Mainos

torstai 26. toukokuuta 2016

Sommartider,

Sommartider, hej hej, sommartider
(Sommartider)
Jag känner det är nånting på gång
(Sommartider)
(Sommartider)
Kom och stanna ute natten lång
(Sommartider)
Snurra runt i en stad som glöder,
som viskar: Bli min i natt

Sommartider, hej hej, sommartider
Ge mig din hunger, ge mig din hand
Ge mig allt du vill och allt du kan
Sommartider, hej hej, sommartider
Läppar mot läppar, som tar mig i land
som ger sommartider till varann. ( Written by Gessle, Per Hakan.) 

Hakuvalo toimii peilinäkin...
Nyt on mies kuin Naantalin aurinko. Yhtä hymyä vain. Tiistaina oli mahtava päivä. Aamu alkoi aikaisin ja lämpöisenä. Oli kesän ensimmäinen lomapäivä. Herätys olikin normaalia helpompi kun sai heräta yhtä aikaan vaimon kanssa. Ja tietenkin olla poissa töistä. Toki nousin lähes normaaliin aikaan jotta pääsisimme hakemaan uutta venettämme.

Lähdimme melko aikaisin pihaltamme kera naapurin nuoren miehen. Tämän jälkeen haimme vanhasta veneestä pelastusliivit mukaan ja poimimme vaimon siskon miehen mukaan venerannastamme.  Sitten suuntasimme matkamme kohti Kråkötä.
Perillä veistämöllä Leanina odotti meitä laiturissa. Ajoimme rantaan ja tyhjensimme auton veneen varusteista ja matkan eväistä. Menimme tervehtimään myös Tom Lindströmiä ja kuuntelemaan kuulumiset. Tämän jälkeen sujahdimme FamilyCruiseriimme. Pikaisen venetarkastuksen jälkeen vaimo totesi veneen näyttävän vähintään niin hyvältä kuin muisti. Vaati vielä meitä laittamaan aurinkorasvaa (höh) ja lähti töihin.  Vierestämme lähti Viola kohti kesän seikkailuita, toivottavasti tapaamme vielä kesän aikana.  Olisi se mukava tavata muitakin samoilla veneillä kulkevia seurueita.





Ensimmäistä kertaa veneilin näin idässä. Minua hiukkasen jännitti lähteä uuden veneemme kanssa liikenteeseen täysin tuntemattomille vesille. Mutta olipas kauniit maisemat tuolla Porvoon ja Helsingin välillä. Tosin pari isoa ja rumaa satamaa mahtui matkan varrelle.

Veneillessä meitä helli aurinko ja tuuleton meri. Saimme putputella kotia kohti seitsemän solmun vauhdilla. Paljon oli uusia paikkoja ja vanhoja tuttujakin löytyi. Vuosaaren jälkeen vedet olivat vanhoja kotivesiä. Sijaitsihan ensimmäinen yhteinen veneemme Roihuvuoren rannalla. Villinki Viipurin kivineen oli tuttu nuoruudesta ja melontaretkistä. Hevossalmen silta taas oli tuttu armeija ajoiltani. Suomenlinna, no se on kaikille pääkaupunkilaisille varmasti tuttu, ainakin luokkaretkiltä...

Espoossa Miessaaren selällä pidin hiljaisen hetken kaverini tuhkansirottelu paikalla. Meri oli rauhallinen, lähes peilityyni, toisin kuin vuosi sitten. Muita veneilijöitä ei näkynyt missään. Koskettava tilanne tuli yllättäen, vähän kuin varkain. Mutta joskus se tekee hyvää.
Ja lopulta saavuimme omaan kotisatamaan. Kyllä nyt hymyilyttää.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa


Oppii luodolla kielen.
Puhe turhaa on ja lause tarpeeton.
Mies aavistaa liikkeet herkän mielen, kun nousee aamu,
joka miehen matkaan saa.
Katse saattamaan jää.
Vielä tyyni on sää.
Vielä tyyni on sää.

"Lasse Mårtenson" ( https://www.youtube.com/watch?v=UosMTU0jRL0 )

Hyvää musiikkia voi kuunnella aina, vaikka tee kupposen äärellä. Lasse Mårtenson oli meren ja purjehduksen ystävä. Monet hänen kappaleistaan jäävätkin mieleen juuri meren kautta. Esimerkiksi "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa"...

