Vihdoinkin vesillä

Tiistaina se vihdoin tapahtui. Hylkäsin rakkaan Katin ja aloitin uuden suhteen toisen kanssa. Tämän kunniaksi otimme lasilliset " viikinki konjakki " lasillisen.  Uusi rakas on alkuperäiseltä nimeltään Suzanna, tosin viime aikoina totellut nimeä Vilkas. Katihan on meidän vanha Nordic 81. Olin sopinut Kuljetus Karttusen kanssa vesille laskun. Heidän oli noudettava veneemme Kirkkonummelta Espoon Venepalvelun pihalta. Vähän ennen sovittua aikaa sain puhelun että ovat hiukan etuajassa ja ovat tulossa Soukan kohdalla. Ei muuta kuin hyppäsin auton rattiin ja lähdin töistä vähän aikomaani aikaisemmin. Kiitos työnantajalleni mahdollisesta joustosta.

Suomenojan satamaan tultuani otin kaverin mukaan seuraamaan vesille laskua. Hänellä olisi ollut kuulemma tekemistä omassa veneessäänkin. Ja toinen kaveri kaahasi paikalle myöskin avustamaan vesille laskussa. Vähän jännitti katsoa veneemme veteen pulahtamista. Olinko muistanut tarkistaa kaikkien läpivientien kunnon? Tuleeko vettä sisälle jostain läpiviennistä? Onneksi kaikki läpiviennit olivat kuten niiden pitikin eikä vettä tullut veneeseen. Sitten oli jännitys miltäs se uusi kansi todellisuudessä näytti veneemme kennella. Ja kyllähän se oli todella hieno. Kannatti personoida venettä laittamalla TekDekiä pintaan. Vähän ehkä vielä tulee jatkettua personintia tulevina vuosina. Veneessä olivat akut paikalla mutta kiinnittämättä. Otin kameran esille ja syksyllä ottamani kuvan akkujen kiinnityksistä. Tämän kuvan kanssa oli helppo kytkeä akut paikalleen kuten niiden kuuluu olla. Seuraavaksi oli käynnistettävä Vilkas, ensimmäinen yritys oli jo lupaava. Seuraavaan yritykseen laitoin vähän lisää kierroksia ja lähtihän se Yanmar-moottori käyntiin. Ei ehkä aivan kuten palmun alta mutta kuitenkin. Ensin vähän savutusta mutta heti kohta alkoi normaali savuton aika. Vedet kiersivät moottorissa ja kaikki toimi kuten kuuluikin.

Köydet irti ja rauhallisesti kohti omaa satamaamme. Venettä pystyi ohjailemaan ja ajamaan etee- sekä taaksepäin. Ensin rauhallista vauhtia satama-altaasta pois. Pirisaaren ja Ryssjeholmin ohitettuamme laitoin vauhtia lisää. Tässä kohtaa tuli päivän ainoa pettymys. Turbo ei lähtenyt pyörimään. Tämä ongelma on ollut kyllä esillä muinakin vuosina. Silloin on lähtenyt sitten toimimaan muutaman ajokerran jälkeen. Onkohan kenelläkään neuvoja jotta tämä ongelma ei toistuisi tulevaisuudessa?

Kotisatamaan päästyä muistin laittaneeni uudet kiinnitysköydet automme takakonttiin. Autohan oli nyt sitten tuolla Suomenojalla ja vene toisaalla. Onneksi veneessä oli vielä mukana vanhat köydet.  Veneen ajaminen laituriin sujui hyvin ja köydetkin saimme kiinnitettyä. Sitten oli vielä laitettava ne uudet aurinko patjat paikalle. Kokonaisuus oli kyllä täysin sitä mitä olemme kaivanneet veneeltämme. Kansi ja patjat yhdessä suorastaan houkuttelee veneelle. Ja kuten kansipoikani sanoi, vene nuoreni kyllä paljon.  Kiitokset vielä molemmille kavereille jotka avustivat vesille laskussa.


Kotiin päästyäni edessä oli pikainen ravinnon tankkaaminen. Ja sitten poika pihalle leikkimään kavereiden kanssa. Vaimon kanssa lähdimme katsomaan vieläkö vene oli pinnalla. Koiratkin pääsivät  mukaan. Nuorempaa koiraa vähän jännitti kävellä laiturilla, mutta vanhempi oli kuin kotonaan. Laiturilta lähtiessä meidän vanhempi koira suunnisti suoraan vesille lasku ramppia kohden, uimaan piti päästä kuten aina kesällä. No emme tietenkään vielä päästäneet kumpaakaa koiraa mereen.

Vaimokin oli täysin tyytyväinen näkemäänsä veneeseen. Ja myöskin kannen tuntumaan kädelle ja jalan alla. On kuulemma melkein niin kaunis ettei siihen kehtaa astua.

Satamassa ei vielä ollut mitään ruuhkaa. Meidän kanssa päivällä saapui paikalle Norppa 10 ja iltapäivästä satamassa laskettiin melko iso Rib-vene. Muutamassa veneessä rannalla oli ihmisiä askartelemassa heidän veneitään kesä kuntoon.


Illalla kotiin päästyä huomasin taas veneemme puutarhan kaipaavan huomiota. Tillit, persiljat, ruohosipulit, basilikat ja mitä näitä nyt onkaan kaipasivat koulimista. On siis käytävä ostamassa iso parvekekukka laatikko niille. Saadaan koulittua yrttien alut keskiviikkona sade säätä katsellessa. Toivottavasti saamme nuo yrtit kasvamaan ja pärjäämään koko kesän ajan. Toinen yrttilaatikko kotiin ja toinen veneelle.

