Mainos

perjantai 12. heinäkuuta 2019

No, mitäs sitten....

Suomen kesä on ollut tänä vuonna erilainen kuin viime vuonna. Ei ole lämpöä riittänyt liiemmälti tänä kesänä. Tuulta sen sijaan on enemmän kuin pieni moottoriveneilijä kaipaisi.


Rosalasta siirryimme Öröön joka ei todellakaan ole kaukana. Olemme olleet Örössä kerran aikaisemminkin, sinä kesänä kun saari aukesi yleisölle. Nyt tämä oli yksi eniten meidän veneessä odotettu kohde. Samalla satama toimi meillä suurten tuulien aikana suojaisana kohteena.

Lasten kanssa kiersimme molemmat merkityt luontopolun. Tosin ensimmäisenä päivänä punaisen ja seuraavana sinisen lenkin. Ja kannattihan kiertää. Vaikka tuuli piti meteliä merellä niin ei ollut  kylmä luontopolulla. Pitkä ja lyhyt ikävä ovat varmasti olleet hyvin kuvaavia nimiä varusmiesten mielestä. On siinä ollut kulkemista vaikka syysmyrskyn aikana. 

Ensimmäisen käyntimme jälkeen oli saarelle ilmestynyt riippusilta. Melkoisen jännittävä paikka nuorukaisillemme sekä koirillemme. Myös saaren luonto on aivan uskomaton. On paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa.

 Poikamme tutkii paljon luonnon asioita. Pistää välillä meille vanhemmille pahoja kysymyksiä. Onneksi hän selvittää ne melkein aina itse ja kertoo sitten kasvista tai eläimestä tiedot meille vanhemmille. Toki itsekin minä ja Kipparinna tiedämme paljon luonnosta ja luonnon antimista. Merikaalia olemme päässeet jopa maistamaan ja maku olikin erittäin hyvä. Toki nyt emme keränneet mitään luonnosta.

Illat menivät Örön hyvässä saunassa lämmitellessä. Kaikki muut venekunnastamme kävivät uimassa mutta minulle riitti vain pikainen kastautuminen jääkylmään mereen. Yön tuulet saivat pauhata rauhassa kun tiesimme veneemme pysyvän turvallisesti paikalla. Ja yöllähän siis tosiaan tuuli vähintäänkin riittävästi.

Nämä siis tapahtuivat heinäkuun alussa.... Merellä tämä netti ei aina toimi

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Matka jatkukoon...

Kyllä kesällä tai lomalla on mahtavaa. Saamme kulkea merellä kavereiden kanssa tai ilman kavereita. Elisaaren jälkeen siirryimme saaren toiselle puolen,Gölisnäsiin. Mukavasti kaikilta tuulilta suojainen satama tarjoaa saunan ja sähkön vain pienellä kululla, laituripaikka maksu on vapaaehtoinen.
 Olemme olleet Gölisnäsissä muutaman kerran ja tällä kertaa löysimme järveen uimaan. Mahtava paikka ja melko lämmin vesi. 
Illalla kävimme lenkkisaunassa kuuntelemassa vakio kävijöiden tarinoita. Tässä satamassa on aina useita lähes kalustoon kuuluvia venekuntia. Silti tänne ovat tervetulleita kaikki veneet koostaan riippumatta. Meillä
oli pieniä sähköaskareita veneellä ja saimmekin apua töihimme naapuri veneestä .

Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti länttä. Kipparinnan kanssa keskusteltiin paikasta ja päädyimme tuulisena päivänä Tammisaareen. Pikainen kaupassa käynti, pitseriasta pitsat veneelle ja rauhallinen ilta lasten kanssa pelaillessa. Aamulla sauna ja sitten suuntasimme suihkun raikkaina merelle.

Päivällä meri oli tyyni ja liikennettä ei ollut
suuriakaan määriä. Ajatuksena oli mennä yöksi Hiittisen alueelle ja mahdollisesti jopa Hiittisen kaupan laituriin. Pikaisella netin selailulla emme saaneet tietoa paikasta ja pyrimme soittamaan sinne matkamme aikana. Emme saaneet ketään kiinni joten menimme turvalliseen Rosala TB Marin satamaan.

Yllätys oli suuri kun kauppa oli suljettu. Satamamaksu maksettiin viereiseen huoltamo on. Maksu 15€+5€ (sähkö) on kuitenkin ihan kohtuullinen. Huoltamoon on tullut elintarvikekioski josta saa tarvittavat elintarvikkeet.