No itse kyllä laajentaisin tuon lauseen koskemaan koko veneilyä. Oli vene sitten millainen tahansa. Kajakista moottoriveneiden kautta purjeveneisiin. Tai jätetään ne kulkuneuvotkin pois.... Meri elementtinä on minulle se ainainen energian lähde. 

Nyt taas voimme veneillä. Vilkas on jo vesillä ja uusi veneemme on jo melkein vesillä. Kävin lauantaina viemässä Leaninaan puhtaan kuomun päälle. Ja onhan tuota kangasta todella riittävästi levitettäväksi... Mikä parasta, pääsin myös juttelemaan Tom Lindströmin kanssa veneistä. Siinä on kyllä mies, joka tietää kaiken Family Cruisereista. Ja jokaisella näistä on oma tarinansa kerrottavana... Toivottavasti voimme antaa uudelle veneellemme monta tarinaa vielä kerrottavaksi. 


Sunnuntaina olimme vaimon kanssa kävelemässä kotikylän rannalla. Täällä on linnuillakin oma lähiönsä. Joutsenen pesiä on Klobbenin molemmin puolin ja muiden vesilintujen pesiä on kaislikossa varmastikin lähes kolmekymmentä. Ilmeisen hyvä lintujen oleskelu paikka tämä pieni lahden poukama onkin. 

Rantoja pitkin kulkee hyvä kävelyreitti / pyöräilyreitti. Reitillä tulee vastaan useampi veneranta, joiden kohdalla pääsee haaveilemaan veneistä. Miltäköhän tuo tai tuo vene tuntuisi. Miten tuokin vene liikkuu ja kulkeeko tuo purjevene kevyesti....



 Olen päässytkin monen ystäväni ja tuttavani veneelle aikojen saatossa vierailemaan. Joskus jopa ihan purjehtimaankin. Nyt poikamme on meidän perheestä ensimmäinen, joka pääsee purjehtimaan. Partiolaiset lähtevät purjehtimaan tällä viikolla ja poika odottaakin tätä kokemusta.

Palatakseni tuohon alun lainaukseen. Monesti istuessani saaren rannalla iltaisin, kuvittelen miltä entisaikojen kalastajista ja saariston asukkaista onkaan tuntunut asua tuolla karullakin paikalla. Onko vaimot pelänneet ettei miehet palaa kalastamasta tai viekö myrsky mökin mennessään. 


perjantai 6. toukokuuta 2016

No, nyt vihdoin on Kesä, Kesä, Kesä....

Auringon lasku
Kesä on tullut kuin varkain. Keskiviikkona päivän päätteeksi alkoi toinen työrupeama. Olin kaverini kanssa venerannassa ”väijyssä”. Illalla satamaan tullessa lämpöä oli yhä melkein +20 astetta. Todella kaunis auringon lasku odotti meitä rantaa saapuessamme.  Rannassa oli myös naapurin mies tankkaamassa venettään. Hetken tuota venettä XO:ta ihasteltuani, lähdin hänen seuraksi pienelle ajelulle. Onhan tuo mahtava vene, miehekkäästi muotoiltu ja laadukkaan oloinen. Liikkeelle lähdön jälkeen totesin vauhdin olevan hiukan normaalia veneily nopeuttani suurempi. Itse olen tottunu veneessä vauhtiin 6 – 11 solmua. Nyt mentiin lähes peilityynellä merellä vauhtia n 50 solmua.  Silti nautin matkasta kun ei itse tarvinnut ajaa. 
Auringon nousu

 Satamassamme on vartioyö jaettu kahteen pätkään. Alkuyö kello 22 – 02 ja loppuyö kello 02 – 06. Ohjeena on tehdä vähintään yksi molempia vartiovuoroja. Olemme tehneet kavereiden kanssa siten että, valvomme koko yön yhdessä. Paljon mukavampi olla hereillä kun on juttu seuraa. Täytyy kyllä rehellisyyden nimessä myöntää ettei tuo viimeinen pari tuntia ole helppoa valvoa.  Ja vuosi takaperin teimme peräkkäin kaksi yötä joiden välissä kävimme tekemässä normaalin työpäivän, en suosittele tätä yhtälöä kenellekään.


