Myrskyn mylväys....

 

Vihdoinkin koitti se kauan odotettu hetki. Olimme koko talven hehkuttaneet purjehdusta Tallinnaan helatorstaina. Pitkään seurasimme sää ennusteita lähes jokaisesta tunnetusta lähteestä ja suunnittelimme Nyt oli sen aika ja tuulet kiusasivat sitten torstaina. Voihan "Myrskyn Mylväys" oli päällimmäisenä mielessä. Päätimme yhdessä miehistön kanssa reittisuunnitelman muutoksesta. Esin menisimme Lähteelään saunomaan puulämmitteiseen saunaan. Torstain purjehdus keli oli meille tosi hyvä. Saimme sopivan reipasta tuulta ja veneemme lähes kiisi tuulen lailla aalloilla. Pientä kisailua oli havaittavissa. Jäimme tietenkin toiseksi koska "vihulainen" oli selkeästi meitä isompi vene ja heidän miehistö oli tehnyt purjehduksia selkeästi useammin kuin me. Perjantaina aloittaisimme meidän venekunnalle suuren matkan Tallinnaan.

Perjantai aamu valkeni ja pääsimme liikkeelle ennen yhdeksää. Päästyämme Rönnskärin ulkopuolelle katsoimme veneliikennettä kiikareilla. Yksi moottorivene lähestyi kovaa vauhtia ja olimme varautuneet väistämään heitä. Ilo oli suuri kun he tekivät omat väistöliikkeensä ajoissa ja suunnistivat takaamme ohitse. Kunnes, he kääntyivät kohti venettämme. Meidän koko miehistö olivat innoissaan tästä viranomaisten vierailusta. Kyselivät kuulumisia ( tarkistivat veneily kuntomme ), minne menossa jne. Tarkistivat onko meillä passit mukana ja lopuksi toivottivat hyvää ja turvallista ylitystä.  Erittäin mukava tapaaminen. Olisi kiva nähdä viranomaisia useammin vesillä. Ei ole poliisikaan ollut liikaa esillä. Toivoisin kyllä näkeväni poliisi veneitä useammin

Purjehdus ilma oli perjantaina todella miellyttävä. Itseäni oli jännittänyt tämä suuri meren ylitys oikein vieraalle maalle. Lopulta eipä siinä mitään ihmeitä ollut. Yhdellä halssilla Naissaaren kohdalle ja sitten tuuli loppui kokonaan. Loppu matka mentiin moottorilla ja ihmeteltiin maisemia. Se viimeineen pätkä tuntui pitkältä. Naissaaren käjestä satamaan on loputon matka, Viimeiset jännityksen paikat olivat siinä kun tajusin meidän menevän sisälle laivojen pariin. Itse halusin soittaa VHF puhelimella mutta vaihtoehtona olisi ollut perinteinen puhelin. Saimme luvan ajaa satama-altaaseen jossa odotimme hetken kääntösillan avautumista.  Meillä oli varattu paikka heti sillan jälkeisessä laiturissa. Hieno paikka ja lyhyt matka SuperAlkoon jossa emme tällä kertaa käyneet.

Perjantaina kävimme kaupungilla syömässä ja kävelemässä. Ihan kuin ulkomailla olisi ollut mutta, niinhän me oltiinkin. Itse satama oli todella viihtyisä ja palvelu oli todella hyvää. Ainoa miinus tuli konttisaunasta jossa ei naisilla ollut omaa saunavuoroa. Tai kylttiä saunan olevan sekasauna. 

Lauantai päivällä lähdimme kohti kotia. Tarkoitus mennä moottorilla alkumatkan ajan ja siitä purjeilla kotiin. Matka alkoikin hiukan vastaisella tuulella mutta purjeet saatiin ylös jolloin meno alkoikin maistumaan. Pienen pieni tuulen vire nousi ja vauhtimme nousi melkoisen mukavaksi. Valitettavasti emme nähneet sukellusveneitä tällä reissulla. Pitää vissiin käydä uudelleen Tallinnassa.

Miten teidän muiden viikonloppu sujui?

Valmistautumista kauteen

 Ilmat alkavat olemaan varsin kesäisiä. Aurinko hellii ja lämpö hoitaa talven jähmettämiä lihaksia. Viikonloppuna otimme vanhempien keskeistä aikaa kaikesta kiireestä ja menimme nauttimaan ilta-auringosta veneen  kannelle. Kesän ensimmäinen viinilasi meri olosuhteissa oman sataman turvassa oli hieno hetki. 

