tiistai 28. marraskuuta 2017

Talven odottelua...

Muista ystäviä, ovat he sitten poissa tai läsnä. (Thales)
 
Marraskuu alkaa kääntyä loppua kohden. Kävin Leaninan luona taas sunnuntaina katsomassa kuinka ystävämme voi. Samalla peittelin Leaninan loppuun saakka. Ostin 10 metriä pitkän peitteen joten käytännössä koko peite on yhdestä osasta. Nyt kelpaa talven tuiskujen tulla. Mahdollisesti keulaan laitan vielä pienen lumiesteen ettei kannelle pääse kertymään isoa kinosta. Toivottavasti talvella kuitenkin sataa lunta. Menneinä vuosina kun veneemme on nukkunut talviuntaan Suomenojalla olemme käyneet lähes jokaisen lumisateen jälkeen satamassa tarkistamassa kuomujen kunnon. Siltikin kerran talvi teki tuhojaan ja romautti talvikatoksemme veneemme päälle. Onneksi vakuutuksemme auttoi vahinkojen korjauksen tuskassa. Nyt olen vaihtanut naapuriveneilijän kanssa puhelin numeroita jotta voimme kertoa toisillemme jos toisen vene kaipaa huomioimista. Toki vaimon perheen venekin sijaitsee samassa satamassa joten mekin pidämme huolta toistemme veneistä.


Kerrankin sattui lähes tyyni ilta satamassa. Vesi on korkealla ja laiturille pääsee kulkemaan lähes suorassa olevaa kävelysiltaa pitkin. Pidän tällaisista syksyisistä rauhallisista illoista.  Rauhallista meren liikehdintää on mukava kuunnella. Jotenkin rauhoittava vaikutus tuollaisella tyynellä kelillä. Toki syysmyrskyt kiehtovat mieltäni myöskin.

Tällaisena rauhallisena iltana meren äärellä hiljennyn muistelemaan jo edesmennyttä ystävääni. Hän pääsi aikanaan toivomaansa paikkaan, eli Espoon viralliseen merihautauspaikkaan. Nyt voin muistella häntä aina käydessäni rannassa.

torstai 16. marraskuuta 2017

Näin se vaan aika menee....

Usein luulee heittäneensä huolet kun on vain vaihtanut niitä. (Michel de Montaigne)
 
Nyt on heitetty kesäiset huolet taakse ja siirrytty uusiin huoliin. Kesällä veneen ollessa laiturissa oli mielessä aina ajan vähyys veneilyn harrastamiseen. Huoli voimakkaista tuulista ja sateista piinasi myöskin kesällä. Toista se on nyt syksyllä / talvella. Nyt tietää tuulen ja sateen piinaavan rannalla olevaa venettä taikka sen katosta.
 
Tämän takia olemme miettineet miten saisimme veneen parhaiten suojatuksi. Kaikkein paras vaihtoehto on meille Family Cruiserimme peitteleminen kunnollisilla peitteillä. Rakensimme veemme kannelle A-pukit joiden sisään saimme myös maston turvaan. Rakennelmasta tuli tukeva kun tuimme sen kunnolla. ( No, nyt kun kehun tukevuutta saatte huomata kuinka tuo romahtaa talvella kannellemme ). Saimme kavereiltamme heiltä ylimääräiseksi jääneen paksun peitteen ja laitoimme sen kriittisimmän kohdan päälle. Keulaan laitamme kevyemmän peitteen josta tulee valoa läpi kevään askareita varten.
 
Tietenkin rakennetaessa loppui aika kesken ja teimme pikaisen virityksen perän peittämiseksi. Tämä piti tulla fiksaamaan kuntoon heti seuraavana päivänä. Emmepä tulleet joten etelätuuli päätti purkaa tuon perän kevyt peitteen maahan saakka. Onneksi kaveri laittoi viestiä tapahtuneesta ja antoi pikaisen avun veneellemme. Pääsimme itse korjaamaan tuon vasta muutaman päivän kuluttua. MIelestäni kannattaa tutustua myös talvisäilytys naapureihin. Tällöin useampi venekunta käy tarkistamassa oman veneensä ohessa myös naapureiden veneet. Jos jotain ongelmia on niin sitten vain ilmoitusta naapuriveneille....


 

