Mainos

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Ja taas suuren suuri meriretki alkoi

Juhannus oli tarkoitus olla merellä. Onneksi erilaisia muuttuvia tekijöitä on ollut meidän alkukesässä paljon. Leanina ei ehtinytkään valmistua retkeä varten. Vielä juhannusaattona ja juhannuspäivänä veimme veneellemme lomareisun tavaroita. Aattona kaverimme tulivat kotiimme ja nautimme myrskystä kodin lämmössä.

 Vielä juhannuspäivänä kun olimme lähdössä lomareissullemme mietimme, että pystyisimmekö lähtemään. Tavarat olivat aivan sekaisin veneessä ja kaverimme lapset olivat tulossa matkan alku pätkälle mukaan. Olimme edellis iltana päättäneet ensimmäisen yön paikaksi Lähteelän, koska osa porukasta olisi tulossa  autolla ja yöpyisivät teltassa. Hiukan aamulla vielä tuuli puhalteli, mutta onneksi lähdimme reissuun. Matkalla aloin miettiä miten mahtuisimme paikalle, olihan kuitenkin vielä juhannus viikonloppu. Autolla kulkeneet kaverimme laittoivat viestiä ja kertoivat veneellemme löytyvän paikan. Kuljimme Espoosta tänne suojaista " puutarha väylää". Veneellä matkustajat pelailivat erilaisia lauta- ja seurapelejä koko matkan. Yllätys olikin suuri kun saavuimme perille. Matka-aika ensimmäisellä pätkällä oli vain 2,5 tuntia.


Lähteelässä grillasimme kesän ensimmäiset hampurilaiset ja pelasimme aikuisten kanssa pitkälle yöhön saakka. Yöllä nukuimme veneessä, meidän perhe keulassa ja kaveri perhe takakajuutassa. Yöllä tarkenimme vallan mainiosti vaikka Kipparinna kömpi viereen lämmittelemään.

Seuraavaksi yöksi siirryimme lähelle ensimmäisen yön laituria. Ehtona oli vain paikan sopivuus autoilevalle ihmiselle. Otimme taas lainalapset matkaan mukaan ja siirryimme "  Nurmijärven Lähteelään". Autolla pääsee lähes laiturille.... Ei tarvinnut kantaa painavia kasseja pitkää matkaa.


Rauhallisen yön jälkeen lähdimme meidän vakituiseen kesän kohteeseen, Elisaareen. Tällä kertaa  Porkkalan selän ylittäminen oli rauhallinen kokemus. Nuori Kipparinnan alku navigoi sekä ajoi meidät lähes laituriin saakka. Itse tartuin ruoriin vasta ihan satamassa. Täysi hatun noston arvoinen teko. Illalla sauna ja maittava iltapala kruunasivat päivän.


Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja söimme lähes laivoilla tutun meriaamiaisen. Tuore munkki kruunasi aamun. Lisäksi avasimme anopin antaman lahjan vasta Elisaaren laiturissa ollessamme. Ja onneksi täältä paljastui taivaallisen makuinen Saaristolaisleipä.  Aamiaisen jälkeen siirryimme nautiskelemaan metsän rauhasta. Vaikka olemme kiertäneet luontopolun useana vuonna niin kyllä aina tammimetsää jaksaa katsella. Nyt voin myöntää itselleni, olen lomalla....

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kohta, aivan kohta....

Kovasti meidän venekunta jo odottelee kesän yhtä kohokohtaa, Juhannusta. Tämä siksi kun lomamme starttaa tästä. On siinäkin ollut järjestelyä että kotiimme jäävät kasvit säilyisivät hengissä. Pienen Kipparin alun banaani on varsinainen " juoppo " ja vaatii vettä kokoajan, samoin tomaatit. Onneksi vanhemmat lapsemme suostuvat kasvin hoidollisiin tehtäviin lomamme ajaksi.  Ennen loman alkua on kuitenkin paljon muuta tekemistä. Lasten viimeiset harrastuskuviot veivät meidät Jyväskylään.
Käytiin tutustumassa Jyväskylässä ja paikalliseen satamaan. Onhan tuo järvimaisema aivan eri kuin oma kotoinen meri. Mielellään järvelläkin kävisin veneilemässä. En muista päässeeni Jyväskylän vesille 80-luvun jälkeen. Tuolloin vanhempani vuokrasivat mökin täältä päin. Vaikka vesi on elementtinä hyvinkin tuttu niin järvet ovat minulle tuntemattomampia. Aallot ovat erilaisia kuin merellä ja maisemat metsäisempiä kuin kotivesilläni.   





Jyväskylän reissun jälkeen ehdin poikkeamaan Elisaaressa (59°58,7' P, 23°54,6' I ). Ensimmäinen tapaaminen Elisaareen oli kesällä 1997 kun meloimme Kipparinna ja parin kaverin kanssa Hangosta Espooseen. Silloin jo ihastuttiin paikkaan ja olemmekin sen jälkeen poikenneet täällä useamman kerran.  Nyt meillä oli täällä Family Cruisereiden tapaaminen. Itse en ehtinyt ajamaan venettämme paikalle mutta onneksi moni muu oli saanut aikaisesta kesästä johtuen veneensä valmiiksi ja paikalle. Oikein harmitti kun en voinut esitellä omaa kaunokaistamme muille Family Cruiser veneilijöille. Kaikkihan ne kauniita ovat ja komean näköinen laituri kun paikalla oli 11 venettä.

