Kesäkuu lopussa, missä kesä?

Kesäkuun viimeinen viikonloppu takana. Työviikko oli taas raskas ja hyviä tekosyitä piti keksiä siihen, miksei jaksanut lähteä perjantaina vesille. Onneksi niitä löytyi eikä tarvinnut sateessa veneillä.

Lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme satamaan. Olin seurannut sääennustetta silmä kovana. Ennuste oli mitä oli. En tiedä teistä muista mutta, meillä silloin tällöin käy niin ettemme puhu samaa kieltä Kipparinnan kanssa. Lauantai oli siitä hyvä esimerkki. Itse en halunnut lähteä kuin iltapurjehdukselle ja Kipparinna olisi halunnut mennä saareen yöksi, ehkä Stora Herröön.... Yritä nyt sitten kertoa ennusteiden lupaavan ( ennustavan ) ukkosta, kovaa tuulta ja kaikkea kurjaa.  Näiden keskustelujen aikana veneen lämpötila laski lähes jääkaudelle. Käytiin kyllä Stora Herröön rannan tuntumassa katsomassa tilannetta. Laiturin sijainti, windy app ja kompassi käytössä. Ennusteet lupasivat tuulta joka olisi ollut todella kurja tuolla laiturissa. Veneen päällikön ominaisuudessa tein päätöksen joka osottautui oikeaksi. Tekisimme vain iltapurjehduksen ja palaisimme kotilaituriin yöksi.

Vastoin kaikkea laituriparlamentin puhetta saimme  vieraiksemme virkavallan. Poliisi tekee tarkistuksia myös purjeveneisiin vaikka vanhat purjehtijat muuta väittäisivätkin.  He tekivät ihan perinteisen tarkistuskäynnin veneemme luona kun ei sillä hetkellä olleet purjeet levällään. Mielestäni on todella hyvä kun virkavalta on esillä ja tekee työtään. Meillä kippari puhaltaa aina veneen liikkuessa pyöreät 0. On aina paljon helpompi opettaa myös nuorille veneilijän aluille hyviä veneilytapoja kun ei tarvitse laskea sitä montako juomaa voi vielä ottaa. Vielä kerran kiitoksia meidänkin huomioimisesta. Edellisestä kerrasta olikin aikaa jolloin virkavalta on meidät pysäyttäneet. Ja onhan tuo poliisvene todella hieno.

Eli tämän pysähdyksen jälkeen taas purjeet ylös ja matkaan. Päätimme veneillä katsomaan vanhoja paikkoja missä olemme ennen veneilleet paljon. Knapperskärin ohitse kohti Suomenojaa ja sisäväylää takaisin kohti Pentalaa. Pentalan kohdilta näinne taas Stora Herrön laiturin joka tyhjentyi kokonaan. Tällöin Kipparinnakin tajusi sen ettei siihen välttämättä kannattanut jäädä. Espoonlahdelle tullessamme näimme yhden veneen tulevan purjeilla kohti meitä. Olimme hetken kulkeneet moottorilla joten äkkiä purje esille. Emmehän voineet olla toista huonompia. Tulimme sitten peräkanaa samaan satamaan. Satamassa vaihdoimmekin muutaman sanasen ja heilläkin oli luettu sääennusteita tarkkaan. Tulivat samaan päätökseen että yö omassa kotilaiturissa olisi paras vaihtoehdoista.  Laivakoiramme tarkisteli useampaan kertaan purjeiden asennon sekä kaikkien köysien kuntoja. Hän on kyllä meidän kaikista koirista paras laivakoira. 

Sunnuntaina aamu alkoikin melkoisella valoshow:lla. Ukkonen tuntui olevan aivan päällä. Jyrinä oli todella mahtavaa ja sade pieksi veneen kantta. Välillä rakeita satoi niin että pelkäsin niiden tulevan kannesta lävitse.  Mutta kuten Kipparinna sanoi ei tuule ollenkaan. Olisimme voineet olla saaressa. No, hiukan lisää unta ja aamupalalle.Aamiaisen aikana alkoi tuuli heräillä. Kotiin lähtiessämme olin laittanut seuran viestikanaviin tietoa siitä kuinka tuuli osuu laituriin isolla kädellä. Laitoin meidän veneelle tuplaköydet kun tuulen voimakkuus oli jo 14.5 m/s.  Muutaman hetken päästä seurakaveri laittoikuvan tuulimittaristaan joka näytti jo 17 m/s. Onneksi olimme jääneet kotisatamaan lauantaina eikä nyt tarvinnut miettiä veneilyä tuossa tuulessa.

