Safire Mökki mainos

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Pääsiäinen ja vene vesille, tai sitten ei vielä....



Tänä keväänä oli tarkoitus päästä helpolla vesille. Ei tehdä mitään muuta kuin pestään ja vastaan veneet. Mitäs sitten kävikään.... purjeveneeseen ei juuri muuta tarvitse tehdä mutta myynnissä olevaan Family Cruiserin pohjan päätimme ehostaa. Mirka Deros ja imuri aseena matkasin satamaan. Veneen alle pressun ja makuualustan palanen. Nyt pystyin aloittamaan työskentelyn. Kaikki vanha pois.... Vähän skrapaa ja hiontaa, siten se pääsiäinen sujuu. Karkeasti arvioiden käytin 8 tuntia toisen kyljen kanssa. Seuraava pitääkin jakaa useammalle päivälle. Onneksi oli mahdollisuus käyttää tätä Deros konetta joka on kevyin laadukkain kone työskentelyyn.

Lihaksisto huutaa hoosiannaa, kuten pääsiäisenä ilmeisesti kuuluu muutenkin laulaa. 

Family Cruiserin myynnin kannalta on tämä pohjankin valmiiksi tekeminen varmasti on hyvästä. Nyt tämän jälkeen vain pesemistä ja vahaamista tiedossa uudelle omistajalle. Sitten tämä onkin valmis vaikka etätyöpaikkasi tai kesämökiksi. 



Tässä pyhien aikana olemme mietiskelleet kesää ja purjehdusta. Meidän kesälomat on suunnilleen tiedossa. Kuitenkin on pieni mahdollisuus siihen että emme saa pidettyä lomaa kuten haaveilimme. Silti ainakin Ahvenanmaa ja Saaristomeri on haaveissa...

Onneksi pääsiäiseen kuuluu muutakin kuin makoilua veneen alla. Pääsiäinenhän on  mitä parhain aika aloittaa grillaaminen jos ei vielä ole sitä ehtinyt aloittaa aikaisemmin. Parsa ja lohi toimivat kyllä hyvin kun juomana tarjoiltiin kylmää Chardonnay viiniä. 
 

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Aurinko armas herättää myös veneilijät.

 Pitkään pidetty hiljaiseloa täällä blogin puolella. Tosi elämässä ei ole ollut tuota hiljaista hetkeä edes näin vene asioissa. 



Family Cruiser on mennyt myyntiin alkuvuodesta. Tästä saisi joku hyvän veneen kevään ja kesän etätyöpisteeksi tai "mökiksi".  Viikon päästä olisi itselläni tarkoitus tehdä kajuutalle kevyt hionta ennen kuin sen voisi lakata. Kohtuu hintainen ja toimiva pursi nauttimiseen ja rauhalliseen etenemiseen siis tarjolla....



Meidän veneilyt ei kuitenkaan tule loppumaan vaan siirrymme purjeveneen pariin. Pitkäaikainen haaveemme on nyt toteutumassa ja olemmekin löytäneet 35 jalkaisen purjeveneen meille. Monia erilaisia veneitä tuli netissä vastaan ja lähes yhtä monta kävimme myös katsomassa vuosien aikana.... Aikamoinen kasvuprosessi tämä veneen valinta. Ensin veneen piti ehdottomasti olla 2000-luvulta, ruoriin piti olla ja ehdottomasti kaksi takakajuuttaa. Kaverit avustivat etsinnässä ja kertoivat mielipiteitä "home skandeista" ,"ranskan pullukoista" ja "merten karavaanareista#.....



Paljon veneitä on kyllä tarjolla nettiveneessä mutta myös joka satamassa hiljaisessa myynnissä. Pää oikein menee sekaisin. Päädyimme veneeseen jonka näimme ensimmäisen kerran viime kesänä Björkössä.  Rantautuessa totesin Kipparinnalle että, ompas hyvän näköinen vene. Erehdyin toki mallissa kun sanoin sen olevan Maestro 35 josta haaveilimme. Kyseessä olikin Finn 35 kuten myöhemmin illalla selvisi.  Tämä yksilö ei ollut myynnissä ja juttelimme veneen hyvistä ja huonoista puolista. Samalla selvisi että tunsin veneen ensimmäisen omistajan entuudestaan.