Aamulla päätimme vuokrata pyörät ja käydä
tutustumassa saareen. Äitini on aikanaan kehunut Hiittisen kirkkoa kauniiksi joten pitihän se itsekin käydä toteamassa. Olemmeko tulleet keski-ikäisiksi kun tällainen meitä kiinnostaa. Saimme pyörien kanssa kartan ja vinkkejä leipomosta ja panimosta.
Matka venesatamassa Hiittisen kirkolle ja kaupalle on noin 9.5km. Matka meni polkupyörällä joutuisasti ja näki tätä kaunista saarta eri silmillä kuin veneillessä.


Onneksi emme menneet veneellä kokeilemaan yöpymistä kaupan laiturissa. Paikka on hiukkasen kärsinyt ja ajan hammas on puraissut laituriin. Ilmeisesti monessa paikassa mietitään kannattaako enään tarjota vierasvenelaituri palveluita.
Takaisin pyöräillessä poikkesimme suositusten
mukaan toiselle tielle. Löysimme itsepalvelu periaatteella toimivan kioskin jossa oli tarjolla munkkeja, leipää, mansikoita jne. Vielä kun olisi voinut maksaa käteisen lisäksi Mobilepay llä niin kauppa olisi käynyt isommin.
Kaiken kaikkiaan kyllä täällä Rosala TBllä kannattaa edelleen pysähtyä vaikka palvelut ovat satamassa vähentyneet.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Suuri meriretki numero seitsemän

Vihdoin, lopultakin, jo oli aikakin jne..... Olemme saaneet veneemme siihen kuntoon että, voimme kellua rauhallisesti loma matkalla.

Veneen kuntoon laittaminen oli tänä keväänä lähes liian suuri haaste töiden ohella tehtäväksi. Onneksi Kipparinna on ollut apuna ahkerasti. Nyt kuitenkin pääsimme kavereiden kanssa liikenteeseen. 

Talven aikana rakentamani avotilan penkki
pääsi heti käyttöön. Kipparinna ja meidän "blondi " ottivat penkin omakseen. Kuulemma on sopivan kokoisia nuo penkit. Penkillä istuivat Espoo - Elisaari matkan aikana kaikki mukana olleet ihmiset ja koirat. Ja laatikoihin on saanut menemään uskomattoman määrän kenkiä ja kaikkea tarpeellista tavaraa. Lisäksi nyt meidän arempikin koira pääsee kulkemaan omatoimisesti veneeseen sisälle tai takaisin kannelle jos julmat ihmiset ovat käskeneet hänet sisälle.

Elisaareen saavuttuamme oli satamakonttorissa muistutuksena Markus Maulavirran mainos. Olen pitänyt hänen tavasta tehdä ruokaa. Jo nuorena miehenä kun olin itse ravintola-alalla oli nimi kovin tuttu. Nyt hän tekee Elisaaressa ruokaa, mahtava juttu. Kannattaa käydä syömässä hänen herkullisia ruokia.  Markus Maulavirran ja luonnon yhteys toimii täällä hyvin.



Olemme useana vuotena aloitelleet veneilyämme pysähtymällä yöksi tai pariksi tänne rauhaan. Nyt mahtuisi meidän lisäksemme kyllä paljon veneitä satamaan. Kuulemma heinäkuun alusta on vilkkaampaa. Meille tämä rauha sopii hyvin. Toki tykkäämme myös täydemmästä satamasta. Silloin on enemmän haaveiltavia veneitä.  Nyt oma aikani meni varustellessa venettämme.

Kipparinna kävi maanantaina hakemassa minulle Garmin plotterin jonka sain asennettua täällä Elisaaren satamassa samalla kun perhe vaelteli saaren luontopolulla. Luonto olisi kyllä minuakin vetänyt puoleensa. Silti tämä ratkaisu veti suun hymyyn. Nyt ei tarvitse "tapella" lasten kanssa tablettien karttaohjelmista.
Saa nähdä minne matkamme meidät tänä kesänä vie... Voitte ehdotella meille luonnon satamia tai muuten vaan hienoja kohteita Hangosta  Maarianhaminaan. Olemme lauantaihin saakka Tammisaaren kansallispuiston hujakoilla

torstai 13. kesäkuuta 2019

Joko olisi aika hellittää.....

