keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Niin kaukana mutta niin lähellä...

" Rakastaa ei  ole sama kuin katsoa toisia silmiin, se on katsomista yhdessä samaan suuntaan " - Antonie de Saint-Euxepére -
 
Kipparinnalla ja minulla oli mahdollisuus parisuhde viikonlopun viettoon. Katosimme kotoa kauas ulkomaille saakka. Mutta toisaalta niin lähelle. Ja lapset sekä koirat jäivät kotiin hoitoon. Pääsimme merelle oikein Silja Symphonyn kyydissä. On mukavampi veneillä kun ei tarvitse huolia vesisateesta tai ilman kylmyydestä. Omassa veneessä tuo ulkoilman lämpötila ei ole oikein houkutellut viime aikoina vesille. Ehkä jopa pieni huono omatuntokin vaivaa tämän takia. Ennen reissua olimmekin jo miettineet miten viettäisimme aikaamme tällä matkalla, hyvä ruoka ja juoma tietysti kuuluisivat asiaan. Tanssiakin pitäisi kuulemma olla tarjolla. Tukholmassa olemme käyneet jonkin verran joten jotain uutta olisi keksittävä. Södermalm on meille ollut hiukan tuntemattomampi paikka. Netistä tutkimme tietoja tuosta ja ajattelimme näkevämme jotain uutta. Onneksi menimme sateesta riippumatta katselemaan Södermalmia. Paljon komeita taloja, kujia, puistoja sekä upea maisema Tukholmaan.

Tulemme kyllä tänne uudelleen jonakin toisena kertana. Nyt jo katsoimme puistonpenkkejä jossa voisimme nauttia picnic eväitä ja tuijotella yli Tukholman. Aurinkokin voisi silloin paistaa ja lämmittää elämäämme.

Muutaman tunnin kierreltyämme kylillä aloimme valua mäeltä alemmaksi. Suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia ja sen houkutuksia. Yksi meille ehdoton paikka on ollut jo useampana vuonna Nautiska. Kipparinna on hankkinut itselleen täältä useampia vaatteita ja esineitä. Nyt meitä houkutteli katsoa mitä voisimme seuraavalle kesälle hankkia Family Cruiseriimme tai sitten kotiin...


 Meidän pojan mielestä olisimme voineet tuoda Family Cruiserimme kannelle tykin tai pari.  Kipparinnaa kinnosti näin syksyllä potkurin malliset kynttilän jalat. Sopisi kuulemma myös kesällä Leaninan ruokapöydälle. Minulla oli suurimmat kiinnostuksen kohteet taas ihan muualla. Miehisesti mietin saippuaa ( Däcksåpa ) kannen pesemiseen tai Skärgårdstvål  itsensä pesemiseen. Lisäksi lähenevä joulu kutsuu oikein paistamaan merellisen muotoisia piparkakkuja.

Saas nähdä ottivatko meidän vanhemmat lapset vinkistä koppia. Isänpäivä ja joulu painavat kohta päälle ja olen yrittänyt tiputella heille lahja toiveita. Mitä muita mielenkiintoisia veneilyaiheisia kauppoja Tukholmassa olisi? Tai jokin kansainvälinen luotettava nettikauppakin kiinnostaa...Lapsetkin viihtyvät merellä hyvin. Kaksi vanhinta toki ovat merellä vain Tallink Siljan laivoilla. Nuorimmat viihtyy onneksi myös meidän seurassa omalla veneellämme.

Meillä oli toisin sanoen oikein mukavaa tuijotella merelle yhdessä. Toki paljon saatiin nautittua kaikesta mitä oltiinkin suunniteltu, tanssista jne...









tiistai 3. lokakuuta 2017

Sataa sataa ropisee....

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä veneily kerrasta. Ehkä aivan liikaakin, voisi sanoa. Hiukkasen alkaa tympimään tuo sade. Valitettavasti emme päässeet niinä kauniina päivinä liikkumaan veneen kanssa merellä. Näin syksyllä alkaa olemaan paljon kilpailevia asioita veneilylle. Välillä olisi kuulemma hyvä käydä Kipparinnan lapsuuden mökillä. Ja hyvää vaihteluahan tuo on veneilylle. Välillä on hyvä päästä haravoimaan maata ja tekemään polttopuita. Jotenkin olen aina pitänyt polttopuiden tekemisestä. Ja haravoinnista.... pidän siitä näin aikuisena toisin kuin lapsukaisena.  Mökkimatkalla kiinnitimme huomiota moniin leikkuupuimureihin jotka tekivät töitä syys - lokakuun vaihteessa pelloilla. Paljon oli vielä viljaa puitavana. En itse muista edellisiltä vuosilta että tähän aikaan vielä pelloilla kulkevat pimeässäkin isot puimurit. Myöskin mökin pihalla oli satoa korjattavana. Viinimarjat olivat vielä erittäin maukkaita ja luumut kypsiä puissa. Hassua herkutella näillä lokakuun alussa.