Myöhemmin syksyllä sain viestin "että mitä jos ostaisitte meidän veneen". Ja siitä se sitten lähtikin vauhdilla etenemään. Nyt ei tule ruotia eikä takakajuuttojakaan. Takana on kuitenkin erilliset tilat meidän teineille ja avotilassa enemmän tilaa liikkua kun ei ruori ole tiellä..   


Miten te olette päätyneet omien veneidenne omistajaksi?


sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Uusi vuosi, uudet kujeet?

 Voisi sanoa että olemme selvinneet vuodesta 2020 ja siirtyneet toivottavasti parempaan vuoteen 2021. Meidän venekunnan kausi merellä oli kuitenkin näin jälkeenpäin katsottuna vallan hyvä.

Hiljalleen alamme valmistautua uuteen vebeilykauteen uusilla kujeilla.  Vielä on Family Cruiser olemassa ja hänen myynti-ilmoitus on työn alla. Vene on ollut meille todella hyvä ja rakas. Mikä tärkeintä tämän veneen kanssa on miellyttävä liikkua rauhassa vesillä. Meille on tärkeintä veneilystä mukava ja turvallinen yhdessä oleminen ja tekeminen. Sitä onkin riittänyt tämän veneen kanssa. Yksi iso asia on myös veneilyyn liittyvät kulut. Polttoainetta olemme saaneet kaudessa kulumaan euromääräisesti +/- 400 euroa. Eikä muitakaan kuluja voi moittia. Toki veneilyyn saa halutessaan uppoamaan kaikki omat ja lainatut rahat....

Lasten kasvettua isommiksi ja vanhemmiksi olemme päättäneet siirtyä heidän kanssaan purjevene elämään. Tämä ajatushan on meillä kulkenut mukana reilun 10 vuotta. Useana kesänä on  Nettivene ollut auki milloin rantakalliolla, milloin veneessä istuessa. Ja nyt on vihdoin aika tullut tehdä muutos.


Onneksi nyt on talvi saapunut myös tänne etelään. Ja siitähän seuraakin aina kaikkea pientä askaretta. Ensin pihatyöt kotipihalla ja sitten veneellä poikkeaminen. Veneen katoksen tarkistaminen, veneen yleisilmeen tarkistaminen ja akkujen lataaminen. Älylaturin töpseli vain kiinni, tarkistetaan että kaikki sujuu hyvin ja akkut täyttyy. Katoksen päälle oli jäänyt hiukan lunta jonka ravistelimme pois. Onneksi on iso ja tukeva talvikatos veneen suojana.




Sitten olikin aika tarkistaa veneessä muiden asioiden laita. Kukaan ulkopuolinen ei ole käynyt aiheuttamassa harmia. Veneessä on keula- ja peräkajuutassa kosteuden keräys pallot. Näissä ei ole liikaa vettä vielä kertynyt ja kaikki näytti muutenkin veneessä olevan hyvin. Sormet kyllä syyhyää jo vähäsen veneaskareiden pariin pääsemisestä.

Satamassa  ei vielä ole jäät päässeet vallalle ja muutama kaverini onkin käynyt vielä veneilemässä. Tästä olenkin heille lähes kateellinen. No, sen kanssa pystyy elämään. Satamassa kun olin niin tarkistan aina myös kanssa veneilijöiden talvisäilytys telttojen kunnon. Nyt kaikki oli hyvin.


Kaikille tasapuolisesti hyvää alkanutta vuotta 

maanantai 21. joulukuuta 2020

Sydämeni osuman sai......

 " Sydämeni osuman sai.

Nuoli on Amorin viinistä kai.
Syvälle se upposi niin
Aivan kuin jäädäkseen iäksi kii.
Iskusta sen mä vavahtelen,
Vaikka se sattuu, mä vaikeroi en.
Elin maailmassain
Luulin, että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa.
Mutta ootapa vain,
Sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain,
Päivin ja öin ikävöin vain. " ( suom. Pauli Hanhiniemi )

Eilen se sitten kolahti, löysin uuden unieni kohteen.  Toki ensimmäinen ujo kohtaaminen hänen kanssaan oli ollut jo kesällä mutta silloin en vielä uskaltanut silittää hänen kaunista runkoaan. kesällä hän oli kuitenkin verhottu vähemmällä peitteellä kuin näin talvella. Silti ensimmäinen kosketus häneen vei sydämeni mennessään.... Oi, mikä runko hänellä onkaan.

