Historia on lähempänä kuin muistinkaan

@lagottobea

Viikonloppuna pääsimme kipparinnan kanssa veneilemään lähes kaksistaan. Jätimme omat koiramme lasten hoidettavaksi mantereelle ja saimme mukaamme karvaisen lapsenlapsemme. Tyttärellämme on meidän blondin pentu koiranansa ja päätimme opettaa hänelle purjehdusta. Varttuneemmat koiramme eivät päässeet mukaan opettamaan huonoja tapojaan.... Meillä itsellämme on kaksi lagottoa jotka ovatkin reissanneet kanssamme ristiin ja rastiin. Valitettavasti vanhempi koiramme ei ole pitänyt muutoksesta moottoriveneestä purjeveneeseen. Hän näyttää meille tassulla kansainvälisiä käsimerkkejä jos olisi keskisormea näyttää.... Lisäksi  hän lauleskelee Lily Allenin ihanan hempeää rallettelua ( Lili Allen ).Eli siksi emme halunneet pennun oppivan toisten koirien tavoillemme. 

Lauantaina oli mahtava ilma purjehtia. Vaikka aina olen sanonut etten halua kilpailla veneellä iski meihin taas pieni kilpailun poikanan. Koko matka Pentalan kohdalta Bylandetin kohdalle oli veneitä paljon liikenteessä. Osa meni ohitse mutta onneksi mekin pääsimme ohittelemaan useampia veneitä. Vauhtia oli niin paljon että, melkein unohdimme kääntyä kohteeseemme.

Menimme lauantaina tuulien viemänä Espoon Bylandet saarelle. Kipparinna oli kaivannut sinne jo pidemmän ajan ja nyt sille siunaantui oma hetkensä. Kuulimme että Espoo oli päivittänyt siellä poijut ja laittaneet vanhojen isojen tilalle tällaiset pienet poijut. Nyt ne painuvat heti veden alle kun niistä saa kiinni. Lisäksi kun yksi on kiinnittynyt on toisen vaikea saada venettään samaan poikiin kun se on jo veden alla. Kurjaa kun on laitettu pienet poijut. Muuten rantautuminen on melkoisen mukavaa. Rannalla on runsaasti renkaita veneen kiinnittämiseksi. Lisäksi näimme sellaisen tapahtuman poijujen kanssa mitä en tiennyt olevan edes mahdollista. Jäljellä oleva vanha poiju katosi illalla veden pohjaan kun siinä oli vene kiinni, vielä ihan ymmärrettävää. Ja aamulla sama poiju pomppasi pintaan isosti kolisten. Ihan kuin ongen koho joka painui veden alla ja ylös ahvenen siinä nykiessä. Mitään muutoksia ei ollut tapahtunut poijun osalta.  Jos poiju vettyisi niin menisi pohjaan mutta ei se itsekseen kuivu siellä veden alla. 

Vielä pieni varoituksen sana ankkuroinnista täällä Bylandetissa. Pohjassa on kaikenlaista mihin annurin saa jumitettua kiinni. Nyt eräs ankkuri jäi kiinni poijujen väliseen pohjassa makaavaan ketjuun. Onneksi satamassa oli sukeltaja joka sen kävi irrottamassa.  

Tälläkin saarella on oma historiansa. Onneksi tämän nimeä ei ollut muutettu Venäjän kieliseksi kuten lähisaarilla oli käynyt ( https://www.is.fi/digitoday/art-2000009030340.html ). Täälläkin on ollut Neuvostoliittolaista historiaa. Saari on toiminut osana Neuvostoliiton vartioasemaa. Porkkalan vuokra-alue aikana Bylandetissa toimi vuokra-alueen merivalvonnan hallinnollinen keskus, minkä vuoksi saarella on yhä runsaasti ajan neuvostoliittolaista rakennuskantaa.  Merivalvonnasta puhuen, paljon sukellusveneitä on tänä kesänä kulkenut Suomen ja Viron välillä. Kaverit ovat ajoittain aina julkaisseet sellaisista kuvia sosiaalisessa mediassa.  Lähi hstoriamme on siis todella lähellä kun sitä taakse päin katselee....