Onneksi venerantamme on meidän kodin lähellä. Pääsee vaikka iltasella piipahtamaan katsomaan miten vene kelluu rauhassa laineilla. Osa oli jo selkeästi nostaneet veneet syksyltä suojaan ja toiset kuten mekin vielä haaveilevat parista viimeisestä veneily kerrasta. Meidän Leanina pääsee rannalle lokakuun puolessa välissä. Ja nyt siis ihan meidän kulmille. Samaan paikkaan kuin muutaman tuttumme vene nousee. Mukavampaa sitten yhdessä tehdä ensin syksyn työt pois. Lisäksi talvella kiva kun on useampia venekuntia vahtimassa satamassa ettei lumi ja pitkä kyntiset pääse tekemään tihutöitään.....
 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kesä vain jatkuu...


Kesä vain jatkuu ja jatkuu... Välillä on hyvä käydä kyläilemässä kavereiden luona ja unohtaa veneily hetkeksi. Tosin eihän sitä vettä voi kokonaan jättää väliin. Viikko takaperin poikettiin Vesijärven rannalla katselemassa markkinoita ja kaupunkia. Poika pääsi onkimaan oikealla mato-ongella mutta valitettavasti kalat karttoivat koukkuja. Onneksi muuten oli mukava reissu.
 
Olen aikanaan veneillyt Vesijärvellä meidän "Iines" kumiveneellämme. Aurinko paistoi tuolloin lämpimästi ja veden pärskeet maistuivat paremmalta kuin meren pärskeet. Paljon oli veneilijöitä liikkeellä nytkin. Muutama purjehtija yritti sinnikkäästi edetä purjeiden avulla mutta, kyllä tuolloin moottori oli ainoa tapa edetä. Ihan viime aikoina on herännyt ajatus jos joskus veneilisi Espoosta Saimaalle. Ei varmastikaan pitäisi olla mitenkään mahdoton toteuttaa. Kesällä tapasimme Albatrossilla veneilevän pariskunnan jotka veneilivät mereltä Saimaalle. Koko loma käytettävissä joten aika ei heillä loppunut kesken. Oli mukava kuunnella heidän tarinoita meren ja Saimaan eroista. Itseäni kiinnostaisi hiukkasen uiminen järvessä... Ne ketkä tuntevat minut ovat huomanneet etten viihdy kylmässä (meri)vedessä hetkeäkään. Järvivesi voisi olla lämpimämpää..







Mutta taas palasimme kotoisiin merimaisemiin. Veneilyt alkavat tältä kaudelta jäädä vähäisemmiksi viikko viikolta. Viime vuonna meidän veneemme oli ollut jo viikon kuivilla. Nyt haluaisimme veneillä vielä muutaman viikon ajan, eli ehkä kolmena kertana ennen nostamista. Vielä oli Haukilahdessa veneitä vesillä paljonkin. Paljon veneilijöitä oli merellä ja satamassa riitti veneissä myöskin istujia.  Kohta pitäisi kaataa veneemme masto jotta ei tulisi kiirettä sitten oikeasti syksyllä kun veneemme nousee ylös. Odotan innolla kun pääsemme tekemään syksyn puhdistuksia ja talven askareita veneeseen....


tiistai 12. syyskuuta 2017

Loppu kesän aatoksia...


Veneelle on mukava aina poiketa. Tervetulo toivotus kynnyksellä muistuttaa meille tärkeästä luonnosta. Valitettavasti luonto on tänä vuonna haitannut oikein parasta veneily fiilistä. Nytkin pääsimme aloittelemaan loppukesän askareita veneellä tuulisena tiistai aamupäivänä. Satamasta lähteminen ja septille saapuminen olivat helppoja. Toisin kuin poistuminen takaperin sivu vastaiseen tuuleen akselivetoisella veneellämme. Tyhjensimme jo nyt septin sekä muutaman pisaran pilssistä pois. Tänä kesänä emme käyneet kertaakaan Pidä Saaristo Siistinä kelluvilla septeillä vaan aina tyhjensimme vierasvenesatamista löytyneisiin pisteisiin septimme.  Tehdään kyllä vielä uudelleen ennen talvea. Samalla otimme kyydistä pois jo "Iines" kumiveneemme moottoreineen.  Mietimme myöskin jos olisimme tyhjentäneet myös patjatkin pois veneestä mutta, tämä jäi vielä hetkeksi....
 