Ketään ei varmasti yllätä se että, olemme kärsineet Kipparinnan kanssa yhä pahenevasta purjevenekuumeesta. Meillä on paljon ystäviä joilla on ollut jo pidemmän aikaa purjeveneitä ja olemmekin kyselleet heiltä apua siihen minkä hankkisimme. No, nyt saimme sitten vihjeen yksilöstä joka sopisi meidän kriteereihin. Kaksi erillistä takakajuuttaa ja keulassa kajuutta johon me Kipparinnan kanssa mahtuisimme nukkumaan. Salongissa olisi tarjolla myrskypunkkaa joten saisimme myös kaverit mahtumaan matkaamme silloin tällöin.  Takakajuuttaankin mahtuu puolellensa nukkumaan muutama ihminen, ainakin rakastunut nuoripari.... Emme löytäneet tästä yksilöstä vielä mitään vikaa, toki katselimme asiaan ruusun punaisten lasien lävitse. 

Nyt olenkin jo nähnyt unia hänen kanssaan liikkumisesta pitkin aina aurinkoista merta pitkin. Aurinko paistaa lämpimästi, tuulee sopivasti ja vene kiitää äänettömästi pitkin kimaltelevaa meren selkää. Eikö se purjehtijan elämä ole aina pelkkää auvoa ja muuta mukavuutta. Siinä kelpaisi sitten satamassa nauttia lasillinen cavaa, syödä kevyttä salaattia. Ja aamulla sitten paistaisi uunituoreet patongit uunissa ja tarjoilisin aamiaisen leudossa aamuauringon lämmössä.... Purjehtiminenhan on pelkästään tätä?














tiistai 1. joulukuuta 2020

Alku talven askareet.....

Minne kaikki aika valuu käsistä? On ollut taas mielessä pidemmän aikaa tämä blogin päivittäminen.... Töissä on saanut tehdä töitä lähes kaksi käsin eikä siis tälle "salaiselle" omalle projektille ole löytynyt työaikaan.

Ja iltaisin on urheilu vienyt ajan. Nyt meinaan pitää aloittaa jos kesällä meinaa olla rantakunnossa. Ei kun nyt on kaveri ollut mukana treeni kumppanina joten en ole jättänyt treenejä väliin. Ja viikonloppuisin onkin ollut vain vähän aikaa vene harrastukselle.

Hankin syksyllä tutulta hänen purjeveneensä päällä olleen pressuhallin. Juuri sopivan kokoinen meille joskin vähän turhan korkea. Kipparinna on tosin sitä mieltä että peite myydään veneen kanssa pois eikä se tulisi meidän hankintalistalla olevalle purjeveneelle. Ei talven tulisi kohdella kaltoin tänä vuonna venepeitettämme. Ja tilaa on nyt tehdä veneen pohjalle huolto, vanhat pinnat pois sekä uutta tilalle. Halliin lämmitin ja kunnollinen suojaus maahan ja miehelle.... Ensin skrapataan suurimmat pois ja sitten Mirka käyntiin ja pinta pölyttömästi kuntoon.

Onhan tässä talvikehikon rakentamisessa oma hommansa ollut. Melkoisen iso, korkea ja moniosainen rakennelma. Korkeus on asettanut haasteita kun tikkaiden pituus ei ole riittänyt. Lisäksi Kipparinna on joutunut melkoisen koville kun hän on nostanut aina yhden jalka parin / kaaren pystyyn. Itse olin vain ylhäällä auttamassa narun kanssa. 

Satamassa moni on seurannut meidän aherrusta joko huolissaan tai kateellisena. Kateellisena lähinnä siitä kun meillä molemmat aikuiset olemme yhdessä tekemässä tätä veneprojektia. Ehkä se on näyttänyt siltä että tämä on ollut pelkkää hupia meillä. Paljastan teille kuitenkin että joskus on muutama poikkipuolinen sanakin tullut meidän keskeisessä viestinnässä.... Onneksi kuitenkin posittiviset sanat ja ajatukset on ne päällimmäiset.


