Pitkän matkan reissu

Kotimatkamme alkoi haikein mielin. On aina haikeaa kun huomaa loman lähenevän loppua kohden. Nyt oli lähes täydellinen tuuli ja sen suunta. Heti kun pääsimme Kökarista kääntymään kohti itää niin nostimme purjeet. Saarten välissä pujottelua ennen kuin alkoi päättymätön suora. Utön ja Jurmon pohjois puolelta purjeilla. Välillä piti mennä moottorilla vajaan tunnin ajan kun tuuli muuttui täysin myötäiseksi. Ja pieneni lähes olemattomaksi samalla. Yxskär kohdalla tuuli voimistui lähes 10 m/s myötä tuuleksi. Siitä " virsikirja avoinna" lähes Rosala TB satamaan. Viimeiset pari mailia menimme moottorilla ihan satamaan sapumisen valmistautumisen nimissä. Hyvä laittaa köydet ja fenderit valmiiksi ajoissa.

Tämä satama osuu lähes vuosittain meidän reitille. Joskus pysähdymme tänne vain septin tyhjennykselle ja usein myös yövymme täällä. Hyvä suojaisa satama. Tällä kertaa satama olikin lähes täynnä kun saavuimme vasta illan suussa. Päivän purjehduksen pituus oli lähes liian pitkä, 11 tuntia. Kävi kyllä mielessä jatkaa suoraa Hankoon mutta koirien takia jäimme tänne. 

Rosalasta menimme Hankoon. Tämä siksi kun meillä mukana kulkenut nuori aikuinen ja koirat kaipasivat kotiin. Saimme toiset lapset samalla kylään. Hanko on aina jakanut venekuntamme mielipiteen. Puolet pitää paikasta ja Kipparinnan mielestä tämän voi jättää väliin. Silti täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Koirille ulkoilupaikka suoraan veneen edessä. Tyttäremme arvostaa saunaa ja sadesuihkuja. Itse kaipaan tässä vaiheessa matkaa ravintolaa jne....

Kävimmekin lasten kanssa syömässä ravintolassa hyvin. Samalla saimme lasten mukana lisää ruokaa ja juomaa veneellemme. Lopulta oli aika sanoa kaikille lapsillemme  sekä koirillemme heippa. Tuli vähän tyhjä olo siinä. Päätimme Kipparinnan kanssa vuokrata polkupyörät ja lähteä tutustumaan Hankoon isomminkin. Poljimme Neljän tuulen tuvalle. Tämäkin paikka on yksi niistä mitä äitini aikanaan kehui kovasti. Oli kuulemma käynyt täällä jo nuorena neitinä. Valitettavasti en kuunnellut aikanaan äitini tarinoita kunnolla niin en tiedä kenen kanssa kävivät tuolla, ilmeisesti kummitätini kanssa.  Pyöräilimme kahden tunnin ajan ympäri huvila aluetta ja keskustaa. Hangon kasinon alueella kävimme rannassa katselemassa merelle. 

Hangossa oli myös mielenkiintoinen vene. Sininen runko ja oranssi kuomu, Rustler 36 purjevene.  Joel Harkimolla on alkamassa aivan uskomaton projekti. Pitää ottaa hattu päästä ja kunnioittaa herran projektia. Vahvan näköinen vene kyllä kyseessä. On siinä kuitenkin varmasti vielä paljon tehtävää edessä, ainakin purjehdittava paljon tuolla ennen kilpailua. 

Illalla satamassa Kipparinnan kanssa kaksistaan olimme ihmeissämme rauhasta veneessä. Ei koiria, vain hän ja minä kaksistaan. Illalla saunan jälkeen korteilla pasianssin pelaamista ja viiniä. Hyvä musiikki taustalla. Aamullaa piti herätä ajoissa mutta emme laittaneet herätyskelloa päälle, Rauhaisa aamupala, sitten menimme jonottamaan septille. Täällä on aina jonoa. Pitäisi olla kaksi letkua joista vain toinen toimii. Sama tilanne jo useamman vuoden ollut. 

