Mainos

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kesä vain jatkuu...


Kesä vain jatkuu ja jatkuu... Välillä on hyvä käydä kyläilemässä kavereiden luona ja unohtaa veneily hetkeksi. Tosin eihän sitä vettä voi kokonaan jättää väliin. Viikko takaperin poikettiin Vesijärven rannalla katselemassa markkinoita ja kaupunkia. Poika pääsi onkimaan oikealla mato-ongella mutta valitettavasti kalat karttoivat koukkuja. Onneksi muuten oli mukava reissu.
 
Olen aikanaan veneillyt Vesijärvellä meidän "Iines" kumiveneellämme. Aurinko paistoi tuolloin lämpimästi ja veden pärskeet maistuivat paremmalta kuin meren pärskeet. Paljon oli veneilijöitä liikkeellä nytkin. Muutama purjehtija yritti sinnikkäästi edetä purjeiden avulla mutta, kyllä tuolloin moottori oli ainoa tapa edetä. Ihan viime aikoina on herännyt ajatus jos joskus veneilisi Espoosta Saimaalle. Ei varmastikaan pitäisi olla mitenkään mahdoton toteuttaa. Kesällä tapasimme Albatrossilla veneilevän pariskunnan jotka veneilivät mereltä Saimaalle. Koko loma käytettävissä joten aika ei heillä loppunut kesken. Oli mukava kuunnella heidän tarinoita meren ja Saimaan eroista. Itseäni kiinnostaisi hiukkasen uiminen järvessä... Ne ketkä tuntevat minut ovat huomanneet etten viihdy kylmässä (meri)vedessä hetkeäkään. Järvivesi voisi olla lämpimämpää..







Mutta taas palasimme kotoisiin merimaisemiin. Veneilyt alkavat tältä kaudelta jäädä vähäisemmiksi viikko viikolta. Viime vuonna meidän veneemme oli ollut jo viikon kuivilla. Nyt haluaisimme veneillä vielä muutaman viikon ajan, eli ehkä kolmena kertana ennen nostamista. Vielä oli Haukilahdessa veneitä vesillä paljonkin. Paljon veneilijöitä oli merellä ja satamassa riitti veneissä myöskin istujia.  Kohta pitäisi kaataa veneemme masto jotta ei tulisi kiirettä sitten oikeasti syksyllä kun veneemme nousee ylös. Odotan innolla kun pääsemme tekemään syksyn puhdistuksia ja talven askareita veneeseen....


tiistai 12. syyskuuta 2017

Loppu kesän aatoksia...


Veneelle on mukava aina poiketa. Tervetulo toivotus kynnyksellä muistuttaa meille tärkeästä luonnosta. Valitettavasti luonto on tänä vuonna haitannut oikein parasta veneily fiilistä. Nytkin pääsimme aloittelemaan loppukesän askareita veneellä tuulisena tiistai aamupäivänä. Satamasta lähteminen ja septille saapuminen olivat helppoja. Toisin kuin poistuminen takaperin sivu vastaiseen tuuleen akselivetoisella veneellämme. Tyhjensimme jo nyt septin sekä muutaman pisaran pilssistä pois. Tänä kesänä emme käyneet kertaakaan Pidä Saaristo Siistinä kelluvilla septeillä vaan aina tyhjensimme vierasvenesatamista löytyneisiin pisteisiin septimme.  Tehdään kyllä vielä uudelleen ennen talvea. Samalla otimme kyydistä pois jo "Iines" kumiveneemme moottoreineen.  Mietimme myöskin jos olisimme tyhjentäneet myös patjatkin pois veneestä mutta, tämä jäi vielä hetkeksi....
 
Pienten askareiden jälkeen lähdimme parisuhde aikaa viettämään Kipparinnan kanssa lähisaareen. Keulamme vei meidät todellakin lähisaareen eli Vasikkasaareen Espoossa. Lounas täysin tuulettomassa satamassa maistui hyvältä. Lämmitin vain ruokaa veneessä ja siirryimme laiturin esimerkillisen hyvään pöytään syömään. On mahtavaa kun kaupungilla on varaa tehdä hienoja laitureita ja ylläpitää näin mahtavaa ulkoilusaarta. Tännehän pääsee myös veneettömätkin saapumaan saaristoveneen kanssa kesäisin. Ja talvella olemme olleet täällä hiihtäen sekä kävellen.
Aterian jälkeen lähdimme kävelemään kohti lintutornia. Matkalla näimme mitä kaikkea tuhoa voimakkaat tuulet on tehnyt täälläkin. Oli useampia puita mennyt kumoon joko aivan juuresta taikka keskeltä.
 
 Saarella kulkiessa huomasimme mustikoiden olevan vielä täältä keräämättä ja pistelimme tuota Super foodia sitten jälkiruoaksi ruoaksi. Ja kyllähän ne maistuivatkin hyvältä.

Saarella on paljon erilaisia aktiviteetteja, useampia grillauspaikkoja, leikkipaikka, frisbee golf rata, näköalatorni, uimarantaa, laitureita, kahvila jne... Toisin sanoen jokaiselle jotain.


Päästyämme näköalatorniin ihailimme maisemia Miessaaren selällä. Vaahtopäät velloivat valtoimenaan pitkin pientä merenselkää ja totesimme olevamme onnekkaita tästä tuulensuunnasta.  Kotirantaan saapuminen oli hiukan haasteellista kun tuuli yritti painaa meitä vinoon. Onneksi aisapaikka on sopivan kokoinen ja saimme veneemme turvallisesti laituriin.


