sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Sillä välin,

Sua vain yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan " ( Pepe Willberg /YouTube)


Tässä potiessa pahanlaatuista purjevene kuumetta on kuitenkin hyvä muistaa omasta rakkaasta huolehtiminen. Nyt on selkeästi alkamassa syksyiset kosteat ilmat. Kosteat siis ihan säiden puolesta, ei ole liiemmälti pidetty illan istujaisia. Eli on välillä syytä kurkata oman rakkaan vointia. 
Nyt sunnuntaina kun poikkesin rantaan katsomaan veneen tilannetta oli hämmästys suuri. Laiturille ei tarvinnut laskeutua vaan lähes kiivetä. On se kumma kun meri-veden korkeus voi vaihdella näinkin paljon.

Veneeseen sisälle tultuani laitoin heti ensimmäiseksi tämän meidän Planar 44 lämmittimen pöhisemään. Ja ei aikaakaan kun alkoi mukavan lämmin ilma virtaamaan suuttimista veneeseen. Takakajuuttaa on pienin joten se lämpeni nopeiten ja keulassa lämpöä virtaa kahdesta kohtaa lämmittäen veneen tasaisesti. 

Nyt kun Kipparinna kauniiden silmiensä kanssa on Kiilopäällä ruskaretkellä ajattelin oikein laittaa itseni pitkälleni ja lepuuttaa omia silmiä. Vene lämpeni ja kosteus katosi sitä mukaan kuin uneni syveni. Miksei tällaista ole tullut tehtyä ennen. Kotoa kävelee kuitenkin sen 5 minuuttia rantaan ja sohvalla nukuttu kauneus uni voisi olla veneellä nautittu merellinen uni. Voisi siinä haaveilla vieraista, siis veneistä jos ei kerro tilannetta omalle veneelle. 

Nautinnollisia syksyisiä veneilyitä kaikille

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Lopun alkua


Kesä taitaa kohta varmaan olla ohitse. Onneksi veneilyn ei tarvitse päättyä kesän kanssa samaan aikaan. Moottoriveneessä kuten meillä on ei välttämättä tarvitse olla sään armoilla syksyn ilmojen alkaessa purra poskia. Lämmitin puhaltaa lämmintä ja katokset suojaa sateelta että tuulelta.

Kuitenkin olemme alkaneet varautumaan talven tulemiseen. Emme hamstraa ruokaa erilaisiin piiloihin kuten oravat vaan otamme veneestä turhia tavaroita pois. Plotteri lähti lämpimään ja kuivaan paikkaan. Tankki kaipaisi Neste My dieseliä talveksi ja suunnittelemme kotona veneen patjoille paikkaa kuivassa ja lämpimässä varastossa.
Meillä on nyt samalla erittäin pahanlaatuinen purjevenekuume. Normaalisti venekuume on laantunut kesän päätteeksi. Nyt kuume on vain kohonnut emmekä ole löytäneet siihen lääkettä.
Nettiveneen sivut ovat olleet suuressa käytössä. Purjeveneet ovat katsottu moneen kertaan läpi ja olemme päässeet tutustumaan muutamiin ihan paikanpäälle.  Uiva 2019 näyttelyssä katsoimme uutuus tarjonnan.
 Tänään kävimme katsomassa venettä joka nousi
selkeästi kärkeen haaveissamme. Veneessä toteutuisi moni asia joka on ollut listallamme. Kunnollinen ankannokka ankkurilla varustettuna. Kannella helppo liikkua ja sisällä riittävästi tilaa elämiseen. Kaksi takakajuuttaa on haaveissamme jä tästä ne löytyisivät. Kipparinna alkaa toivomaan että saisimme oman Family Cruiserin myytyä mutta samalla pelkäämme että saamme sen myytyä. Muutama merkki on haaveissa mutta hintalappu uudelle veneelle on ratkaisevassa merkityksessä.
Ehdotuksia perheen ensimmäiseksi purjeveneeksi kaivataan.


keskiviikko 28. elokuuta 2019

Kesäistä menoa,



Viime viikonloppuna oli vihdoinkin kesäinen lämpö merellä. Ensin oli tarkoitus viettää koko viikonloppu merellä mutta, aloin taas keikkailemaan veneellä paikkoja parempaan kuntoon. Siinähän se lauantai sitten hurahtikin.