Hangosta lähdimme kohti seuran saarta. Jussarön pohjois puolella on mukava saari jossa seuran jäsenille on laituri. Jyhkeitä kallioita ympärillä. Suojajsa lähes kaikelta tuulelta. Nyt oli laiturin vierellä todella vahva sinilevä tilanneesti uimisen. Onneksi saaren voi kiertää ja uinti paikka löytyikin entisen saunan rannasta.  Kipparinna yritti saada minuakin uimaan mutta olin onnekseni nähnyt veden lämpötilan ennakkoon. En siis mennyt virkistävään uintiin. Tämä paikka uimiselle vaikutti kyllä erittäin hyvältä, ehkä seuraavana kesänä sitten. 

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme liikkeelle. Jussarön väylälle saavuttuamme nostimme heti purjeet ja nautimme hiljaisuudesta. Kohta oli väylän kapein kohta edessä ja iso moottorivene oli tulossa vastaan. Ennen kohtaamista moottorivene hidasti vauhtiaan niin ettei aaltoja heistä tullut. Katselin että noudattavat kyllä hyvää merimiestapaa ja huomioivat toiset. Kyseessä oli vähän erikoisen näköinen alus ja sitä katsellessa etsin perästä lippua katsoakseni mistä olivat kotoisin. Perän lippu yllätti täysin, keskellä lippua oli leijona vaakuna. Samaan aikaan tervehdin tapani mukaan veneilijöitä Kipparinnan kanssa. Vastaantuleven veneen kapteeni nosti kättä tervehdykseen. Toinenkin käsi nousi veneestä tervehdykseen, Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb. On meidän presidentillä hieno mutta aika erikoisen näköinen vene. Molemmat Kipparinna kanssa kysyimme toisiltamme samaa.... näimmekö oikein? Mielestäni on hienoa kun meidän valtion päämies voi kulkea lähes missä vaan. 

Vielä olisi reissua ja lomaa jäljellä ennen töihin palaamista.

Kohti kääntöpistettä

Aurinko jatkoi paistamista ja meidän matka jatkui eteenpäin. Matka jatkui Taalintehtaalta sopivan kovalla tuulen vierellä eteenpäin. Seurasimme edellä meneviä purjeveneitä ja valitsimme uuden reitin kesken matkan.  Pääsimme perille uuteen kohteeseen nopeammin kuin oli me suunnitelleet. Eli vauhti oli ollut paljon kovempi kuin meillä normaalisti. 

Olimme päätyneet NJK:n Borgareluoto nimiseen saari kohteeseen. Täällä laitoimme veneemme toisen Finn 35 veneen viereen. Se vene oli ihan eri näköinen kuin omamme. Toinen vene mikä oli kanssamme samassa laiturissa oli vanhemman Englantilais pariskunnan Hallberg-Rassy. Heidän kanssaan olimmekin turisseet jo useammassa paikassa tätä ennenkin. Meillä ( minulla ) oli haaveet saunomiseen ja pitihän se saunavuoro varata. Illan saunavuoro oli mieluisa ja löylyt todella makoisat. 

Seuraavana päivänä lähdimme edelleen kohti länttä vaikka kaikki muut suunnat olisi olleet parempia purjeilla liikkuvalle. Eli moottorilla etenemistä oli tiedossa. Reilun kuuden tunnin jälkeen laitoimme köydet kiinni Kråkskär ( NJK ) nimisen saaren rantaan. Täällä oli ihan ulkosaariston tuntua. Isoja kallioita suojaamassa satamaa. Ja tapani mukaan oli uudessa paikassa päästävä saunomaan. Vesi alkoi olla minulle liian kylmää joten keskityin vain löylyihin. Meillä on mukana aina retkisuihku. Tämä säästää vettä peseytyessä todella paljon.  Vettä hän ei saaristossa usein ole liikaa 

Aamulla lähdimme purjehtimaan Kihtiä ylitse. Tuuli oli hivenen sivuvastainen ja pääsimme hyvään vauhtiin. Ensimmäinen AIS tunnustavat vene lähestyi perä edellä kun heidän kurssinsa oli epäsuotuisampi kuin meillä. No, kun pääsimme samalle kurssille heidän kanssaan niin menivät isompana kilpa veneenä nopeampaan meitä karkuun.

