Kesäkuu lopussa, missä kesä?

Kesäkuun viimeinen viikonloppu takana. Työviikko oli taas raskas ja hyviä tekosyitä piti keksiä siihen, miksei jaksanut lähteä perjantaina vesille. Onneksi niitä löytyi eikä tarvinnut sateessa veneillä.

Lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme satamaan. Olin seurannut sääennustetta silmä kovana. Ennuste oli mitä oli. En tiedä teistä muista mutta, meillä silloin tällöin käy niin ettemme puhu samaa kieltä Kipparinnan kanssa. Lauantai oli siitä hyvä esimerkki. Itse en halunnut lähteä kuin iltapurjehdukselle ja Kipparinna olisi halunnut mennä saareen yöksi, ehkä Stora Herröön.... Yritä nyt sitten kertoa ennusteiden lupaavan ( ennustavan ) ukkosta, kovaa tuulta ja kaikkea kurjaa.  Näiden keskustelujen aikana veneen lämpötila laski lähes jääkaudelle. Käytiin kyllä Stora Herröön rannan tuntumassa katsomassa tilannetta. Laiturin sijainti, windy app ja kompassi käytössä. Ennusteet lupasivat tuulta joka olisi ollut todella kurja tuolla laiturissa. Veneen päällikön ominaisuudessa tein päätöksen joka osottautui oikeaksi. Tekisimme vain iltapurjehduksen ja palaisimme kotilaituriin yöksi.

Vastoin kaikkea laituriparlamentin puhetta saimme  vieraiksemme virkavallan. Poliisi tekee tarkistuksia myös purjeveneisiin vaikka vanhat purjehtijat muuta väittäisivätkin.  He tekivät ihan perinteisen tarkistuskäynnin veneemme luona kun ei sillä hetkellä olleet purjeet levällään. Mielestäni on todella hyvä kun virkavalta on esillä ja tekee työtään. Meillä kippari puhaltaa aina veneen liikkuessa pyöreät 0. On aina paljon helpompi opettaa myös nuorille veneilijän aluille hyviä veneilytapoja kun ei tarvitse laskea sitä montako juomaa voi vielä ottaa. Vielä kerran kiitoksia meidänkin huomioimisesta. Edellisestä kerrasta olikin aikaa jolloin virkavalta on meidät pysäyttäneet. Ja onhan tuo poliisvene todella hieno.

Eli tämän pysähdyksen jälkeen taas purjeet ylös ja matkaan. Päätimme veneillä katsomaan vanhoja paikkoja missä olemme ennen veneilleet paljon. Knapperskärin ohitse kohti Suomenojaa ja sisäväylää takaisin kohti Pentalaa. Pentalan kohdilta näinne taas Stora Herrön laiturin joka tyhjentyi kokonaan. Tällöin Kipparinnakin tajusi sen ettei siihen välttämättä kannattanut jäädä. Espoonlahdelle tullessamme näimme yhden veneen tulevan purjeilla kohti meitä. Olimme hetken kulkeneet moottorilla joten äkkiä purje esille. Emmehän voineet olla toista huonompia. Tulimme sitten peräkanaa samaan satamaan. Satamassa vaihdoimmekin muutaman sanasen ja heilläkin oli luettu sääennusteita tarkkaan. Tulivat samaan päätökseen että yö omassa kotilaiturissa olisi paras vaihtoehdoista.  Laivakoiramme tarkisteli useampaan kertaan purjeiden asennon sekä kaikkien köysien kuntoja. Hän on kyllä meidän kaikista koirista paras laivakoira. 

