Se on siinä...

 Joskus sitä taikuri itsekin yllättyy omista liikkeistään. 

Maaliskuussa kaikki näytti hyvältä ja olimme lähes varaamassa sauna vuoroa joko Lähteelästä tai Elisaaresta. No, kaikkihan tietää miten maaliskuun lämpöiset päivät muuttuivat huhtikuun kylmiin päiviin 

Veneen talvikatos poistettiin hyvissä ajoin ja suunnitteilla oli vaikka mitä. Poikkeuksellisesti aloitimme veneen puhdistamisen sisältä. Nyt onkin sitten jokainen soppi ja kolonen puunattu veneen sisältä. 

Seuraavaksi pesimme kannen ja ylärakenteet. Näiden pesujen jälkeen päätimme hakea hiukan lisää kiiltoa rungon siniseen raitaan. Onneksi on olemassa Mirka. Ohjeen mukaan kun työskentelee saa palkkion siinä samalla. Sininen raita alkoi kiiltämään ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käsitellä koko runko samalla.

On tuolla ulkona kyllä poskettoman kylmä työskennellä. Menneinä vuosina näihin aikoihin on veneen kanssa ahkeroitu siellä talvipeitteen alla ja nyt taivas alla.

Ja tuon kiillotus rupeaman jälkeen ei voi muuta kuin taputtaa itseään selkään. Vene vuodelta 1980 näyttää erittäin hyvältä eikä häpeä yhtään nuorempia.

 Pidän näistä vanhemmista.... veneistä paljon. Ei kyllä uusissakaan ole mitään vikaa. Nämä aikaa nähneet veneet ovat kokeneet yhtä ja toista. Ja heillä on vielä monta hetkeä hauskan pitoa edessä. 

Meillä on tänä keväänä useampi meille aivan uusi juttu. Onneksi saimme katsottua näitä touhuja viime vuonna. Maston valmiiksi laittamisen kanssa lähes pelkäsin. Moni on peloitellut ja sanonut sen olevan lähes ylipääsemätön paikka. Veneen vanha omistaja tulikin onnekseni seuraksi kun aloin maston kanssa operoimaan. Hän seurasi ja lupasi kommentoida jos teen virheitä. Rauhassa tehden sain kaikki oikeille paikoille. Köysi köydellä, vantti vantilta valmista tuli. Enään olisi jännitys jäljellä maston pystytyksen osalta.

Lopulta saapui torstai 28. huhtikuuta. Tulisiko tästä kohtalon päivä? Kelluisiko vene, pysyisikö masto pystyssä ja käynnistyisikö kone.... Ja mikä mahtava fiilis. Kaikki sujui todella mainiosti. En muista koska viimeeksi olemme saaneet veneen vesille huhtikuun puolella.

Onhan tässä vielä muutama asia ennen kuin kevään ensimmäinen purjehdus alkaa.

Hyvää vappua kaikille.

Kevättä ilmassa.

 Aurinko on vihdoin voittanut pimeyden. Kuntalain ei enään taida liikaa sadella joten on aika kääntää kasvot kohti tulevaa kesää.

Vene on talvehtinut ehjänä ilman mitään suurempaa murhetta. Muutama kerta ollaan käyty tiputtelemassa lumia pois pressun päältä. Ja kohta voi tiputtaa pressu pois veneen päältä.

Käytiin tarkistamassa myös maston kunto. Kaikki tuntui olevan hyvin. Kohta sitten taas tuo pitkä putken kappale koristaa venettä ja siinä on kauniit valkoiset purjeet esillä. Vähänkö jännittää tuo ensimmäinen maston itsekseen pystyttäminen. 

Se miksi nyt kävimme veneellä oli kevät töiden aloittaminen. Otimme sprayhoodin pois ja viemme sen pesuun sekä saumojen ompeluun. Saumat ovat aikaa myöden saaneet aurinkoa ja vettä joten niiden päivittäminen on syytä tehdä.  Samalla nappasimme oven mukaan jotta saamme sen uuteen hyvään lakkaan. Vene on todella hyvin päivitetty mutta onhan siellä muutama asia jäänyt minulle. Kuten tämä oven uudestaan lakkaaminen. Epifanes on tuttu tuote joten ei auta muu kuin mennä kauppaan hakemaan purkillinen lakkaa. 

Oikein sormet alkaa kutisemaan veneen silittelylle. Taidan lainata kaverilta höyrypesimen ja laitan Webaston pöhisemaan lämpöä meille veneeseen. 

Hyvä tästä kaudesta on tulossa. Suuret odotukset käsillä ja jopa perheen pienet ( teinit ) kipparin alut ovat suunnitelleet tulevaa kautta. Kausi haaveissa aloittaa pääsiäisestä. Mites teillä muilla?