Sprayhood kävi saumojen ompelussa sekä samalla siitä paikattiin yksi "palkeenkieli". Nyt se on taas ryhdikkäästi paikallaan. Todella paljon toi tuulensuojaa taas tuohon istumalaatikkoon. Sekä ulkonäköä joka on mielestäni kaunis.

Teimme myös suuria päätöksiä viikonlopun aikana. Olemme luopumassa lankongista joka on palvellut meitä jo edellisen veneen kanssa. Nyt käyttö on jäänyt vähäisemmäksi ja muuttunut. Eli jos olette vailla tämmöistä elämää helpottavaa laitetta niin olkaa yhteydessä. Koirien kanssa veneilijöiden ehdoton varuste. Tai vaikka lapsiperheiden pelastus luonnon satamissa.... 

Yksi hankkianta mille asetamme suuria toiveita on uusi grilli . Veneessä pitää olla grilli ja päädyimme ostamaan Sunwind Hild-kaasugrilli Avainlipun omaavaasta perheyrityksestä, Oy Esco Ab. Saa nähdä tuleeko käyttöä heti helatorstai viikonloppuna.....

Helatorstai viikonloppu olisi tarkoitus veneillä pelkästään aikuisten kanssa. Ei koiria eikä lapsia mukana. Vain muutamat kaverit tulevat kanssamme vesille. Mahtavuutta.

Hyvää kevättä teille kaikille.

Kausi 2023 alkakoon

Tästä lähtee kausi 2023 oikeasti käyntiin. Pressut pois veneen päältä ja on aloitettava se kauan sitten itselle lupaama putkiremotti. Eli tuumasta toimeen. Kaikki vanhat septiletkut pois. Itselle tosi haastava juttu.... Sen verran tuppaa olemaan hajuherkkä nenä. Onneksi ensimmäinen erä letkuja lähti helposti pois ja veneessä kaikki luukut avoinna. Ei paha. Viimeinen letku aiheutti haastetta. RST säiliö kyseessä ja sieltä alalaidasta on suora letkulähtö säiliön tyhjennykselle. Mietin sitä kuinka tyhjäksi olimmekaan säiliön tyhjentäneet. Kaikki valuisi kuitenkin lattialle. Onneksi sieltä ei tullut aivan kohtuuttomasti tavaraa. Hajua kylläkin. 

Uusi letku ensin siihen tilalle jonka jälkeen sai siivottua kunnolla paikat.  Vanha letku oli laadukasta letkua jonka kyljessä oli vuosiluvut käytölle. Ja pitkäksi oli mennyt jo kolmella vuodella. Sen kyllä nenäkin kertoi. Nyt tilalle laitettiin uutta notkeaa  Sati Marine Butyyli septiletkua. Myös tuon septin huohotus letku on nyt Butyyli letkua. Ah, veneessä ei tuoksu enään veneelle. Kaikki hajut katosivat.

Tämän jälkeen olikin aikaa seuraavana viikonloppuna istua kannella ja miettiä veneen laskemista veteen. Elettiin aikaa ennen vappua. Ajatus saada vene vesille toukokuun alussa. Naapuri kehui laskevansa veneen veteen seuraavana lauantaina. Itse tietenkin päätin heti varata ensimmäisen mahdollisen ajan vesille laskulle. Se aika tulikin melkein liian nopeasti. Keskiviikko illalle viimeinen vene ennen yötä vesille....  Oli sitten pakko ottaa töistä vapaata tiistaille ja pestä sekä vahata vene mastoineen. Sinkki akseliin ja kölin muutaman paikka maalauksenkin ehti tehdä. 

Keskiviikkona en ollut muistanut pyytää ketään avuksi veneen laskuun. Onneksi hyvät ystävät venerannasta auttoivat minua maston kanssa ja veneen viemisessä omaan pilttuuseensa.  Kaikkein suurin kiitos kuuluu kuitenkin Kuljetus Karttunen Oy:lle. He ovat nostaneet ja laskeneet lähes aina meidän ja kavereiden veneet. On hienoa tietää kaiken sujuvan mainiosti kun on ammattilaisten hyvässä hoidessä. 