Pienten askareiden jälkeen lähdimme parisuhde aikaa viettämään Kipparinnan kanssa lähisaareen. Keulamme vei meidät todellakin lähisaareen eli Vasikkasaareen Espoossa. Lounas täysin tuulettomassa satamassa maistui hyvältä. Lämmitin vain ruokaa veneessä ja siirryimme laiturin esimerkillisen hyvään pöytään syömään. On mahtavaa kun kaupungilla on varaa tehdä hienoja laitureita ja ylläpitää näin mahtavaa ulkoilusaarta. Tännehän pääsee myös veneettömätkin saapumaan saaristoveneen kanssa kesäisin. Ja talvella olemme olleet täällä hiihtäen sekä kävellen.
Aterian jälkeen lähdimme kävelemään kohti lintutornia. Matkalla näimme mitä kaikkea tuhoa voimakkaat tuulet on tehnyt täälläkin. Oli useampia puita mennyt kumoon joko aivan juuresta taikka keskeltä.
 
 Saarella kulkiessa huomasimme mustikoiden olevan vielä täältä keräämättä ja pistelimme tuota Super foodia sitten jälkiruoaksi ruoaksi. Ja kyllähän ne maistuivatkin hyvältä.

Saarella on paljon erilaisia aktiviteetteja, useampia grillauspaikkoja, leikkipaikka, frisbee golf rata, näköalatorni, uimarantaa, laitureita, kahvila jne... Toisin sanoen jokaiselle jotain.


Päästyämme näköalatorniin ihailimme maisemia Miessaaren selällä. Vaahtopäät velloivat valtoimenaan pitkin pientä merenselkää ja totesimme olevamme onnekkaita tästä tuulensuunnasta.  Kotirantaan saapuminen oli hiukan haasteellista kun tuuli yritti painaa meitä vinoon. Onneksi aisapaikka on sopivan kokoinen ja saimme veneemme turvallisesti laituriin.


Loppuviikkolla emme päässeet veneilemään vaan oli tyytyminen kävelyretkeen koti alueella. Usein askeleeni kulkee johonkin alueemme venesatamista. Tai vähintään ulkoilutan koiria rantaraitilla jotta voin tuijotella merelle ja haaveilla....





Päätin ulkoiluttaa dronea hiukan jotta saisin edes jotain uutta koiralenkille. Tätä dronella kuvaamista oli tarkoitus tehdä kesällä runsaamminkin mutta, monesti tuulen voimakkuus esti parhaissa paikoissa lennättämisen. Mutta onneksi tuosta uudesta lelusta voi nauttia monta vuotta vielä. Kuten kuvista näkyy on meri lähellä ja läsnä asuinpaikassamme. Maan tasolta tätä ei aina ihan huomaakaan.

Kävelyretken jälkeen olikin aika saada sunnuntain gurmet ateria. Tällä kertaa valmistin Poroa kasvisten kanssa. Poika kävi keräämässä parvekkeelta satoa ja toi lisukkeeksi tuoreita tomaatteja sekä persiljaa. Tuo persilja oli meillä mukana myös venereissullamme. Ja edelleen satoa riittää. Hyvä ruoka parempi mieli, tämä maittoi meille kaikille hyvin. Ehkä meille aikuisille olisi maistunut vielä lasillinen viiniäkin mutta illan työt esti sellaisen huvin. Usein katsomme viini vihjeitä netistä. Kyllä meillä on oikeasti Suomessa kohtuullisen hyvät valikoimat tuotteita saatavilla.





maanantai 4. syyskuuta 2017

Eilisen muistoja....