 Kesäkuussa oli purjehduksi valitettavan vähäisen. Vain 170 mpk. Loma alkaa vasta heinäkuun puolessa ja nyt on ollut monasti liikaa menoa iltaisella. Muutama viikonloppu ja ihan pari iltapurjehdusta takana. Mutta kuitenkin ihan mukavasti öitä veneessä ja hauskan pitämistäkin kavereiden kanssa veneessä. Juhannuksena oli ennätys määrä ihmisiä syömässä veneessä.... Mutta missä kesä ja helteet?

Juhannuksen taikaa

"Minä avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa, minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari."

– Eino Leino –

Kalenterin mukaan kesä on jo parhaimmillaan. Tästä syystä pakkasimme veneen täyteen ruokaa ja lähdimme torstai aamusta kohti meidän juhannuksen viettämis paikkaa, Elisaarta. Tämä on jo perinteisesti ollut meillä paikka jossa tapaamme kavereitamme ja kipparinna sukulaisia. Monesti myös kesälomamme on alkanut juhannuksesta. Tänä vuonna olisi vuorossa hiukan erilainen juhanus. Yhdet kaverit olivat myyneet veneensä pois jo viime loppukesänä, toisilla veneen moottori kertoi olevansa loman tarpeessa ja ei suostunut käynnistymään. joten meidän seurueen veneiden määrä romahti kerralla melko pieneksi.

Toki ei tämä kesäinen kelikään mitään herkkua olisi. Olen silmä kovana seurannut sääennustuksia. Supersää, YR.no, merisää, Windy ja mitä näitä nyt kaikkea onkaan. Näistä johtuen tai niiden vuoksi veneemme lähti liikkeelle torstaina aamulla noin klo 9. Tosi mahtava tuulensuunta ja vauhtia riitti siihen saakka kunnes saavuimme Porkkalan selälle. Tällöin tapahtui ihme, tuulen suunta päätti vaihtua ja lopulta kadota kokonaan. Eli moottori käyntiin ja enoksi. Nautimmeruokaa autopilotin tehdessä töitä. Seurasimme tilannetta ja kaukana näkyikin meren pinnan värimuutos vihreästä mustaksi. Muutamassa minuutissa tuuli nousi 0.5 m/s aina 13 m/s ja aallot nousivat miehekkään kokoisiksi. Tätä jatkuikin jonkin aikaa kunne tuuli katosi uudelleen. No, onneksi pääsimme hyvin kohteeseemme ja saimme laiturista hyvän paikan meille.

Loppupäivä menikin sitten perinteisin menoin. Vähän veneen paikkojen laittoa kuntoon vieraita varten, lautapelien pelaamista ja kahvilan herkkujen nauttimista. Pieni koiralenkki ennen saunaa muuttuikin pelastus operaatioksi. Kävelimme kohti kartanoa ja niityn laidalla kuulimme heikon "mää" äänähdyksen. Tämähän ei mitään yllättävää ole, onhan siellä niityllä lampaita. Emme kyllä niitä huomanneet. Ja taas uusi "mää" joka kuulosti jonkimoiselta avun huudolta. Nyt katselimme tarkaan äänen lähdettä sitä löytämättä. Kipparinna kiipesi niitylle ja lähti etsimään äänen lähdettä. Ja taas "mää" lähes Kipparinna jaloista. Pieni lammas oli jäänyt jumiin ojan ylitse kulkevan sillan alle. Seuraavat kävelijät huomasivat Kipparinnan niityllä ja tulivat avuksi. Itse soitin kahvilaan ja kerroin tilanteen. Lopulta Kipparinna ja tämä avulias mies saivat työnnettyä ja vedettyä pienen tumman lampaan sillan alta pois. reppana oli siellä täysin jumittuneena mutaan kainaloita myöden. Lammas pääsi pois ja määkäisi kiitoksen kadoten niitylle. Jäi selkeästi lepäämään pitkien heinien sekaan ja me lähdimme liikkeelle samalla kun Elisaaren henkilökunta saapui avuksi. Jatkoimme koiralenkkiä kohti kartanoa ja lopulta käännyimme takaisin päin. Silloin havaitsimme uudelleen kyseisen lampaan joka olikin levännyt ja lähti etsimään kavereita. Ilmeisesti eläinten hoitaja saapui myös paikalle ja tämä hädässä ollut pienokainen tapasi tutun ihmisen. Ja myös loppu laumasta tuli paikalle. Eli tarinalla oli onnellinen loppu. Illan lopuksi sitten saunoimme sekä onnittelimme toisiamme pelastusoperaatiosta.