Olohuoneen uusi koriste

"Suurten" meriretkiemme 10. juhlavuosi alkaa

Vuosi 2013 oli ensimmäinen kesä, kun teimme veneellämme "Suuren meriretken". Veneemme oli silloin "Kati" Nordic 81. Matkaan lähdimme kaveriperheemme kanssa, hekin omalla veneellään. Meitä kaikkia jännitti kovasti, koska kyseessä oli molemmille perheille ensimmäinen pitkä retki ja lapset olivat vielä ihan natiaisia.

 

Kaveriperheen vaimo on järjestelmällinen ja teki meille ruokalistan retkeä varten. Tämä osittain sen takia, ettei lapsille tule annoskateutta ja osittain kaupassa käynnin avuksi. 

Reissumme kestoksi olimme suunnitelleet yhdeksää päivää ja tavoiteena selvitä Espoosta Hankoon ja takaisin. Ensimmäinen Porkkalanselän ylitys oli jo liian pelottava kokemus. Tuulta oli 13 m/s luoteesta ja siihen vielä lisäksi tuulen puuskat. Tuota ei ollut luvattu, mutta emme uskaltaneet selällä enää kääntyä takaisin. Tämän jälkeen on perheessä ollut sanonta, että voidaanko mennä välillä jotain muuta kautta kuin Porkkalanselän yli.

Meitä  "ahtautui " pieneen Nordic veneeseemme aikuisten lisäksi neljä lasta. Yksi hienoimmista paikoista tällä reissulla oli Modermagan. Meitä auttoivat perille pääsyssä kalliohin maalatut nuolen kärjet sekä poukamassa ystävällinen paikan näyttäjä, emmekä karahtaneet lahden suulla kivikkoon. 

Suuri meriretki osa 2 ,vei meidät mm. Tammisaareen , Jussaröön, Modermaganiin, Helsingholmeniin. Silloin veneilimme myös Katilla. Tällä kerralla tosiaan uskallauiduimme jo paljon kauemmaksi kuin ensimmäisellä kerralla. Kesä oli kaunis, ainakin osan aikaa...

Suuri meriretki osa 3

Vuonna 2015 veneeksemme vaihtui Albatross 870. Nyt matkaseuraksemme löytyikin sitten pari muuta keveriperhettä. Vene oli mahtava ja kuvittelimme veneilevämme sillä lopun elämäämme. Mutta Rosala TB laiturissa Kiparinna kysäisi ennen kauneus uniaan että " paljonko se Family Cruiser olikaan pidempi kuin tämä?" Monta kivaa paikkaa löysimme tänäkin vuonna: Örö, Taalintehdas, Högsåra, luonnonrantoja ym. Tämä Albatross vene meille oli ollut monien vuosien haave ja lähes kateellisena olimme katselleet kun kaverimme sillä veneilivät. päädyimme ostamaan tämän veneen heiltä ja nautimme kaikesta sen kanssa tehdyistä asioista. Valitettavasti tähän yksilöön oli meillä vahva tunneside ja käytön yhteydessä huomasimme sen. Kaverimme oli aikaisemmin menehtynyt ja ikävä oli suuri häntä kohtaan. 

Suuri meriretki  osa 4

Seuraavana vuonna ( 2016 ) veneemme olikin jo vaihtunut Family Cruiseriin. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli seuramme kevät retkellä Lähteelään. Saimme laiturista mielestämme hienon paikan mutta, pois lähtiessä huomasimme tuulen vaikutuksen olevan sellainen ettei suunnitellusti voinut lähteä rannasta. Onneksi edellinen omistaja oli sanonut Family Cruiserin tulevan pois mistä tahansa takaperin. Ja nyt pääsin näyttämään kykyni. Pelko hiipi selkärankaa pitkin mutta kuin ihmeen kauppalla selvisimme näytösluenteisesti tästä. Tämän vuoden reissusta jäi mieleen useampi uusi kohde ja luonnon satama. 

Paljon kauniita paikkoja jotka elävät edelleen muistissa. Nautimme usein veneessä olevan lankongin tuomasta ylellisyydestä. Keula rantaakohden, perä ankkurissa ja lankonki rantaan. Helpotti kummasti koirien kanssa liikkumista. Toki olihan siitä omat harminsa. Välillä lankonki piti ikävää ääntä liikkuessaan rantakalliota ylös ja alas. 

Suuri meriretki 5

Tällä kertaa ehdimme syystä tai toisesta siivoamaan venettä kerrankin kunnolla ennen reissua. Tälle vuodelle saimme uudet patjat veneeseen jotka kyllä olivat melkoisen mukavat.