Sunnuntaina aamu alkoikin melkoisella valoshow:lla. Ukkonen tuntui olevan aivan päällä. Jyrinä oli todella mahtavaa ja sade pieksi veneen kantta. Välillä rakeita satoi niin että pelkäsin niiden tulevan kannesta lävitse.  Mutta kuten Kipparinna sanoi ei tuule ollenkaan. Olisimme voineet olla saaressa. No, hiukan lisää unta ja aamupalalle.Aamiaisen aikana alkoi tuuli heräillä. Kotiin lähtiessämme olin laittanut seuran viestikanaviin tietoa siitä kuinka tuuli osuu laituriin isolla kädellä. Laitoin meidän veneelle tuplaköydet kun tuulen voimakkuus oli jo 14.5 m/s.  Muutaman hetken päästä seurakaveri laittoikuvan tuulimittaristaan joka näytti jo 17 m/s. Onneksi olimme jääneet kotisatamaan lauantaina eikä nyt tarvinnut miettiä veneilyä tuossa tuulessa.

 Kesäkuussa oli purjehduksi valitettavan vähäisen. Vain 170 mpk. Loma alkaa vasta heinäkuun puolessa ja nyt on ollut monasti liikaa menoa iltaisella. Muutama viikonloppu ja ihan pari iltapurjehdusta takana. Mutta kuitenkin ihan mukavasti öitä veneessä ja hauskan pitämistäkin kavereiden kanssa veneessä. Juhannuksena oli ennätys määrä ihmisiä syömässä veneessä.... Mutta missä kesä ja helteet?

Juhannuksen taikaa

"Minä avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa, minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari."

– Eino Leino –

Kalenterin mukaan kesä on jo parhaimmillaan. Tästä syystä pakkasimme veneen täyteen ruokaa ja lähdimme torstai aamusta kohti meidän juhannuksen viettämis paikkaa, Elisaarta. Tämä on jo perinteisesti ollut meillä paikka jossa tapaamme kavereitamme ja kipparinna sukulaisia. Monesti myös kesälomamme on alkanut juhannuksesta. Tänä vuonna olisi vuorossa hiukan erilainen juhanus. Yhdet kaverit olivat myyneet veneensä pois jo viime loppukesänä, toisilla veneen moottori kertoi olevansa loman tarpeessa ja ei suostunut käynnistymään. joten meidän seurueen veneiden määrä romahti kerralla melko pieneksi.

Toki ei tämä kesäinen kelikään mitään herkkua olisi. Olen silmä kovana seurannut sääennustuksia. Supersää, YR.no, merisää, Windy ja mitä näitä nyt kaikkea onkaan. Näistä johtuen tai niiden vuoksi veneemme lähti liikkeelle torstaina aamulla noin klo 9. Tosi mahtava tuulensuunta ja vauhtia riitti siihen saakka kunnes saavuimme Porkkalan selälle. Tällöin tapahtui ihme, tuulen suunta päätti vaihtua ja lopulta kadota kokonaan. Eli moottori käyntiin ja enoksi. Nautimmeruokaa autopilotin tehdessä töitä. Seurasimme tilannetta ja kaukana näkyikin meren pinnan värimuutos vihreästä mustaksi. Muutamassa minuutissa tuuli nousi 0.5 m/s aina 13 m/s ja aallot nousivat miehekkään kokoisiksi. Tätä jatkuikin jonkin aikaa kunne tuuli katosi uudelleen. No, onneksi pääsimme hyvin kohteeseemme ja saimme laiturista hyvän paikan meille.