Sukellusveneitä, kelluvia veneitä ja kuivilla olevia veneitä

On täysin normaali lauantai päivä. Aurinko paistaa ja ei juurikaan tuule. Aloitan päiväni, kuten tavallista karvanaamojen ulkoiluttamisella. Varsinkin vanhempi koiristamme haistaa meren ja haluaa sinne uimaan. Nyt oli vain tyytyminen kukkamereen. Seuraavaksi lähdimme pojan kanssa satamaamme katsomaan tilannetta laitureilla. Nuorin tytöistämme ja vaimo olivat koululla kevät karkeloissa, eivätkä siksi päässeet mukaan. Paljon katseltavaahan siellä on tällaiselle veneilyyn hurahtaneelle keski-ikäiselle miehelle ja nuorelle pojalle. Haisteltavaakin satamassa aina on. Meri tuoksui kuten myös erilaiset veneiden hoitotuotteetkin.

 No vielä on satamamme laitureilla tilaa

 Oma veneemmehän siis on vielä pajalla, mutta laskettavissa vesille jo maanantaina. Ja satamassahan on veneitä, joista voisi kuvitella pidettävän huolta. Näinhän se yleisesti ottaen on. Omat laiturin avaimet olivat veneessämme ja laiturille teki mieli. Oli pyydettävä laiturin avaimia lainaksi ensimmäisestä kohdalle sattuneesta veneestä. Reippaat purjeveneen pesijät lainasivat avaimiansa ja näin pääsimme kuvaamaan satamaamme uponnutta venettä. Vai onkohan tämä kyseinen vene jotain uutta venetyyppiä mallimerkinnällä "Puoli kelluva ". Rannalla olevista veneistä on pidetty huolta syksyllä ja nostettu ajoissa vedestä pois. Useista pidetään myös huolta keväällä ja pestään sekä lasketaan vesille. Satamassamme oli myös viime keväänä vene, joka oli muuttunut sukellusveneeksi. Lisäksi toinen vene oli koko kesän hylättynä laiturin päädyssä. Tämäkin vene vajosi veden alle. Itse kiinnitin laiturin päässä olleen kertaalleen viime kesänä takaisin laituriin. Näin olivat muutkin tehneet. Tässä olemme kavereiden kanssa miettineet onko veneiden heitteille jättö lisääntynyt. Ja jos on, niin miksi? Onko mahdollista unohtaa omistavansa vene, onko aika loppunut kesken vai eivätkö rahat riitä enään veneen nostamiseen talveksi ylös? Olen myös tietoinen tapauksesta, jossa vene on jäänyt nostamatta viihteelle lähtemisen takia. Usein näkee myös veneitä, joille ei tehdä keväällä mitään vaan lasketaan sellaisenaan vesille. Näillä lienee periatteena "Herran haltuun" tai tuurilla ne veneet seilaavat ja kyllähän Meripelastus kuljettaa takaisin rantaan. Sitten on sellaisia veneilijöitä, jotka liioittelevat tuon kevät kunnostuksen kanssa. Olen kuullut tapauksesta, jossa on plotteria pitänyt vaihtaa joka kevät, kun on tullut uusi väri suojakoteloon tai muuten vaan uusi malli. Onhan se "yli vuotinen" jo niin vanhakin.... Tai kauden aikana on pakko vaihtaa takkia, kun keväällä tullut väri ei kelpaa enään loppukesään.

Meripelastus on kerran kuljettanut meidätkin takaisin satamaan. Edellisen veneen hommattuamme kevään ensimmäisellä ajelulla moottorin kansi laukesi ja jäimme merihätään Pentalan edustalle. Vesijetillä liikkunut herra hinasi meidät Pavenin laituriin, josta tultiin huutelemaan meitä pois, kun meillä ei ollut purjetta veneessämme. No meillähän ei silloin vielä ollut Trossia. Ei ollut ilmaista veneily silloinkaan. Tämän jälkeen meillä on aina ollut kyseinen tarra ikkunassa. Ja onneksi emme ole tarvinneet sitä tuon kerran jälkeen ja onneksi myös meininki Pentalan laiturilla on muuttunut.

Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu

Meillä on veneen laittaminen ollut pinnalla vuoden vaihteen jälkeen ostettuamme kavereidemme veneen. Tänä vuonna lukeudumme melkein liialliseen laittamiseen ja varusteluun. On uutta jääkaappia jonne säilöä valkoviinit, on uutta aurinkopaneelia, jolla ladata akkuja ja on uutta pintaa kannella jota astella. Moottorin öljytkin ovat saaneet kyytiä ja rätti on ollut kovassa käytössä. Nyt alkaa Vilkas Albatrossimme olla valmis veteen. Näinköhän sitä osaa ajaa uutta venettä? Tarvitsemmeko paljon harjoitusta veneen käsittelyssä? Vaikka olen tällä veneellä ollut useasti kyydissä ja ajanutkin muutamia kertoja niin silti jännittää. Luulen teidän näkevän meidät satamassamme ajelemassa laituriin ja pois jonain iltana useamman tunnin. Meneehän siinä aikaa, kun me molemmat vaimon kanssa tuuttaamme menemään laituriin ja pois. Meille on tärkeää varsinkin nyt uuden veneemme kanssa, että molemmat pärjäämme sen kanssa vaikka yksinkin. Molemmat saavat toimia kansipoikina tai kapteenina halutessaan.
 Oheisissa kuvissa on kansityöt valmiina ja Vilkas odottaa Karttusta noutamaan häntä. Kyllä hän nyt on niin kaunis. Saa muuten tulla kyselemään kansi materiaalista vesillä törmäillessä tai satamassa sormella ujosti kokeilemaan, kuten nuorena oli tapana.

Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu

Uutta pintaan niin vanhakin näyttää nuoremmalta

Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu

Eilinen oli suuri päivä meille veneen kaipailijoille. Saimme muutaman kuvan  Albatross / Vilkkaastamme. Näissä kuvissä on vielä kannen viimeistely työt kesken. Mutta näyttää kyllä erittän hienolta. Veneen ulkonäköön tulee suuri muutos. Nyt satamassa veneemme tulee erottumaan muista veneistä. Yllättävän paljon tullut minulle palautetta ja kysymyksiä mitä ja miksi.... No, halusimme personoida venettämme itsemme näköiseksi. Edellisessä veneessämme oli paksu tiikki-kansi joka oli kaunis ja hyvä. Tähän veneeseen halusimme samaa ulkonäöllistä juttua. Samalla saamme kantta myös hiukan pitävämmäksi lapsia ja koiria ajatellen. Espoonvenepalvelu on paikka mistä saa tällaiseen täydellisen asennuspalvelun. Ja hinta sitten..... Eihän tämä kyllä aivan ilmainen ratkaisu ollut. Mielestämme siihen sijoitettu raha kyllä kannattaa. Ja taas käyttää 10-vuoden poisto aikaa hankinnalle niin ei se vuotta kohti suuri investointi ole. Materiaali kestää erittäin hyvin kulutusta, on siis pitkäikäinen. Kauniiltakin näyttää, kuten veneemme suunnistaja, jota myös vaimoksi kutsutaan.


 Onhan tästä vielä pieni etu eri lämpöisissä ilmoissa. Käsittääksemme TEKDEK toimii kylmällä lisäeristeenä ja kesällä ei ole jalan alla niin lämmin kuin oikea tiikki. Mikä tärkeintä tuo on huoltovapaa. Keväällä saamme veneemme aikaisempaan vesille kuin edellisen kanssa toimiessa.  Pääsemme siis ehkä tulevaisuudessa näillekin rannoille haaveilemaan keväällä kesän sijaan.

Kuva: Roos / Espoon Venepalvelu

Kuljen työmatkat polkupyörällä Espoosta Helsinkiin. Olen suunnitellut tässä keväällä ottavani vähän aikaa enemmän kotimatkan tekemiseen ja laskisin kaikki yleiset venerannat työmatkan varrelta. Ei todellakaan riitä sormet laskemiseen. Monien rantojen ohi kulkee reittini jo normaalistikin. Näillä  venerantojen ohituksilla tulee seurattua miten muut laittavat veneitään kuntoon. Ja tietenkin millaisia virtityksiä meillä veneilijöillä on. Nyt kun veneemme sulahtaa veteen aikanaan laitan ensimmäisenä avotilaan mustan kokolattiamaton ja muutamia äänieristys kohteitakin olisi. Nämähän ovat taas turhakkeita joita ilman veneemme on kyllä hieno ja hyvä. Kokolattialla on koirien lämpimämpi kölliä ajon aikana ja moottori kun sijaitsee avotilan alla niin hiljennämme sen äänen kulkemista koirien herkkiin korviin. Samalla kun veneessä tekee muutamia personoimisia niin tutustuu oman veneensä sielun maisemaan. Erittäin tärkeää tietää kaikkien läpivientien, suodattimien, tankkien ym.sijainti. Myöskin kaikki sähkövedot on jo tullut katsottua. Jos aikaa, motivaatiota ja rahaa löytyy ensi talvena niin ajattelin ottaa vaimon siskon veneen sähkötöistä mallia. Kyllähän veneessä aina on jotain tekemistä jos niin haluaa. Jotenkin odottaa tuollaisiin maisemiin pääsyä kuin tässä ala puoleisessa kuvassa on.

Virtuaali ravintoa keholle ja mielelle

On tavallinen keskiluokkainen keski-ikäisen tiistai-ilta. Koirat on käyneet ilta lenkkinsä ja heistä on nypitty päivittäiset punkit pois. Pienimmille lapsille saatu luettua iltasatu ja laitettua heidät sänkyyn. On aika laittaa itsensä pikku hiljaa nukkumaan. Ja taas kävi kuitenkin niin, että romahdin sohvalle ja  avasin television. Siihen sitä sitten jäin sohvalle pötköttämään vaimo ja koirat kainalossa. Kanava surffailu onnistuu paremmin kuin oikea surffaaminen, tai tiedä sitä sitten. Viimeeksi olen suffannut silloin kuuluisalla 80-luvulla kun isäni oli hommannut meille pojille ison surffilaudan. Kanava surffaillessa törmäsin kerrankin mielenkiintoiseen ruokaohjelmaan, saaristoruokaa . Ensin lumosi kesäisen kauniit merimaisemat mieleni ja sitten herahti vesi kielelle. Oli todella maittavan näköinen ahven annos. Jälkiruokana oli Ahvenanmaan pannukakkuja ja Olvados marinoituja luumuja. Sitä seuratessa aloin miettimään tulevia kesän ruokia. Maisemaksi maalailin oheisen kuvan mieleeni.  Toivottavasti saamme lasten kanssa kalastettua ahventa ja vaikka kuhaakin. Fileiksi on kalat laitettava ja sitten pannulle oikein voissa paistettavaksi, lisukkeeksi kauden kasviksia ja uusia perunoita. Tietenkin letut kuuluvat ravintoon. Veneessämme on lettulukko kapteenilla, vene ei käynnisty ilman kunnon lettu satsia.... Meillä oli tuossa toissa kesänä Bylandetissa ensin loistavat grilliruoat ja jälkiruokana Sunnuntai valmistaikinasta tehtyjä lettuja. Lettujen päälle teimme sitten kolmen venekunnan kaapeista löytyneistä hedelmistä ja marjoista rommiliekitetyt hedelmät. Toimivat todella hyvin aikuisten jälkiruokana, lapset saivat hedelmät ennen liekittämistä.



Tälle kesälle olen metsästänyt käytettyä Muurikka pannua kaikkialta. Nyt viime perjantaina löysin Torista parikin kappaletta. Päädyin kuitenkin etsimään sellaista netistä vielä kerran ja päädyin valmistajan sivuille. Täältä löysin uuden varustettuna suojapussilla halvempaan hintaan kuin nuo löytämäni käytetyt. Itse pidän ruoan valmistamisesta tuolla pannulla. Saan tehtyä monia erilaisia asioita kuten perus grillaaminen tai nokkos/kasvis lisuke ruoalle. Ohessa pannu täynnä lisukkeita jotka valmistettu mökkirannassa.