Tästä olikin helppo jatkaa myöhemmin kesällä ensimmäiselle vain oman perheen kanssa tehtävälle reissulle joka suuntautuisi pitkälle jopa Ahvenenmaalle. Juhannuksena Elisaaressa Webasto vielä toimi moitteetta mutta, tämän jälkeen alkoi viileät päivät ja Webastossa ei ollut enään ketään kotona. Englingenissä kesä-/heinäkuun vaihteessa yöllä oli ale 5 astetta lämmintä. Satama parlamentit satamien saunoissa epäilivät lämmittimen kyllä toimivan mutta uskoivat minun kaipaavan vain Kipparinnan kanssa saman peiton alle. Kipparinna teki selväksi ettei uusia venematkoja seuraavina vuosina tulisi ilman toivivaa lämmitystä. 

S

Päällimmäisenä Ahvenenmaan reissun satamista on jäänyt mieleen Bomarsundin satama joka oli lähes entinen. Paikka olisi voinut olla oikeasti hyvä mutta ainakin tuolloin palvelut eivät vastanneet ollenkaan nykypäivää. Kastelholma olikin jo aivan erilainen kokemus Bomarsundin jälkeen. Laituri oli hyvä, sähköä sai keulan edestä ja vessat toimivat. Sauna helli mieltä ja maisemat täälläkin olivat hyvät 

Maarianhaminan Itäsatama oli meidän mieleen ja pidime siellä monta myrskyisää päivää ja yöta venettämme. Maarianhaminaan tullessa saimme todellisen helteen niskaan joka purkautui ukkosmyrskynä. Tämä myrsky jatkuikin sitten voimakkailla tuulilla useamman päivän ajan. Mielessä tältä reissulta on myös meille ensimmäiset pitkät päivämatkat.

Seuraavana vuonna kesä alkoi tavalliseen tapaan kaaoksella. Olen ollut keväisin pääsääntöisesti melkoisen työllistetty töiden vuoksi. Tälläkin kerralla vene oli laittamatta juhannuksena matka kuntoon ja lähes kaadettiin tavarat veneeseen kun lähdimme. Veneemme oli päässyt kauden luksi uuteen satamaan kotimme viereen.

Meriretkemme alkavat usein logistisesti Lähteelästä tai Elisaaresta kuten tämäkin ( Suuri meriretki osa 6 ). Tällä reissulla pysähdyimme vielä Lähteelän jälkeen Porkkalan ulkoilualueen vieressä. Elisaaressa nautimme myös paikan upeasta luontopolusta. Toki lapset protestoivat ainakin muodon vuoksi tätä pakollista kävelyä. 

Tänä vuonna meillä oli poikkeuksellisesti ennakkoon varattu paikka loman puolen välin hujakoilla. Kipparinann  piti päästä kanoottipoolon SM-kisoihin Vantaalle joten olimme varanneet paikan Turusta. Alku loma oli tuulinen ja viileä. Lämmitintä tarvittiin päivittäin  ja veneen sateen pitävyys tuli todettua. 

Kipparinnan nimipäivä herkut

Toki aurinkoa ja mukavaakin mahtui tälle lomalle. Turussa ollessamme laittoivat kaverimme viestiä että tulevat veneellemme kyläilemään. Missä olisimme seuraavana päivänä? Poikkesimme Paraisille jonne he saapuivat autollansa. Kävimme katsomassa maisemia, uimme, saunoimme ja seurustelimme. Samalla tuli testattua Family Cruiserin majoitus kyky. Neljä aikuista, neljä teiniä ja kolme koiraa mahtuivat nukkumaan sopuisasti veneessä. 

Tämän tapaamisen jälkeen suuntasimme hiukan rauhallisempiin paikkoihin. Birsskär, Jungfruskär, Kökar mm. Onneksi lämpimiäkin päiviä matkalle osui ja saimme nautia matkasta milloin mitenkin. Kipparinna ja lapset ovat pitäneet kautta vuosien riippukeinussa matkustamisesta. Itse pidän ajamisesta seisten ylävartalo ulkona luukusta. Usein Kipparinna tulee seuraksi katolle istumaan ja juttelemaan.

Tällä reissulla toteutimme pitkäaikaisen haaveemme. Päädyimme paluumatkalla Utön kauniiseen satamaan. Veneen saimme aivan rannan tuntumaan. Keula lähes pohjassa. Täältä peruutimme tämän akselivetoisen veneen lopulta pois läpi täyden sataman. Mutta on tämäkin saari todella käymisen arvoinen. Tästä on tullutkin meidän yhdeksi lempi paikoista näillä retkillämme. Kuten myös Björkö järvineen. 