Loppupäivä menikin sitten perinteisin menoin. Vähän veneen paikkojen laittoa kuntoon vieraita varten, lautapelien pelaamista ja kahvilan herkkujen nauttimista. Pieni koiralenkki ennen saunaa muuttuikin pelastus operaatioksi. Kävelimme kohti kartanoa ja niityn laidalla kuulimme heikon "mää" äänähdyksen. Tämähän ei mitään yllättävää ole, onhan siellä niityllä lampaita. Emme kyllä niitä huomanneet. Ja taas uusi "mää" joka kuulosti jonkimoiselta avun huudolta. Nyt katselimme tarkaan äänen lähdettä sitä löytämättä. Kipparinna kiipesi niitylle ja lähti etsimään äänen lähdettä. Ja taas "mää" lähes Kipparinna jaloista. Pieni lammas oli jäänyt jumiin ojan ylitse kulkevan sillan alle. Seuraavat kävelijät huomasivat Kipparinnan niityllä ja tulivat avuksi. Itse soitin kahvilaan ja kerroin tilanteen. Lopulta Kipparinna ja tämä avulias mies saivat työnnettyä ja vedettyä pienen tumman lampaan sillan alta pois. reppana oli siellä täysin jumittuneena mutaan kainaloita myöden. Lammas pääsi pois ja määkäisi kiitoksen kadoten niitylle. Jäi selkeästi lepäämään pitkien heinien sekaan ja me lähdimme liikkeelle samalla kun Elisaaren henkilökunta saapui avuksi. Jatkoimme koiralenkkiä kohti kartanoa ja lopulta käännyimme takaisin päin. Silloin havaitsimme uudelleen kyseisen lampaan joka olikin levännyt ja lähti etsimään kavereita. Ilmeisesti eläinten hoitaja saapui myös paikalle ja tämä hädässä ollut pienokainen tapasi tutun ihmisen. Ja myös loppu laumasta tuli paikalle. Eli tarinalla oli onnellinen loppu. Illan lopuksi sitten saunoimme sekä onnittelimme toisiamme pelastusoperaatiosta.

Juhannusaatto aanulla aurinko pääsi esille pilvien välistä. Nousimme sängystä ja odotimme vieraitamme. Osa tulisi pidemmäksi aikaa ja osa vain päiväseltään. Osa nukkuisi meidän veneessä ja osa nukkuisi teltoissaan. Mutta kaikki söisivät veneessämme. Eli meillä oli lauma ihmisiä nauttimassa kesästä ja toistemme seurasta. Vähän ahdasta oli 15 henkilön ruokailu veneessämme mutta, kaikille löytyi paikka.

Perinteisesti kiersimme myös luontopolun. Siellä olikin nyt lehmät polun alkupäässä huolehtimassa luonnosta. Kauniita eläimiä olivat. Itse pidän heistä enemmän kun eivät ole aivan kohdalla mutta, Kipparinna on vanha lehmityttö ja haluaisi nähdä heidät läheltä.

Päivään mahtui uintia tämän lisäksi. Yöllä mahduimme veneeseen hyvin kun vieraita jäi vain muutama veneeseen yöksi, pari telttaa nousi niitylle ja sielläkin oli rauhallista nukkua.

Sunnuntaina olikin jäljellä vain minä sekä Kipparinna koirien kanssa. Päätimme purjehtia koko matkan kotiin. Alkuun näyttikin hyvältä. Mutta tuuli lopulta pyöri ja välillä se katosikin kokonaan voimistuen uudelleen. Eli purjeet esille, purjeet pois ja taas esille.....

Kotiin päästyämme tunsimme olleemme kauan poissa. Eli pieni irtiotto arjesta teki hyvää. 
 

Saariston saunat: Elisaari uusi sauna

 

Olemme olleet jo useamman vuoden juhannuksen vietossa Elisaaressa. Paikka on lähellä kotisatamaamme ja tänne pääsemme purjeilla noin kuudessa tunnissa. Lisäksi rannassa on mukavaa musiikkia eikä satama ole siltikään rauhaton.

Elisaareen on valmistunut uusi sauna vanhan pienen saunan tilalle. Koko on edelleen pieni kuten oli se edellinenkin. Tämä soveltuu hyvin perheen, pariskunnan tai kahden pariskunnan saunomiseen. Lauteille mahtuu sopuisasta neljä peppua vieretysten. Se missä tulee ahdasta on peseytyminen kanssa. Peseytyminen hoidetaan perinteisesti löyly huoneessa. Erittäin hieno asia on juokseva (kylmä)vesi joka tulee saunaan sisälle. Vesi lämpenee kätevästi saunan kiukaan yhteydessä olevassa säiliössä.