Olemme myöskin hankkineet kaksi lettupannua uuteen veneeseemme. Ensisijainen kriteeri oli se, että niillä on pystyttävä heittämään lettuja. Tuon taidon ajattelin opettaa myös lapsillemme sekä kummipojalle ja hänen siskolle. No tasapuolisuuden nimessä on varmaan opetettava kaikille mukana kulkeville lapsille ja miksei myös aikuisillekin.

Tässä ennen varsinaista kesää on suunnattava kohti Clas Ohlsonia. Olen huomannut, että juomalasit ovat katoavia veneillessä. Meillä on useampi muovinen lasi kadonnut joko tiskatessa taikka viedessä veneeseen / veneestä. Vaikka luulisi niiden kelluvan niin pohjaan ne kuitenkin sujahtavat. Lasisilla juomalaseilla ei ole tätä ongelmaa.  Pakko täydentää ennen ensimmäsitä reissua varsinkin kuohuviini lasipuolta. Olisi kurja juoda Fresitaa kertakäyttömukista. Tähänkin rantaan on meiltä tippunut takakannelta kuivumasta pari lasia. Vaikka niitä on yrittänyt sukeltaa niin eivätpä ole osuneet käsiin.

Fresita around the word; Bylandet

Saimme hyvältä kaverilta piknik korin lahjaksi jossa kyllä löytyy myös nuo samppanja lasit oikein kristallisina. Samassa korissa on oikein posliini lautaset, pöytä liina ja tykö tarpeetkin mukana. Tuo kori tulee kyllä taatusti käyttöön. Mutta pientä " elvistelyä " se on. Mutta sitäkin tarvitaan elämässä. Piknik kori tulee varmaan käyttöön aikuisten kesken jollain ilta veneilyllä, aurinko paistaa ja lämmin kesäinen tuulen vire hivelee kasvoja. Ei veneily ole mitään tosikkomaista touhua. Itse pidän veneilystä sen vapauden tunteen takia. Saa mennä ja tulla oman maun mukaan. Jos satamissa tapaa toisia veneilijöitä voi vaihdella muutaman sanan, vaikka kesän suositelluista kohteista.  Pidämme veneilyn huviveneilynä emmekä yritä mennä merelle mikäli se ei tunnut hyvältä. Lapset ja koirat ovat etusijalla vesillä liikkuessa, ei aikataulu ja aikaisempi päätös kohteesta.

Vaimo on uhannut laittaa veneen avaimet säilöön jos en saa rakennettua kotona siivouskomeron kaappia kuntoon ennen veneilykautta. Melko paha uhkaus.... Jos ei meidän Albatross / Vilkasta näy vesillä heti vapun jälkeen niin tiedätte missä vika.

Viikko sellainen

On ollut sellainen viikko ettei omalla venholla ole joutanut käymään. Olimme "pakotettuja" viettämään veneetöntä viikonloppua. Perjantaina erittäin hyvä ystävämme täytti vuosia ja olimme oikein kehä 3:n ulkopuolella juhlimassa. Sieltä pääsimme kotiutumaan vasta lauantai-iltapäivästä. Oli kyllä ihanaa viettää rauhallista aikaa kavereiden kanssa. Sovimme, yllättävää kyllä, veneily retkestä. Ihan kavereidemme vierestä kävimme myös katsomassa vaimon siskon perheelle venettä tammikuussa. Kyseinen vene Nordic oli kuvien mukaan hyväkuntoinen, mutta luonnossa paljastui karu totuus. Vaikka soitimme vielä etukäteen myyjälle saimme toisenlaisen kuvan veneestä kuin se todellisuudessa olikaan.  Onneksi he löysivät toisen veneen itselleen. Scand 27 löytyi Espoon Suomenojalta. Suomenojalla on venesatamaa, voimalaitosta, jäteveden puhdistamoa ja lintualtaat . Suosittelen vierailua tuolla Suomenojan luonto sivuilla sekä itse lintualtaillakin. Suomenojahan on ollut nyt paljonkin lehdistössä esillä satamaan liittyvistä asioista.

Olen oman veneemme laiton yhteydessä saanut seurata vaimon siskon perheen veneen ( Scand 27 ) laittamista. Kyllä tuo vene on laatuvene siinä missä meidän Albatrossimmekin. Veneemme eroavatkin toisistaan paljon. Pituus veneissämme on samaa luokkaa kuten nopeuskin. Kaikki muu sitten on erilaista. Häviämme leveydessä sekä sisätiloissa aivan 6-0. Ajotuntumasta ei vielä ole kommentteja.  Heillä on veneen mukana tullut käyttämätön putkilaukku, suoraan kultaiselta 80-luvulta. Näkee että ensimmäinen omistaja on ollut herra iso herra aikoinaan. Olen miettinyt josko teettäisin meidänkin Vilkkaaseen ( Albatross ) vastaavan tai peräti hienomman kassin tai kaikille omansa, oikein nimettynäkin. Emmehän voi jäädä varustelussa toiseksi...... ( Pakko lotota jos voittaisi niin ostaisin metrin pidemmän veneen ).