Tulimme meidän reissun kääntö pisteelle, Kökar Karlby. Pidämme tästä suojaisasta paikasta kovasti. Ilmapiiri sopii meille hyvin. Ja mikä tärkeintä on täällä suojassa tuulen tuiverrukselta. Pidimme tuulia täällä samat kaksi päivää mitä suurin osa satamassa paikalla olijoista piti. Kävelystä ja saunomisesta saimme nauttia. Myös satamaravintolan ruoka maistui meille.  Tästä alkaakin matka hiljalleen kotiin ja töihin.

 

Vähän erilainen viikko

 

Välillä ei elämä mene niin kuin on suunnitellut. Syy miksi keskeytimme loman ja jätimme veneen Taalintehtaalle oli lopullinen luopuminen koirastamme, jonka aika oli tullut. Vaikka tiesimme tämän olevan lähellä, oli se kuitenkin yllätys.

Meille vapautui muutama päivä kotona lomailuun ennen kuin saimme kyytiä takaisin veneellemme. Käytimme ajan saari retkelle. Helsingin Pihlajasaari on lähellä emmekä koskaan siellä ole olleet. 

 Suunnistimme Ruoholahteen ja hyppäsimme lauttaan, joka vei meidät saareen. Laiturin pielessä tutustuimme saaren karttaan. Päätimme ensin kiertää lännen puoleisen saaren. Kauniita hiekkarantoja, kalliota ja uimakoppeja myös.

 Auringonottajia löytyi sekä hiekkarannalta että kallion koloista. Oli myös monta hyvää pöytää eväiden syöntiin hienoilla paikoilla. Vaikka lautta oli ollut melko täynnä ei ihmispaljous haitannut.

Lännen jälkeen suuntasimme itäiselle saarelle. No, kylttihän kertoo kaiken tarpeellisen. Silmät kiiluen painelimme peremmälle saareen sillan ylitse. Löysimme itsemme grillikatosten luota. Erittäin siistit ja suojaisat paikat. Kärjessä oli vuokra saunakin. Mahtavia kallioita sekä selkeästi linnoituksiakin.  Tällä kertaa emme menneet tutustumaan naturisti alueeseen vaan pidimme vaatteet päällä. 

Palasimme Merisatamaan, jossa ensitöiksemme marssimme jäätelölle. Oli sitten todella isot ja maukkaat jäätelöt. Kannatti nauttia nämä herkut.  Siinä reunakivellä istuessa oli hyvää aikaa seurata ihmisiä ja veneitä. Joskus ei siis tarvitse omaa venettä päästäkseen saareen. Eikä aina tarvitse lähteä kauas voidakseen nauttia kesäpäivästä merellä ja saaressa.

Loppu viikosta saimme tyttäreltä kyydin takaisin veneelle. Ja löysimme veneemme jazzahtavasta Taalintehtaan satamasta alta sateenkaaren. Nyt oli luvassa tuulinen viikonloppu, joten jäimme fiilistelemään satamaan hyvää musiikkia.

Olemme viettäneet täällä aikaa useampana eri vuotena ja aina löytyy uusia paikkoja. Jazzin soidessa päädyimme hotellin puistoon, joka oli kuin suoraan Hercule Poirot elokuvasta. Toki ilman murhaa. Lisäksi löysimme luontopolun sekä lisää upeita vanhoja rakennuksia. 

Sunnuntai aamu alkoi vähän erilaisella tavalla kuin monesti muulloin. Aamulla oli tarjolla gospel jumalanpalvelus puistossa. Erittäin hieno tilaisuus, vaikka kielenä oli meille vaikeampi ruotsi. Ymmärsimme silti tärkeimmät kohdat. Lähes kaikki istumapaikat olivat täynnä.

Elämälle kannattaa näköjään antaa mahdollisuus, niin voi saada jotain hyvää, mitä ei tiennyt etukäteen. 

Nautitaan kesän jatkosta myrskynkin kanssa.