 H-hetki lähestyy. Ja nyt tarkoitan sitä että, pääsemme laskemaan veneemme vesille. Paljon olemme tehneet ja mielestämme olemme onnistuneet hyvin tekemisiemme kanssa.
Yksi lomaan valmistautuminen on veneen täyttäminen ruoalla. Tänä vuonna päätimme ostaa kuivaruoat ja paljon muutakin Fiksuruoka nettikaupasta. Ruoka on halvempaa eikä tässä tarkoituksessa ole merkitystä tuotteiden päiväysten kanssa. Pienennämme näin osaltamme hävikki ruoka kasaa.... Hienostihan tuo palvelu toimi. Muutaman päivän kuluttua tilauksesta ruoka oli haettavissa lähi R-kioskilta. Kipparinna on ollut viikon töissä ja pois kotoa niin yllättyy toivottavasti iloisesti.... tai sitten käsky käy, kerää kaikki pois sohvalta siinä pitää mahtua istumaan.


No, onhan sitä keväisen lakkaamisen ohella tehty muutakin. Halusimme veneemme rungon vastaavan kauniin lakkapinnan kosiskeluun paremmin. Siispä päätimme kiillottaa sinisen osan. Family Cruiserimme runko oli hiukan auringon haalistama joten kiillottamiselle oli tarvetta. Mirka tuotteet oli meidän ratkaisu joka valkeni tutkimalla tarjontaa. Paljon työtä sekä hikeä ajan lisäksi rungon kiillottamiseen meni. Silti se todellakin kannatti. Onneksi sain neuvoja monelta taholta. Välillä meinasi usko loppua tämän kiillotus työn aikana. Nyt voin seistä parin metrin päässä veneen rungosta ja pelailla itseäni. Olen minä komea, vai venekö se komea on? Nyt on pakolliset asiat tehty ennen veneen vesille laskemista. Mutta tekeminen ei lopu ennen lomareissua. Ehei, veneeseen pitää saada koneen käynnistämisen lisäksi kaikki varusteet lomamatkaa varten. On patjaa, vaatetta, varustetta jos jonkin moista.....

Esco / Heater.fi on ollut kyllä suuri apu kun olen etsinyt veneeseen aurinkopaneelia, akkua jne. Nyt hän olikin satamassamme korjaus hommissa. Onneksi meillä on viime vuonna uusittu lämmitin joten uskon sen toimivan tämänkin kesän moitteetta....
Poikkesin alkuviikosta  Suomenluonnonmaalit.fi kaupassa. Täältä kävin ostamassa pensseleitä, lakkaa jne ja samassa yhteydessä ostin Venemaalit.fi kaupasta Venezziani maalia kajuuttojen katton ja Hempel myrkkymaalin veneen pohjaan. Lakkaa menee vielä vähän avotilan uusien laatikoiden/penkkien  ja nimikyltin viimeistelyyn. Ja onhan se hyvä olla lakkaa mukana vesilläkin.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Onnea on....

 Lakkaus on saatu suoritettua tällä erää loppuun. Hommaa on riittänyt mutta onneksi lakka on ollut hyvä tähän työhön. Helposti on sujunut vaikka työskentely olosuhteet ovat välillä olleet haastavia. Pressu kehikon alla kylmässä aloitettu, sateet sotkivat hiukan aikataulua jne. Lakan kuivuminen kesti kylmässä kauan ja lisäsi aikaa joka kului ennen välihiomisia. Silti nyt alkaa hymyilyttää. Onnea on kun vene alkaa valmistumaan...


 Talvella kun irrotimme ikkunat saimme rikottua yhden pienen ikkunan. Nyt kun lakkaus on suoritettu olisi aika laittaa ikkunat takaisin paikoilleen. Onneksi Kirkkonummen Lasin palvelu oli ensiluokkaista. Saimme rikkoutuneen ikkunan tilalle pikaisesti uuden samanlaisen. Nyt olisi siis lasit olemassa.
Veneellä tarkistimme tiivisteet ja kiilan mikä kuuluu tiivisteeseen. Tulimme tulokseen että, tiivisteet vaatii pesun ja silikonin. Kiilan päätimme ostaa uuden kiilan. Meillä oli useamman eri värin omaavaa kiilaa edellisinä vuosina ikkunoiden tiivisteissä. Nyt halusimme kaikkiin saman värin. Onneksi paikallisesta  venetarvike kaupasta löysimme hyllystä tätä valkoista kiilaa... Muutenkin Heater.fi kauppaan tulee askeleet kulkemaan tulevaisuudessa, paljon on hankintoja veneelle...