Juhannusaatto aanulla aurinko pääsi esille pilvien välistä. Nousimme sängystä ja odotimme vieraitamme. Osa tulisi pidemmäksi aikaa ja osa vain päiväseltään. Osa nukkuisi meidän veneessä ja osa nukkuisi teltoissaan. Mutta kaikki söisivät veneessämme. Eli meillä oli lauma ihmisiä nauttimassa kesästä ja toistemme seurasta. Vähän ahdasta oli 15 henkilön ruokailu veneessämme mutta, kaikille löytyi paikka.

Perinteisesti kiersimme myös luontopolun. Siellä olikin nyt lehmät polun alkupäässä huolehtimassa luonnosta. Kauniita eläimiä olivat. Itse pidän heistä enemmän kun eivät ole aivan kohdalla mutta, Kipparinna on vanha lehmityttö ja haluaisi nähdä heidät läheltä.

Päivään mahtui uintia tämän lisäksi. Yöllä mahduimme veneeseen hyvin kun vieraita jäi vain muutama veneeseen yöksi, pari telttaa nousi niitylle ja sielläkin oli rauhallista nukkua.

Sunnuntaina olikin jäljellä vain minä sekä Kipparinna koirien kanssa. Päätimme purjehtia koko matkan kotiin. Alkuun näyttikin hyvältä. Mutta tuuli lopulta pyöri ja välillä se katosikin kokonaan voimistuen uudelleen. Eli purjeet esille, purjeet pois ja taas esille.....

Kotiin päästyämme tunsimme olleemme kauan poissa. Eli pieni irtiotto arjesta teki hyvää. 
 

Saariston saunat: Elisaari uusi sauna

 

Olemme olleet jo useamman vuoden juhannuksen vietossa Elisaaressa. Paikka on lähellä kotisatamaamme ja tänne pääsemme purjeilla noin kuudessa tunnissa. Lisäksi rannassa on mukavaa musiikkia eikä satama ole siltikään rauhaton.

Elisaareen on valmistunut uusi sauna vanhan pienen saunan tilalle. Koko on edelleen pieni kuten oli se edellinenkin. Tämä soveltuu hyvin perheen, pariskunnan tai kahden pariskunnan saunomiseen. Lauteille mahtuu sopuisasta neljä peppua vieretysten. Se missä tulee ahdasta on peseytyminen kanssa. Peseytyminen hoidetaan perinteisesti löyly huoneessa. Erittäin hieno asia on juokseva (kylmä)vesi joka tulee saunaan sisälle. Vesi lämpenee kätevästi saunan kiukaan yhteydessä olevassa säiliössä.

Testasimme saunan perheen kesken ja muutama asia nousi mieleen. Saunan pukuhuoneen seinältä puuttuivat vielä naulakot ja löylyhuoneen ovessa ei ollut vielä oven kahvaa. On kuulemma tulossa ja kuulemani mukaan hyvää kannattaa odottaa. Ylä lauteelta on tosi hyvät maisemat uinti paikkaan ja merelle. Löylyt olivat mukavan pehmeät ja kuumat. Happea riitti pidempäänkin saunomiseen. 

Sanoimme myös tuossa isommassa saunassa kavereiden kanssa. Sielläkin oli hyvät löylyt.

Tässä lopuksi saunomisesta.

- saunotteko kavereiden kanssa uimapuku päällä vai ilman? 

- uimaan mökillä uikkareilla vai ilman?

Meillä on käytössä molempia vaihtoehtoja eikä varmasti ole olemassa yhtä ja ainoaa vaihtoehtoa.

Ensimmäinen retki viikonloppu

Välillä on hyvä käydä " vieraissa ". Se kuulemma piristää harrastusta. Nyt pääsin käymään kaverin veneellä kokeilemassa kisailua. Oli hieno havaita millaisia eroja eri veneissä on. Onko isompi aina parempi vai voiko pienemmässä olla jotain mitä ei toisella ole tarjota. Mutta, olihan se hienoa päästä purjehtimaan isomman veneen kyydissä. Havahduin oiken siihen etten ole varsinaisesti koskaan nostanut ja laskenut purjeita. Sitä ei lasketa kun oman isopurjeen nosta keväällä ja lasken syksyllä. Ja olihan tuossa modernissa veneessä myös monta muuta juttua jotka tehtiin erilailla kuin meidän veneessä. Myös veneen liikehdintä, kallistukset jne olivat erilaisia kuin omassa pienemmässä veneessä. 