Nyt vene on vesillä ja kelluu oikeassa lokerossa. Vene on katsastettu ja odottaa kovasti vesille pääsemistä. Tulevalle viikonlopulle on tiedossa ensimmäiset purjehduksen ja kohta pääsemmekin tekemään ensimmäisen retken kaudelle 2023. Joitakin tutustuivat veneeseen tänään. Ruskea kiipesi kannelle ja heti pois. Valkoinen oli valmis lähtemään veneellä uudelle seikkailulle.

Uusi vuosi, uudet kujeet

 Joskus itselläni käy näin kuten tässä on käynyt. On niin paljon kaikkea että on ollut helppo jättää jotain tekemättä. 

Heti kun veneen sai syksyllä pakettiin alkoi kiinnostus lopahtamaan. Ei jaksanut käydä veneellä tai edes suuremmin ajatella sitä rannassa seisovaa omaisuutta. Luulen etten ole yksin tämän asian kanssa. Nyt vihdoin luontoäiti hellii meitä hiukkasen valolla. Tämä valon määrä ja venemessujen lähestyminen taas alkaa kutsumaan rantaan.

Elämässä on tapahtunut kaikkea jännää loppukesän ja vuoden vaihteen aikoihin. Työpaikka muutti uusiin isompiin tiloihin ja tämä oli iso rutistus. Hauskaa, kivaa ja mukavaa. Todellakin mahtava parannus meidän työpaikalle. Suunnittelu ja toteutus oli todellakin mielenkiintoista. Ja kun mootto saatiin ojennukseen vaihtui firman ERP uuteen. Eli paljon uusia asioita joita oppia. Mutta, se mikä on kaikkein isoin asia on kun minua voi kutsua "pappa" arvonimellä. Ensimmäinen lapsen lapsi näki maailman. Tänään vauvaa katsoessa olivat tuoreet vanhemmat laittaneet pienokaiselle päälle purjeveneen kuvia sisältävän bodyn. Aivan mahtavaa papan mielistellä heti.....

Jotain aikaa ollut kuitenkin meille aikuisille ihan keskenään. Olemme kolunneet muutamia Etelä-Suomen ulkoilualueita ympäri. Ensin niitä ulkoilu paikkoja joissa voi tuijotella jäätymättömään mereen. Sitten kävi jo lammetkin jotka olivat jäässä. Yhdistävä tekijä oli kuitenkin nuotiopaikka jossa lämmitellä ja toisinaan paistaa makkarat.  Eli aikaa rauhoittumiselle.

Nyt on YouTube jo joutunut koville. Enemmän ja enemmän erilaisia purjehdus pätkiä sekä Suomesta että maailmalta tulee katsottua. Ja olemme laittaneet jo muutamia paikkoja paperille jossa pitää poiketa kesällä 2023.  Ennen kesää on onneksi vähän tehtävää veneelläkin. Tälle keväälle vaihdamme septic putket, septin huohotus putken ja laitamme siihen väliin aktiivihiili suodattimen.

Ja tässä tämän päivityksen huipentuma. Saan jakaa kaksi fyysistä lippua venemessuille. Eli jaan yhden lipun henkilöä kohden. Liput noudettava Oy Esco Ab myymälästä Espoon Suomenojan myymälästä.

Eli saadaksesi liput on sinun kommentoitava tämän blogin loppuun, mitä sinulla on suunnitelmissa kesän veneilyä silmällä pitäen. Uusittava veneessä tai uusia/ kohteita vesillä ...

Arvonta on päättynyt. Voittajiksi valikoituivat Tumppi sekä Fairlinen Targa 40. Lipun voi noutaa Oy Esco Ab myymälästä tästä hetkestä alkaen. Myymälä avoinna maanantai klo 8-17, tiistai-torstai klo 8-18, perjantai klo 8-17 ja lauantai klo 10-15

Kausi on tältä erää ohitse....