Vihdoin koitti aika kun Kipparinna ja minä olemme yhtäaikaa kotona. Tai siis veneellä. Lapset saavat rauhan kun ei aikuiset ole vaatimassa heitä siivoamaan ja tiskaamaan koirien ulkoiluttamisesta puhumattakaan. Aamupala pöydässä sanoin ikkunoiden paikalleen laittamisen vievän aikaa. Kipparinna ei uskonut sen vievän niin suurta osaa päivästä kuin siihen lopulta menikään. Kaikki tiivisteet pestiin ja pyyhittiin silikonilla. Sitten alkoi hauska osuus.... Lasien paikalleen laittaminen. Onneksi selvisimme tästä ilman suurempaa parisuhde draamaa. Emmekä rikkoneet yhtään ikkunaa tai tiivistettyä. Päivän aikana meille kävi seuraa pitämässä useampi tuttu ja tutun tuttu...
Ja kyllähän ne karvakamut olivat päässet ulos. Ei kestä pitkääkään aikaa kun myös he pääsevät mukaan veneelle.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Kaiken se ottaa ja samalla myös antaa....

Kaiken ajan veneen laittaminen tosiaan ottaa. Le Tonkinois marine1 lakalla. Paljon menee aikaa kuivumisen odotteluun kun ulkona pressun alla tätä tekee.
Olemme työstäneet veneemme ulkoisia puupintoja nyt helmikuun lopusta alkaen. Vielä on matkaa valmiiseen pintaan vähäsen. Nyt lakattu 7 kertaa. Pinnat näyttävät varsin näteiltä ainakin tuolla pressu katoksen alla katsellessa. Kohta voimme alkaa laittamaan ikkunoita takaisin paikalle ja pyytää kuomun tekijää piirtämään kaavoja uudelle kuomullemme.

 Aikaa jää välillä niukemmin käytettäväksi. Silloin on hyvä kun vene askareita on myös jaettu kotiin. Olemme irroittaneet kaikki kattoluukut maalaamista varten. Oikea maali tähän löytyi Venemaalit kaupasta. Sain neuvoja ja hyvää palvelua maalin valinnan kanssa. Kajuuttojen katot saavat myös uuden maalipinnan aikanaan. Sinne otamme "pilven valkoisen" värin.



Luukut olivat melkoisesti elämää nähneitä. Pinttynyttä likaa, jumiutuneita lukko systeemejä.... Irronneet pehmeät palaset siunattiin takaisin, pinnat puhdistettiin ja lopulta maalasimme. Maalasimme pinnat uudelleen ennen paikalleen asentamista. Samalla tukimme lukku systeemeiden jäljiltä jääneet reiät.


Meillähän on menossa avotilan penkkien / laatikoiden tekeminen. Nyt kävin hakemassa tarvikkeita penkkien sisä runkojen tekemiseen. Samalla ostin kaikkiin kulmiin mahonkiset kulmalistat. Lähellämme sijaitsevassa Op puussa on valikoimaa kyllä hyvin. Jos vaikka nyt viikonlopun aikana saisin tehtyä nyt rungot valmiiksi. 
Töitä käsilläni tehdessä saan onnistumisen kokemuksia. En ehkä saa aivan yhtä hienoa jälkeä aikaiseksi kuin ammatti miehet omissa tiloissaan mutta olemme Kipparinnan kanssa tyytyväisiä tähän mitä nyt saadaan.

torstai 9. toukokuuta 2019

Kädet kramppaa, loppua ei vain näy

 Kevät vain etenee ja ottaa sivuaskeleita. Sivuaskeleethan kuuluvat monasti Vapun juhlijoille jalkatyökentelyyn.. Nyt meidän hyvin alkanut lakkaamisprojekti vain pysähtyi. Ei oikein viitsisi pilata siistiä lakkapintaa vetelemällä lakkaa juuri ennen sadetta taikka pakkasta. Lisäksi tämä kylmyys hidastaa lakkapinnan kuivumista. Pitää varata aikaa ennen kuin pääsee hiomaan edellisen kerroksen.

Onneksi kaikki veneilyyn liittyvä toiminta ei rajoitu vain venerantaan. Kipparinna antaa välillä minulle pieniä vihjeitä paikkojen puhtaana pitämisestä. No, nythän on niin ettei meillä ole erään ollut askarteluhuonetta kuten vanhassa kodissamme oli. Ratkaisu: levitä vessan lattialle sanomalehteä, vie lakka ym pöntöt vessan lattialle ja ala lakkaamaan avotilan penkin palasia. Sinne kaikki vain seiniä ja pönttöä vasten jätetään kuivumaan..... ei siis kuulemma näin.