Onneksi lähdimme sunnuntaina merelle ja matkaan saimme perheemme lapsista puolet. Kipparinnan kanssa päätimme suunnistaa taas Bylandetiin kuten aiemminkin tänä kesänä.

Rantauduimme meille mieluisaa kohtaan eli pohjoisrannan poijuun. Lähelle grillipaikkaa ja puuvajaa. Olimme tuulelta suojassa ja lämpöä riitti vähintäänkin tarpeeksi. Kesän aikana emme olleet grillanneet tarpeeksi makkaraa joten hiilloksella paistoimme maissit makkaran lisukkeeksi. Olisihan sitä voinut laittaa muutakin mutta, rehellinen nuotiomakkara maistuu kyllä lähes taivaalliselta. Sellaista rehellistä retkievästä mitä on tullut nautittua ihan 80-luvulta lähtien.


 Ja aina kun on mahdollista kierrämme saaren missä oleskelemme. Näin teimme tälläkin kertaa. Mietimme tekevämme joku kerta vesiliukumäen etelän puoleiselle kallioille. On todella mukavat kalliot köllimiseenkin. Tarvittaisiin vain vähän pressua ja vesiämpäreitä. Vauhdit olisivat hurjia....

Kotimatkalla oli aikaa kuulemma läksyjen tekemiselle. Parit pelitkin korteilla ehtivät veneemme naiset pelaamaan. Odottelimme kyllä näkevämme paluumatkalla viranomaisia puhalluttamassa veneilijöitä. Olivathan he olleet läsnä menomatkan aikana. Silloin he näyttivät pysäyttämään useamman veneen mahdollisesti ylinopeuden vuoksi.
Kipparinnalle jäi aikaa myös totaaliselle rentoutumiselle meri-ilmassa. Aina kaikissa vanhoissa   tv-ohjelmmissa lääkäri määrää potilaalle hoidoksi meri-ilmaa. Tälle veneilykaudelle ei varmasti tule kovin monia kuumia aurinkoisia viikonloppuja eteen. Olemme jo vahingossa puhuneet veneen talvehtimisesta, kääk. Minun tekisi mieli ostaa kunnollinen Pressuhalli veneemme päälle. Kestäis usean vuoden hyväkuntoisena eikä kävisi kuten meidän viime talviselle peitteelle

tiistai 13. elokuuta 2019

Paluumatka alkakoon

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.
Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme."

Kipparinnan kesäflunssa alkoi pahentua ja matkamme kääntyi hiljalleen kohti kotia. Borstö oli jo menomatkalla ohi ajaessamme katsottu paikka. Lisää kiinnostuvuutta lisäsi kun saimme reissullamme kuulla kehuja paikasta. Satamassa oli hieno laituri ja Kipparinna ajoi siihen nätisti. Valitsimme laiturin päästä paikan heti grillikatoksen edestä. Heti kun meidän nuoriso oli koirien kanssa pienellä jaloittelutauolla he löysivät heti kyyn.
Saarella on paljon käärmeksiä kun oikein näimme toisenkin kyyn grillikatoksen vieressä.

Borstön luontopolku kierrettiin ja katseltiin kalastajakylää ihaillen. On kyllä käymisen arvoinen paikka. Lähes pelottava laivan keulakuva odotti katsojia korkealla kalliolla.

Seuraavaksi lähdimme sinne minne jo aiemmin ajattelimme menevämme eli Vänöön. Nyt aurinko hellii venekuntaamme eikä tuulesta ollut harmia. Matkasimme tänne väylien ulkopuolelta ja ihastelimme rauhallista luontoa.


Satamassa oli hyvin tilaa sinne saapuessamme ja saimmekin Family Cruiserimme laiturin sisäpuolelle lähelle rantaa. Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen lähdimme kauniiksi kehutulle rannalle.  Matkalla on komea kappeli. Alunperin kappeli on 1600-luvulta ja nykyinen on rakennettu 1975.