Olisi todellakin mielenkiintoista kuulla tarinoita tästä ajasta tältä alueelta. Sekä miehittäjän että paikallisten tarinoita. Ei varmasti kenelläkään ole ollut helppoa ja mukavaa. Vanhaa rakennuskantaa jäi saarelle ja ilmeisesti tuo meri on ollut myös paikka jossa asiat on poissa silmistä ja poissa mielestä. 

Mutta ettei menisi ihan synkistelyn puolelle on saarella nykyisin mukava retkeillä. Ihan kaikilla tuulilla tänne ei kannata yrittää. Saari on sen verran ulkona että, aallokko voi olla haitaksi rantautuminen yhteydessä. 

Jos kuitenkin kelit antavat myöden on täällä ihmisen hyvä olla. Kalliot ovat sileitä ja moni ulotteisia. Uiminen oli tällä kertaa lämmintä. Veneen mittari näytti jopa 22 astetta. 

Saarella on useita grillauspaikkoja. Osa virallisia ja osa ei ehkä ihan niin virallisia. Kuitenkin kaikki grillit ovat hyviä ja turvallisia. Pohjoisen puolella on iso grillikatos ja puuvaja. Lisäksi siellä on kolme poijua joiden sijoittelussa olisi parantamisen varaa. Puuceet löytyvät sekä pohjoisen että lännen puoleisilta rannoilta. Lännen puolelta löytyy yksi grillikatos ja grillipaikka puuvajoineen. Kaivoin löytyy mutta en osaa sanoa sen veden laadusta.  Selkeästi täällä on aktiivisia kävijöitä jotka huolehtivat saaresta. Kaikki oli siistiä ja ehjää. 

Takaisin tullessa oli tuuli tyyntynyt lähes tyystin. Kävimme kipparinnan kanssa uimassa matkan aikana vaikka purjeet oli ihan avoinna. Veneen vauhti oli täydet 0 solmua. 

Olisi mukavaa kuulla teidän muistoja Bylandetista.

Joskus kokeilisi jotain tuttua ....

 Elokuun alkuun pääsimme Kipparinnan kanssa liikenteeseen aivan kaksistaan. Emme ainakaan muista koska olisimme saaneet viettää veneilyä ilman jälkikasvua tai koiria. Toki päiväseltään olemme olleet kahdestaan mutta, emme purjehdusta ja yöpymistä muista vielä tehneemme. Ja kiire oli nyt perjantaina päästä vesille heti töiden päätyttyä. Pikainen kauppa ja viinin noutaminen ennen köysien irrottamista.

Satamaan saavuttuessamme huomasimme rakkaiden haarapääskyjen viihtyvän myös veneiden luona. Ei auttanut kuin pestä kannet puhtaaksi. Kiirehän ei enään ollut mihinkään. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Lopulta pääsimme liikkeelle. Nyt laiskottelumme ja nostimme fenderit kannelle emmekä laittaneet niitä muualle. Matka olisi lyhyt. Olimme päättäneet mennä Stora Herrön saarelle. Tilaa olisi varmasti olihan kesällä jokaisessa satamassa ollut tyhjää.

Kun lähestymme rantaa ja laituria heräsi pienoinen epäilys paikkojen riittävyydestä. No, ei muuta kuin katsomaan. Täyttävän siellä oli. Toki laiturilla oli muutama kolo veneiden välissä. Odottelimme hetken että, veneiden omistajat olisivat siirtäneet edes yhtä venettä sivuun niin laituriin olisimme mahtuneet. Mitään liikettä ei kuitenkaan tapahtunut. Joten soitto kaverille ja kysymys olisiko hänen kanssa samassa satamassa tyhjää tilaa meille. 

Eli jatkoimme matkaa saatuamme lupauksen paikasta satamassa. Keula kohti Stora Brändöä. Matka ei olut pitkä joten saavuimme melkoisen nopeasti kohteeseen. Melkein täyttä siellä oli mutta, saimme veneen kaverin kylkeen kiinni. Rauhallista ja tulevalta tuulelta suojassa. Kyllä tässä kelpasi olla. Hetken turistiin kaverin kanssa ja nautimme illasta ennen veneeseen kömpimistä. Täällä saaressa emme ole olleetkaan moneen monituiseen vuoteen. Hyvät laiturit, puuceet ja grilipaikat löytyvät täältä.

