Vene vesillä vihdoinkin.....

Keväällä ja syksyllä on aina tarvetta pakettiautolle, ainakin niin kuvittelen. Tällä kertaa olin autolla yksin liikenteessä ja testasin saisinko kaikki veneen patjat kerralla kyytiin. onnistuihan se. Kaikki satamaan ja kuorma kerralla laiturille ja sieltä veneelle, Sattui sitten semmoinen hetki että, tuuli yltyi. Olihan siinä pelkäämistä patjojen puolesta. Onneksi yksikään ei lähtenyt lentoon ja mereen.  Oli mukava viedä patjat veneelle kun kaikki paikat oli jo etukäteen siivottuna. Ei Kipparinnakaan löytänyt moitittavaa siivouksen tasosta. 

Lopulta saimme myös purjeetkin paikoilleen. Tällä kertaa meni purjeiden nostaminen kerralla kohdilleen. Onneksi olemme nyt tehneet tämän yhdessä kaverini kanssa jo useamman kerran. Molemmat alkavat jo muistamaan sen mitä ei kannata tehdä ja mitkä ovat kompastuskivet tässäkin asiassa. 

Ja vihdoin koitti se iltapäivä jolloin pääsimme Kipparinnan kanssa yhdessä kevään ensimmäiselle purjehdukselle. Moottori käynnistyi hyvin, purjeet aukesivat kuten niiden pitää ja elämä hymyili meille. Olimme ottaneet meille syksyllä muuttaneen koiran pennun mukaan ja hiukan pelkäsimme sitä miten hän pärjää veneellä ensimmäistä kertaa. Ainakin ensimmäisellä kevyellä purjehdus kerralla hänestä voisi tulla purjehtiva Italian vesikoira. Hän hakeutui automaattisesti uuteen paikkaan kun veneen kallistus muuttui. 

Minä sekä Kipparinnakin pärjäsimme mukavasti. Saimme veneen liikkumaan kevyessä tuulessa sillain sopivasti. Veneen kanssa käännökset sujuivat hyvin eikä tuulen puuskat sotkeneet meidän nautintoa veneen liikkuessa kauniisti. Ulkona oli kyllä vielä aika viileää muttei kylmyys haitannut meitä. Lämmintä sekä tuulen pitävää päälle riittävästi  Nyt vain tarvitaan purjehdus kertoja lisää. Kunhan vain päästään nuorison harrastuksista eroon kesäksi. On jo ikävä öitä veneessä jonkin saaren rannassa aaltojen hiljalleen liplatellessa veneen vieressä. Mahdollisesti illan sauna ja uiminen raikkaassa merivedessä kruunaavat kokemuksen.

 Meillehän laitettiin LiFePo akku hupiakuksi. On se kyllä tehokas ja kevyt.  Tämä SRNE DC-Dc laturi on näppärä. Siinä on samalla tuo aurinkopaneelin MPPT lataussäädin ja DC-DC laturi. Säästää tilaa ja helppo asentaa paikoilleen, Ainakin näin lyhyen kokemuksen perusteella voin sanoa paketin toimivan hyvin. Sekä akku että tämä lataus paketti menivät hyvin paikoilleen ja tekevät sen mitä lupaavat. Akusta kokemuksia seuraa pitkin kautta. Kun akkua valitsee niin kannattaa kiinnittää huomiota moneen eri asiaan. Meille tämä akku oli kokonsa puolesta paras. Ja tiesin tämän oleva toimivan paketin. Tässä yksi paikka issä pääsee tutustuman Litium akuista veneissä . Linkin takana  artikkeli aiheesta tekniikkavinkit-12/litiumakkujen-asennus-lyijyakkujen-tilalle-9.

Kevät on alkanut purjehduksien osalta mielenkiintoisesti. Pääsin naapuriveneen kyytiin gastiksi kevään ensimmäisiin kilpailuihin. Oli todellakin mahtava kokemus päästä erilaisen ja toisen kokoisen veneen kyytiin kuin meidän oma. Monta asiaa oli erilailla ja monta asiaa kuitenkin hoitui kuten meillä. Todella silmiä avaavaa ja sain paljon uutta oppia.  Olen aina tiennyt että erilaiset veneet käyttäytyy erilailla. Jokaisessa on omat asiat mitkä tehdään ja mitä on huomioitava. Toivon pääseväni tämän veneen kyytiin toistamiseenkin jolloin saisin lisää oppia. En itse kuvittele koskaan sanovani itseäni purjehtijaksi, pikemminkin vain ihmiseksi joka liikkuu nykyisin purjeveneellä Olen syvällä sisälläni ennen kaikkea veneilijä. Silti on mahtava juttu nähdä ja kokea uusia asioita purjehduksen parissa.

Vihdoin koitti päivä jolloin saimme lapsen lapsemme kylään veneellemme. Aloitimme totuttelun veneeseen kotilaiturissa. Tämä meidän pienokainen on ollut veneessä laiturissa aivan vauvana mutta nyt tavoite päästä hänen kanssaan jossain kohtaan purjehtimaan.  Veneessä ja satamassa oli paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Hiukan taisi tätä pienokaista myös jännittää veneen äänet sekä liikkeet. Pelastusliivit on lapsellä päällä jo ennen laiturille saapumista ja koko veneessä olon ajan. Liivit otettiin pois vasta kun olimme tukevasti takaisin maan kamaralla. 

Myös kipparinnan  uiminen meressä mietitytti. Itseäniin se mietitytti. Vesi on edelleen liian kylmää, noin 10 astetta vain. Minua ei tuonne lätäkköön saisi vapaaehtoisesti. 

Kaiken kaikkiaan on viimeinen kuukausi sujunut veneen kanssa hyvin. Kyllä se kesä sieltä jossain vaiheessa saapuu.....