Sitten korjauksista;  Joskus minusta on tuntunut, että aina veneiden kanssa toimiessa on kaksi vaihtoehtoa. Jos olen tehnyt itse jonkin asian tavalla yksi, niin sitten minulle kerrotaan sen olevan väärin. Seuraavaksi teen saman asian tavalla 2 jolloin sanotaan , että tapa yksi on ainoa oikea vaihtoento. Nämä asiat ovat nyt tulleet pinnalle kun kertoo huviveneilyä aloittavalle perheelle miten itse toimii. Monesti pitää perustella ensin itselleen asiat ja sitten kavereille. Tämä asioiden ehdottomuus koskee kaikkea veneilyssä. Moottori- vai purjevene, miten ruokaa ja mitä ruokaa laitetaan, akkujen talvisäilytystä, miten pestä vene oikein, ym. Pidimme tänään pienen tauon veneen laittamisen kesken. Paukkasin paikalle kesken moottorin laittamisen ja toin juotavaa. Meidän veneen kivennäisvesi on Pellegrino . Olemme havainneet tämän meille sopivaksi lähinnä kuplien perusteella. Laatikollinen Pellegrinoa keulassa tasapainottaa myös veneen kulkua. Lisäksi kannattaa nauttia jotain oikeaan kivennäisvettä varsinkin kesällä. Saa pidettyä suola- ja vesitasapainon kohdallaan. Hetki siinä turistiin ja tein sitten veneeseen tupatarkastuksen. Paljon oli tapahtunut sitten viime käynnin. Yksi suuri muutos oli yhden läpiviennin vaihtaminen toimivaksi. Sitten moottori oli huollettu, vesipumpun siipipyörä ja hihnat vaihdettu. Kyllä tuo Scand vaikuttaa hyvältä ja isolta veneeltä. Pidän työnteosta, varsinkin sen katselemisesta. Nautin kaimani työskentelyn seuraamisesta. Erittäin paljon päivittämistä, huoltoa, puhdistamista sekä vaivaa on vaatinut tämän veneen herättäminen uuteen loistoonsa. Erittäin hienosti työskennelty.


Veneessä on monia todella hienoja yksityiskohtia ja todella runsaat tilat, melkein kuin 90-luvun Ruotsinlaivan yökerhossa. Sieltä se antamani " tupaan " tuliaislahjanikin löytyi hyllyltä. Kadehdin varsinkin heidän takakajuuttaa ja WC tiloja. Takakajuutasta löytyy oikein parisänkykin. Keulakajuuttakin on iso ja keskellä oleva avotila on melkein uskomaton. Mutta on hyvät tilat meilläkin. Meidän etuja on ilman muuta pentterin sijainti. Meillä voi keittiövuorolainen seurata matkan etenemistä isoista ikkunoista. Tai satamassa ollessa avoimen takaikkunan ja kattoikkunan kautta seurustella muiden kanssa. Ja on meidänkin nukkumisratkaisut hyvät. Meinaamme napata aikuisille keulakajuutan. Täällä voimme yöpyä yhdessä ison peiton alla. Pienemmät lapset ajattelivat majoittua takakajuuttaan omille sängyilleen. Ja isoille " rakkauden hedelmille " jää sitten veneelle saapuessaan mahdollisuus majoittua pöydän päällä. Tai sitten ulkoistamme heidät tätinsä veneeseen. Toivottavasti saadaan hyvä kevät veneilylle. Lämpöä ei välttämättä tarvitse, kunhan ei sada liikaa. Meillä molemmilla on tietääksemme ehjät sateenpitävät kuomut. Saa nähdä kenen veneessä iltaisin satamissa vietämme aikaa pelailemassa ellemme ole sitten istumassa rantakalliolla.

Teakkia vai ei?

Maanantai iltapäivä ja suunnistin kohti Kirkkonummea. Täällä sijaitsee Espoon Venepalvelu jossa meidän Flying Albatrossi on päivittämässä kansiaan. Kävin kiinnittämässä WC:n letkut ja itse pöntön kiinni runkoon. Samalla veimme täyteen ladatut akut veneeseemme. Nyt odottelemme rauhassa kannen liimaamista jonka jälkeen seuraa sitten vesille laskeminen. Flying Albatross on meidän makuun hivenen vaalea, edellinen veneemme kun oli Mahonki hyttinen ja Teak -kansinen. Tek-Dek on materiaali joka valikoitui veneemme kannelle. Tek-Dek on mielestäni hyvä vaihtoehto oikealle Teak-kannelle. Pinta näyttää ainakin nyt alkuun aivan oikealle puulle eikä harmaannu  kuten oikea puu. Mitä olen ymmärtänyt niin tuo tuntuu viileällä ilmalla lämpöisemmältä ja lämpimällä ilmalla viileämmältä kuin oikea puu. Me valitsimme täydellisen asennuspalvelun kun omaa aikaa tuohon askarteluun ei valitettavasti ollut. Toki tämän pystyy myös asentaa itsekin. Varmaan itselläni olisi mennyt jokin helppo kohde kuten avotila.

Veneen ulkonäkö tulee muuttumaan tämän myötä melko radikaalisti. Samalla veneemme tulee tunnistettavammaksi liikkuessamme rannikkoa edes takaisin. Tässä laitoimme palan avotilan reunukselle ja muutos täysin vaalealle pinnalle oli suuri. Meidän mielestä tuo oli kaunis ja sopii erittäin hyvin ajatuksiimme.

Tässä on takakannen palanen vielä leikkaus paikallaan. Nämä palaset kun on asennettu kansille niin koirienkaan ei tarvitse liukastella kansilla kulkiessaan. Todella hyvän näköinen palanen. Nyt ei jalkojen alla ole liukasta kantta kun toimii ankkuripoikana..... Ankkuri juttuja sitten toisella kertaa. On meinaan sen painava ankkuri jotta tällainen rimpulakin joutuu salille, että jaksaan nostaa ankkurin veteen ja takaisin.

Tässä on sivukansien palat valmiina leikattuina. Tuohon tulee vielä reiät Diesel-, vesi- ja septitankkien korkeille. Nuo korkit asennetaan tuohon Tek-Dek kannen päälle ettei asennus aukot kerää vettä joka hulahtaisi esimerkiksi Diesel tankkiin. Tästä näkee kuinka TEk-Dek myös taipuu haluttuun muotoon. Pituus ja leveyskään eivät aseta suurempia esteitä. Takakannen raidat kulkevat suoraan ja sivu- sekä keulakannen pinnat menevät veneen muotojen mukaan. Vielä siis meidän venekuntamme on tyytyväisiä näkemäänsä. 