Huolissaan olijat pelkäävät kehikon lähtevän lentoon heidän veneidensä päälle. Onneksi tätä on mietitty rakennus vaiheessa. Kehikko on varustettu usealla liinalla kiinni veneen alla olevaan pukkiin sekä jokainen jalka on isketty kiinni maahan pitkillä kiiloilla. Aikanaan kun tuli ajankohtaiseksi peitteen päälle laittaminen oli jostain kumman syystä kavereilla milloin mitäkin menoa, pedikyyri raavailla miehillä oli yleisin, kaljut kävivät kampaajilla ja joillain oli hammaslääkäri aikoja viikonloppuina.... Kipparinnan kanssa nostettiin kahdestaan tuo iso peite paikoilleen. Olihan siinä työtä. Hiki oli meillä molemmilla tuon kerran jälkeen. Paikat kipeytyivät myöskin sopivasti. Taas nostan hattua Kipparinnalle. Hän teki tässäkin ehkä sen suuremman työn. Hän nosti peitteen lähes yksin tähän. Itse autoin veneen kannelta käsin peitettä ylöspäin kun hän veti pitkillä liinoilla peitettä alhaalta käsin ylös kehikon päälle. Menihän siinä aikaa ja fyysisiä voimia. Kannatti kuitenkin. Lopuksi kiristysliinoilla pressu sidottiin kehikon jalkoihin tiukasti kiinni.

Ensimmäisten myrskyjen jälkeen tarkistettiin tuhot ja laitettiin vielä vähän tukevammin kehikko paikoilleen. Lisäksi kaikki liitokset tarkistettiin ja kiristettiin. Nyt talvi saa tulla meidän puolesta. Saa nähdä onko meillä tätä venettä vielä keväällä... Ei haittaa vaikka olisi mutta nyt olisi mielenkiintoinen vene mahdollisesti jo tulossa tilalle.

 

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Ylös, ylös kohti kuivaa ja lämmintä.....


" Oppikaamme arvostamaan aikoja, jolloin puut ovat paljaina ja odottamaan sitä, että pääsemme poimimaan hedelmiä." Anton Tsehov


Kauden lopetus tuntuu aina vähän haikealta. Siellä se meidän kaunokainen kelluu rauhassa omassa elementissään odottamassa kauden päätöstä. Veneen nostamisen aika oli tullut ja saavuimme paikalle hyvissä ajoissa. Olisi kuitenkin vielä jotain tehtävää ennen kuin veneen pohja nousee vedestä. Auringon viimeiset säteet hemmottelivat meitä kun tyhjensimme septin. Mutta kun pääsimme nosto-laituriin olikin aurinko jo kadonnut taivaanrannan taakse. Perinteisesti alkoi myös vesisade kun odottelimme hetken vuoroamme.




Meidän veneet on nostanut aina Kuljetus Karttunen ja taaskin hän oli ajoissa paikalla. Ei tarvitse ihmetellä miten homma toimii kun heidän muistissa on nostopisteet meidän veneen osaltaankin. Kuten niin monen muunkin veneen tiedot. Ihailtavaa ammattitaitoa. Kipparinna osallistui veneen nostamiseen ja minulle jäi aikaa kuvaamiselle ja maailman parantamiseen kavereiden kera.


Perinteisesti olemme ottaneet veneen pohjien pesun ostopalveluna. Vantaan painepesu omistaa kunnolliset välineet joilla pohjat lähtee puhtaiksi. Itselläni ei ole kuitenkaan olemassa kelvollista painepesuria joten tämä on helppo ja vaivaton tapa. Meitä oli taas useampi kaverus nostamassa veneitä samaan aikaan jolloin yhteistyö sujui hyvin nostoissa. 


Vielä jäi nostamisen ja pesemisen jälkeen meillekin jotain tehtävää. Isoin urakka lienee veneen talvisuojan rakentaminen. Olimme ostaneet tuttavaltamme kaarihallin jotta meillä ei ainakaan tänä talvena pääse lumet ja tuulet häiritsemään. Talvella olisi tarkoitus tehdä pohja remontti. Rapsuttaa pohja puhtaaksi ja käsitellä uudestaan asiankuuluvilla aineilla. Taitaa olla myöskin myyntiä helpottaa. Ainakin veneen nopeus nousee ihan mahdottomasti tai sitten ei yhtään. Onneksi taas on parannuksia luvassa tähän veneeseen ettei pohjan skrapaamisen lisäksi tarvitse turhaan miettiä illoiksi tekemistä. Jos ei mene vene kaupaksi keväällä niin meillä on taas aavistuksen hienompi vene ensi kaudella.