 

" Eilinen on tänään vain muisto, huominen on tänään haave " -Kahil Gibran

Viikko takaperin poimimme pojan kanssa maasta useita palasia kaarnaa. Kaarna on ollut meillä lähes joka kesä työskentelyn aiheena. Lastemme kummisetä aikanaan teki kaikille kaarnaveneitä ja itsekin siinä työstin näitä veneitä. Nyt poika oli sitä mieltä että, hänen tulisi tehdä itse veneensä. Toki hän on aikaisemminkin tehnyt veneitä mutta nyt kaarnaa oli paljon saatavilla....

Eli pääsemme veistelemään veneitä pitkin syksyä. Kahdesta pienimmästä kaarnan palaisesta syntyi ensin harjoitustyöt. " Swan" ja "Riva" muovautuivat taitavasti eri työvälineitä käyttäen. Erilaiset puukot ja taltat sopivat myös juniorin käteen mallikkaasti. Koe uittokin toimi hienosti, kumpikin oli pystyssä vielä vesillä ollessa. Kiva huomata kuinka käsillä tekemisen taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Ja jokaisella lapsella on se oma juttunsa. Olen muistellut omaa " eilistä" eli lapsuuttani aina silloin tällöin. Paljon on nähtävissä itseäni omissa lapsissa. Onneksi ei pelkästään minua vaan myös Kipparinnaakin on havaittavissa "rakkautemme hedelmissä".

Pääsimme viikonloppuna osallistumaan eräisiin syntymäpäiviin. Sankari oli toivonut lahjaksi kukkasipuleita siirtolapuutarha mökilleen. Mielellään sellaisia antaa lahjaksi. On ainakin haave että, keväällä näkee taas uusia elämän alkuja puskevan maasta. Siirtolapuutarhassa ja veneilyssä on mielestäni jotain samaakin. Molemmissa ollaan tekemisissä saman henkisten ihmisten kanssa. Veneissä sekä siirtolapuutarha mökeissä riittää aina puuhasteltavaakin. Meillä kulkee veneen mukana pieni keittiöpuutarha ja tuolla olikin sitten jo melkoisen runsas puutarha.

Silloin kun vanhimmat lapsemme olivat aivan pienokaisia oli omalla äidilläni haave omasta siirtolapuutarha mökistä. Olisi kuulemma ollut mukava mennä paikallisbussilla tai raitiovaunulla mökille. Jäisi enemmän aikaa ja rahaa mökkeilyyn kun ei tarvitse viettää pitkiä aikoja autossa päästäkseen perille.
 Olemme miettineet oliko hänen tarpeensa pelkästään hänen vai toivoiko hän meidän viettävän aikaa siellä. Monesti oli katseltu kuulemma mökki ilmoituksia milloin mistäkin. Ehkä olisimme viihtyneet tuollaisella mökillä mekin. Mutta päädyimme kuitenkin veneilijöiksi muutaman mutkan kautta. Kävimme kuitenkin Marjaniemen siirtolapuutarhassa kävelemässä useita kertoja viikossa. Monesti siellä syksyisin työntäessämme lasten vaunuja saimme omenoita kotiin vietäväksi. Hyviä muistoja jotka tulevat mieleen.

Toki tuollaisessa mökissä ja veneessä on myös sama lämmitysongelma mahdollisesti olemassa. Meillä on vielä vain napin painalluksen päässä Planarin tilaaminen veneeseen. Toki olemme katselleet myös noita Planarin mökkilämmittimiä. Tuollaiselle olisi ehkä meidänkin lähipiirissä käyttöä.

Lopulta ilta päättyi meidän osalta kauniiseen auringon laskemiseen. Oli aika siirtyä kotiin ulkoiluttamaan koiruuksia. Ja valitettavasti töihinkin piti vielä seuraavana aamuna siirtyä. Onneksi on työ josta pidän niin ei ahdistanut ( paljoakaan ).




tiistai 29. elokuuta 2017

Elämä on kuin jäätelötötterö....

”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” - Jaska Jokunen
Aina ei mene ajatukset niin kuin on ajatellut. Jo viikkoa aikaisemmin tutustuttiin sääennusteisiin jotta tietäisimme mitä odottaa viikonlopulta. Tutustuimme ennusteisiin myös torstaina, perjantaina ja lauantaina. Silti lauantain sää oli jotain muuta kuin supersää ennusti.

Olimme kuitenkin jo perjantaina päättäneet ettemme mene veneellemme kärsimään tuulesta ja sateesta. Vielä en ole saanut asennettua veneeseemme uutta Planar 44d lämmitintä. Tuo olisi ollut kyllä Kipparinnan mukaan tarpeen nyt viikonloppuna. Olisi kuivannut ja lämmittänyt venettä riittävästi. Toivottavasti saan aikaiseksi tuon asentamisen vielä tämän veneilykauden aikana tehtyä. Vene nousee vasta lokakuussa kuiville joten lämmittimellä voisi olla käyttöä.