Suuri meriretki osa 7

Lähes suoraan vesillelaskemisen jälkeen alkoikin meidä seuraava retki. Toki vene oli ollut jo vesille hetken aikaa mutta käyttö vähän niin ja näin. Kyljet saimme kuitenkin kiiltäviksi ennen reissua Mirkalla. Tälle matkalle saimme seuraksemme kummipoikani perheen joilla vene oli ensimmäistä vuotta käytössä. Me olimme heidän apuna jotta matka onnistuisi heilläkin hyvin. Elisaari ja Gölisnäs oli meillä yhteisiä paikkoja. Täältä lähdimme omille teillemme. Rosalan kautta Öröön josta olemme pitäneet runsaasti. Välillä Jurmo jonka karuus on lumoavan kaunista näin sateellakin. Jokaisena kesänä olemme olleet jossain meille entuudestaan tuntemattomassa paikassa. 

Suuri meriretki osa 8

Tämän vuoden 2020 reissun aloitus oli kyllä uskomaton. Ennen kuin olimme kunnolla päässeet matkaan tuli meripelastuksen alus vastaan hinaten alusta perässään. Ei mennyt hetkeä kauempaa kun samainen alus ampaisi ohitsemme ilman hinattavaa venettä. Ja kohta poliisi vene. Tuulessa oli jokin vene erehtynyt reitistä ja löytänyt kiven alleensa. Ilman suuria vahinkoja olivat selvinneet eikä meidän apua enään kaivattu. Päädyimme pitelemään tuulia Lähteelään ja meinasi harmittaa kun matka alkoi näin. 

Onneksi muutaman päivän päästä tuuli oli laantunut ja kävimme Inkoossa tankkaamassa ennen Elisaarta. Täältä lähdimmekin sitten Kipparinna siskon perhettä vastaan kun olivat palaamassa venelomaltaan.  Rödjanilla nähtiin ja vietettiin sateinen yö ja kaunis aamu. Onneksi olin seurannut sääennusteita ja tiesin haluavani laiturin tuleviksi päiviksi keulan suojaksi. Prediumille saavuttuamme oli pieni tuulenvire mutta jo kun olimme maksaneet paikan olikin tuuli noussut jo melkoiseksi. Välillä tuulta ja vettä riitti aivan liikaa, onneksi sade ei päässyt veneen sisään.  Kaverimme saapuivat tännekin ja kävimme katselemassa paikallisia nähtävyyksiä. Hauskaa oli sateesta huolimatta. 

Meillä noita kavereita taitaa olla melkoisesti. Prediumin jälkeen tapasimmekin toiset kaverit Tammisaaresta josta painelimme muutaman stopin kautta Utöseen jossa tapaisimme Family Cruiserin meille myyneen perheen. Okei, onhan meillä ollut purjevenekuumetta todella monta vuotta mutta nyt se oli päässyt pahaksi. Kipparinna lähtikin naapuriveneen matkaan aamulla ja minä menin lasten kanssa Kökariin jonne tuo vene tulisi..... Tällä reissulla kävimme myös Karlbyssä sekä Källskärillä. Uusia paikkoja meille samoin kun pieni saari ennen Björkötä.  Tämä Björkö käynti osoittautui kohtalookkaaksi. Tällöin rantautuessa totesin viereisen purjeveneen olevan kaunis ja meille oikean kokoinen. Kipparinnakin katsoi tuota sillä silmällä ja totesi siinä olevan pinna ohjauksen. Haave olisi kuitenkin ruori. Illan ja päivän aikana juttu sitetn kävi tämän veneen omistajien kanssa ja totesin tietäväni ensimmäisen omistajan. Maailma on siis niin pieni. Nykyinen omistaja oli meille tuttu ja syksyllä kyselinkin häneltä paljon apuja veneen valintaan liittyen. Neuvoa ja apuja löytyikin paljon. Kotimatka menee aina nopeammin kuin menomatka. Yleinsä on kotimatka toteutettu nykyisin ns " yhden pysähdyksen " taktiikalla.

Kesä 2021 ja meriretki osa 9

Olimme edenneet venekaupoissa jo pitkälle. Oman veneen myynti vain oli kesken. Alukeväällä kysyntää oli mutta ennen lomaa kysyntä lopahti. Yllätys oli suuri kun kesken lomamme alkoi puhelin alkoi soida. ostajia tuntui olevan. Ja lopulta löytyi se oikea mukava perhe uudeksi omistajaksi.