 

Meriretkemme jatkoa

Taalintehtaalta lähdimme aikanaan taas eteenpäin. Reitti vei kohti saaristoa. Olimme saaneet kutsun tapaamaan kipparinnan sukulaisia. He olivat liikkeellä omalla veneellään ja olivat matkalla Bränskäriin. Vaihtoehtona esittivät Stenskär saarta. Sanoin heille että siinä on vielä Gullkrona vieressä.  No, reitti valittiin lyhyemmän mukaan eli kohdalle osui silta. On tämä sillan alittaminen aina jännää. Tiedän että veneemme on mennyt tästä aikaisemmin ja mahtuu. Silti jännitys oli mukana... Jäi siinä kuitenkin tyhjää tilaa eli voimme päivittää venettä vielä isommaksi.

Hyvä vauhti oli purjehduksella kun mietin Brännskärin saunaa. Kun viimeinen pätkä alkoi missä olisi tarve kryssiä saimme viestin muuttuneesta sijainnista. Olisimme siis menossa Gullkronan satamaan. Olimme tässä vaiheessa jo saaren kohdalla. Purjeet siis pois vauhdissa ja käännös satamaan. Meille molemmille perheille tämä oli uusi kohde. Aivan mahtava paikka. Kolme tilavaa laituria, luontopolku, mahtavat puuceet ( ei haissut yhtään ). 

Kävimme tutustumassa luotsitupaan ja kävelimme luontopolun ympäri. Tämän jälkeen saimme siirtyä saunaan. Meillä oli varattuna se isompi saunoista. Olipas kokemus. Valoisa, todella siisti ja hyvät löylyt antava kiuas. Maisemat olivat myös hienot. Peseytyminen jälkeen istuin hetken vielä vilvoittelemassa terassilla. Voi pojat kuinka elämä hymyilee.

Illalla katsoimme lähipäivien sää ennusteet. Huonoa tai erittäin huonoa keliä olisi tulossa. Päätimme lähteä Öröön. Täällä satama olisi todellakin suojaisa odotettavissa olevassa ukkosmyräkässä. Satamaan tullessa meidät ohjattiin juuri siihen mihin olimme haaveilleet. Tässä terassin edessä emme vielä koskaan ole ollenkaan.

Paikka oli kaunis kuten aina ennenkin. Lopulta yöllä alkoi tuuli ja sade. Ja kyllä molempia riitti koko yölle. Salamoi, tuuli ja joku laittoi taivaalta painepesurilla vettä niskaan. Silti veneessä oli turvallista olla. Onneksi sade loppui aamuun mennessä.

Lauantaina sateen päätyttyä lähdimme Örön pohjoiskärkeen uimaan sekä etsimään tyrskyjä. Pohjois kärki on meidän yksi ihan lempi paikoista uimiseen. Kalliota ja hiekkaa. Melkoisen matalaa pitkään eikä nyt edes aallot häirinneet uimistamme. Uinnin jälkeen. Oli mukava syödä eväitä lämpimällä kalliolla tuulen suojassa.

Toki löysimme toivottuja aaltoja myös reissulta. En itse olisi halunnut veneillä tuossa kelissä. Eikä onneksi tarvinnut. Kävelyllä koiramme löysivät kuivan hylkeen ruhon nahat. Luonto oli huolehtimassa sen lopullisesta katoamisesta. Illalla varusmies sauna helli kehojamme.

Sunnuntaina aamu alkoi ranta saunalla ja uinnilla. Tämän jälkeen lähdimme kohti Taalintehdasta. Melkein heti satamasta lähdön jälkeen nostimme purjeet ja nautimme hiljaisuuden äänestä. Matkasimme purjeilla takaisin sinne pelottavalle sillalle jonka kohdalla laskimme purjeet alas. Meille on tärkeää se että kaikki osaavat käyttää venettämme. Kipparinna ohjasi silloin kun minä säädin purjeita. Lapset säätivät purjeita kun minä ohjasin venettä. Loppu matka meni sitten moottorilla ajeluksi kun söimme samalla lounaan.