Siis lauantaina lähdimme perheemme kanssa tutustumaan kotiseudun nähtävyyksiin. Olin keväällä nähnyt kuvia hienosta luolasta ja ajatus jäi hautumaan mieleeni. Onneksi kaverimme olivat päättäneet mennä tuonne luolalle ja me siis lähdimme mukaan. Högberget luolan seinät on vesi hionut sileiksi. Luolan suuaukko on lähes kuin veistetty ja hiottu portti. Luola avautuu pohjoiseen ja jatkuu 6-7 metriä etelään. Katon aukot päästää kauniisti valoa luolaan sisälle. Luolan muodosta voi heräillä aivan erilaiset ajatukset mieleen kuin olisi soveliasta..... Maaemo tarjoili meille mielenkiintoisia maisemia. Luolassa oli tilaa kuljeskella koko porukalla ja lapset ihastelivat paikkaa. Kaikilla meidän perheen retkeilijöillä oli kysymyksiä sekä ajatuksia paikasta. Olisiko joku asunut aikanaan täällä? Miten tästä on tullut näin iso luola? Onko täällä pyörinyt kiviä jotta pinnoista on tullut näin sileitä?

Joka tapauksessa paikka oli mahtava. Kannatti kiertää aluetta ympäri. Menimme kallioiden yläkautta luolalle ja kiersimme sitten ala kautta takaisin autolle. Matkalla keräsimme kanttarelleja pussiin sekä mustikoita suoraan suihimme. Kallion laelta maisemat olivat huikeita eikä tuuli taikka luvattu sade meitä haitannut lainkaan.


Luolavierailun jälkeen jatkoimme matkaamme nälkäisinä kohti Porkkalanniemeä jossa grillaisimme eväitämme. Lähellä niemen kärkeä aloimme kulla jo melkoista pauhua aalloista jotka hyökyivät ranta kalliolle. Lapsista näitä aaltoja oli mukavampi katsella rannalta käsin kuin keikkuen veneellä aalloilla. On siis jotain muistoja kesän paluumatkalla kokemista aalloista Porkkalanselällä. Nyt oli samainen viikonloppu kuin viime vuonna Kipparinna ollessa aallokkomelonta kurssilla Hangossa. Eli myös silloin aallot vaikuttivat meidän perheen veneilyyn. Ollaan arkajalkoja kaikki... Päästessämme grillipaikalle olimme varautuneet tekemään tulet mutta, tuolla on ilmeisesti keväästä syksyyn lähes ikuinen tuli. Edelliset olivat juuri lähteneet ja jättivät meille valmiit tulet. Näin myös me teimme meidän jälkeen tulijoille. Päivä oli mukava vaikka emme päässeet veneilemään. Sunnuntaista olisi tulossa kuitenkin veneilypäivä. Illalla vielä nautimme kotosalla hyvästä seurasta ja ruoasta.
 
Sunnuntai saapui ja Family Cruiserimme pääsi taas omaan elementtiinsä. Kuljettamaan perhettä meren aalloilla turvallisesti ja taloudellisesti. Lähtiessämme Suvisaaristosta aurinko paistoi lähes lämpimästi ja tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Istuimme Kipparinnan kanssa katolla ja söimme herneitä. Omat ja lainalapsi pelailivat sisällä erilaisia lautapelejä ja nauttivat eväitä ennen saareen pääsyä. Ilmat helli meitä kyllä nyt lähes kesäisillä lämmöillä. Nyt oli hyvä olla, vielä kun meillä olisi ollut kesäiset jäätelötöttöröt joita olisimme voineet nuoleskella.
 Olimme lauantai illalla miettineet valmiiksi paikkoja joissa olisi kiva käydä päivä veneilyllä. Ja itse toivoin pääseväni Stora Brändöön Kirkkonummelle ja Kipparinna toivoi pääsevänsä Bylandetiin. No onneksi pääsimme ratkaisuun ja menimme todella pitkästä aikaa tuonne toivomaani paikkaan.


