Syksyn suloisuutta.

 " Syysunelmaan vie meidät uudestaan

kun lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö

Olen runo johon kirjoittaa
sun sydämesi lauseet saa
avoin kirja täytä lehti kerrallaan

Syyssateet sen jos pyyhkii kastellen
vain lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö

Syysunelmaan vie meidät uudestaan
kun lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö
kuin yö " ( sanat Veikko Samuli ) Katri Helena

Tämä loppukesä ja alku syksy on yhtä unelmaa. Olemme saaneet ostetuksi meille unelma veneemme edellisen unelma veneen tilalle. Ja sitten meidän blondi Lagotto joka oli tiineenä meriretkellämme on saanut pentuja. Onneksi pennut syntyivät kasvattajalla ja olemme päässeet katsomaan kaunokaista. Uuden pennut tuoksu ja turkin  pehmeys ovat kyllä ihania. 

Ja kyllä uuden purjeveneen fiiliksetkin ovat todella ikimuistoisia. Se tunne kun seuraat koko viikon sääennusteita viikonlopulle ja huomaat lauantain kelin olevan mukava. Meillä on onneksi kavereita joiden apua saamme purjehdukseen. Useampi taho on lupautunut avuksemme tässä harjoittelussa. 

Nyt lauantaina oli meille taas uudenlainen tuuli. Tuulen suunta sopisi harjoituksiin hyvin. Tuulen voimakkuus olisi vaihteleva ja tuulen suuntaan ei lopulta ollut vakaa. Lähtiessä tuuli vain 1.8 m/s ja purjeet nousivatkin Kipparinnan toimesta helposti. Moottori sammutettiin ja olimmekin heti toivotusti tuuliajolla. Purjeet vetivät hyvin ja hetken mietinkin tämän sujuvan helposti. No, hetken päästä tuulen voimakkuus nousi. Kunnes se lähes tyyntyi. Sitten tuulen suunta vaihtuikin 90 astetta. No mikäs siinä. Tämäkin sopisi meille treeniksi.

Oli voittaja olo kun saimme vauhtia mukavasti. Treenit sujuu hyvin. Ja yht äkkiä huomasimme pilvirintaman tuovan tuulta lisää. Olimmekin yli 20 asteen kallistumassa ja päätimme keventää menoa. Keula kohti tuulta ja purjeiden reivaus. Ensimmäinen kerta Kipparinnan kanssa kun näin teemme. Kipparinna ja kaverimme totesivat tämän olleenkin melkoisen raskas juttu. Mutta fiilis oli aivan loistava onnistuneen reivauksen jälkeen. 

Välillä oli aikaa jopa istua ja kun porukkaa oli veneessä riittävästi saimme nauttia teestä ja hyvistä tarinoista. Lopulta parin tunnin harjoitusten jälkeen oli minulla aika lähteä hakemaan tyttöä hänen töistään. Kipparinna jäi kavereiden kanssa satamaan parantamaan maailmaa. 

Ja syysunelmat jatkuivat sunnuntaina. Laitoimme takkaan tulen ja nautimme takan tarjoamasta lämmöstä sekä äänestä. Neiti etsii äidillensä teetä nettikaupoista synttäri ja joululahjaksi. Minä ja kipparinna käperryimme toistemme kanssa sohvalle hörppimään teetä. Poikanen ilmoitti että kesällä 2022 purjehtisimme Jussaröhön.  Saa nähdä mihin ne meidän haaveet ja unelmat vievät tulevaisuudessa.

Kryssimistä vai "ryssimistä"?

Kaksi komeaa karvanaamaa ottivat tuntumaa veneeseen satama oloissa. Koiramme ainakin on se komea, itsestäni en lupaa sellaista. Koiramme eivät vielä ole päässeet purjehtimaan eikä toinen koiristamme edes vielä ole käynyt muistaakseni uudessa veneessämme. Tämä ruskea koiramme on heistä se herkempi ja varautuneempi joten hänen kanssaan käydään useammin harjoittelemassa. Tällä kertaa istuimme veneessä ja nautimme rauhallisesta illasta. Ihan kaksistaan ilman ketään muita tuijotimme ikuisuuteen. Tämä tunne on lähes sama kuin mökin saunan lämmityksen yhteydessä. Silloin istun alalauteella ja katson saunan pesään tulen pyöriessä polttopuiden ympärillä. 