Uimaranta on hiukan kaukana venesatamasta mutta, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  Hiekkaa ja kalloita ihan riittämiin. Vesi ei valitettavasti ollut kovin kuumaa ja itse kävin lähinnä pikaisella uinnilla. Kipparinnan flunssa vain pahentui päivä päivältä eikä hänen uinnista tullut mitään.
Koirillakin oli lämmin kakun kiersimme luontopolkua. Blondimme hoiti jäähdytyksen menemällä kellumaan kuralätäkköön. Pari päivää täällä meni todella nopeasti ja poikkesimme mielellämme uudelleen. Teineille oli parasta kun netti toimi hyvin sekä sähköä sai riittävästi.

Matkamme jatkui täältä kohti kotia. Seuraava pysähdys olisi Kipparinnan vastustelusta huolimatta heinäkuinen Hanko.

perjantai 2. elokuuta 2019

Ulapan laidalla ja nummen laidalla

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaamissä kukat kauneimmat luo aina loistettaansiellä huolet huomisen voi jäädä unholaanOi jospa kerran sinne satumaahan käydä voisniin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla poisvaan siivetönnä en voi lentäävanki olen maanvain aatoksin mi kauas entääsinne käydä saan"(Reijo taipale)


Matkamme piti jatkua Vänöön mutta, matkan kohde vaihtui matkan varrella. Ei tuuli haitannut matkantekoa joten päätimme jatkaa matkaamme Jurmoon. Aallot ei keinuttaneet venettämme vaikka sade antoikin raikkaan suihkun ennen satamaan pääsyämme. Tarkoitus olisi olla täällä pari yötä joten olimme tyytyväisiä kun saimme veneemme laiturin alkupäähän. Kyllähän tuo sininen runko ja mahonki yläosa erottuu massasta.


Paikkana Jurmo on todellakin koskettava. Aito saaristolaispaikka jossa merta silmän kantamattomiin. Kävimme kävelyllä molempina vierailu päivinä. Ensimmäinen päivä oli vain lyhyempi kävely sataman läheisyydessä. Kävelimme katsomaan maisemia juhannussalon vierelle. Täältä aukeaa maisemat esteettömästi ympäri saarta ja ulapoita. Veneemme teini jäi potemaan kesäflunssaa veneeseen. Ilmeisesti sosiaalinen media toimi edes auttavasti.... Netti olikin meidän teinien kriittinen asia kun merellä liikuimme. Itselle olisi riittänyt ihan pienempikin määrä dataa.

Sataman kauppa oli hyvin varustettu ja siellä vierailimme useamman kerran. Leipää, suklaata ja muitakin tarpeellisia asioita tuli poimittua kaupasta veneelle. Samalla otimme kaupan vierestä "pöntöllisen" vettä juotavaksi. Täällä oli myöskin toimiva septi jota tuli käytettyä lähtiessämme.





Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään hiukan pidemmälle saaaressa. Matkalla törmäsimme erikoisiin eläimiin jotka olivat melkoisen tuttavallisia. Poikamme seisoi paikoillaan ja kuvasi kamerallaan maisemia sekä eläimiä. Ihan ison matkan päähän oli seisahtunut. Eläimet ilmeisesti pitivät poikamme kuvaamisesta ja tulivat aina vain lähemmäksi. Eräs jopa pyrki hyppäämään reppuselkään.


Olenko tullut keski-ikäiseksi kun kirkot on alkaneet kiinnostaa? Toki olen ihan pikkupojasta lähtien joutunut / saanut nähdä kirkkoja paikoissa joissa olemme vierailleet. Äitini kuljetti meidät aina tutustumaan kyseiseen historiaan. Nuorempana sitä ei arvostanut mutta nykyisin matkoilla käymme katsomassa erilaisia kirkkoja ja kappeleita. Nykyinen Jurmon kappeli on peräisin vuodelta 1846.

On tämä hieno saari ulapan laidalla. Salpausselän jatkeena tosiaan hiekkainen ja kivinen paikka. Hassua olla täällä kun usein olemme salpauselän toisessa päässä mökillä.