Olen aina vakuuttanut etten kilpaile veneellä ja nyt on kuitenkin näin päässyt käymään. Omalla ja kaverin veneellä purjehtiessa oppimiskokemus on erilainen. Kaveri neuvoo hyvin joten sitä kautta oppia tulee valmiiksi pureskeltuna. Itse oppiessa joutuu joskus kokemukseen jossa oppi tulee kantapään kautta vasta korvien väliin. 

Helatorstai on meillä ollut perinteisesti jonkin sortin veneily tapahtuma. Myös tänä keväänä lähdimme seuran saareen Kipparinnan kanssa. Keskiviikkona mennessä kohti Porkkalaa ei ollut tarvetta purjeille. Tuulta ei juuri ollut tarjolla joten meillä oli aikaa nauttia lämmin ruoka veneen liikkuessa. Ja kaiken kruunasi lämmin tee. Yksi hieno asia oli myös uuden koiramme ensimmäinen kunnollinen matka veneessä. Hänestä tulee erittäin hyvä vene koira kunhan oppisi myös laituri käyttäytymisen. 

Hymy oli herkässä torstaina aamulla ennen kotimatkaa. Kiipesimme lähimmän mäen nyppylän huipulle ihailemaan keväistä merimaisemaa. Paljon erilaisia lintuja tuli havaittua ja lukuisia veneitä katseltua. Melkein saimme "itku-potku" raivarit kun tiedossa oli kotimatka Kipparinnan työn vuoksi. Kyllä olisi keula kääntynyt mielummin kohti länttä kuin kotiin. 

Aivan suoraan emme päässeet lähtemään kotiin. Kipparinnan oli päästävä uimaan mereen ennen palaamista kotiin. Itseäni ei mereen saisi vielä moneen hetkeen. Koiramme seurasi silmä kovana vierestä Kipparinnan uimista. Olisi varmasti mielellään hypännyt perään jollei olisi kielletty. Vesikoira kun on..... Uinti reissun jälkeen katselin jo sääennustetta uudelleen ja uudelleen. Sumua olisi tiedossa illalla ja ennen sitä olisi kiva olla kotona. Tutka kyllä olisi tarvittaessa käytössä. Ei sitä kuitenkaan sumuun halua ehdoin tahdoin joutua. Silti teimme salaatin valmiiksi matkaa varten. 

Satamasta lähtiessämme nostimme melkoisen pikaisesti purjeet ja pääsimme tosi hyvällä vauhdilla kohti Espoota. Lähteelän kohdalla loppui tuuli ja vedimme purjeet sisään ja aloimme syömään ravitsevaa salaattilounasta. Tämä koiramme vaihtoi sitä mukaan tarvittaessa paikkaa kun purjeetkin vaihtoivat paikkaa. Lopun matkaa hän haki aina Kipparinnan pehmeän istuin alustan. Taitaa olla aikamoinen prinsessa tämä koiraa.

Ihan emme päässeet sumua karkuun. Se vyöryi salakavalasti päälle Stora Brändön kohdalla. Olen ollut useasti sumussa veneellä ja kanootilla. Silti tämän kertainen sumu vei kaikista kokemuksista voiton. Kipparinna istui mastolla tähystämässä ja kuuntelemassa. Itse seurasin plotterista reittiä kun ei nähnyt mitään elämää luonnossa. Pahimmillaan näin Kipparinnan maston luota mutta veneen keula oli kadoksissa sumun keskellä. Oli hidasta ja raskaksta tämä kotimatka. Sumu alkoi keventymään vasta Soukan kohdalla. Kotiin oli kiva tulla.  Perjantaina sitten teimmekin Pentalan ympäri purjehduksen ja jäimme kotisatamaan yöksi.

Saimme uuden sprayhoodin omaan veneeeseen. Turun venepeite ja verhoilu Oy teki meille tosi hyvän uuden sprayhoodin. Nyt veneen ulkonäkö tuoreentui. Edellinen oli tosi hyvin palvellut ja kesti näihin päiviin saakka. Lopulta vain ei kangas eikä ikkunat kestäneet yhtään mitään. 

Tästä on hyvä jatkaa kesään.