Olen päässyt jo näissä lakkaamisissa olohuoneeseen tai pihalle. Hyvä näin. Samalla teen pihalla tämän tulevan laatikon/penkin kannen. Muotoon leikatun vanerin peitän tiikkirimoilla. Tuleva tiikkinen penkin kansi sulautuu avotilan tiikkisen lattian kanssa nätisti yhteen. Nyt sahattu ja liimattu nuo tiikit valmiiksi. Molempiin kansiin täytyy vielä käydä sahaamassa uudet rimat kavereiden luona. Itsellä ei sopivaa työkalua tuollaiseen sahaukseen. Kohta pääsen siis saumaamaan nuo tiikkien väliset urat.


Näitä töitä tehdessä kyllä välillä kädet ovat kovilla. Onneksi pääsee välillä hierojan luona poikkeamaan....

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Hiki laiskan työtä tehdessä


Jos edellisinä keväinä olen valitellut ajan hupenemista niin olen ollut väärässä. Nyt kun olen tai siis olemme yhdessä Kipparinnan kanssa tehneet Family Cruiseriin lakkaamista edeltäviä töitä puolitoista kuukautta en ymmärrä edellisen keväisen kiirettä.
Toki aina tulee täytettyä päivät ja viikot erilaisilla askareilla. Silti tämän kevään ”jumppa” veneen kannella vie kyllä voiton kaikista aikaisemmista keväistä. Onneksi kevät on ollut ilmojen puolesta varsin miellyttävä, ainakin nyt kun enemmän siellä kannella tulee oltua.



Onneksi olemme saaneet mahongin öljyttyä ( Pajutex puuveneoljy ) 5.5 litralla hyvällä öljyllä.... ylimääräinen pyyhittiin pois ja sitten tehtiin vielä rasvan poisto käsittely ( Pajutex kunnon rasvanpoistoaine ) hyvällä tavaralla. En oikeasti tiennyt kaikkea eteen tulevaa työtä joten olen kysellyt neuvoja ammatti ihmisiltä.

Ja nyt voisi sanoa meidän päässeen tekemään Kipparinnan kanssa sitä mitä on ollut mielessä kokoajan. On se paljon mukavampaa touhuta rakkaan kanssa kuin itsekseen. Itsekseen kun touhuaa tulee paikat helposti kipeiksi. Nyt jaoimme työt keskenämme ja saimme molemmat hyvää hyötyliikuntaa. Olemme lakanneet veneemme jo kaksi kertaa ja kerran tehneet välihionnan. Alkaahan se näyttämään hienolta. Ajatus lakata ja hioa vielä ainakin kymmenen kertaa lisää ei enään pelota paljoakaan.

Onneksi aikanaan kun lakkaaminen saadaan suoritetuksi on jo jonossa uusia työsuoritteita veneellä.... Tässä keväällä tulee varmasti vuodatettua hikeä veneen kannella paljon enemmän kuin kertaakaan veneily vuosien aikana.


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Verta, hikeä ja kyyneleitä....

 Kevät on saanut kukat jo heräämään väriloistoonsa. Venesatamassa ei aivan samanlaista heräämistä työntouhuun ole vielä havaittavissa. Olemme noin kuukauden tehneet lakan poistamista veneellämme eikä satamassa ole ruuhkaa ollut. Nyt viikonloppuna olikin jo useammassa venhossa toimintaa.
 Meillä alkaa olla tilanne sellainen että, lakat alkavat olla poissa veneemme kyljistä. Vielä toki joudumme käyttämään aikaa hiomiseen ennen öljyämisen aloittamista. Kuumailmapuhallin ja maalin kaavin tai siis useamman kokoinen ja muotoinen maalin kaavin on tullut tutuksi minun ja Kipparinnan käsissä. Aina ei ole vältytty veren vuodatukseltakaan kun veren himoinen työkalu on käynyt julmasti kimppuun...

Olemme huolehtineet lakka roskien poistamisesta harjaamalla irtoroskat aina jätepusseihin. Nyt kun alkaa veneelle ilmestyä hionta pölyä sain kaverilta lainaksi imurin jolla saamme myös pölyt talteen. Tämä helpottaa paljon myös välihiontojen kohdalla. Olisi kiva saada tehtyä lakkaaminen lähes pölyttömässä tilassa.