Edellis kerralla meillä jäi sinne ensimmäisen meriretkemme lopuksi kahden veneen kengät laiturille. Tämän jälkeen tuonne on tullut uusi laituri joka nyt oli saapuessamme aivan tyhjä. Hämmentävä kokemus. Onneksi tänne saapui muutama muukin vene. Menimme samantien tekemään tulia valmiiksi ja grillaamaan porukoillemme hampurilaisia. Kaikki saivat triplajuusto burgerit, pinaattilettuja sekä tietenkin jälkiruoaksi Giflareita. Istuessamme siinä tulen äärellä seurailimme muutamaa juoksijaa jotka olivat uineet saareen ja nyt juoksivat sitten siellä. Hetken kuluttua katselimme kun he kauhoivat takaisin kohti manteretta. Melkoisen hämmentävää mutta silti mielenkiintoinen harjoite.

Kun kaikilla oli kupu ravittu päätimme ensimmäistä kertaa kiertää tämän saaren. Lähdimme kohti etelä kärkeä ja näköala tornia. Kiersimme rantoja pitkin tuonne tornille ja lapset alkoivat jo väsyä tähän " ainaiseen " saarten kiertelyyn. Eräässä lahdessa tuolla oli minulle entuudestaan tuntematonta punaista "levää" tai liejua. Haju oli melkoisen mielenkiintoinen ja jäimme miettimään tämän aineen nimeä, koostumusta ym... Olisiko teillä lukijoilla mitään tietoa tästä tuotteesta?



 Mutta kannatti mennä tornille katselemaan maisemia. Ainoa pieni virhe sattui tuolla tornissa, siellä oli iso ampiaispesä joka heräsi kävelystämme. Selvisimme aivan ilman pistoksia, onneksi.  Tämän jälkeen kiersimme lopunkin saaren hyvin merkittyä polkua pitkin. Pohjoisrannalla on jäljellä kalastaja mökin kivijalka. Tuolla on myös toinen saaren grillipaikoista.

Päästessämme lopulta takaisin veneelle olimme väsyneitä ja itse ainakin erittäin tyytyväinen kävelyymme. Maisemat olivat hienot, seurasta nautin ja sain myös olla aivan omissa ajatuksissa niin halutessani. Lähtö Stora Brändön satamasta on ollut edelliskerroilla jännittävä. Poijujen välittömässä läheisyydessä alkaa kivikko ja olen pelännyt peruuttavani tuonne. Nyt on oma veneemme niin tuttu ettei pelkoa nyt esiintynyt. Vedimme veneen poijun ohitse ja peruutimme hiukan. Lopulta vene kääntyy lähes paikallaan ympäri joten tilaa ei vaadita liikaa. Matka kotisatamaan oli "lyhyt" niin kuin usein kotimatkat tuppaavat olemaan. Kipparina skoolasi teellä merelle ja tuijotteli pitkät tovit horisonttiin. "Laina" lapsi ohjasi venettä hetken ja pääsimme satamaan sovittuna ajankohtana. Ja kuten tämäkin viikonloppu todisti ”Elämä on kuin jäätelötötterö...sitä on opittava nuoleskelemaan!” .


 
 
 
 


  

tiistai 22. elokuuta 2017

Arki, mikä ihana tekosyy....


 Arki on saapunut ja koulutkin jo tovin sitten alkaneet. Jotenkin tähän normaaliin elämänrytmiin siirtyminen on joka vuosi hauskaa sekä haastavaa. Lasten treenit ja koulut, meidän aikuisten työt sekä osallistuminen lasten kuljettamisiin sekoittavat rytmiä alkuun. Monesti on helppoa illalla ja viikonloppuna vedota ettei aikaa ole veneilyyn tai muuhunkaan.... Lauantaina iltapäivästä Kipparinna houkutteli minut pyöräilemään Espoon Rantaraittia. Pyöräily on aina kivaa ja olen valitettavasti nyt jättänyt työmatkapyöräilyn väliin. Iltalenkit maistuukin sitten hyvältä.

 Mahdollisuuksia pulahtaa mereen oli taas tarjolla, jätin nämäkin mahdollisuudet käyttämättä. Eräs kaverini onkin aikanaan sanonut minun uivan vain vyötäröstä ylöspäin. Tarkoitti meloessa tehtäviä eskimo käännöksiä. Harvoin meinaan uiskentelen meressä vapaaehtoisesti. Kipparinnakin jätti uimisen väliin. Paljon on maisemat tässä Espoon rannoilla muuttuneet omasta nuoruudesta. Tässäkin olen uinut ennen kuin tämä muuttui uimarannaksi.
Pyöräilymatkaksi tuli "huimat" 15 kilometriä jotka palkittiin saunalla kotiin päästyämme.