Testasimme saunan perheen kesken ja muutama asia nousi mieleen. Saunan pukuhuoneen seinältä puuttuivat vielä naulakot ja löylyhuoneen ovessa ei ollut vielä oven kahvaa. On kuulemma tulossa ja kuulemani mukaan hyvää kannattaa odottaa. Ylä lauteelta on tosi hyvät maisemat uinti paikkaan ja merelle. Löylyt olivat mukavan pehmeät ja kuumat. Happea riitti pidempäänkin saunomiseen. 

Sanoimme myös tuossa isommassa saunassa kavereiden kanssa. Sielläkin oli hyvät löylyt.

Tässä lopuksi saunomisesta.

- saunotteko kavereiden kanssa uimapuku päällä vai ilman? 

- uimaan mökillä uikkareilla vai ilman?

Meillä on käytössä molempia vaihtoehtoja eikä varmasti ole olemassa yhtä ja ainoaa vaihtoehtoa.

Ensimmäinen retki viikonloppu

Välillä on hyvä käydä " vieraissa ". Se kuulemma piristää harrastusta. Nyt pääsin käymään kaverin veneellä kokeilemassa kisailua. Oli hieno havaita millaisia eroja eri veneissä on. Onko isompi aina parempi vai voiko pienemmässä olla jotain mitä ei toisella ole tarjota. Mutta, olihan se hienoa päästä purjehtimaan isomman veneen kyydissä. Havahduin oiken siihen etten ole varsinaisesti koskaan nostanut ja laskenut purjeita. Sitä ei lasketa kun oman isopurjeen nosta keväällä ja lasken syksyllä. Ja olihan tuossa modernissa veneessä myös monta muuta juttua jotka tehtiin erilailla kuin meidän veneessä. Myös veneen liikehdintä, kallistukset jne olivat erilaisia kuin omassa pienemmässä veneessä. 

Olen aina vakuuttanut etten kilpaile veneellä ja nyt on kuitenkin näin päässyt käymään. Omalla ja kaverin veneellä purjehtiessa oppimiskokemus on erilainen. Kaveri neuvoo hyvin joten sitä kautta oppia tulee valmiiksi pureskeltuna. Itse oppiessa joutuu joskus kokemukseen jossa oppi tulee kantapään kautta vasta korvien väliin. 

Helatorstai on meillä ollut perinteisesti jonkin sortin veneily tapahtuma. Myös tänä keväänä lähdimme seuran saareen Kipparinnan kanssa. Keskiviikkona mennessä kohti Porkkalaa ei ollut tarvetta purjeille. Tuulta ei juuri ollut tarjolla joten meillä oli aikaa nauttia lämmin ruoka veneen liikkuessa. Ja kaiken kruunasi lämmin tee. Yksi hieno asia oli myös uuden koiramme ensimmäinen kunnollinen matka veneessä. Hänestä tulee erittäin hyvä vene koira kunhan oppisi myös laituri käyttäytymisen. 

Hymy oli herkässä torstaina aamulla ennen kotimatkaa. Kiipesimme lähimmän mäen nyppylän huipulle ihailemaan keväistä merimaisemaa. Paljon erilaisia lintuja tuli havaittua ja lukuisia veneitä katseltua. Melkein saimme "itku-potku" raivarit kun tiedossa oli kotimatka Kipparinnan työn vuoksi. Kyllä olisi keula kääntynyt mielummin kohti länttä kuin kotiin. 