 Helatorstai olikin meillä suuri päivä. Saimme Albatrossimme vesille. Ensin pesimme kajuuttojen kannet Kide soodalla . Olimme ostaneet tätä ympäristöystävällistä Soodaa aikaisemmin kodin maalaamista edeltävään siivoamiseen. On oikeesti melkoinen ihme aine. Irrottaa todella hyvin kaiken möhnän veneen kansilta eikä tuhoa luontoa. Kansillamme oli nokea ja likaa melkoisesti. Sitä oli kaikkialla pienemmissäkin koloissa. No, eipä juuri ole enään jälkiä tuosta liasta kannella…..

Tämän jälkeen olikin sitten tiedossa veneen vesille laittaminen. Olimme varanneet ajan Kuljetus Karttuselta. Olivat taaskin aivan aikataulussa ja tulivat nostamaan veneen vesille.  Kun Albatross sulahti veteen he pyysivät vielä tarkistamaan että, kaikki toimii kuten pitääkin. Moottori käynnistyi tietenkin ekalla yrityksellä ja vesi virtasi oikeasta paikasta ulos.  Köydet irti ja keula kohti omaa satamaamme. 

Nyt kun veneemme on myynnissä niin ajattelin vaihtaa siihen uuden vesipumpun siipipyörän.  No, en siis itse vaihtaa vaan vaihdattaa ammattilaisella. Touri Marine  tulikin paikalle kun olimme saaneet veneen laituriin. Albatrossissahan on tuo vesipumpun siipipyörä hiukan haasteellisessa ja ahtaassa paikassa. Itseltäni puuttuu kädestä muutama nivel että, saisin taitettua tassuni tuonne koloon.  Pumpun vaihdon yhteydessä tulee halailtua moottoria ja nähtyä jos siinä olisi jotain vuotoja. Ja käynnistyksen jälkeen kuulee myöskin äänetä josko jotain muuta olisi tehtävänä. Tuomio oli, kaikki hyvin, ajoon vain….
Nyt kun kesä on alkanut niin käytämme Albatrossia siihen saakka kunnes Family Cruiser tulee meille tai joku koeajajista ostaa Albatrossimme. 


maanantai 2. toukokuuta 2016

Vesillä, vihdoinkin !

 Everybody loves the things you do
From the way you talk
To the way you move...
Everybody here is watching you
'Cause you feel like home
You're like a dream come true
(Songwriters: Adele Adkins, Tobias Jesso. )

Vihdoin pääsin merelle. Ensin sain auttaa kaveria hänen veneen vesille laskemisessa. Buster oli trailerilla odottelemassa veteen pääsemistä. Ei muuta kuin peruutus liuskalle ja trailerilta vene vesille. Suomenojalla pitää melkein ottaa vuoronumero ennen kuin saa laskea veneen. Jatkuva virta oli noille rampeille. Ja peruutustyylejä on useita, mutta pääasia on veneiden onnistunut laskeminen veteen. 

Buster kellui ja moottori heräsi käyntiin. Päätimme tehdä kauniissa kesä illassa pienen koeajon. Heti lähtiessä kohtasimme laiturissa kelluvat Auroran ja Espoo 1. Näillä molemmilla olen tehnyt vuosien saatossa useita matkoja milloin mihinkin saareen. Ja varsinkin Espoo 1 on sellainen joka herättää tunteita minussa joka pidän puuveneistä. Nyt meillä Espoosa on uusi palvelun tarjoaja toista vuotta. Hänen veneisiin en ole saanut vielä mitään suhdetta. Ja Busterin liikkeet jotka tuovat muistoja tuntuivat hyviltä lähes kuin vene olisi puhunut minulle kaikuja nuoruudesta. 

Ajoimme kohti satamaamme Skataa ja ohitimme Saaressa -blogin saaren. Tällä he asuvat ilmeisimmin ympäri vuoden. Lueskelen kateellisena aina heidän blogiaan. Asua nyt saaressa kaikkien palveluiden läheisyydessä.
No, matkalla meidät ohitti toinen alumiini vene jossa oli perässä kaksitahtimoottori. Ja se ensimmäinen tuoksu jonka tuosta sain toi muistoja lapsuudesta. Matkat omalla perheen Mini-Busterilla lähivesillä tulivat mieleen. Alan ilmeisesti olemaan pahasti keski-ikäinen kun tuoksut herättävät vahvoja muistoja. Mitkä muistot tulevatkaan eteen kun saan ensimmäiset pärskeet merivettä kasvoille, tai jokin tietty hajuvesi voi viedä vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. When we were young....

