Joskus itselläni käy näin kuten tässä on käynyt. On niin paljon kaikkea että on ollut helppo jättää jotain tekemättä.
Heti kun veneen sai syksyllä pakettiin alkoi kiinnostus lopahtamaan. Ei jaksanut käydä veneellä tai edes suuremmin ajatella sitä rannassa seisovaa omaisuutta. Luulen etten ole yksin tämän asian kanssa. Nyt vihdoin luontoäiti hellii meitä hiukkasen valolla. Tämä valon määrä ja venemessujen lähestyminen taas alkaa kutsumaan rantaan.
Elämässä on tapahtunut kaikkea jännää loppukesän ja vuoden vaihteen aikoihin. Työpaikka muutti uusiin isompiin tiloihin ja tämä oli iso rutistus. Hauskaa, kivaa ja mukavaa. Todellakin mahtava parannus meidän työpaikalle. Suunnittelu ja toteutus oli todellakin mielenkiintoista. Ja kun mootto saatiin ojennukseen vaihtui firman ERP uuteen. Eli paljon uusia asioita joita oppia. Mutta, se mikä on kaikkein isoin asia on kun minua voi kutsua "pappa" arvonimellä. Ensimmäinen lapsen lapsi näki maailman. Tänään vauvaa katsoessa olivat tuoreet vanhemmat laittaneet pienokaiselle päälle purjeveneen kuvia sisältävän bodyn. Aivan mahtavaa papan mielistellä heti.....
Jotain aikaa ollut kuitenkin meille aikuisille ihan keskenään. Olemme kolunneet muutamia Etelä-Suomen ulkoilualueita ympäri. Ensin niitä ulkoilu paikkoja joissa voi tuijotella jäätymättömään mereen. Sitten kävi jo lammetkin jotka olivat jäässä. Yhdistävä tekijä oli kuitenkin nuotiopaikka jossa lämmitellä ja toisinaan paistaa makkarat. Eli aikaa rauhoittumiselle.