Pitkän veneilemättömän ajan jälkeen on aika sille vääjäämättömälle asialle. Talvi tekee tuloaan ja tunnetusti Suomen oloissa on hankalaa purjehtia pitkin pimeää talvea. Loppu kesä oli meillä turhan veneetöntä aikaa. Perinteisesti asian oli voinut muotoilla lauseeseen " työ haittaa vapaa-aika".  Nyt lokakuun viimeisenä sunnuntaina oli aika ryhdistäytyä ja hoitaa vääjämätön asia pois päiväjärjestyksestä. Supersään mukaan olisi ilman pitänyt olla kaunista mutta toisin oli. Aamulla kotona katseltiin pitkään sään kehittymistä. Ja kun lähdimme satamaan kotoa ei tuullut juurikaan. Toisin oli satamassa. Tuuli noin 10 m/s pohjoisesta ja jouduimme oikein keskittymään laiturista irroittautumisen kanssa. Köysillä pidimme veneen paikalla kun aloimme peruuttamaan pois. Emme edes haaveilleet enään pienestä veneilystä. Olimme onnellisia kun saimme veneen nostopaikalle odottelemaan ylös nousemista. Tässä ei enään tuuli haitannut ja poistimme puomin ja kaikki köydet. Illan hämärässä kävin irrottamassa vielä Webaston tarjoaman lämmön turvin maston johdot. Nyt kaikki olisi valmista aamun sarastuksessa tapahtuvaa nostoa varten.

Maanantaina aamu oli todella kaunis ja kylmä. Yöllä on ollut pakkasta ja laituri sekä veneen kansi olivat jäässä sekä erittäin liukkaita. Kaikki viimeiset askareet piti suorittaa erittäin rauhallisin liikkein. Aamulla ennen Kuljetus Karttunen saapumista olikin aikaa vielä irroittaa vantit ja valmistella nostamista varten köydet valmiiksi. Meillä on Karttunen nostanut ja laskenut meidän veneet aina ja on hienoa kun kaikki toimii aina moitteetta.  Kyllä se kuitenkin aina jännittää katsella kun masto lähtee nousemaan veneen uumenista taikka kun vene keikkuu nosturin varassa korkealla ilmassa. Mutta kyllä se ammattimies hommansa osaa ja mielelläni aina olen maksanut sen mitä on pyydetty.  Ihmettelen jopa miksi ei hinnat ole korkeampia. Kalusto maksaa ja nyt viime vuosina on myös kaluston vaatima polttoaine noussut hinnaltaan korkeaksi. 

Meille on myös itsestään selvyys hoitaa veneen ulkoinen peseminen samalla kun vene nousee ylös merestä.  Vantaan Painepesu on ollut meille helppo ratkaisu. Sekin maksaa aina pikkaisen mutta, on niin vaivatonta. Ja ammattilaisella on ammattilaisen työkalut. Painepesurilla ja ammattilaisen painepesurilla on eroja. Ja miksi omistaisin painepesurin itse ja kiroilisin sen säilyttämisen kanssa. Nyt on veneen pohja sekä kyljet puhtaita. Keväällä taas helpompaa aloittaa veneen laittaminen veneily valmiiksi. 

Suuret kiitokset teille kaikille jotka seuraatte blogia. Nyt taas päivityksiä tulossa lisää useammin. Ja suuret kiitokset teille kaikille jotka muuten olette olleet mukana toiminnassa, Kipparinna ja nuoret kipparin alut, työnantaja tarjoamastaan joustosta, muut yhteistyökumppanit....

Historia on lähempänä kuin muistinkaan

@lagottobea

Viikonloppuna pääsimme kipparinnan kanssa veneilemään lähes kaksistaan. Jätimme omat koiramme lasten hoidettavaksi mantereelle ja saimme mukaamme karvaisen lapsenlapsemme. Tyttärellämme on meidän blondin pentu koiranansa ja päätimme opettaa hänelle purjehdusta. Varttuneemmat koiramme eivät päässeet mukaan opettamaan huonoja tapojaan.... Meillä itsellämme on kaksi lagottoa jotka ovatkin reissanneet kanssamme ristiin ja rastiin. Valitettavasti vanhempi koiramme ei ole pitänyt muutoksesta moottoriveneestä purjeveneeseen. Hän näyttää meille tassulla kansainvälisiä käsimerkkejä jos olisi keskisormea näyttää.... Lisäksi  hän lauleskelee Lily Allenin ihanan hempeää rallettelua ( Lili Allen ).Eli siksi emme halunneet pennun oppivan toisten koirien tavoillemme. 

Lauantaina oli mahtava ilma purjehtia. Vaikka aina olen sanonut etten halua kilpailla veneellä iski meihin taas pieni kilpailun poikanan. Koko matka Pentalan kohdalta Bylandetin kohdalle oli veneitä paljon liikenteessä. Osa meni ohitse mutta onneksi mekin pääsimme ohittelemaan useampia veneitä. Vauhtia oli niin paljon että, melkein unohdimme kääntyä kohteeseemme.