Lauantaina lähdimme lastemme kanssa purjehtimaan. Odottelimme sumun katoamista joka lopulta tapahtuikin. Matkaan saimme vanhan meripartiolaisen, nuoren miehen alun opastamaan meitä. Samalla saisimme vaihdettua kuulumiset kun hän on nykyisin opiskelemassa toisaalla. 

Veneemme sijaitsee Espoonlahden varrella. Pieni ujo tuuli tulisi tietenkin pitkin lahtea ja ihan vastaisesti. Lapsemme joille tämä on ensimmäinen kerta jolloin pääsevät purjehtimaan harmittelivat hiukkasen. No, purjeet ylös ja suunta kohti merta. Moottori kävi vielä ja neuvonantajana toimiva nuorukainen alkoi "käskyttämään" meitä. Neuvoja kuunnellen aloimme etenemään kohti Pentalaa. Jo ennen Soukkaa olimme jo tehneet useamman käännöksen. Olisiko ollut wenda.... Helppoa kun saimme hyviä neuvoja. Ensin vain saimme ohjeet käännökseen ja keulapurjeen käsittelyyn. Pääsimmekin näillä neuvoilla Pentalan eteen josta merisumu alkoi vyöryämään päällemme. Täältä käännyimme takaisin päin ja saimme treenata myötätuuli purjehdusta Kivenlahteen saakka. Ja sieltä takaisin. Nyt lapset hoitivat itsenäisesti purjeiden hommat kunhan kerroin milloin käännytään.

Kukaan ei muistanut varoittaa meitä siitä ilmiselvästä asiasta kuin rakastuminen. Näin lastemme ilmeistä että he rakastuivat purjehdukseen kerrasta. Poika sanoi että mennään aina kryssien kun saadaan vauhtia veneeseen ja liikumme ihan äänettä. Toinen mistä ei kukaan maininnut on kipparin ja miehistön energian kulutus. Itsellä oli kädessä Garmin Quatix kello josta sain treenin tiedot. Kulutus kolmen tunnin treenistä oli runsaat 1000 kaloria. Tässähän on vaarana se että saavutettu vartalon muoto pääsee muuttumaan. Ja lapset olivat väsyneitä illalla kun he saivat tehdä suurimman työn tässä treenissä.

Myötätuuli osuudella nautimme olostamme. Kävimme erittäin hyvää kryssimiseen keskittynyttä harjoitetta. Tuuli oli meille amatööreille todella hyvä. 1.5 - 3 m/s tarjosi meille nopeutta jopa noin 5 solmua ja myötäisellä mentiin  myös ihan eteenpäin. Tällä tuulella saimme hoidettua asiallisesti käännökset eikä vauhti päässyt putoamaan liikaa. Pystyin keskittymään tuulikulman hakemiseen kun lapset hoitivat purjeet. Tätä tarvitsemme paljon lisää. Toivottavasti ehdimme vielä tällä kaudella itse jatkamaan harjoituksia.

Samaan aikaan toisaalla. Kipparinnan on hakemassa virtaa pitkään syksyyn pohjoisesta. Heillä on perinteinen tyttöjen retki lapin ruskaan. 

 

Hymy on herkässä

Kyllä se hymy on nyt herkässä. Ihan omin voimin olemme oleskellet uudessa veneessämme ja tutustuneet häneen ensin ihan satama oloissa. Koluttu paikkoja lävitse, istuttu kannella, salongissa ja pötkötelty kaikissa punkissa. Ja onhan tämä meille sopivan tuntuinen pursi. 

Lopulta koitti lauantai jolloin pääsimme tuomaan venettä omaan satamaan edellisen omistajan laituri paikalta. Perhosia vatsa täynnä. Sääennustetta seurattiin silmä kovana ja mietimme miten meidän kokeneiden veneilijöiden nyt käy. olimme pyytäneet mukaan kaverimme jolla oli hiukan purjehduskokemusta mutta ei sanottavasti enempää kuin meilläkään. Kipparinna oli vielä flunssan jälkeen toipilaana joten lisäkädet olivat mielestämme kiva lisä.

Laiturista lähdimme toisen purjeveneilijän kanssa perä jälkeen liikkeelle. Me tietenkin heidän jälkeen jotta voisimme seurata heidän toimintaa. No, hehän lähtivätkin sitten melkein heti toiseen suuntaan kuin me joten apu jäi lyhyeksi. Lopulta olimme valmiita nostamaan purjeet ylös joka onnistuikin hyvin. Tuuli oli meille suotuisa. Moottorin sammuttaminen jännitti. Näin vanhana moottoriveneilijänä en ole tottunut sammuttamaan moottoria keskellä väylää. Silti ensi järkytyksen jälkeen tämä tuitui todella hienolta. Hiljaisuus syrjäytti hetkeksi jännityksen.Seuraavaksi toivoimme ettemme olisi kaikkia kanssa veneilijöitä hitaampia vaan pärjäisimme edes jotenkin perässä tulevien vauhdissa.