Aivan suoraan emme päässeet lähtemään kotiin. Kipparinnan oli päästävä uimaan mereen ennen palaamista kotiin. Itseäni ei mereen saisi vielä moneen hetkeen. Koiramme seurasi silmä kovana vierestä Kipparinnan uimista. Olisi varmasti mielellään hypännyt perään jollei olisi kielletty. Vesikoira kun on..... Uinti reissun jälkeen katselin jo sääennustetta uudelleen ja uudelleen. Sumua olisi tiedossa illalla ja ennen sitä olisi kiva olla kotona. Tutka kyllä olisi tarvittaessa käytössä. Ei sitä kuitenkaan sumuun halua ehdoin tahdoin joutua. Silti teimme salaatin valmiiksi matkaa varten. 

Satamasta lähtiessämme nostimme melkoisen pikaisesti purjeet ja pääsimme tosi hyvällä vauhdilla kohti Espoota. Lähteelän kohdalla loppui tuuli ja vedimme purjeet sisään ja aloimme syömään ravitsevaa salaattilounasta. Tämä koiramme vaihtoi sitä mukaan tarvittaessa paikkaa kun purjeetkin vaihtoivat paikkaa. Lopun matkaa hän haki aina Kipparinnan pehmeän istuin alustan. Taitaa olla aikamoinen prinsessa tämä koiraa.

Ihan emme päässeet sumua karkuun. Se vyöryi salakavalasti päälle Stora Brändön kohdalla. Olen ollut useasti sumussa veneellä ja kanootilla. Silti tämän kertainen sumu vei kaikista kokemuksista voiton. Kipparinna istui mastolla tähystämässä ja kuuntelemassa. Itse seurasin plotterista reittiä kun ei nähnyt mitään elämää luonnossa. Pahimmillaan näin Kipparinnan maston luota mutta veneen keula oli kadoksissa sumun keskellä. Oli hidasta ja raskaksta tämä kotimatka. Sumu alkoi keventymään vasta Soukan kohdalla. Kotiin oli kiva tulla.  Perjantaina sitten teimmekin Pentalan ympäri purjehduksen ja jäimme kotisatamaan yöksi.

Saimme uuden sprayhoodin omaan veneeeseen. Turun venepeite ja verhoilu Oy teki meille tosi hyvän uuden sprayhoodin. Nyt veneen ulkonäkö tuoreentui. Edellinen oli tosi hyvin palvellut ja kesti näihin päiviin saakka. Lopulta vain ei kangas eikä ikkunat kestäneet yhtään mitään. 

Tästä on hyvä jatkaa kesään. 
 

Vene vesillä vihdoinkin.....

Keväällä ja syksyllä on aina tarvetta pakettiautolle, ainakin niin kuvittelen. Tällä kertaa olin autolla yksin liikenteessä ja testasin saisinko kaikki veneen patjat kerralla kyytiin. onnistuihan se. Kaikki satamaan ja kuorma kerralla laiturille ja sieltä veneelle, Sattui sitten semmoinen hetki että, tuuli yltyi. Olihan siinä pelkäämistä patjojen puolesta. Onneksi yksikään ei lähtenyt lentoon ja mereen.  Oli mukava viedä patjat veneelle kun kaikki paikat oli jo etukäteen siivottuna. Ei Kipparinnakaan löytänyt moitittavaa siivouksen tasosta. 

Lopulta saimme myös purjeetkin paikoilleen. Tällä kertaa meni purjeiden nostaminen kerralla kohdilleen. Onneksi olemme nyt tehneet tämän yhdessä kaverini kanssa jo useamman kerran. Molemmat alkavat jo muistamaan sen mitä ei kannata tehdä ja mitkä ovat kompastuskivet tässäkin asiassa. 

Ja vihdoin koitti se iltapäivä jolloin pääsimme Kipparinnan kanssa yhdessä kevään ensimmäiselle purjehdukselle. Moottori käynnistyi hyvin, purjeet aukesivat kuten niiden pitää ja elämä hymyili meille. Olimme ottaneet meille syksyllä muuttaneen koiran pennun mukaan ja hiukan pelkäsimme sitä miten hän pärjää veneellä ensimmäistä kertaa. Ainakin ensimmäisellä kevyellä purjehdus kerralla hänestä voisi tulla purjehtiva Italian vesikoira. Hän hakeutui automaattisesti uuteen paikkaan kun veneen kallistus muuttui. 

