Kädet kramppaa, loppua ei vain näy

 Kevät vain etenee ja ottaa sivuaskeleita. Sivuaskeleethan kuuluvat monasti Vapun juhlijoille jalkatyökentelyyn.. Nyt meidän hyvin alkanut lakkaamisprojekti vain pysähtyi. Ei oikein viitsisi pilata siistiä lakkapintaa vetelemällä lakkaa juuri ennen sadetta taikka pakkasta. Lisäksi tämä kylmyys hidastaa lakkapinnan kuivumista. Pitää varata aikaa ennen kuin pääsee hiomaan edellisen kerroksen.

Onneksi kaikki veneilyyn liittyvä toiminta ei rajoitu vain venerantaan. Kipparinna antaa välillä minulle pieniä vihjeitä paikkojen puhtaana pitämisestä. No, nythän on niin ettei meillä ole erään ollut askarteluhuonetta kuten vanhassa kodissamme oli. Ratkaisu: levitä vessan lattialle sanomalehteä, vie lakka ym pöntöt vessan lattialle ja ala lakkaamaan avotilan penkin palasia. Sinne kaikki vain seiniä ja pönttöä vasten jätetään kuivumaan..... ei siis kuulemma näin.

Olen päässyt jo näissä lakkaamisissa olohuoneeseen tai pihalle. Hyvä näin. Samalla teen pihalla tämän tulevan laatikon/penkin kannen. Muotoon leikatun vanerin peitän tiikkirimoilla. Tuleva tiikkinen penkin kansi sulautuu avotilan tiikkisen lattian kanssa nätisti yhteen. Nyt sahattu ja liimattu nuo tiikit valmiiksi. Molempiin kansiin täytyy vielä käydä sahaamassa uudet rimat kavereiden luona. Itsellä ei sopivaa työkalua tuollaiseen sahaukseen. Kohta pääsen siis saumaamaan nuo tiikkien väliset urat.

Näitä töitä tehdessä kyllä välillä kädet ovat kovilla. Onneksi pääsee välillä hierojan luona poikkeamaan....