Ehdimme kuitenkin veneilemään vielä kesän 2021 lomareissun Family Cruiserilla. Käytiin Örössä, Björkössä jne. Kesän ehkä yksi pisimmistä pätkistä oli Björköstä Nötön kaupan kautta Kökar/Karlbyn satamaan. Kökarissa oli tämän kesän parhaat ravintola ruoat. Eräs mieleenpainuvimmista jutuista oli kun kaverimme saapuivat laivalla Maarianhaminaan. 

Täältä matkamme jatkui heidän kanssaan veneellämme Kastelholmaan. Sattui sitten varmaan kesän kuumin ajanjakso tähän. Merivesi oli enemmän kuin 25 astetta ja ilma ties mitä.... Oli todella mahtavaa olla heidän kanssaan linnalla päivällä ja veneellä sitten istua iltaa. Toki uiminen kuului asiaan ihmisillä että koirilla. Kotimatkamme alkoi sitten tästä kun palautimme kaverit takaisin aikanaan Maarianhaminaan. .Paluumatkan aikana saimme myös kesän ainoat tuulet. Josta johtuen kävimme jopa Nauvon vierasvenesatamassa. Hieno paikka...Paluumatkalla löysimme vielä minia mahtavia paikkoja jossa elämä tuntui hyvältä. Jopa leikittelimme ajatuksella siirtää vene Taalintehtaalle jolloin olisimme heti veneelle saapuessamme hienon saariston laidalla.  Taalintehtaalla olimme sattumoisin Kipparinna nimipäivinä ja vastakkaisen laiturin veneet kunnioittivatkin nimillään Kipparinnaa

Lopulta kotona tyhjensimme veneen lopulta ihan tyhjäksi ja muutaman esittelyn jälkeen luovutimme veneemme lähes kyynelsilmin uusille omistajille.

Lopulta koitti hetki jolloin pääsimme purjehtimaan omalla veneellä. Kävin kavereiden kanssa hakemassa veneen Taalintehtaalta josta purjehdimme sen yhden pysähdyksen taktiikalla Espooseen. Tuulta oli vähintäänkin riittävästi ja yöllä jopa ukkonen käväisi satamamme kohdalla. Porkkalan selällä aallokko oli sellainen ettei moottoriveneellä olisi halunnut lähteä sinne mutta, purjeveneellä osaavien kavereiden kanssa ei pelottanut yhtään.  

Voi sitä ilon ja hymyn päivää kun olimme purjeveneellä. Samaan aikaan pelottaa niin maan perusteellisesti sekä hymyilyttää niin että posket ihan kipeytyivät hymystä. Loppu veneilykausi sitten sujuikin tutustumisen merkeissä. Painelimme vaihtelevilla kokoonpanoilla edestakaisin lähivesiä. Tuuli sitten enemmän tai vähemmän. Välillä puuskia ja sadetta. Uskomme jossain vaiheessa pääsevämme ihan päteviksi purjeveneilijöiksi. En edes uskalla ajatella kauanko menee aikaa siihen jolloin voisin tituleerata meitä purjehtijoiksi. Sydämmeltämme olemme veneilijöitä jotka myös matkailevat veneellä. Emme ole veneretkeilijöitä vaan kyllä ne kriteerit taitaa mennä jo matkailemiseen. 

Kokko meidän perheemme odottaa kovasti tulevaa veneilykautta 2022 joka on meidän 10. Suuri meriretki kautemme. Kipparinna alku julisti kuitenkin hiukan ennen Turun julistamaa "joulurauhaa" oman "venerauhan". Tämän rauhan aikana emme saaneet keskustella tulevista kohteista tai veneeseen tehtävistä hankinnoista. Tätäkin olen joutunut kirjoittamaan salassa häneltä.  Tämä venerauha on kuitenkin ollut hyväksi. Youtubeen on tullut muutamia uusia veneilyvideoita lisää ja saan viettää niiden äärellä monia hetkiä. Vielä on hakusessa youtube kanavia joita seurata. Mielellään katsoisimme kotimaisia kanavia joissa on joko purjehdusta taikka saaristoa.  Onko teillä ehdottaa kanavia joita seurata?

Alla kuvia reissuiltamme ilman mitään suurempaa järjestystä....

Illan kauneutta

Purjeveneessäkin voi loikoilla

Ihana teekauppa

Luonnon satamassa

Tiukat keskustelut miehistöllä istumapaikoista

Välillä tavaraa riittää kennellekin

Uimassa väylän vierellä, vene vain pysäytetty

Matkalla voi tehdä sitä mitä haluaa

Kipparin alku töissään. Meillä kaikki pärjää veneen kanssa