Hetken jaksoimme syödä juustoja sekä tuoretta leipää veneessä. Viini jäi toiselle kerralle kun molempia väsytti työviikon jälkeen melkoisesti. Eikä unta tarvinnut kummankaan houkutella punkassa.

Aamun sarastaessa oli alkanut vähän tuulla ja aallot saavuttivat veneemme perän. Erilainen ääni kuin edellisten veneiden kanssa havahdutti minut unesta ja tarkistin kiinnitykset. Samalla nautin pikkiriikkisen hetken auringon noususta ja palasin punkkaan.

Lopulta tuoreiden sämpylöiden ja pannullinen teetä jälkeen oli aika lähteä takaisin kotiin. Enemmän vaatetta päälle kuin pitkään aikaan on ollutkaan. Tuuli kohtuullisesti ja sateen uhka oli melkoinen. Onneksi selvisimme pienellä sadekuurolla ja nostimme purjeet ylös. Se kun sammuttaa moottorin on edelleen melkoisen hurjan tuntuista. Olemmeko ihan tuuliajolla kun ei ääntä kuulu mistään.

Loppumatka meni pelkällä isopurjeella ja tee kupponen kätösessä. Otimme mallia edellä olevan purjeista. Mikä parasta meillä taisi olla isompi purje kun saavutimme heitä . Eihän veneily koskaan mikään kilpailu ole, eihän?

Kotisatamaan saavuimme noin 3m/s tuulella. Rantautuminen oli helppo ja veneen kiinnittäminen kevyttä. Kun lopulta olimme saaneet veneen siihen kuntoon että lähdimme sieltä tuulikin jo 8.3 m/s ja päälle puuskat. Eli täydellinen kotiutumis ajankohta meillä. Ja kun olimme hetken olleet kotona saapui syy minkä takia emme olleet koko viikonloppua merellä, tyttären koira. Ja kyllä siitä koirasta tehdään vielä purjeveneilijä. 

Jussarö, seikkailujen saari

Palataan ajassa taakse päin, loman alkupuolelle. Lähdimme Elisaaresta kavereiden seuraksi Jussarön saarelle. Olemme olleet täällä ennenkin, mutta edellisestä tapaamisesta saaren kanssa oli jo aikaa. Matkan pyrimme purjehtimaan kuten "oikeat" purjehtija tuppaavat tekemään. Kaikki purjehtijathan liikkuu purjeilla aina, tuulee tai ei.... Todellisuudessa menimme purjeilla hyvän matkaa, mutta jossain vaiheessa liikuimme myös moottorilla. 

Miehistö pääsi kokeilemaan jotain uuttakin matkan varrella. Ennen purjevenettä liikuimme aina hurjaa vauhtia ( 6.5kts ) moottoriveneellä joten tämmöinen ei ole käynyt mielessä. Eli nyt kun vauhti purjehtiessa tippui alle solmuun. Eli purjeista se hähäisinkin veto pois ja perhe veteen. Laitettiin kuitenkin varuiksi perästä köysi veteen josta voisi tarrata kiinni. Poika hyppi veneen kannelta veteen uudelleen ja uudelleen ja Kipparinna sekä neiti nauttivat meren tuomasta viilenyksestä. Olihan tuo vesi kuitenkin lähes 23 asteista. Väylän laidassa oli hyvin tilaa ja aikaa tämmöiselle toiminnalle. Useammasta veneestä kuvattiinkin tätä meidän tapaa veneillä. Olisi mukava saada jokin noista kuvista itsellemme. 