Onneksi keli alkoi hiljalleen lämmetä ja lähdimme aamulla kohti uusia lämpimiä seikkailuja.




maanantai 22. heinäkuuta 2019

Hiljalleen hyvällä saundilla eteenpäin

Reissumme eteni uuteen jazz kohteeseen. Päädyimme Taalintehtaan satamaan jossa olikin menossa Baltic Jazz tapahtuma ja satama näytti tuskaisen täydeltä. Pihainen puhelu satama toimistoon toi meille paikan ihan altaan päädystä. Paikan näyttäjät toimivat todella hyvin. Tällainen palvelu on todella hienoa ja jopa siitä voisi jopa maksaa hiukkasen satamamaksun muodossa. Ja mikä parasta hyvä jazz raikas satamassa.

Yksi syy tänne pistäytymiseen on rehellisesti sanoen pyykkikoneet, ruokakaupan ja "pitkä ripainen ". Edellisen vierailun jälkeen tänne oli ilmestynyt kunnolliset pyykkikoneet. Pesimmekin kaksi koneellista pyykkiä. Nopeita koneita ja tehokkaita kuivausrumpuja käytti mielellään ja samalla sai pestyä tiskit miellyttävässä ja ympäristö ystävällisessä paikassa. Saunan kautta nukkumaan ja aamulla ostoksille ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan.

Taalintehtaalta siirryimme Södra Benskäriin suojaisaan lahteen. Tämä taitaakin olla tämän reissun ensimmäinen luonnon satama.
Meille jo eräältä retkeltämme tuttu paikka oli lähes tyhjä muista veneilijöitä. Edellisellä kerralla oli useampi purjevene redillä yötä. Nyt vain muutama vene oli rannassa. Toki osa purjehtijoistakin saa keulan rantaan ilman kölin kolinaa... Lämpö ei kuitenkaan vieläkään häirinnyt meidän retkeä, onneksi tuuli tajusi olla kiusaamista meitä. Täällä meni mukavasti pari yötä kun ei tarvinnut pelätä hupiakun tyhjentämistä. Juuri tällaisia luonnon rantoja varten ostimme Aurinkopaneeleita veneemme katolle. Kun aurinko vain paistoi vähäsen olivat hupiakut täynnä.


Ja täältä starttasimme keulamme kohti Vänöä lähes tyynessä kelissä. Emme kuitenkaan päässeet Vänöön vaan päädyimme jonnekin täysin eripaikkaan. 
Ja taas tämä on kirjoitettu paljon tapahtuneen jälkeen.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

No, mitäs sitten....

Suomen kesä on ollut tänä vuonna erilainen kuin viime vuonna. Ei ole lämpöä riittänyt liiemmälti tänä kesänä. Tuulta sen sijaan on enemmän kuin pieni moottoriveneilijä kaipaisi.


Rosalasta siirryimme Öröön joka ei todellakaan ole kaukana. Olemme olleet Örössä kerran aikaisemminkin, sinä kesänä kun saari aukesi yleisölle. Nyt tämä oli yksi eniten meidän veneessä odotettu kohde. Samalla satama toimi meillä suurten tuulien aikana suojaisana kohteena.

Lasten kanssa kiersimme molemmat merkityt luontopolun. Tosin ensimmäisenä päivänä punaisen ja seuraavana sinisen lenkin. Ja kannattihan kiertää. Vaikka tuuli piti meteliä merellä niin ei ollut  kylmä luontopolulla. Pitkä ja lyhyt ikävä ovat varmasti olleet hyvin kuvaavia nimiä varusmiesten mielestä. On siinä ollut kulkemista vaikka syysmyrskyn aikana. 

Ensimmäisen käyntimme jälkeen oli saarelle ilmestynyt riippusilta. Melkoisen jännittävä paikka nuorukaisillemme sekä koirillemme. Myös saaren luonto on aivan uskomaton. On paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa.

 Poikamme tutkii paljon luonnon asioita. Pistää välillä meille vanhemmille pahoja kysymyksiä. Onneksi hän selvittää ne melkein aina itse ja kertoo sitten kasvista tai eläimestä tiedot meille vanhemmille. Toki itsekin minä ja Kipparinna tiedämme paljon luonnosta ja luonnon antimista. Merikaalia olemme päässeet jopa maistamaan ja maku olikin erittäin hyvä. Toki nyt emme keränneet mitään luonnosta.