Nyt alkaa puut olla paljaana ja keräämme kesän veneilyn hedelmiä muistoistamme. Ja niitä mahtavia veneily muistoja olemme saaneet kyllä taas monen monta kaudelta 2020.





 

tiistai 20. lokakuuta 2020

Kausi on ehtoo puolella....

" Sille mitä rakastaa on aina aikaa"  ( Hannele Seistonen ) 

 Pitkästä aikaa sain avattua koneen ja pääsin kirjoittamisen makuun. No, pääsin taas myös veneilyn makuun myös. Ei olla veneilty varmaan kuukauteen koska mukamas kaikkea muutakin löytyy elämästämme. Lasten harrastukset syövät aikaa meiltä vanhemmiltakin. Vapaa-aika on keväällä runsaampaa ja käytettävissä suuremmalta osin veneilyyn kuin näin syksyllä. Tai sitten keväällä vain on kiirus sinne valoon ja elämää sykkivään luontoon erilailla kuin näin iltojen pimentyessä.

Lauantai aamulla oli tarkoitus lähteä merelle viikonlopuksi mutta poika lähti treeni leirille jonne piti aamulla hänet viedä ja sunnuntaina hänet piti noutaa sieltä. lopulta pääsimme kotisatamaan ja olimme valmiina lähtemään merelle. Ensin käynnistimme lämmittimen ja saimmekin veneemme nopeasti mukavan lämpöiseksi. Kyllä sitä arvostaa miellyttävää lämpöä veneessä ihan erilailla kuin nuorena. Enään ei tarvitse palella vaan nauttiminenkin on sallittua. Kipparinna alkoi alustavasti keräillä tavaroita kasseihin jotka veisimme kotiin talveksi. Itse katsoin että kaikki laitteet toimivat toivutusti..... Onneksi saimme irrotettua köydet kohta lounaan jälkeen aurinkoisessa kelissä.


Tämän jälkeen alkoi tietenkin sataa tihuttamaan  ja välillä satamaan runsaamminkin. Vettä tuli alkuun vienosti ja kun olimme ohittamassa Pentalaa lännen kautta katosi kaikki maisemat edestämme voimakkaan saderintaman alle. Tästä syystä reittimme vaihtui toiseksi ja päädyimme Pentalaan Saaristomuseon laituriin. Tarkoituksena oli painella Porkkalan suuntaan ja vain fiilistellä merellisestä maisemasta. 

Pentala on kaunis saari ja siellä on toimiva saaristomuseo. Museo oli tosin jo sulkenut tältä kaudelta. Pääsimme kävelemään metsään ja nauttimaan luonnon rauhasta. Enään ei satanut vaan saariston rauha syleili meitä tarjoten sienipiirakka ainekset. Täältä olemme monena vuonna käyneet keräämässä sieniä milloin milläkin porukalla. Joskus naapurit lapsineen ova olleet kyydissämme toisinaan Kipparinnan siskon perhe.



Merellä oli yllättävän paljon liikennettä ja Pentalan laiturilla juttelimme kun useamman veneilijän kanssa. Osa oli liikkeellä Skipperi veneellä. Toiset olivat omilla veneillään liikkeellä. Meidän lisäksi oli muitakin sienestäjiä saarella. Kaikkia yhdisti rakkaus merelliseen luontoon. Muutamalla oli laivakoiratkin matkassa kuten meillä. Hän pitää veneilystä eniten silloin kun saa kiertää venettä kannella ja kuonoa saa laittaa tuuleen ainakun siltä tuntuu. 



Nyt tuntuu lähes syntiseltä nostaa vene ylös tällä viikolla. Onneksi vielä ehtii touhuamaan veneen kanssa, kuten laittamaan  jäätymisenesto aineen moottorille ja nestejärjestelmiin. Öljytkin ehtisi vaihtamaan ;)