Kotisatamasta löytyikin jo useita tuttavien ja kavereiden veneitä. Pikkaisen taidan olla heille kateellinen... Oma vene saapuu sinne kohtapuoleen. Ensin tosiaan Albatross joka toivottavasti saadaan myytyä sitä arvostavalle taholle. Ja jossain vaiheessa paikalle ilmaantuu meidän uusi Family Cruiser. Uusi laituripaikkamme on lähes sama kuin meidän ensimmäinen ison veneen paikka satamassamme. Todella kivaa, ollaan lisäksi taas kavereidemme lähellä samalla pätkällä laituria.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Hikeä ja kuohuvaa...

Vappu monelle tärkeä rilluttelu juhla, toisille työväen juhla marsseineen. Meille vappu on ollut jo useamman vuoden ajan veneilyyn liittyvä päivä. Joskus aloimme vasta vapun jälkeen laittamaan venettä ojennukseen kesää varten. nykyisin haaveilemme veneen vesille laskusta juuri ennen vappua. Vuosi takaperin sainne Albatrossimme vesille ajoissa. Tänä vuonna ei ole vielä kumpikaan veneistämme vesillä. Silti mikään ei estänyt nauttimasta lasillista kuohuvaa.

Mutta, mutta.... Kohta laskemme Albatrossimme vesille jotta saamme veneillä alkukevään rauhallisilla vesillä. Family Cruiserimme odottaa telakalla tilaisuutta päästä vesille. Onneksi meillä on mahdollisuus vielä käyttää Albatrossia. Kevään ensimmäisissä veneilyissä on taikaa. Kateellisena katselen kun pari kaveriamme on saanut jo veneensä jo vesille. Toinen kelluu kotisatamassamme ja toinen Suomenojalla.

 Nyt vappuna käytin kaikesta juhlinnasta huolimatta aikaa veneellä. Maalasin pohjan kunnolla ja vaihdoin sinkit. Tämä prosessi tuo esiin aina muutamia lihaksia joita en tiennyt itsessäni olevankaan. Pitää varmaankin ottaa esille ihmisen fysiologia ja anatomia-kirja josta voisin luntata kipeytyneiden kohtien nimet. Mutta mielestäni tämä kannatti taaskin tehdä. Tulee tarkastettua veneen pohja lähietäisyydeltä. Vanhat sinkit olivat kuluneet tasaisesti ja näissä olisi ollut mahdollisesti tavaraa jäljellä vielä täksi kesäksi. Vaihdoin ne kuitenkin varmuuden vuoksi. Uutta pohjan maalaamisessa oli se että RTV:stä maalia ostaessa olin saanut suojakäsineet käytettäväksi maalaus hommiin...

Lisäksi tänä viikonloppuna aloitin kajuutan kylkien käsittelyn tuolla Hempelin puhdistusaineen kanssa. Testi kohdat puhdistuivat selkeästi ja tuoksuvat nyt sitruunaisen raikkaalta. Uskon että tämäkin työskentely tuottaa kipeytyneitä lihaksia. Tulee oltua veneen päällä milloin missäkin asennoissa. Roikkuen, kurotellen, maaten ym. Mutta tämä on yksi mukavimmista osuusksista veneen kanssa toimiessa. Toki veneilykin on kivaa mutta, keväinen ahertelu on todella nastaa.

Vaimon siskon mies oli veneellään ahertelemassa samaan aikaan kanssani. Heidän veneeseen on ilmaantunut perään trimmilevyt ja uusi pakoputken pää. Todella hienot levyt ja kerrankin näen että levyt ovat oikeasti riittävän kokoiset. Toivottavasti ne ovat toimivat myöskin kesällä veneen ollessa täyteen lastattuna.


 Meillä on aina ollut itsellämme lähinnä putput-veneitä joten ei ole kokemusta trimmeistä. Onneksi toiset tietävät näistäkin asioista.

Veneen kanssa toimiessa huomaa aina tekevän joitain parannuksia rakkaaseen harrastusvälineeseen. Joka kevät saa laittaa asioita hiukan erilailla jos on huomannut käytön niin vaativan. Tai sitten vain antaa asioiden olla kuten aina on ollut. Innolla odottelemme miten tulevaisuudessa käytämme uutta Family Cruiseriamme :)