Onneksi emme hävinneet vauhdissa toisille tuolla pätkällä jonka kuljimme samaan suuntaan heidän kanssaan. Kun vauhti hyytyi, vaihdoimme suuntaa sisälle saarien väliin. Kaveristamme oli suuri apu kun menimme purjeilla. Amatöörit liikkeellä ja kaikilla oli hauskaa. Ei tämä purjehtiminen taida olla aivan tekemätön paikka. Toki tämän opetteluun menee monta vuotta takuu varmasti. Sitä tekemisen meininkiä olemme kaivanneet veneilyymme ja tämä täyttää sen tyhjiön hyvin. 

Meille on sanottu ettemme ole purjehtijoita ja se on niin hankalaa ettei kannata ruveta tähän touhuun. Toisaalla sanottiin meille että kaikki oppii purjehtimaan eikä se mitään rakettitiedettä ole. Purjehduksessa kuten kaikessa veneilyssä törmää usein kahteen täysin vastakkaiseen mielipiteeseen. Kannattaa kuunnella omaa sydäntä ja mennä sen mukaan.

Jossain vaiheessa matkaa Kipparinna meni fiilistelemään keulakannelle meidän menoa. Välillä huuteli meille miehille tsemppi kommentteja. Ja kuinkas kävikään. Hiljaisuus sekä pieni keinuminen rauhotti toipilaan ja uni saapui silmiin. Hyvin kuulemma maistui unet tässäkin veneessä. Omaan satamaan päästiin ja purjeetkin saatiin kunnialla rullattua pois. Nyt oli hymy meillä kaikilla todella herkässä.

Sunnuntaina lähdimmekin Kipparinnan  kanssa kaksistaan veneilemään. Nyt jännitti jos mahdollista vieläkin enemmän kuin lauantaina. Kipparinna ohjasi venettä purjeiden noston ajan ja saimmekin molemmat purjeet avoimmiksi. Päivän agenda oli vain harjoittelu. Painelimme Espoonlahtea edes takaisin useamman kerran. Käytiin kääntymässä Pentalan molemmilla puolilla ja toisaalla sitten Kivenlahden edustalla. Lopulta tuuli loppui ja vauhtimme putosi ihan minimaalisekn pieneksi. 

Tällöin uskalsimme avata eväät ja nautimme teetä samalla kun liikuimme ihan lipuen eteenpäin. Eväsleivätkin saimme käteemme ja ne maistuivatkin treenin päätteeksi todella maukkailta. Tämän evästauoun jälkeen rullasimme purjeet piiloon ja jatkoimme matkaa moottorilla kotisatamaan. Oli aivan voittaja fiilis. Olemme täysin vakuuttuneita että, meistä tulee jossain vaiheessa purjehtijoita. Tämän loppukauden ajan meillä on veneen kanssa vain yksi ajatus. se on harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Perheen kanssa tai muutaman kaverin kanssa otamme veneen toiminnot haltuun. Emme ole valmiita purjehtijoita tämän loppu kauden jälkeen mutta tiedämme taas vähän enemmän. On tässä paljon uutta tulossa vastaan emmekä tiedä puoliakaan siitä. Mutta jos nyt vähän perusteita oppisi siitä kuinka purjevene toimii erilailla kuin moottorivene.

Kaikki vesillä liikkuminen on välineestä riippumatta kuitenkin hauskaa. Joten meidän mielestä ei ole aihetta millekään vastakkain asettelulle veneiden paremmuuden suhteen.

Hauskoja ja turvallisia veneilyitä meille kaikille. 

 

Pikku pursimies

 "Kaadan, kaadan sata halavaa 

purren uljaan teen.

Kaaret siihen panen katajaa
saarnet varppeeseen.
Silkkaan silkkiin taklan teen.
Kokkaan veistän kotkan pään
Täysin purjein yli ulapan
kiidän purrellain.

