekin jonottamaan vuoroamme. Parhaimmillaan meitä jonotti kolme erilaista Albatrossia. Hangossa herkuttelimme ruoalla sekä saunoimme kunnolla. Kävin myös juna-asemalla hakemassa neitimme matkaan mukaan. Olimme seurailleet sään kehittymistä ja päätimme tehdä sitten seuraavana aamuna pidemmän reissun aina Stora Halsöhön saakka. Laskimme matkaa tulevan noin 50 mailia. Olisi siis aikainen lähteminen. 

Aamulla heräsin jo klo 05 jolloin totesin tuulen nousseen kovaksi. Mutta onneksi tuuli laantui noin 10 m/s länsi tuuleksi. Matka taittui mukavasti ja pidimme ensimmäisen tauon Bärösundissa 4:23 h ja 31,5 mailia. Sitten ruokailu ja matka jatkui kohti määränpäätämme. Stora Halsöhön päästyämme varasimme heti saunaan vuoron. On siis oikeasti mukava sauna, oikein merimaisemilla....Ja sitten tietenkin grillailimme taas polttopuilla siistissä keittokatoksessa.

Täältä sitten lähdimme lauantai aamulla kotia kohti. Tuuli olikin jo tyyntynyt ja pääsimme veneilemään Porkkalanselän vanhassa mainingissa. Porkkalanselän jälkeen suunnistimme taas etelään saarten ja meren rajamaille.  Tarkoituksenamme oli nähdä hylkeitä ja ainoastaan vanhin mukana ollut neitimme näki yhden matkamme aikana. Viimeisen tauon pidimme Rövargrundetissa. Niin melkein jo kotona, jotta ei enään lapset olisi jaksaneet tätä. Koiratkin protestoivat veneeseen palaamista vasten. Mutta onneksi kaikki oli matkallamme mennyt hyvin. Satamaan tullessa myös Meripelastus saapui sinne myöskin. He taluttivat alusta josta oli polttoaine päässyt loppumaan....Kotisatamassamme tyhjensimme venettämme ja huomasimme veneemme nousseen noin 30 cm ylöspäin kun olimme juoneet kaikki limut sekä mehut pois veneestämme. Sekä syöneet varastomme lähes tyhjiksi.Tavaroita kannoimme kotiin vain automme takakontillisen verran. 

Kapteeni töissään, tuleeko ketään takaa....Vaikea nähdä yrttilaatikon yli

Kotona odottikin sitten seuraava projekti. Kun tuota veneen lakkaamista ei ollut keväällä tarpeeksi, ostin purkin lakkaa. Nyt olen lakkaamassa kotimme väliovia jotta ne kestäisivät tulevaisuudessakin. Ja valon määrä lisääntyy samalla kun ovet kiiltävät kunnolla.