Jussarön satamaan on tullut meidän perheen viime vierailun jälkeen uudet laituri. Hieno laituri onkin. Sähköt löytyy laiturilta ja aisa tai poiju kiinnitys. Hintakin on kohdillaan. Ja ainakaan vielä ei saanut mitään merkkiä veneeseen maksusta. luottavat kuulemma veneilijöihin. Lisäksi satamamaksuun sisältyy "lenkki-sauna" illalla. Miehille ja naisille oli kaksi tunnin vuoroa illansuussa. Ysi omituisuus tähänkin rantautumiseen liittyi. Toinen veneilijä pyysi meitä saunojia tarkistamaan sijainnit oman plotterin näytöltä. Syykin paljastui. Kaikki veneet joista tarkistettiin sijainti olivat selkeästi väärässä paikassa. He kertoivat huomanneesa tämän omituisuuden tullessaan satamaan. Tuttu merimerkki oli heidän kohdilla mutta plotteri kertoi heidän olleen toisaalla.  Olkaa siis kriittisiä kun luette paikka tietoa plotteristanne. 

Seuraavana päivänä saapumisen jälkeen lähdimme pitkälle kävelylle. Tämä kävely oli meillä ja kavereilla ollut mieleessä pidempään. Toki olimme kiertäneet saaren muillakin käynti kerroillamme, mutta aina se sykähdyttää. Matkalle osuu niin karua rakennuskantaa kuin kaunista luontoa. Molemmista löytyy paljon mielenkiintoista katseltavaa.  Mielestäni Jussarön kaksi kiinnostavinta rakennusta on näissä kuvissa. Toinen rappiolla oleva ja toinen kivinen rakennus tulee kestämään aikaa vielä kauan.

Ryhmämme jakaantui kahtia näköalatornin jälkeen. Minä ja nuoret painelimme suoraan rantakallioille ja naiset sekä koirat painelivat suorempaa ( lue: helpompaa ) reittiä mustalle rannalle. Meille sattui Jussarön vierailulle kesän kuumimmat päivät ja itse ainakin hikoilin todellakin kun yritin pysyä nuorten perässä kallioilla. Nilkkani on leikattu ja leikkauksesta on useampi vuosi. Tunsin kuitenkin matkan varrella kuinka tulisin kärsimään nilkasta myöhemmin tämän retken seurauksena. Mutta mitään ei saa ilmaiseksi, nautinnosta olin valmis jopa kärsimään myöhemmin. Aloin ajatella naisten tekemää järkevää päätöstä ihan tosissani. 

Onneksi kalliot loppuivat aikanaan ja pääsimme nauttimaan eväitä. Eväät katettiin kalliolle juuri mustan hiekkarannan tuntumaan. Iron bech houkuttelee aina vaan paikalle. On se niin erilainen kuin missään muualla tapaamistani rannoista. Syynä tähän väriin on kaivoksista murskattu rauta-aines jota on tuotu rannalle. Rannalla on palkon sileitä kiviä joita moni heittelee veteen ja laskee montako "leipää" tulee. Aikanaan isäni on opettanut minulle tämän jalon taidon ja olen siirtänyt sitä tietoa lapsille. Tämä onkin sellainen sukupolvesta riippumaton jalo taito.

Meillä kaikki viihtyivät meressä pitkään. Vaikka nouseva aallokko alkoi tekemään uimisesta koiriemme uinnista ajoittain haastavaa. Meri oli vielä siellä 23 asteen tuntumissa ja vilvoitti sopivasti. Sinilevää ei ollut ollenkaan ja uiminen oli rentouttavaa. välillä kun muisti pötkötellä rantakalliolla kuivui ihokin nopeasti. Oli välillä lisättävä aurinkorasvaa ettei illalla olo olisi kuin keitetyllä ravulla. Toki iho punoitti jo ihan kunnioittavasti. 

Uimisen jälkeen kiersimme luontopolun reippaasti. Kyllä se kannatti. Kalliota, mahtavat portaat, kiviä ja luontoa kauneimmillaan. Siitä tämä loppu reitti koostui. Kävelyn jälkeen maistui veneellä ruoka kuin konsanaan Viisikolla Enid Blytonin kirjoissa. Oli kaikkea tarjolla mutta ei sitä inkivääri olutta kuten heillä oli. 
 

Illan aikana tuulta alkoi olemaan mutta satamassa kaikki olikin suojassa eikä tuuli haitannut meitä ollenkaan.

Saariston saunat: Seglinge

 

Tänä kesänä löysimme veneemme kanssa Seglingenin kauniiseen satamaan, josta jo kirjoitin aikaisemmin. Suuri yllätys oli sauna, jonka sai varattua satamasta varsin maltillisella hinnalla. Sauna ei sijainnut ihan satamassa vaan satama yrittäjän pihapiirissä. 