Merten helmaan kenpä uskaltaa,
vaaraan suureen käy.
Laineet huuhtoo kantta keinuvaa.
Missään maat ei näy.
Vaan jos välttää vaaran muun
joutuu miekoin kamppailuun.
Tuon kun tunnet pikku pursimies,
minne suuntaat ties ?" Pikku pursimies

Meillä on askeleet vieneet rantaan uudelleen. Edellinen veneemme lähti kohti uusia seikkailuita. Hän sai mukavan uuden kodin.  Ja me saimme luopumisen lisäksi kokea uusia perhosia vatsassa

Muutama perjantai takaperin alkoi tuttuja miehiä valumaan työpaikalleni. Selkeästi purjehtimaan lähdössä olevia. Ja lopulta Kipparinnakin saapui työpaikalleni. Kivistön töistä kesken päivän ja lähdimme kohti Taalintehdasta. Sieltä löytyikin meidän uusi veneemme.  Perhoset kutitteli mukavasti vatsassa kun pääsin veneen kannelle.

Pikaisten alku valmistelujen jälkeen jätimme Kipparinnan rannalle ja lähdimme äijien kanssa purjehtimaan venettä takaisin Espooseen. Tuulta ja sadetta oli luvassa koko viikonlopuksi. Samoin Hangossa olisi Poker Run.  Eli olisi hyvä päästä Hangon ohi vielä perjantaina.  Ensimmäinen kokemus merellä tulevan veneemme kanssa oli mahtava. Purjeet ylös ja tuulta purjeisiin. Ja tuulta riittikin mukavasti. Ohitimme Hangon aikakoisen nopeasti ja jatkoimme matkaa. Valitsimme yöpaikaksi Jussarön jonne saavuimme lähes pimeässä. Viime kertauksen käyntimme jälkeen oli tänne tullut uusi laituri jossa oli valaistus. Valitettavasti valaistusta ei ole rannalla matkalla vessoille tai satamakonttorille.  

Illalla vielä mietimme tulevan aamun aikataulua. Päätimme nukkua hiukan alkuperäistä suunnitelmaan myöhäisemmäksi. Onneksi, sillä aamulla sataman ylitse mennä paukutti ukkonen.

Kun aamulla pääsimme matkaan katosi tuuli kokonaan hetkeksi jotta sai vähän uutta puhtia puhaltaa. Oli siinä työtä kun olin pinnassa ohjailemassa Porkkalan selän ylityksen. Ei olisi tullut mieli lähteä moottoriveneellä tähän aallokkoon. Ja kyllä hymyä riitti satamaan saakka. Onneksi sain suorittaa tämän siirto purjehduksen kavereiden kanssa. Kipparinnan kanssa olemmekin jo saaneet purjehdustunteja muutaman. Ja kohta alamme tosissamme harjoittelemaan uuden veneen kanssa liikkumista. Kaksi reilun seitsemän tunnin purjehdus päivää takana ja perillä Espoossa tunne tästä tapahtumasta oli mahtava. Pikku pursimies hiljenee uneen.

Jäähyväisten aikaan... iskee suunnaton ikävä

                                                                        " Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan
Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä"  Pave Maijanen

Joskus on aika luopua jostain ihanasta jotta voisi saada jotain tilalle. Luopumisen aika on nyt tullut meidän kohdalle ja olemme löytäneet veneellemme uuden rakastavan kodin. Sellaisen jonne hänet voidaan rauhassa luovuttaa. Silti, ikävä iski jo nyt tätä kaunokaistamme kohtaan.

Kun veneestä on päätetty luopua ja kauppa oikeasti toteutuu niin siihen liittyy paljon muutakin kuin kauppakirjan tekeminen. Yksi asia mikä kuuluu asiaan on omien tavaroiden poistaminen veneestä. Ja hiukan oli vielä siivoamistakin. Kipparinna huolehti mm siivouskomeron puhdistamisesta. Syytä olikin, sinne oli jäänyt muutamia tyhjiä purkkeja sekä vähän pesuainetta laatikon pohjalle. Meillähän venettä on huollettu ja pidetty siistinä pitkin koko kautta, aina. Mitään erityistä siivoamista emme ole suorittaneet veneen esittelyihin. Vene on reissullakin melkoisen siisti lukuunottamatta ajottaisia tiski kaaoksia....