Mietin myös tulevan talven veneen säilyttämistä. Täällä voisi olla myös mahdollinen paikka veneellemme. Saa nähdä....

Alkukausi ravinnon puolesta

Tuossa suunniteltiin vapun menoja. Meillä olisi mahdollisuus nyt ensimmäistä kertaa olla vappuna merellä oikein yötäkin. Tosin vain yksi yö. Perinteisesti vappuna on tullut aina syötyä grilli herkkuja, niin nytkin olisi tarkoitus. Parina viime kesänä olemme saaressa usein tehneet meille hampurilaisia. Usein hampurilaisen väliin on tullut kanaa, cheddaria, salaattia ja jotain kastiketta. Toisinaan on ollut itsetehtyjä jauhelihapihvejä. Eilinen blogi kirvoitti veden kielelle useammallakin lukijalla. Ainakin keskustelu johti toiveeseen resepteistä.




Ajattelin vappuna tarjoilla perunasalaattia kermaviilillä, oikeilla suolakurkuilla, omenalla ja sipulilla. Aikuisille haaveilen tekeväni Valhalla hampurilaiset, esivalmisteltuna kotioloissa. Lapsille tavalliset burgerit sekä kaikille tietenkin nakkeja. Nämä huuhdellaan alas tietenkin itse tehdyllä simalla. Paikkana voisi olla jokin Espoon ulkoilusaarista. Ellemme sitten suunnista vähän kauemmaksikin.





Odottelen suunnattomasti ilmojen lämpenemistä. Tosin kyllä siinäkin on omat harminsa. Meidän pari karvanaamaa kulkevat kokoajan hajujen perässä. Vanhemmalla koiralla oli jo viime vuonna harrastuksena punkkien keräily. Sama keräily into jatkuu hänellä tosiaan tänäkin vuonna. Ollaan poistettu hänestä jo noin 10 punkkia. Viimeisin ilo niinkin mukavassa paikassa kuin silmäkulma. Nuorempi koirista ei ole saanut hankittua kuin vasta kolme punkkia. Hänestä ne tosin löytyy helpommin kun hän on vaalea. Taitaa olla aika laittaa punkki karkoitetta. Ollaan käytetty Frontline Comp valmistetta joka on pelittänyt hyvin.

Korviketta

On ollut melkoisen korvikepitoinen toiminnallinen viikonloppu. Perjantaina töistä kotia päästyä
murkinaa eteen koko perheelle. (Vaimo ei ollut kotona) Sitten neiti treeneihin. Tämän jälkeen pääsin itse asiaan eli veneilyyn. Kun omaa venettä ei saanut vielä vesille, niin sain auttaa naapurin veneen vesillelaskussa. Suunnistin illalla Suomenojalle, jossa Buster oli jo valmiina perävaunussa ja odotti mereen pääsyä. Vaunu auton perään ja liuskalle suunnistamaan. Täällähän oli jo yksi yhdistelmä pysäköitynä  tiellemme, liuskan yläpuolelle. Jouduin siis peruuttelemaan hiukan mutkan kautta rantaan. Onneksi minulla on kaverin sanoja lainaten "torikauppiaan" yhdistelmällä ajaminen hanskassa. Traileri oli sopivan kokoinen ja vene myös. Vaunu vedenrajaan ja Busterin keulaan köysi kiinni. Sitten vaan vene tönäistiin "lätäkköön". Naapurin perämoottori toimi moitteettomasti ja käynnistyi melkein ensi yrittämällä. Itse hyppäsin tässä välissä autoon ja ajoin vaunun takaisin paikalle. Katselin samalla kateellisena naapurin veneilyä.

Ennen satamasta poistumista poikkesin katsomaan vanhaa venettämme. Olisiko uusi omistaja paikalla ja kaipaisiko jotain neuvoja kevätkunnostukseen. Eipä ollut paikalla. Kurkkasin kumminkin veneen kannelle maasta käsin. Huomasin kevätkunnostuksen edistyneen todella mallikkaasti ja soitin vielä omistajalle kehuakseni tehtyä työtä. Juttelimme tovin ja vaihtelimme ajatuksia työn tekemisistä.

Lauantaina jatkui korvikepäivä. Eipä vieläkään ollut omaa venettä vesillä. Eli oli mentävä omalle pihalle grillaamaan. Toki merellä olisi ollut mukavampaa. Kotipihallamme on perus puulämmitteinen grilli kuten saaressakin olisi ollut. Tämä pihalla grillaaminen oli paljon lämpimämpi tapahtuma kuin esimerkiksi Stora Herrössä olisi ollut. Lapset käyttivät koirat ensin lenkillä, minkä jälkeen harjoiteltiin kesää varten "ruokailu tapahtumaa". Laitoimme heidät grilli ja ruokapaikan lähellä sijaitsevaan puuhun kiinni. Nuorempi olisi kaivannut seuraa ja yritti ulista hiukan. Vanhempi koirista muisti edellisestä kesästä miten tulee olla eli hän nappasi hyvän paikan auringosta ja alkoi nukkumaan. Kyllähän nuorempikin sitten suostui hiljenemään. Meillä oli grillikauden alkuun broilerinkoipia ja -reisiä, Sörkän nakkeja, perus grillinakkeja lapsille sekä maissit kaikille. Lisäksi grillasimme kaverin paahtoleivät ja söimme ne pois. Kanaa jäi vielä hiukan yli ja nämä käytimme illalla kanasalaattiin. Tätä samaa periaatetta käytämme kesällä meriretkillämme. Eli silloin teemme iltapäivästä satamaan saapuessamme isomman ruoan. Tästä ylijäämät laitamme jääkaappiin ja käytämme seuraavan päivän lounaaseen. Esim. perunoista tulee seuraavaksi päiväksi hyvää salaattia.