Vene jäi turvallisesti satamaan kun lähdimme kotona käymään. Tuli pakottavia asioita jotka pakottivat meidät kaupunkiin. Ja olihan se taas luvassa kurjaa keliä. Täällä Taalintehtaan suojassa voi vene olla lepäämässä kun olemme itse poissa. Kohta taas palaamme jatkamaan lomaamme.

 

Suuri meriretki 2024

 

Meriretkemme alkoi kuten niin monena vuonna aikaisemminkin, juhannuksena. Yllättäen torstaina kun köydet irroitimme olikin tiedossa vastatuulta lähes koko matkan Elisaaren. Porkkalanselän ylitys sujui mukavasti moottorilla ja perillä kohteessa olimme normaalia matka-aikaa tunnin myöhässä.

Juhannus aattona sää helli meitä veneilijöitä oikein kunnolla. Saaressa oli lämmin ja satama oli lähes täynnä. Valitettavasti se vastapäinen septi tyhjennys paikka ei toiminut. Sauna oli mukavan lämmin ja laiturilla todella mieluisaa musiikkia. Lisäksi koskettava hetki oli lipunnosto kallion laella.

Elisaaressa on oma kahvi sekä hanassa heidän oma olut. Molemmat tuotteet olivat kavereidemme mielestä erittäin toimivia nesteitä. 

Juhannus lauantaina matkamme jatkui Jussaröön. Monesti olemme käyneet täälläkin ja aina palaamme uudelleen. Nyt oli saunasta vastukset väsähtäneet joten löylyt jäivät vaisuiksi. Toki hyvät tarinat oli tälläkin kertaa saunakavereilla. Paikalliset sataman puuceet olivat täynnä josta kerroimmekin satama konttoriin. Sain tiedon että ne olivat tyhjennetty maanantaina joten kaikki hyvin.

Sunnuntaina tuuli sopivasti idästä. Ei muuta kuin purjeet auki ja menoksi. Vauhtia piisasi todella hyvin ja matka eteni ennakoitua nopeammin. Hangon itäinen oli ohitse ennen kuin huomasimmekaan. Hangon kohdalla saimme kokea viranomaisten valppautta. Merivartiosto ajoi rinnalle ja sanoivat että pidä kurssi ja nopeus ennallaan. Montako matkustajaa veneessä, oli seuraava kysymys. Ja pyysivät nähdä sisällä olijoiden pelastusliivit. Minulla ja kipparinnalla olivatkin pelastusliivit päällä. Toivottivat lopuksi hyvää lomaa. On hyvä kun meillä on viranomaisia joita kiinnostaa pienet veneilijät.

Päivän purjehduksen päätteeksi tulimme erittäin jännään paikkaan. Olemme liittyneet NJK seuraan kesän alussa ja pääsimme nyt ensimmäistä kertaa seuran saareen. Ajoimme ohjeiden mukaisesti yhä ahtaampaan paikkaan. Oli pakko vain luottaa lukemaansa ohjeeseen ja mennä. Tämän pelottavan ja erittäin kauniin kapeikon jälkeen avautui todella kaunis ja suojainen lahden poukama. Meille oli juuri avautunut kokonainen uusi maailma tämän jäsenyyden myötä. Sekä minun että Kipparinnan mielestä saimme meidän venekunnalle ihan uusia asioita. Toivomme voivamme olla myös uudessa seurassamme hyödyksi. Tässä kauniissa paratiisissa menikin kaksi päivää.

Meillä oli pakollinen meno Taalintehtaan palveluiden pariin. Pieni septi ongelma veneessä ja vessan käyttö on ollut veneessä tiukasti kielletty. Nyt täällä palveluiden parissa on hyvä huoltaa sekä venettä että miehistöä. Paikalliselta polttoaineen jakelupisteeltä dieseliä tankkiin, seuraavaksi septintyhjäksi, kaasupullon täyttö. Vierasvenesatama oli tilava ja aisapaikalle oli helppo rantautua. Laiturilta vettä tankki täyteen. Satamamaksu sähköllä ei ollut mikään mahdoton ja mielelläni sen maksoin. 