Satamasta matkaa saunalle on jonkin verran ja sen voi taittaa jalkaisin taikka satamasta vuokrattavilla polkupyörillä. Joka tapauksessa matka on sen verran lyhyt että kannattaa mennä saunaan. Saunamatkan varrelle osuu myös saaren hyvin varusteltu ruokakauppa, josta voi hankkia esimerkiksi saunavirvokkeet.

Sauna on idyllinen 60- luvun loppupuolelta oleva rakennus, josta puuttuvat nykyaikaiset sadesuihkut. Tämä "puute" korjaantuu ihan perinteisillä peseytymisvälineillä kuten pesuvadeilla. Saunassa on tunnelmaa paljon enemmän kuin monessa modernissa saunassa yhteensä. Puukiuas antaa täyteläiset löylyt ja kroppa kiittää lämmöstä. 

Peseytymistilasta löytyy pesuvatien lisäksi vino pino vesileluja ja halutessaan saa vaikka vesisodan aikaiseksi.

Ja löylyjen välissä on mahtava istua hetken ulkona saunan edustalla. Tämä sauna retki maistui niin hyvältä veneily päivän päätteeksi että.....

Seglinge, saaristolais tunnemaa parhaimmillaan

 Nämä päivitykset ei tule nyt aivan järjestyksessä. Mutta, vähät siitä.

Lähdimme Maarianhaminasta perjantai aamulla Lemsrömin kanavan kautta kohti Lumparnia. Olimme odottamassa sillan avautumista. Perässämme neljä purjevenettä ja muutama moottorivene. Kuitenkin jonon ohitti ison kokoinen moottorivene ja tunki itsensä ensimmäiseksi kanavaan. Jännä juttu.....

Kipparinna ja blondimme ohjasivat venettämme yhdessä. Keskittyneenä ohjasivat veneemme keulan kohti vastatuulta. Ihan ovat tekstiili kaksosia kannella. Meidän veneessä pyritään siihen että, kaikki mukana olevat ihmiset saavat veneen tarvittaessa rantaan moottorilla tai purjeilla. Ja sitten kaikki oppivat purjehtimaan 

Soitimme matkalta meille tuntemattomaan satamaan Seglingeniin. Puhelimeen vastasi reipas nainen joka kertoi satamasta hiukkasen.

Saimme veneemme kiinni satamaan saavuttaessa heti laituriin ensimmäiseksi. Tässä otetaan kiinni kylki laituriin eikä poijua. Kipparinnan alku heitti köyden laiturin knaapin ympäri ja veti veneen kyljen kiinni laituriin. Ja sitten laitettiin keula kiinni rannan laituriin. Täällä on hyvät poijut sekä mahtava laituri. Ja laiturilla on sähköpistokkeet tarpeeksi monelle. Satamassa löytyy puuceet ja jätteiden lajittelu piste.

Satamassa on hieno ja monipuolinen satama talo veneilijöiden käytössä. Täällä oli kirjoja, tekemistä ja lastenvaunuja joita lainata. Laitureiden vieressä oli hiiligrillejä joissa tehdä herkku ruokia. Lisäksi täältä löytyy savustettua kalaa. Me ostimme savustetun siika kalasen. Vaihtoehtona olisi ollut ahven.  Illalla ostimme satamasta perheellemme ahvenanmaalaisia pannukakkuja joka olivat suussa sulava.

Sataman miljöö on todella sympaattinen ja palvelu on ystävällistä. Illalla kävelimme järvelle uimaan. Vesi oli lämmintä ja ruuhkaa järvellä ei ollut. Yö satamassa oli rauhallinen vaikka tuulen suunta vaihtui täydellisesti yön aikana.

Sataman läheisyydessä alkaa myös luontopolku joka on satamasta lähtien reilun 10 km. Mukaan kannattaa varata riittävästi juotavaa ja evästä. Eikä huono jalkaisten kannata lähteä tekemään koko kierrosta. Mutta hieno kierros oli. Hiidenkirnuja ja hienoja maisemia.