Illat menivät Örön hyvässä saunassa lämmitellessä. Kaikki muut venekunnastamme kävivät uimassa mutta minulle riitti vain pikainen kastautuminen jääkylmään mereen. Yön tuulet saivat pauhata rauhassa kun tiesimme veneemme pysyvän turvallisesti paikalla. Ja yöllähän siis tosiaan tuuli vähintäänkin riittävästi.

Nämä siis tapahtuivat heinäkuun alussa.... Merellä tämä netti ei aina toimi

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Matka jatkukoon...

Kyllä kesällä tai lomalla on mahtavaa. Saamme kulkea merellä kavereiden kanssa tai ilman kavereita. Elisaaren jälkeen siirryimme saaren toiselle puolen,Gölisnäsiin. Mukavasti kaikilta tuulilta suojainen satama tarjoaa saunan ja sähkön vain pienellä kululla, laituripaikka maksu on vapaaehtoinen.
 Olemme olleet Gölisnäsissä muutaman kerran ja tällä kertaa löysimme järveen uimaan. Mahtava paikka ja melko lämmin vesi. 
Illalla kävimme lenkkisaunassa kuuntelemassa vakio kävijöiden tarinoita. Tässä satamassa on aina useita lähes kalustoon kuuluvia venekuntia. Silti tänne ovat tervetulleita kaikki veneet koostaan riippumatta. Meillä
oli pieniä sähköaskareita veneellä ja saimmekin apua töihimme naapuri veneestä .

Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti länttä. Kipparinnan kanssa keskusteltiin paikasta ja päädyimme tuulisena päivänä Tammisaareen. Pikainen kaupassa käynti, pitseriasta pitsat veneelle ja rauhallinen ilta lasten kanssa pelaillessa. Aamulla sauna ja sitten suuntasimme suihkun raikkaina merelle.

Päivällä meri oli tyyni ja liikennettä ei ollut
suuriakaan määriä. Ajatuksena oli mennä yöksi Hiittisen alueelle ja mahdollisesti jopa Hiittisen kaupan laituriin. Pikaisella netin selailulla emme saaneet tietoa paikasta ja pyrimme soittamaan sinne matkamme aikana. Emme saaneet ketään kiinni joten menimme turvalliseen Rosala TB Marin satamaan.

Yllätys oli suuri kun kauppa oli suljettu. Satamamaksu maksettiin viereiseen huoltamo on. Maksu 15€+5€ (sähkö) on kuitenkin ihan kohtuullinen. Huoltamoon on tullut elintarvikekioski josta saa tarvittavat elintarvikkeet.

Aamulla päätimme vuokrata pyörät ja käydä
tutustumassa saareen. Äitini on aikanaan kehunut Hiittisen kirkkoa kauniiksi joten pitihän se itsekin käydä toteamassa. Olemmeko tulleet keski-ikäisiksi kun tällainen meitä kiinnostaa. Saimme pyörien kanssa kartan ja vinkkejä leipomosta ja panimosta.
Matka venesatamassa Hiittisen kirkolle ja kaupalle on noin 9.5km. Matka meni polkupyörällä joutuisasti ja näki tätä kaunista saarta eri silmillä kuin veneillessä.


Onneksi emme menneet veneellä kokeilemaan yöpymistä kaupan laiturissa. Paikka on hiukkasen kärsinyt ja ajan hammas on puraissut laituriin. Ilmeisesti monessa paikassa mietitään kannattaako enään tarjota vierasvenelaituri palveluita.
Takaisin pyöräillessä poikkesimme suositusten
mukaan toiselle tielle. Löysimme itsepalvelu periaatteella toimivan kioskin jossa oli tarjolla munkkeja, leipää, mansikoita jne. Vielä kun olisi voinut maksaa käteisen lisäksi Mobilepay llä niin kauppa olisi käynyt isommin.
Kaiken kaikkiaan kyllä täällä Rosala TBllä kannattaa edelleen pysähtyä vaikka palvelut ovat satamassa vähentyneet.