Nyt sunnuntaina kirjoittelemme tätä laadukasta tekstiä parvekkeellamme. Meillä on menossa jo toinen pannullinen teetä. Kuvittelemme istuvamme Flying Albatrossissamme kuuntelemassa sateen rapinaa sekä tuulen vonkumista. On täällä kyllä paljon lämpimämpi kuin veneessä ollessa. Vaimo lueskelee vanhempaa Vene-lehteä, jossa oli artikkeli ankkuriliinoista ja niiden kestävyydestä. Totesimme, että meillä on onneksi uudehko liina, joten ei aurinko ja vesi ole pahasti päässeet vielä liinaa kuluttamaan. Samassa lehdessä oli hyvä artikkeli veneruoasta. Ei muuta kuin reseptejä suunnittelemaan. Onneksi on aikaa istuskella ja vain olla....  

Liiveistä turvaa

Nyt kun veneen laskeminen vesille lähestyy, niin on tarkistettava kaikki pelastusliivit ym. Pelastusliivejähän on vähintään riittävästi perheellemme. Meille aikuisille on molemmille Viking -paukkuliivit Viking ja näihin on uudet varapatruunat. Aikuisille on myös oranssejakin liivejä useampaa kokoa tarjolla. Mietiskelen vielä miten olikaan niiden paukkuliivien kanssa jotka kaverini leski osti vuosi sitten venemessuilta.  Lasten liivejäkin on jokaista mahdollista kokoa useampia. Ollaan ostettu niitä oikeita oransseja liivejä, ollaan peritty ja saatu myös noita samoja oransseja liivejä. Nyt on sellainen tilanne, että lasten liivejä on kahdeksan kappaletta. Liivit ovat sopivia 3-18 vuotiaille painonsa mukaan. Meillä on ollut tapana pukea lasten päälle liivit jo laiturilla. Ja onneksi sama periaate on ollut myös kavereiden perheissä. Tämä sen vuoksi ettei tarvitse sanoa " tietty hävikki kaikessa ". Alle teini-ikäiset lapsemme ovat pukeneet liivit päälle aina autosta noustessa ja ottavat liivit pois vasta takaisin rantaan tullessa. Toki leikkiessään veneen sisätiloissa saavat olla ilman liivejä.  Lapsemme ovat kaikki uimataitoisia mutta tässä ei ole kyse pelkästään uintitaidosta veteen pudotessa. Näin toimien olemme myös opettaneet lapsillemme vesillä liikkumisen turvallisuuksia.

Meillä kun on nyt myös lemmikkejäkin niin sama liivi käytäntö koskee myös heitäkin. Meidän Mio ( Lagotto Romagnolo ) oli jo viime vuonna mukanamme merellä ja lähes aina liivit päällä veneessä. Hän tippui omaa syytään veneestä pari kertaa jolloin oli hyvä kun oli liivit päällä. Ensimmäinen koiran  tippuminen tapahtui kun olimme veneellämme tulossa satamaamme Suinon salmen kautta. Hänen tassunsa luisti teak-kannella ja mulahti veteen. Ei muuta kuin veneen vauhti seis ja houkuttelemaan koiraa takaisin veneelle. Näin lopulta kävikin ja vaimo sai nostetuksi märän koiran takaisin veneeseen. Liiveissä oli kunnon nosto-kahva selässä. Ilman tätä ei olisi onnistunut. Toinen tippuminen oli Golisnäsissä. Satamassa paikallaan ollessa ja lasten kanssa rantaan mennessä koira liukastui ja mulahti veteen. Nyt ei liivejä mutta kaulapanta ja talutushihna. Hihnasta ohjaten koira veneen perään ja ylös. Oli muuten kohtuu hankalaa.

 Nyt sitten piti ennakkoon testata miten meidän koirat suhtautuvat pelastusliiveihin. Tässä Mette liivit ensimmäistä kertaa päällään. Koko taisi olla varsin sopiva. On siis mentävä ostamaan hänelle liivit. Uskoisin päätyväni ostoksille Bilteman koiraliivi .Meillä toininut hyvin. Ei tuo koira kovin iloiselta vaikuttanut tuohon kokeiluun.




Sitten Mio kokeili viime vuotisia liivejään. Ja vanhasta tottumuksestahan ne päälle menikin. Eikä edes yhtään harmittanut meidän meri-karhu koiraamme. Hänellä oli tapana pötköttää veneemme sohvalla tai takakannella ajomatkojen aikana. Tässäkin hän otti kuvaa varten normaalin matkustusasennon sohvallamme. Hän kaipaa selkeästi merelle. Jos ei muuta niin ainakin uimaan.

Tuplaten turvaa

Olemme aina ennen pärjänneet veneillessä vähillä varusteilla. Ensimmäisessä omassa veneessämme ei alkuun ollut edes karttaa. Toki sellaisen ostin melkein heti veneilyn alkaessa. Kompassina toimi melonta kompassi, joka oli mallia kajakin kannelle solmittava. Veneenä oli Silver Beaver. Seuraava veneemme oli jo uppouma runkoinen Nordic 81. Tässä veneessä oli jo kiinteä kompassi ja kartat jostain 80-luvun alusta, VHF-radio ja kaikuluotain, joka oli tarkka rantautuessa.  No meillähän ei ollut tietoa radion toiminnasta taikka mitään lupia siihen. Emme siis tarvinneet VHFää... Ensimmäisenä keväänä, kun uusimme kajuuttojen katot poistimme VHF-antennin sekä TV-antennin turhina. Säilyttelimme toki VHF-radiota olohuoneessamme kirjahyllyn laatikossa varmaan 7 vuotta. Ei sitä tiedä koska tulisi inspiraatio käydä kurssi  ja voisi kiinnittää sen takaisin veneeseen.