Minä sekä Kipparinnakin pärjäsimme mukavasti. Saimme veneen liikkumaan kevyessä tuulessa sillain sopivasti. Veneen kanssa käännökset sujuivat hyvin eikä tuulen puuskat sotkeneet meidän nautintoa veneen liikkuessa kauniisti. Ulkona oli kyllä vielä aika viileää muttei kylmyys haitannut meitä. Lämmintä sekä tuulen pitävää päälle riittävästi  Nyt vain tarvitaan purjehdus kertoja lisää. Kunhan vain päästään nuorison harrastuksista eroon kesäksi. On jo ikävä öitä veneessä jonkin saaren rannassa aaltojen hiljalleen liplatellessa veneen vieressä. Mahdollisesti illan sauna ja uiminen raikkaassa merivedessä kruunaavat kokemuksen.

 Meillehän laitettiin LiFePo akku hupiakuksi. On se kyllä tehokas ja kevyt.  Tämä SRNE DC-Dc laturi on näppärä. Siinä on samalla tuo aurinkopaneelin MPPT lataussäädin ja DC-DC laturi. Säästää tilaa ja helppo asentaa paikoilleen, Ainakin näin lyhyen kokemuksen perusteella voin sanoa paketin toimivan hyvin. Sekä akku että tämä lataus paketti menivät hyvin paikoilleen ja tekevät sen mitä lupaavat. Akusta kokemuksia seuraa pitkin kautta. Kun akkua valitsee niin kannattaa kiinnittää huomiota moneen eri asiaan. Meille tämä akku oli kokonsa puolesta paras. Ja tiesin tämän oleva toimivan paketin. Tässä yksi paikka issä pääsee tutustuman Litium akuista veneissä . Linkin takana  artikkeli aiheesta tekniikkavinkit-12/litiumakkujen-asennus-lyijyakkujen-tilalle-9.

Kevät on alkanut purjehduksien osalta mielenkiintoisesti. Pääsin naapuriveneen kyytiin gastiksi kevään ensimmäisiin kilpailuihin. Oli todellakin mahtava kokemus päästä erilaisen ja toisen kokoisen veneen kyytiin kuin meidän oma. Monta asiaa oli erilailla ja monta asiaa kuitenkin hoitui kuten meillä. Todella silmiä avaavaa ja sain paljon uutta oppia.  Olen aina tiennyt että erilaiset veneet käyttäytyy erilailla. Jokaisessa on omat asiat mitkä tehdään ja mitä on huomioitava. Toivon pääseväni tämän veneen kyytiin toistamiseenkin jolloin saisin lisää oppia. En itse kuvittele koskaan sanovani itseäni purjehtijaksi, pikemminkin vain ihmiseksi joka liikkuu nykyisin purjeveneellä Olen syvällä sisälläni ennen kaikkea veneilijä. Silti on mahtava juttu nähdä ja kokea uusia asioita purjehduksen parissa.

Vihdoin koitti päivä jolloin saimme lapsen lapsemme kylään veneellemme. Aloitimme totuttelun veneeseen kotilaiturissa. Tämä meidän pienokainen on ollut veneessä laiturissa aivan vauvana mutta nyt tavoite päästä hänen kanssaan jossain kohtaan purjehtimaan.  Veneessä ja satamassa oli paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Hiukan taisi tätä pienokaista myös jännittää veneen äänet sekä liikkeet. Pelastusliivit on lapsellä päällä jo ennen laiturille saapumista ja koko veneessä olon ajan. Liivit otettiin pois vasta kun olimme tukevasti takaisin maan kamaralla. 

Myös kipparinnan  uiminen meressä mietitytti. Itseäniin se mietitytti. Vesi on edelleen liian kylmää, noin 10 astetta vain. Minua ei tuonne lätäkköön saisi vapaaehtoisesti. 