Mikä yllättävää, kun aloimme tyhjentämään mielestämme tyhjää venettä kertyi tavaraa lähes kasoiksi saakka. Jokainen veneen laatikko käytiin lävitse ja kaikkialta löytyi veneestä poistettavaa. Yhdestä " kellarista " löytyi kylmälaatikko, muurikka pannu, kaksi lettupannua sekä monta muuta tarpeellista asiaa. Toisaalta löytyi paljon muutakin minkä olemassa olon olimme jo ehtineet unohtaa. Yksi mikä oli jäämässä lasten huoneeseen oli merikotkan sulka joka on pojalle tärkeä. Katolle oli jäämässä yksi virveli jota pidämme aina veneellä mukana. Sille on käyttöä aina reissuissa. Melkoinen kaaos syntyi näistä tavaroista kotimme olohuoneeseen. Kipparinna pisti minut ojennukseen ja " pakotti" sitten siivoamaan kodin häkkikellarin sekä ulko varaston. Näin saimme tavarat lähes oikeille paikoille odottamaan ainakin osan näistä tavaroista siirtymistä uuteen veneeseen..

Nyt on vain ikävä ja haikeus jäljellä..... Mutta mukana on myös aimo annos intoa ja uuden odottamista.

 

Saariston saunat: Korpostöm

 

Tästä saunasta oli luullut tarinaa toisissa satamissa. Sauna on huoltorakennuksessa heti laiturin päädyssä toisessa kerroksessa. Saman rakennuksen toiselta sivulta löytyvät tiskien pesupaikka ja pyykkihuoltoa varten koneet. Ja sataman WC sekä yksi suihku löytyy myös tuosta.

Itse saunaan meneminen vaatii luonnollisesti numerokoodin sekä ulko-ovella että pukuhuoneen ovella. Pukuhuoneen yhteydessä on myös yksi WC.  Pukuhuoneessa kävi tilat ahtaaksi ja lattiat märäksi kun pyyhkeille ei ollut naulakkoa suihkutilassa. Muuten hyvä ja valoisa paikka, talon puolesta pefletit löytyi myöskin.

Suihkuhuoneessa oli kolme hyvää suihkua ja tilaa peseytymiselle. Paikat olivat siistit ja ilma raikasta. Se mitä itse kaipasin oli nuo naulakot pyyhkeitä varten. Yllättävän paljon miehiä noissa suihkussa ehtii illan aikana peseytymään....

Ja löylyhuone sitten.... Nuori kipparin alkumme mukaan tyylikkäät paneelit seinissä ja katossa. Miesten puolen saunasta maisemat merelle josta oli mukava katsella saapuvia veneitä. Naiset saivat katsella talojen väliin.... Lauteet olivat jaettu kiukaan molemmin puolin ja yhdelle puolelle mahtui istumaan 4-5  miestä. Eli saunassa pystyi olemaan löylyissä maksimissaan 10 ihmistä. Hyvä saavutus kuitenkin pienelle saunalle. Löylyt olivat miedot ja ainakin osa kanssa saunojista olisivat kaivanneet purevampaa löylyä. Tarinoita kerrottiin ja vertailtiin paikkoja joissa jo käyty. Uimiselle tämä sauna ei tarjonnut parastaan. Toki laiturilta pääsi laskeutumaan tikkaita myöden mereen ja samoja tikkaita kiipeämällä pääsi pois merestä.  Pienille lapsille haastava paikka

Kokonaisuus ansaitsee 8.5/10 pistettä

Saariston saunat: Kastelholma

 

Kastelholma on ihan uskomaton paikka. Sataman ympäristö uhkuu historiaa. Sauna kuuluu täälläkin satamamaksuun. Saunomaan pääsee sekä aamulla että illalla. Me kävimme illalla saunassa. Saunarakennus on ihan veneleiturissa kiinni. Rakennus on kaunis punainen  pieni kaunokainen. 

Tässä samassa talossa on sekä miesten että naisten WC ja saunatilat. Paikat olivat siistissä kunnossa vaikka satama oli täynnä. 

Pesutilat olivat aavistuksen verran karuja ja elämää nähneitä. Silti kaikki toimi kunnolla ja raitista ilmaa saatiin avoimista ikkunoista.  Suihkuja oli kolme suihkua. Lattia kaivot imivät vedet hyvin ja täällä sai peseydyttyä rauhassa.

Löylyhuone oli selkeästi saanut uudet lauteet ihan hiljan. Vaikka lauteet olivat pienet saimme sinne mahtumaan ylälauteelle viisi miestä. Se mikä oli piste i:n päälle oli design löylykauha sekä löylyastia. Hiukan haasteellinen oli löylyn lyöminen tällä mutta kun kaatoi rauhassa vettä kiukaalle niin se oli varsin hyvä.

Uimaan pääsi saunasta todella helposti. Ovelta mereen ei ollut montaakaan askelta. Ja vesi on täällä tunnetusti lämmintä. Uiminen nosti pisteen verran arvostelua.

Kokonaisuus ansaitsee 9/10 pistettä