Menimme lauantaina tuulien viemänä Espoon Bylandet saarelle. Kipparinna oli kaivannut sinne jo pidemmän ajan ja nyt sille siunaantui oma hetkensä. Kuulimme että Espoo oli päivittänyt siellä poijut ja laittaneet vanhojen isojen tilalle tällaiset pienet poijut. Nyt ne painuvat heti veden alle kun niistä saa kiinni. Lisäksi kun yksi on kiinnittynyt on toisen vaikea saada venettään samaan poikiin kun se on jo veden alla. Kurjaa kun on laitettu pienet poijut. Muuten rantautuminen on melkoisen mukavaa. Rannalla on runsaasti renkaita veneen kiinnittämiseksi. Lisäksi näimme sellaisen tapahtuman poijujen kanssa mitä en tiennyt olevan edes mahdollista. Jäljellä oleva vanha poiju katosi illalla veden pohjaan kun siinä oli vene kiinni, vielä ihan ymmärrettävää. Ja aamulla sama poiju pomppasi pintaan isosti kolisten. Ihan kuin ongen koho joka painui veden alla ja ylös ahvenen siinä nykiessä. Mitään muutoksia ei ollut tapahtunut poijun osalta.  Jos poiju vettyisi niin menisi pohjaan mutta ei se itsekseen kuivu siellä veden alla. 

Vielä pieni varoituksen sana ankkuroinnista täällä Bylandetissa. Pohjassa on kaikenlaista mihin annurin saa jumitettua kiinni. Nyt eräs ankkuri jäi kiinni poijujen väliseen pohjassa makaavaan ketjuun. Onneksi satamassa oli sukeltaja joka sen kävi irrottamassa.  

Tälläkin saarella on oma historiansa. Onneksi tämän nimeä ei ollut muutettu Venäjän kieliseksi kuten lähisaarilla oli käynyt ( https://www.is.fi/digitoday/art-2000009030340.html ). Täälläkin on ollut Neuvostoliittolaista historiaa. Saari on toiminut osana Neuvostoliiton vartioasemaa. Porkkalan vuokra-alue aikana Bylandetissa toimi vuokra-alueen merivalvonnan hallinnollinen keskus, minkä vuoksi saarella on yhä runsaasti ajan neuvostoliittolaista rakennuskantaa.  Merivalvonnasta puhuen, paljon sukellusveneitä on tänä kesänä kulkenut Suomen ja Viron välillä. Kaverit ovat ajoittain aina julkaisseet sellaisista kuvia sosiaalisessa mediassa.  Lähi hstoriamme on siis todella lähellä kun sitä taakse päin katselee....

Olisi todellakin mielenkiintoista kuulla tarinoita tästä ajasta tältä alueelta. Sekä miehittäjän että paikallisten tarinoita. Ei varmasti kenelläkään ole ollut helppoa ja mukavaa. Vanhaa rakennuskantaa jäi saarelle ja ilmeisesti tuo meri on ollut myös paikka jossa asiat on poissa silmistä ja poissa mielestä. 

Mutta ettei menisi ihan synkistelyn puolelle on saarella nykyisin mukava retkeillä. Ihan kaikilla tuulilla tänne ei kannata yrittää. Saari on sen verran ulkona että, aallokko voi olla haitaksi rantautuminen yhteydessä. 

Jos kuitenkin kelit antavat myöden on täällä ihmisen hyvä olla. Kalliot ovat sileitä ja moni ulotteisia. Uiminen oli tällä kertaa lämmintä. Veneen mittari näytti jopa 22 astetta. 

Saarella on useita grillauspaikkoja. Osa virallisia ja osa ei ehkä ihan niin virallisia. Kuitenkin kaikki grillit ovat hyviä ja turvallisia. Pohjoisen puolella on iso grillikatos ja puuvaja. Lisäksi siellä on kolme poijua joiden sijoittelussa olisi parantamisen varaa. Puuceet löytyvät sekä pohjoisen että lännen puoleisilta rannoilta. Lännen puolelta löytyy yksi grillikatos ja grillipaikka puuvajoineen. Kaivoin löytyy mutta en osaa sanoa sen veden laadusta.  Selkeästi täällä on aktiivisia kävijöitä jotka huolehtivat saaresta. Kaikki oli siistiä ja ehjää. 

Takaisin tullessa oli tuuli tyyntynyt lähes tyystin. Kävimme kipparinnan kanssa uimassa matkan aikana vaikka purjeet oli ihan avoinna. Veneen vauhti oli täydet 0 solmua. 