Kävin perjantaina itse Suomen luonnomaalit liikkeessä. Vähän utelemassa miten kannattaisi toimia jotta ei tarvitsisi kärsiä huonosti tehdystä omasta työstä. Sain hurjasti ohjeita ja opastusta puun käsittelystä ja heidän tuotteistaan. Puuvene öljy on mielestäni oikea valinta meidän veneelle. Kohta pääsen kyllä kokeilemaan toimivuutta oman veneen kylkiin, uuteen puuhun ainakin on sopinut testieni mukaan.

Verta, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu myöskin ikkunoita poistaessa. Onneksi vain yksi ikkuna odottaa saavansa uuden lasin. Belintähän mennessä kuitenkin kaikki on sujunut hyvin. Vastoinkäymisiä varmasti on tulossa mutta millaisia....

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kevät toi, kevät toi....

Kevät toi, kevät toi muurarin,
kevät toi, kevät toi maalarin,
kevät toi, kevät toi rakennukselle hanslankarin
ja rannoille hampparin.
Niin paljon minä kärsinyt olen,
monta kyyneltä vuodattanut,
niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut. 


Kevät on tuonut kiireen veneelle askartelemaan. Välillä tunnen oloni hanslankkariksi ja maalariksi.  Nyt  olen alkanut rapsuttelemaan paikkoja, siis veneessä.... Vanha lakkapinta saa kyytiä ja tarkoitus laittaa uutta lakkaa tilalle. Ensin oli ajatus tehdä vain akuutisti korjausta vaativat kohdat mutta, nälkä kasvoi tässäkin syödessä. Kipparinnan kanssa olimme kyllä jo miettineet tätä suurta projektia. Olimme jo kyselleet tarjouksia työstä eikä tuollainen saamamme iso summa mahtunut "venerahastoomme". 

Onneksi tämäkin " hanslankkari " osaa mielestään tehdä lähes mitä tahansa. Ainakin omasta mielestään. Olen siis aikaisemminkin poistanut lakkausta veneestä ja lakannut veneen uudelleen. Eli ihan uusi tuttavuus ei ole työntekeminen veneen kannella. Tällä kertaa olemme yhdessä Kipparinnan kanssa selvitelleet projektiin liittyviä asioita oikein yhdessä ja runsaasti. Venemessuilla juttelimme puuveneen rakentajan kanssa ja myöskin Suomen luonnonmaalit osastolla. Olimme jo etukäteen päätyneet meille tuttuun Le Tonkinois Marine n 1-lakkaan. Le Tonkinois -lakkaa käytimme edellisessä isommassa lakkausprojektissa. Silloin olin tyytyväinen jälkeen mikä siitä tuli ja sen kestävyydestä vene käytössä.                                                                                                         



Onneksi en tosiaan yksin joudu poistamaan lakkaa vaan olen saanut avuksi Kipparinan ja meripartiolaisen. Kuumailmapuhaltimen ja maalinkaapimen kanssa saa aikaiseksi paljon ja nopeasti. Tämän jälkeen alkaakin sitten se suurin työskentely, hiominen, kyllästäminen ja lakkaaminen välihiontoineen. Riippuen kevään lämpötiloista niin uskon saavani veneen vesille toukokuussa 2019.  Syksyllä olimme jättäneet kannelle tilaa työskentelylle mutta, talvi uudelleen järjesteli katostamme uudelleen. Onneksi mahdumme tähän kannelle edelleen. Yllättävän paljon lakkaa on sivelty vuosikausien aikana veneemme kylkiin. Aikamoinen säkki vanhaa lakkaa saadaan poistettua. Kaikki pyritään keräämään pois ettei luontoon pääse turhia roskia. Kyljistä poistamme myös kaikki irtoavat rimat, nimikyltit jne. Toivottavasti saamme ne paikalle keväämmällä, ruuvit on säästössä jotta tehtävä helpottuisi. Varmasti tulemme olemaan aivan " kypsiä " hiomiseen ja lakkaamiseen. Kaiken hiomisen jälkeen onkin sitten todella raastavaa suorittaa kevät siivous. Pölyä taatusti riittää varmasti seuraaville vuosillekin. 




Kotona on sitten iltaisin aikaa harjoitella lakkaamista ja kyllästämistä. Uudet avotilan penkit alkavat saada muotojaan. Kansilevy käsitellään ennen tiikki-rimojen päälle kiinnittämistä. Kotona tuoksuukin ensin kyllästysaine ja lakka ei paljoa tuoksukkaan. Koivu-vaneri saa lakkauksen yhteydessä mahongin väriä. Kaikki muu penkkien rungossa onkin sitten mahonkia....