Kaiken kaikkiaan on viimeinen kuukausi sujunut veneen kanssa hyvin. Kyllä se kesä sieltä jossain vaiheessa saapuu.....

Kevät töitä veneellä

Yksi vuoden hienoimpia hetkiä on se kun venen päältä tiputetaan talvipeite pois ja näkee taas oman rakkaansa.  Pelkästään tuo pressun poistaminen tuo auringon mieleen. Ja vaikka ulkona olisi pakkasta niin veneessä on rauhallista ja lämmintä. Vielä emme ole nauttineet teetä veneen kannella tällä kaudella. Mutta se on ihan kohta. 

Veneen suurin hankinta tai oikeastaan kaksi suurta hankintaa ovat mielessä. Uutta akkua laitetaan nyt keväällä paikalleen. Akuksi valikoitui tämä Sunwindin LiFePo akku. Luulisi tuollaisen 200Ah LiFePo akun tarjoavan virtaa hupipuolelle. Eivät saa nuoret kulutettua akkua tyhjäksi eikä jääkaappia tarvitse sulkea välillä. Eli jääkaapissa voi olla aina perus elintarvikkeet kylmässä. Mitä niitä nyt on? Margariini, juusto ja skumppa / valkoviini. 

Ja meidän veneen sprayhood on nähnyt elämää ja aurinkoa niin runsaasti että pitää miettiä sen päivittämistä. Suosituksia uskoen pyysin veneellemme Turun venepeite ja verhoilu katsomaan "potilasta". On se kyllä hienoa kun tämmöinen ammattilainen löytyi. On näkemystä ja tieto taitoa asiasta. Ei tämäkään touhu ole enään ennellaan ja piirretä muoville. Nyt tehdään koneelle heti suoraan. On hihenoa kolmijalan päälle laitettavaa laitetta jolla saa piirrettyä  suoraan valmista. Ja oli hienoa kun pääsimme valitsemaan kankaita isosta nipusta. Saas nähdä miten homma tulee olemaan kun peite on paikoillaan. 

Samalla kun ammattilainen suunnitteli ja piirsi uutta kuomua oli minulla aikaa vaihtaa sinkit akseliin.  Kerrankin ajoissa kun oli vanhaa varastoa veneen laatikoissa. Akseli puhtaaksi ja sinkit paikoilleen. Ja yksi harrastukseen suuresti liittyvä asia on kuulumisten vaihtaminen kanssa veneilijöiden kanssa. Oli sitten kyseessä minkä tahansa tyyppinen vene on meillä kaikilla samat asiat mielessä. Paljon kyseltiin milloin vesille, mitä mielessä tälle kaudelle ja kehutaan kilpaa toistemme veneitä.  Ja taas huomenna jatkamme veneen kanssa askartelua.

Nautinnollisia kevät päiviä meille kaikille ;)

 

Helmikuu, kadonnut kuukausi

Monesti olen sanonut että minulta puuttuu kalenterista helmikuu. Jopa ennen vene-alalle siirtymistä vietin aikaani kohtuuttoman paljon venemessuilla. Nyt toki viimeiset vuodet meen Pasilaan helmikuun pimeään aikaan ja palaan sieltä kun helmikuun aurinko jo paistaa kunnolla. Venemessut kestää sen 10 päivää jota enne jo rakennetaan messuja ja jälkeen puretaan messut pois. Kyllä siinä taas mies tietää tehneensä töitä kerraksi tarpeeksi. Mutta, mutta hauskaa kyllä on messuilla työskentelykin. Ja viimeistään tässä vaiheessa herää kesän suunnittelu henkiin. Toki suuret haaveet tulee olla myös hereillä. Ja ennen venemessuja on Veikkaus tilini suuressa käytössä. Yksi rivi Eurojackpot, yksi rivi Vikinglottoa ja yksi rivi tavallista lottoa. Ja erilaiset veneet pitää valita jokaiselle näille lotto voitoille joka  tietenkin joka vuosi osuu kohdalleni. Vielä ei ole näkynyt kuitenkaan mitään näitä voittoa tilillä, valitettavasti.... Onko teillä muilla valmiiksi suunniteltu veneen osto jos ja kun lotto voitto osuu kohdalle?