 Sunnuntaina aamulla pääsimme vihdoin veneelle. Matkaan nappasin wc:n uuden lattian jota olen askarrellut kotimme kerhohuoneessa. Ja täytyy sanoa että kannatti tehdä tämä uusiksi. Vielä on veneen wc:ssä uusittavaa, ainakin lavuaarin pumppu sekä pumppu mereen... Emme koskaan tule käyttämään tuota mutta ehkä se pitää olla varmuuden vuoksi.

Veneen kanssa toimiessani olen löytänyt itsestäni pienen rakentelijan. Yhden paikan kun saa valmiiksi niin on jo toinen kohde tiedossa. Toivottavasti ehdin aloittaa Planar-veneenlämmittimen asennuksen ennen kuin ilmat vallan muuttuvat syksyisiksi. Olisihan se mukavaa viedä Kipparinna ja lapset syyskuussa nauttimaan Kipparinna syntymäpäivä kakkua merelle lämpimässä veneessä. Olemme useana vuonna nähneet näillä syntymäpäivä veneilyinä hylkeitä ihan Pentalan saaren edustalla.



Nyt sunnuntainen veneilymme vei meidät kiertelemään lähivesiä. Nautimme aallokosta ja tuulesta toisin kuin ollessamme meriretkellämme. Nyt tiesimme tätä jatkuvan vain vähän aikaa. Rysäkarin edustalla oli pienillä purjehtijoilla kilpailut ja pääsimme onneksi turvallisesti heidän ohitse. Mietimme miten he pärjäävät pienillä veneillään tuolla kuitenkin kelvollisessa aallokossa. Olisi joskun mukavaa käydä tutustumassa tuohon Rysäkariin.  No, nyt jatkoimme matkaa Melkille josta käännyimme sitten kohti omaa satamaa. Miessaaren selällä olikin sitten taas pieniä purjehtijoita edessä. Nyt päätimme kiertää heidät Tvijälpin kautta kiertäen. Harvemmin ajelemme täällä ja on hienoa katsella mereltä tuota Rantaraittia.
 Olimme päättäneet syövämme grillipäivällisen  merellä. Nyt Iso-Vasikkasaari sai toimia ruokailupaikkanamme. Monesti on päästävä kauemmaksi satamasta jotta tuntee olevan merellä. Mutta miksi? Täällä olisi paljon nähtävää ja mahdollisuuksia. On näköalatorni, leikkipaikkaa, uimarantaa, useita paikkoja grillaamiseen, kunnolliset laiturit sekä tänne pääsee myöskin veneettömät kaverit saaristoveneen kyydissä.

Nyt grillailimme eteläpäässä olevassa katoksessa ja söimme laiturilla olevan pöydän ääressä. Täältä on maisemat meidän venesatamaan.  Siinä syödessä ilma muuttui pimeämmäksi ja alkoi tekemään sadetta. Köydet irrotettuamme saimmekin sitten päällemme sadekuuron joka kesti siihen kunnes pääsimme satamaamme.  Totesimme nauttineemme tästä lyhyestäkin hetkestä merellä. Miksi pitäisi aina tehdä jotain suurta ja ihmeellistä. Normaali arki on kuitenkin hieno asia jos siitä osaisi nauttia.

No, nautinnosta puhuen. Meillä on talossa "lenkkisauna " jossa meitä käy tiivis äijä ryhmä. Välillä joku tulee ryhmään lisää ja joskus joku poistuu. Nyt meidän " nuoriaikuinen " oli ottanut opiskelupaikan vastaan kaukaa toiselta puolen Suomea. Veneilijä kun hänkin on, niin ajattelimme palkita hänet jalolla juomalla. Ohjeistuksella " nauti kohtuudella ". 

Tämmöinen lenkkisaunakin on osa arkea. Paikka jossa miehet pääsee keskustelemaan mieltä mietityttävistä asioista. Eli meillä pyörii keskustelut saaristossa, veneilyssä jne.

Arki, mikä ihana tekosyy monenlaiselle aivan normaalille toiminnalle. Toki lomallakin hauskaa on mutta lomaa on vain se kuukausi kesässä. Arkea on meillä useimmilla kuitenkin sellaiset 11 kuukautta vuodessa....