Olisi mukavaa kuulla teidän muistoja Bylandetista.

Joskus kokeilisi jotain tuttua ....

 Elokuun alkuun pääsimme Kipparinnan kanssa liikenteeseen aivan kaksistaan. Emme ainakaan muista koska olisimme saaneet viettää veneilyä ilman jälkikasvua tai koiria. Toki päiväseltään olemme olleet kahdestaan mutta, emme purjehdusta ja yöpymistä muista vielä tehneemme. Ja kiire oli nyt perjantaina päästä vesille heti töiden päätyttyä. Pikainen kauppa ja viinin noutaminen ennen köysien irrottamista.

Satamaan saavuttuessamme huomasimme rakkaiden haarapääskyjen viihtyvän myös veneiden luona. Ei auttanut kuin pestä kannet puhtaaksi. Kiirehän ei enään ollut mihinkään. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Lopulta pääsimme liikkeelle. Nyt laiskottelumme ja nostimme fenderit kannelle emmekä laittaneet niitä muualle. Matka olisi lyhyt. Olimme päättäneet mennä Stora Herrön saarelle. Tilaa olisi varmasti olihan kesällä jokaisessa satamassa ollut tyhjää.

Kun lähestymme rantaa ja laituria heräsi pienoinen epäilys paikkojen riittävyydestä. No, ei muuta kuin katsomaan. Täyttävän siellä oli. Toki laiturilla oli muutama kolo veneiden välissä. Odottelimme hetken että, veneiden omistajat olisivat siirtäneet edes yhtä venettä sivuun niin laituriin olisimme mahtuneet. Mitään liikettä ei kuitenkaan tapahtunut. Joten soitto kaverille ja kysymys olisiko hänen kanssa samassa satamassa tyhjää tilaa meille. 

Eli jatkoimme matkaa saatuamme lupauksen paikasta satamassa. Keula kohti Stora Brändöä. Matka ei olut pitkä joten saavuimme melkoisen nopeasti kohteeseen. Melkein täyttä siellä oli mutta, saimme veneen kaverin kylkeen kiinni. Rauhallista ja tulevalta tuulelta suojassa. Kyllä tässä kelpasi olla. Hetken turistiin kaverin kanssa ja nautimme illasta ennen veneeseen kömpimistä. Täällä saaressa emme ole olleetkaan moneen monituiseen vuoteen. Hyvät laiturit, puuceet ja grilipaikat löytyvät täältä.

Hetken jaksoimme syödä juustoja sekä tuoretta leipää veneessä. Viini jäi toiselle kerralle kun molempia väsytti työviikon jälkeen melkoisesti. Eikä unta tarvinnut kummankaan houkutella punkassa.

Aamun sarastaessa oli alkanut vähän tuulla ja aallot saavuttivat veneemme perän. Erilainen ääni kuin edellisten veneiden kanssa havahdutti minut unesta ja tarkistin kiinnitykset. Samalla nautin pikkiriikkisen hetken auringon noususta ja palasin punkkaan.

Lopulta tuoreiden sämpylöiden ja pannullinen teetä jälkeen oli aika lähteä takaisin kotiin. Enemmän vaatetta päälle kuin pitkään aikaan on ollutkaan. Tuuli kohtuullisesti ja sateen uhka oli melkoinen. Onneksi selvisimme pienellä sadekuurolla ja nostimme purjeet ylös. Se kun sammuttaa moottorin on edelleen melkoisen hurjan tuntuista. Olemmeko ihan tuuliajolla kun ei ääntä kuulu mistään.

Loppumatka meni pelkällä isopurjeella ja tee kupponen kätösessä. Otimme mallia edellä olevan purjeista. Mikä parasta meillä taisi olla isompi purje kun saavutimme heitä . Eihän veneily koskaan mikään kilpailu ole, eihän?

Kotisatamaan saavuimme noin 3m/s tuulella. Rantautuminen oli helppo ja veneen kiinnittäminen kevyttä. Kun lopulta olimme saaneet veneen siihen kuntoon että lähdimme sieltä tuulikin jo 8.3 m/s ja päälle puuskat. Eli täydellinen kotiutumis ajankohta meillä. Ja kun olimme hetken olleet kotona saapui syy minkä takia emme olleet koko viikonloppua merellä, tyttären koira. Ja kyllä siitä koirasta tehdään vielä purjeveneilijä.