Tänä vuonna oli "budjetoinnut" pienemmän veneen ostoon noi lotto rahat. Ajola Yachts olikin tuonut sopivan veneen meille. Tämä Oceanis 37.1 olisi jopa ilman lotto voittoa saavutettavissa. Todella mielenkiintoinen vene ja juuri meille sopivan kokoinen vesikulkine. Me haaveillan hiukan isommasta veneestä kuin meillä nyt on. Vaikka tämä nykyinenkin on sopivan kokoinen ja hyvin varusteltu vene. Siltikin tuon Oceanis veneen moderni tila antoi paljon mahdollisuuksia. Meillä vielä kulkee mukana kaksi nuorta aikuista ( lapset ) osan lomasta. Ja sitten haaveilemme myös lasten lasten mukaan ottamisesta reissuille. 

Pidän kovasti kauniista puuveneistä. Puu materiaalina on kaunis ja parhaimmillaan luonnollinen raaka-aine veneisiin. On kauniita pieniä jollia ja ihan isoja matkaveneitäkin. Osa on helppohoitoisia ja toiset vaativat enemmän töitä. Kaipaan veneen lakkaamista keväällä. Edellisiä veneitä olen saanut lakata aina, välillä ei se lakkaaminen ole ollut kivaa vaan ihan työtä....

Purjeveneen kaveriksi voisi olla mukava kunnollinen RIB vene.  Mieluiten sellainen jossa olisi enemmän kuin yksi moottori perässä. Meillä poika varsinkin kaipaisi tuollaista venettä millä pääsisi nopeasti saareen tai kalaan. Ehkä täydennämme laivastoamme ensin avoveneellä ja vasta sitten uudella purjeveneellä. Saa nähdä miten tulevaisuus menee.... 

Tänä vuonna ainoa oikea hankinta messuilta oli Sunwind LiFePo akku. Ei lopu hupipuolelta virta tulevina kesinä. Ja ei välttämättä tarvitse ottaa satamamissa sähköä joka päivä.  Tuo 200Ah LiFePo akku vastaa lähes 400Ah lyijyakkua virran riittävyyden osalta ja painoa on vain murto-osa verrattuna lyijyakkuun. Tämäkin painaa vain 22kg joka on vähän. Joillekin veneilijöille voi olla merkityksellistä tuollainen paino asia, toiset arvostaa enemmän virran riittävyyttä.  Meillä akun painolla ei ole niin suurta merkitystä. Kipparillakin löytyy omaa massaa ihan riittävästi.  Joku voisi sanoa että painoa on vaikka muille jakaa,

Rankan messuilun jälkeen olikin mukava pitää muutama arki vapaa. Kipparinnan kanssa aloitimme parveke kauden teen merkeissä. Ihan kevät ja lämpö oli läsnä. Tässä parvekkeella istuessa ja auringon helliessä lopulta tunsi rentoutuvan helmikuun messuista.

Ja vaihteeksi suunnittelimme ja haaveilimme kesän reissuja veneellä. Onneksi meillä on kavereita jotka tulevat mukaan veneelle aina silloin tällöin. Ja saamme olla ihan omankin perheen kanssa vesillä tai jopa aikuisten laatuaikaa keskenämme. Kesällä haaveissa käydä mahdollisimman usein vesillä ihan iltaisin taikka viikonloppuisin.  On se sitten NJK:n saarikohteita, Elisaari, Utö tai Örö on merellä aina hienoa. Yksin, kaksin tai kavereiden kesken....