Tämän pienen septiletkun liitoksen takia siis tulimme tänne D-Marin on pelastanut meidät kerran aikaisemminkin ja heiltä löytyi apu tälläkin kertaa. Palvelu oli taas parasta laatua. Hyvä juttu. Nyt toimii taas septi.

Ruokakaupan jälkeen koirat olivat ulkoilua vailla. Päädyimme vahingossa BläkäShop kauppaan. Kipparinna löysi täältä itselleen uuden hatun. Ja itse olisin löytänyt paljon muutakin mutta yritin hillitä ostoksia....

Kävimme myös syömässä Ravintola Portsidessä. Laajalla otannalla söimme listalta. Kaikki ruuat olivat tosi maukkaita. Olimme kaikki nälkäisiä ja maistelimme toistemme ruokia. Kannattaa poiketa syömään . Heillä on paikkoja myös sisällä jos päivän veneilyssä on saanut aurinkoa tarpeeksi. Sisällä oli mukavan viileää.

Päivän päätteeksi saunan jälkeen oli vuorossa aamu tiskien peseminen. En halua pestä merellä tiskejä jos vesi menee suoraan mereen joten säästän niitä aina hetken. Täällä Taalintehtaan keitaassa pääsee pesemään astioita ihan kuten kotonakin. Lavuaarista menee vedet puhdistukseen kuten kuuluukin.

Tällä kertaa emme kuitenkaan vielä pesseet pyykkiä vaikka täällä on siihenkin loistavat mahdollisuudet. Eli Taalintehdas on veneilijän huoltopiste. 

Nyt on hyvä jatkaa lomaa huomenna. Suunta kohti länttä tai ainakin kauemmas työpaikasta .... Hyvää kesää teille kaikille! 

Olisiko tästä jotain

Kuva: TT

Taas on keskiviikko tullut ja mennyt. Huomasin kiirehtiväni töistä veneelle vauhdilla odottamaan gastia. Keskiviikko kilpailut vetivät vahvasti puoleensa. Tämä toinen kilpailu oli vielä ensimmäistä kertaa mielenkiintoisempi. Seurasin ensin mitä muut tekevät. Olin ajatellut lähteä vähän reivatuilla purjeilla liikkeelle mutta kaverit menivät täysillä purjeilla.  Siis mekin avasimme purjeet täysin auki. Startti onnistui erittäin hyvin ja loppu kisa sujui hyvin. Välillä mentiin omien mukavuus rajojen ulkopuolella. Kallistus jossain 25 asteen korvilla enimmillään. Pitää jatkaa loppu kesästä sarjaa ..  Olisiko tästä purjehdus kilpailusta mihinkään itselläni

Lauantaina työt haittasivat harrastamista. Tarkoitus oli mennä vesille jo lauantaina aamusta mutta toisin kävi. Töiden jälkeen saavuimme veneelle. Ilta istuttiin kannella ja laitoimme venettä lomaa varten kuntoon. 

Sunnuntaina pääsimme Kipparinnan siskon perheen kanssa purjehtimaan. Tämä oli heille ensimmäinen kerta purjeveneessä. Menimme lounaalle Stora Herrön saarelle Espooseen. Täällä oli muutama hyvä grilli paikka ja pöytiä ruokailuun riitti. 

Grillimakkara ja sataatti maistuvat hyvältä aina. Edellinen grillaaja paistoi hiilloksella myös pakaste mozzarella tikkuja. Ja ne näyttivät niin hyvältä että taidamme kokeilla itsekin tämän kesän aikana. Onnistuisiko han jalopenot myös?

Ruoan jälkeen uinnit ja kävelyt. Näköalatorni tarjosi pienille vierailemme upeita maisemia. Me aikuiset nautimme tämän lisäksi tästä ruokailupaikasta rannan tuntumassa. 

Kotimatka tulimme pelkästään purjeilla. Pentalan vieressä meinasi tuuli loppua kokonaan mutta onneksi jaksoimme odottaa. Lopulta pääsimme myöhäisessä tuulessa hyvää vauhtia kotisatamaan. Päivä oli onnistunut ja vierailemme jäi hieno kokemus mieleensä. 

Seuraavaksi sitten on juhannuksen aika