Nyt uudessa veneessämme Albatrossissa, jonka ostimme kaveriltamme on kaksi kompassia ( kiinteä ja käsi ), VHF-radio ( toki kytkemättä vielä ), kaikuluotain ja tuoreahkot kartat. Tässä keväällä ostin meille Samsung Galaxy Tab4, johon sitten latasin Loisto navigaatio ohjelman. Näillä pitäisi pärjätä ajattelin, kun veneessämme on myös tabletille latauspaikkakin. Toisin kuitenkin kävi. Vaimon siskon perhe osti veneen talven aikana ja he päättivät päivittää kaikki navigaatio varusteensa. Sehän johti siihen, että meidän " piti " ostaa heiltä vanhat laitteet meille. Eli nyt meillä on Flying Albatrossissamme alkuperäiset kaikuluotain ja VHF laitteet. Uusi Tabletti, jossa Loisto, sekä tämän vuosi tuhannen puolelta olevat plotteri ja kaiku. Eikä tässä vielä kaikki, kuten TV-shopissa on tapana sanoa. Mennä viikolla edellinen esimieheni kysyi kiinnostaisiko ja tarvisisimmeko merikortteja. Hänellä oli ylimäräinen ja turha merikortti Helsingistä länteen. Sitten meillä on varmuuden vuoksi kolme sammutinta sekä kahdet soihdut ja raketit ym ym. Nyt on turvallista.

Tänään toisena pääsiäispäivänä aurinko vihdoin helli pieniä ihmisiä. Tiedossa olisi vierailu anoppilassa pääsiäis herkkujen ääreen. Myöhään herättyämme pääsimme kävelylle meren rantaan koiriemme kanssa. Minä, vaimo sekä kaksi nuorta koiruutta. Ja koirillahan vauhtia piisasi, kun päästimme ne vapaaksi rantaniityllä. Hetken koirien juostua jatkoimme matkaa taas koirat kytkettyinä. Pääsimme ensimmäiselle laiturille ja menin vanhemman koiran kanssa edeltä, vaimo ja nuorempi tulisivat perässä. No eivät tulleet. Vaimo olisi tullut, mutta koira laittoi jarrut päälle. Hetki maaniteltiin ja lahjottiin niin johan uskalsi koirakin tukevalle betonilaiturille mukaan. Sitten jatkoimme matkaa seuraavalle laiturille, joka olisi mallia kelluva. Tänne pääsimme kaikki sujuvasti yhdessä. Vanhempi koira olisi mielellään mennyt myös uimaan. Tällä kertaa jäimme vain istumaan laiturille ja tuoksuttelemaan meren tuoksua. Tyyni lämmin ilma lämmitti meitä. Ihastelimme ensimmäisiä veneitä lähi satamassa. Mutta kello kävi vääjäämättömästi ruokailua kohden.

Nopeasti kotiin ja koirat autoon. Nokka kohti sisämaata ( Vantaa ) ja herkkupatoja. Täällä kaikki siskokset olivat äitinsä luona. Tämä sisko, joka on perheineen ostanut ensimmäisen veneensä yllytti meitä kevään ensimmäisille veneretkille. Saas nähdä miten kelit kehittyy. Päästäänkö reissuihin Vappuna ja Helatorstaina? Jos ei muuta niin ainakin päiväseltään.

Pääsiäis touhuja

Nyt on pääsiäinen ja meri olisi auki. Hiukan meinaa ruveta harmittamaan, kun vene on maissa. Onneksi asumme merellisessä ympäristössä. Saamme siis nauttia merestä aina. Koiratkin olisivat mielellään menneet uimaan lenkin aikana, mutten vielä päästänyt. Tosin meidän koirat keräävät lenkin aikana turkkeihinsa kaiken oravaa pienemmät metsän eläimet ja oksat. Puhdistaisikohan uinti niitä vai keräisikö koirat kutuhauetkin turkkeihinsa? Toki ilmakaan ei nyt vielä olisi paras mahdollinen veneilyyn. Hiukan on viileää. Mutta nyt ei vissiin tarvitsisi miettiä mihin veneen kiinnittäisi, kun ei noissa saarissa varmaan liiemmälti ole veneilijöitä. Näin seuramme Facebook sivulla kuvan, jossa seuramme jäsen oli jo Gölisnäsissä. Eipä ollut muita veneitä laiturissa vielä. Oma edellinen vierailu Gölisnäsiin oli heinäkuussa 2014 ja laituri oli aivan täynnä. Ja meri oli yli 20 asteista. Silloin minäkin pystyin uimaan meressä. Vanhana kilpauimarina vaadin uintiveden vähintään 24-asteiseksi ennen kuin pystyn uimaan.

Ne ketkä muistavat takavuosien TV-sarjan Maria Kallio niin voivat muistaa siitä kohtauksen Ahvenanmaalta. Kyseinen mökki Ahvenanmaalta sijaitsee Soukan edustalla Espoossa. Tuli vaan mieleen tuossa kaipuussani merelle. Tämä paikka on melkein takapihallamme. Lenkki reitillä tulee aina tuijoteltua merta ja haaveiltua kaikkea veneilyyn liittyvää. Kuten nytkin.

Meillä on veneellä ollut jo useamman vuoden tuoreita yrttejä mukana. Ennen olemme ostaneet useamman ruukun valmiita yrttejä, mutta tänä vuonna päätimme kasvattaa yrtit itse. Vaimon kanssa toisistamme tietämättä teimme saman päätöksen. Hän kävi alkuviikosta ostamassa siemenet omalla tahollaan ja minä ostin siemenet eilen kauppareissullani. Olemme ilmeisesti tässä reilun 20-vuotisen naimisissa olon aikana oppineet toisistamme paljon. Mm. mistä yrteistä pidämme. Molemmat ostimme tietämättä toisen ostoksista samat yrtin siemenet. Tänään sitten kylvimme lasten kanssa siemenet ruukkuihin. Jäämme odottamaan sitä, että saammeko omia yrttejä kesällä Albatrossiinme vai menemmekö taas ostamaan kaupasta valmiit yrtit ennen lähtöä. Jos saamme kasvatettua nämä siemenet yrteiksi on meillä kesällä mukana varsinainen yrttitarha.