Saarella on myös söpö ja monipuolinen ruokakauppa josta meidän perhe löysi itselleen monenlaisia "tarpeellisia" juttuja kuten teineille karkkeja.

Tästä paikasta meidät tulee löytämään uudelleenkin. Onneksi Kastelholmassa vene naapuri kertoi paikasta.

Saariston saunat: Björkö

Kaikkihan tuntevat Saaristomeren parhaan uintipaikan, Björkön. Saaren ainutlaatuinen järvi houkuttelee puhtaisiin vesiin pulahtelijoita vuodesta toiseen ja venekunnat sopivat tapaamisia saaren rannoille. Moni tietää myös Cafe Björkön josta saa suussa sulavia leivoksia ja pääsee aika matkalle saariston historiaan. Paikasta vastaavat aivan mahtavat omistajat.

Moni ei kuitenkaan tiedä mielestäni yhdestä saariston parhaista saunoista mitään. Rehellisesti myönnän meidänkin käyneen tässä saunassa vasta ensimmäistä kertaa.  Eikä varmasti viimeistä kertaa.

Sauna on viimeisen päälle hieno ja lauteille mahtuu hyvin neljä aikuista ja muutama lapsi mukana. Löylyt olivat mukaan pehmoiset ja hellivät meitä mukavasti.

Eräs asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota on maisema lauteilta. Ikkuna ei huurustu vaikka heittäisi löylyä. Tässä olikin oikein hyvin suunniteltu tuote. Ikkuna on lämpölasia jonka takia saa saunoja nauttia maisemista koko ajan.

Laiturilta pääsee uimaan mereen vaivattomasti ja jalkojen alla on hiekkapohja. Laiturilta ei saa hyppiä koska syvyyttä ei ole liikaa.  On melkoisen mahtava paikka uimiseen. Saarten välinen paikka tarjoaa tuulen suojaa samaan aikaan kuin maisemiakin. Koko seurueemme näyttikin sauna kokemuksesta.

Lopuksi kannoimme saunaan saman määrän vettä kuin olimme käyttäneet. Kaivosta tuli raikasta ja todella hyvää vettä. Ei ollenkaan suolaista mihin saaristossa usein on tottunut.

Cafe Björköstä kannattaa ostaa löylyjen jälkeen leivoksia ja juotavaa. Paikassa ei ole verkko virtaa ja suurin osa käytettävästä sähköstä pyritään tekemään aurinko energialla. Lisäksi siellä on aggregaatti jolla pilvisenä päivänä varmistetaan sähkön riittävyys kahvilalle. Samasta pihapiiristä löytyy myös puucee saunan käyttäjille. 

Vaikka sauna maksaakin on siihen käytetyt eurot todellakin kannattava sijoitus. 

Suuri meriretki, osa 10

 

Vuodet vierivät ja on taas aika aloittaa uusi meriretki. Nyt olisi kyseessä osa 10. Eli lapset on kasvaneet tänä aikana melkoisesti ja ovat nyt teinejä. Kaksi vanhimmaistamme lapsista ovat jo ihan oikeasti aikuisia.

Tämän kertainen meriretkemme alkaisi edellisistä poiketen siirtopurjehduksella kaverin kanssa. Töissä on kivaa ja ennen juhannusta vilkasta joten varmistamme paikkamme Elisaaren lämmössä viemällä veneen ajoissa paikalla 

Juhannus täydessä Elisaaren satamassa oli pääsääntöisesti rauhallinen. Muutaman kerran oli yöllä jonkin verran elämää mutta ei mitään ongelmaa. Kaiken lisäksi helteet alkoi reilu tunti saapumisemme jälkeen. Illalla sauna ja uimista. Seuraavina päivinä luontopolkua ja uimista sekä lisää uimista. Tyttäremme koirakin pääsi uimisen makuun.

 Vesi oli lämmintä jopa 23.2 astetta. Kipparinna ja koirat SUP-lautailivat. Itsekin uskalsin mereen uimaan ja nauttimaan keskikesästä.  Juhannus Elisaaressa oli kaikin puolin onnistunut. Tästä meidän oli hyvä jatkaa matkaa kohti uutta meriretkeä.