Mainos

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kevät toi, kevät toi....

Kevät toi, kevät toi muurarin,
kevät toi, kevät toi maalarin,
kevät toi, kevät toi rakennukselle hanslankarin
ja rannoille hampparin.
Niin paljon minä kärsinyt olen,
monta kyyneltä vuodattanut,
niin monta minä lempinyt olen,
mutta yhtä vain rakastanut. 


Kevät on tuonut kiireen veneelle askartelemaan. Välillä tunnen oloni hanslankkariksi ja maalariksi.  Nyt  olen alkanut rapsuttelemaan paikkoja, siis veneessä.... Vanha lakkapinta saa kyytiä ja tarkoitus laittaa uutta lakkaa tilalle. Ensin oli ajatus tehdä vain akuutisti korjausta vaativat kohdat mutta, nälkä kasvoi tässäkin syödessä. Kipparinnan kanssa olimme kyllä jo miettineet tätä suurta projektia. Olimme jo kyselleet tarjouksia työstä eikä tuollainen saamamme iso summa mahtunut "venerahastoomme". 

Onneksi tämäkin " hanslankkari " osaa mielestään tehdä lähes mitä tahansa. Ainakin omasta mielestään. Olen siis aikaisemminkin poistanut lakkausta veneestä ja lakannut veneen uudelleen. Eli ihan uusi tuttavuus ei ole työntekeminen veneen kannella. Tällä kertaa olemme yhdessä Kipparinnan kanssa selvitelleet projektiin liittyviä asioita oikein yhdessä ja runsaasti. Venemessuilla juttelimme puuveneen rakentajan kanssa ja myöskin Suomen luonnonmaalit osastolla. Olimme jo etukäteen päätyneet meille tuttuun Le Tonkinois Marine n 1-lakkaan. Le Tonkinois -lakkaa käytimme edellisessä isommassa lakkausprojektissa. Silloin olin tyytyväinen jälkeen mikä siitä tuli ja sen kestävyydestä vene käytössä.                                                                                                         



Onneksi en tosiaan yksin joudu poistamaan lakkaa vaan olen saanut avuksi Kipparinan ja meripartiolaisen. Kuumailmapuhaltimen ja maalinkaapimen kanssa saa aikaiseksi paljon ja nopeasti. Tämän jälkeen alkaakin sitten se suurin työskentely, hiominen, kyllästäminen ja lakkaaminen välihiontoineen. Riippuen kevään lämpötiloista niin uskon saavani veneen vesille toukokuussa 2019.  Syksyllä olimme jättäneet kannelle tilaa työskentelylle mutta, talvi uudelleen järjesteli katostamme uudelleen. Onneksi mahdumme tähän kannelle edelleen. Yllättävän paljon lakkaa on sivelty vuosikausien aikana veneemme kylkiin. Aikamoinen säkki vanhaa lakkaa saadaan poistettua. Kaikki pyritään keräämään pois ettei luontoon pääse turhia roskia. Kyljistä poistamme myös kaikki irtoavat rimat, nimikyltit jne. Toivottavasti saamme ne paikalle keväämmällä, ruuvit on säästössä jotta tehtävä helpottuisi. Varmasti tulemme olemaan aivan " kypsiä " hiomiseen ja lakkaamiseen. Kaiken hiomisen jälkeen onkin sitten todella raastavaa suorittaa kevät siivous. Pölyä taatusti riittää varmasti seuraaville vuosillekin. 




Kotona on sitten iltaisin aikaa harjoitella lakkaamista ja kyllästämistä. Uudet avotilan penkit alkavat saada muotojaan. Kansilevy käsitellään ennen tiikki-rimojen päälle kiinnittämistä. Kotona tuoksuukin ensin kyllästysaine ja lakka ei paljoa tuoksukkaan. Koivu-vaneri saa lakkauksen yhteydessä mahongin väriä. Kaikki muu penkkien rungossa onkin sitten mahonkia....