Kohta, aivan kohta oma veneemme kelluu kesäloma kotinamme pitkin merten aavoja selkiä. Matkaan pakkaamme kassi kaupalla iloista mieltä ja kyytiin sopii kavereitamme. Muutama kohde on jo varattu ja maksettu. Tästä tulee hieno kesä....

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Vihdoin...

 Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta. ( Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. )


Suvivirsi soi menneenä lauantaina kouluissa ja meidän vene sijaitsi tukevasti Suomenojalla. Itse lauloin suvivirttä mukana aamulla töihin mennessäni autossa. Onneksi ikkunat oli kiinni niin ei kenenkään korvat kärsineet laulustani.
Pääsin  vasta lauantai iltana neidin kanssa tarkistamaan tehtyjen korjausten tuloksen sekä lakkaamaan kajuuttoja. Ja taas pitää todeta kuinka paljon arvostankin ammattilaisen työtä. Tourimarine oli tosiaan käynyt vaihtamassa letkuja sekä läpiviennin sovitusti veneellämme. Kaikki jäljet oli siivottu ja poistetut materiaalit oli nätisti yhdessä nipussa. Edellinen läpivienti oli hiukan entinen ja lähes ummessakin.

Eikä tämä tähän jäänyt. Sunnuntaina hurjalla vauhdilla minä sekä Kipparinna laitoimme venettämme ojennukseen vesille laskemista varten. Ja nyt mentiin siis oikein suuri piirteisellä linjalla. Kaiteet ensin paikalleen ja katsotaan mitä sen jälkeen, oli suunnitelmamme... Onneksi meille jäi hetken aikaa muuhunkin askarteluun. Tavaroita paikoilleen, fendereit kyljelle ja muutama köysikin löytyi veneestä. On kuulkaas paljon tavaroita "jossain" kotimme muuton jäljiltä. Kipparinna löysi köydet kotimme varastosta muutaman muuttolaatikon alta.

Vene laskettiin kuten meillä on ollut tapana Kuljetus Karttusen avulle. Muutama vuosi on mennyt veistämön toimesta veteen mutta, nyt palattiin tuttuun luotettavaan yritykseen. Täälläkin ammattilaisuus tulee korostetusti esille. Yrittäjä muistaa asiakkaan nimen ja veneestä nostokohdan. Lisäksi se mitä arvostan on aikataulujen pitäminen. Tälläkin kertaa Karttunen kaartoi paikalle 5 minuuttia ennen sovittua aikaa. Vesille mentiin kahden muun veneen kanssa lähes yhtä aikaa. Itsellä pieni orpo ajatus harhaili, entä jos.... moottori ei käynnistyisi tai vesi kiertäisi. Huoli oli kuitenkin turha koska jo pieni avaimen kääntäminen hetätti Perkinsimme iloiseen putputtamiseen. Vettä oli siellä missä sen pitäisikin olla, veneen ulkopuolella ja moottorin jäähdyttämisessä..

Emme nostaneet vielä mastoa vielä pystyyn koska haaveilin oikaisevani Suinon kanavan kautta. Tämä on ollut meidän vakituisia ja parhaimpia paikkoja omilla vesillämme. Nuorempana olin lähes päivähoidossa kesäisin täällä. Koskikajakilla leikimme aalto simulaattorissa ( veneiden peräaalloissa ) ja söimme Turkkilaisia lihapiirakoita kioskilla. Kipparinnan kanssa seurustelun alkuaikoina ja nuorena parina meloimme tästä läpi melonta kerroillamme. Nyt muutamaan vuoteen emme ole päässeet omalla veneellä sillan alitse koska masto on tiellä.

 Nyt tästä yksin lipuessani tunteet tuli melkein pintaan. Lämmin kesäaurinko porotti kaljuani. Tutut maisemat soljuivat ohitse ja nuoruus palasi mieleen, ah...

Lopulta pääsin turvallisesti uuteen satamaamme. Moottorin lämpötila oli juuri ohjekirjan mukainen. Polttoainetta ei kulunut nimeksikään ja kaikki oli juuri kuten pitäisi ollakin. Siirsimme keulatikkaat kannelta keulakaiteeseen roikkumaan ja pyrimme löytämään muillekin kannella pötköttäneille tavaroille paikat muualta kuin veneen paraatipaikalta.

Lounaan kävin lapiomassa suuhuni pikaisesti. Kipparinna tapetoi kotiamme kaverimme isän kanssa ja lapset nauttivat kesäloman alkamisesta. Lounaan jälkeen palasin veneelle köysien kanssa ja aloin askareet veneen siistimiseksi. Onneksi Kipparinna, lapset ja koirat saapuivat pelastamaan minut liialliseslta ahertelulta. Oli palkitsevaa istahtaa kannelle perheen kanssa välipalalle ja jutella, haaveilla ja katsella elämää. Tauon jälkeen nostimme maston kannelle pystyyn ja veneemme näytti kauniilta kuten sen kuuluukin.

Tästä se kesä meillä alkaa. Seuraava isompi retki veneellämme on Inkoon Elisaareen jossa on Family Cruiser tapaaminen kesäkuun 16-17 päivät. Jo useampi Family Cruiser on vahvistaneet tulonsa joten on itsestään selvää käydä tuolla myös itse. Kannatta muidenkin poiketa paikalle ainakin joihinkin veneisiin pääsee tutustumaan...