Loppuviikkolla emme päässeet veneilemään vaan oli tyytyminen kävelyretkeen koti alueella. Usein askeleeni kulkee johonkin alueemme venesatamista. Tai vähintään ulkoilutan koiria rantaraitilla jotta voin tuijotella merelle ja haaveilla....





Päätin ulkoiluttaa dronea hiukan jotta saisin edes jotain uutta koiralenkille. Tätä dronella kuvaamista oli tarkoitus tehdä kesällä runsaamminkin mutta, monesti tuulen voimakkuus esti parhaissa paikoissa lennättämisen. Mutta onneksi tuosta uudesta lelusta voi nauttia monta vuotta vielä. Kuten kuvista näkyy on meri lähellä ja läsnä asuinpaikassamme. Maan tasolta tätä ei aina ihan huomaakaan.

Kävelyretken jälkeen olikin aika saada sunnuntain gurmet ateria. Tällä kertaa valmistin Poroa kasvisten kanssa. Poika kävi keräämässä parvekkeelta satoa ja toi lisukkeeksi tuoreita tomaatteja sekä persiljaa. Tuo persilja oli meillä mukana myös venereissullamme. Ja edelleen satoa riittää. Hyvä ruoka parempi mieli, tämä maittoi meille kaikille hyvin. Ehkä meille aikuisille olisi maistunut vielä lasillinen viiniäkin mutta illan työt esti sellaisen huvin. Usein katsomme viini vihjeitä netistä. Kyllä meillä on oikeasti Suomessa kohtuullisen hyvät valikoimat tuotteita saatavilla.





maanantai 4. syyskuuta 2017

Eilisen muistoja....

 

" Eilinen on tänään vain muisto, huominen on tänään haave " -Kahil Gibran

Viikko takaperin poimimme pojan kanssa maasta useita palasia kaarnaa. Kaarna on ollut meillä lähes joka kesä työskentelyn aiheena. Lastemme kummisetä aikanaan teki kaikille kaarnaveneitä ja itsekin siinä työstin näitä veneitä. Nyt poika oli sitä mieltä että, hänen tulisi tehdä itse veneensä. Toki hän on aikaisemminkin tehnyt veneitä mutta nyt kaarnaa oli paljon saatavilla....

Eli pääsemme veistelemään veneitä pitkin syksyä. Kahdesta pienimmästä kaarnan palaisesta syntyi ensin harjoitustyöt. " Swan" ja "Riva" muovautuivat taitavasti eri työvälineitä käyttäen. Erilaiset puukot ja taltat sopivat myös juniorin käteen mallikkaasti. Koe uittokin toimi hienosti, kumpikin oli pystyssä vielä vesillä ollessa. Kiva huomata kuinka käsillä tekemisen taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Ja jokaisella lapsella on se oma juttunsa. Olen muistellut omaa " eilistä" eli lapsuuttani aina silloin tällöin. Paljon on nähtävissä itseäni omissa lapsissa. Onneksi ei pelkästään minua vaan myös Kipparinnaakin on havaittavissa "rakkautemme hedelmissä".

Pääsimme viikonloppuna osallistumaan eräisiin syntymäpäiviin. Sankari oli toivonut lahjaksi kukkasipuleita siirtolapuutarha mökilleen. Mielellään sellaisia antaa lahjaksi. On ainakin haave että, keväällä näkee taas uusia elämän alkuja puskevan maasta. Siirtolapuutarhassa ja veneilyssä on mielestäni jotain samaakin. Molemmissa ollaan tekemisissä saman henkisten ihmisten kanssa. Veneissä sekä siirtolapuutarha mökeissä riittää aina puuhasteltavaakin. Meillä kulkee veneen mukana pieni keittiöpuutarha ja tuolla olikin sitten jo melkoisen runsas puutarha.

Silloin kun vanhimmat lapsemme olivat aivan pienokaisia oli omalla äidilläni haave omasta siirtolapuutarha mökistä. Olisi kuulemma ollut mukava mennä paikallisbussilla tai raitiovaunulla mökille. Jäisi enemmän aikaa ja rahaa mökkeilyyn kun ei tarvitse viettää pitkiä aikoja autossa päästäkseen perille.
 Olemme miettineet oliko hänen tarpeensa pelkästään hänen vai toivoiko hän meidän viettävän aikaa siellä. Monesti oli katseltu kuulemma mökki ilmoituksia milloin mistäkin. Ehkä olisimme viihtyneet tuollaisella mökillä mekin. Mutta päädyimme kuitenkin veneilijöiksi muutaman mutkan kautta. Kävimme kuitenkin Marjaniemen siirtolapuutarhassa kävelemässä useita kertoja viikossa. Monesti siellä syksyisin työntäessämme lasten vaunuja saimme omenoita kotiin vietäväksi. Hyviä muistoja jotka tulevat mieleen.

Toki tuollaisessa mökissä ja veneessä on myös sama lämmitysongelma mahdollisesti olemassa. Meillä on vielä vain napin painalluksen päässä Planarin tilaaminen veneeseen. Toki olemme katselleet myös noita Planarin mökkilämmittimiä. Tuollaiselle olisi ehkä meidänkin lähipiirissä käyttöä.

Lopulta ilta päättyi meidän osalta kauniiseen auringon laskemiseen. Oli aika siirtyä kotiin ulkoiluttamaan koiruuksia. Ja valitettavasti töihinkin piti vielä seuraavana aamuna siirtyä. Onneksi on työ josta pidän niin ei ahdistanut ( paljoakaan ).