Kun vene oli lopulta peitelty uudelleen jäi aikaa moottorin talvijutuille. Perkins moottorimme on veneen alkuperäinen moottori ja kuvittelin olevan helppoa laittaa merivesipuolelle glygolit. Raakavesi-putki löytyi helposti ja ruuvimeisseliä kouraan. Klemmarit totesin menevän vaihtoon keväällä kun olivat päässeet ruostumaan. Onneksi aukesivat vielä. Siinä ruuvatessa klemmareita auki silmäilin tuota letkua ja totesin sen olevan entinen. Ilmeisesti alkuperäinen ja pinnassa halkeamia.... Nyt jo harmitti. No, kädet letkun ja läpiviennin kohdalle ja letku irti pienellä kieräytyksellä.
Tai sitten ei. Letku oli kiinnittynyt läpivientiin pysyvästi.  Nyt en lähtenyt sitä vielä leikkaamaan poikki vaan palaan tänne vielä uudelleen. Samalla katson moottorin läpi ja kirjaan kevättä varten ostoslistaa moottorin kevät töitä varten. Sinkkien etsiminen moottorista taikka veneestä on edessä vielä. Keväällä laitan sinkit kalarautaan sekä peräsimeen. Kummassakaan ei ole paikkoja niille ollut. Onkohan Perkinsissä sinkkejä jossain? Nyt olemme tyytyväisiä kun Leaninamme on kotimme lähellä ja pääsemme tänne talven aikana käymään useasti ja laittamaan venettä taas enemmän omaan käyttöön sopivaksi. Ja pääsen sotkemaan käteni moottorin huollon kanssa.
 
Näin syksyllä isottelen ja ajattelen tekeväni sen ja sen huolto toimenpiteen. Tai jopa aivan kokonaan jotain uutta veneeseen. Mitä ajatuksia teillä on oman veneenne kohdalla? Teettekö jotain hankintoja taikka isompia huoltoja talvella? Vai pelkästään nautitte vain hetken vapaudesta ilman venettä.....
 
Meillä kesän huolet on heitetty pois ja ollaan lähes huolettomia näin talvella :)




maanantai 30. lokakuuta 2017

Se on loppu nyt....

Huuhtokaamme suolaveden maku kieleltämme käymällä virkistävän tuore keskustelu. (Platon)

On vihdoin myönnettävä kesän päättyneen. Vai alkoiko se tänä vuonna kunnolla lainkaan? Lauantaina saimme viettää hauskaa aikaa kavereidemme syntymäpäivillä. Juttelimme paljon kaikesta myöskin veneilystä. Kaverimme olivat vaihtaneet putput-veneeseensä moottorin ja heillä on vielä sisään ajo vaihe menossa. Olivat veneilleet viime viikon lumisateessa eikä heidän lisäkseen ollut veneilijöitä juurikaan vesillä.
Nyt sunnuntaina juhlien jälkeen oli veneen nostamiseen sopiva keli. Harmaata, vihmoi vettä / räntää ja tuuli kohtuullisesti. Kipparinna vei minut ja edellisillan syntymäpäivä sankarin veneelle ja katsoi haikeana poistumistamme harmauteen.




Lyhyt venematka Suvisaariston Skatalta Suomenojalle oli kuitenkin meille riemukas. Sähköinen lämmitin puhalsi lämmintä ikkunoille ja sieltä meille matkustajille. Pää ulkona ajaessa saimme naamat märiksi mutta keuhkot täyteen raitista meri-ilmaa. Liikennettäkin oli vesillä yllättävän paljon. Pieniä jollia oli useampi treenaamassa, avoveneilijöitä uistelemassa ja muutamia isompia purjeveneitä sekä moottori veneitä oli liikkeellä. Meillä oli sovittu aika veneen nostamiselle joten emme jääneet pidemmäksi aikaa merelle vaikka olisi tehnyt hitusen mieli. Saavuimme Suomenojalle ja huomasimme joutuvamme jonottamaan hetkeksi. Olimme siis saapuneet paikalle etuajassa. Eli kiinnityimme hetkeksi viereiseen laituriin ja täältä sitten heti nostopaikalle septin viereen. Odottaessamme vuoroamme tyhjensimme varmuudeksi vielä septin uudelleen vaikkei siellä mitään ollutkaan.

Kuljetus Karttunen saapui paikalle sovittuna aikana ja nosti veneemme ylös turvallisesti. Aina sitä kuitenkin itse jännittää miten vene voi nousta noiden autojen voimasta ylös vedestä. Vene kyytiin ja liinoilla kiinni autoon pienen siirtoajon ajaksi. Matkaa satamassa oli korttelin tai parin verran.
Nyt laitoimme ensimmäistä kertaa tämän veneen itse talvehtimaan. Olimme hankkineet käytettynä veneen alle pukit ja niiden sijoittaminen tuonne rungon alle mietitytti. Onneksi meillä olivat valokuvat edellisen veneen osalta käytettävissä. Ja Kuljetus Karttunen muisti miten pukit olivat olleet  edellisen Family Cruiserin alla. Mahtavaa palvelua saatiin myöskin veneen pohjan pesemisen kanssa. Kesän suolat ja limat pois veneen kyljiltä pois kunnollisella painepesurilla.


Suolaveden makuiset keskustelut usean ystävän kanssa pitkin viikonloppua huuhdottiin Kipparinnan kanssa alas Jari Sillanpään konsertilla sunnuntai iltana.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Syksy lähestyy hiljalleen...

"Onnea huvittaa vaihtaa omistajaa: vuoroin se meitä seuraa ja vuoroin taas välttää. Jos osaksesi on tullut vastoinkäymisiä, joilla sallimus koettelee kuolevaisia, niin kestä ne kärsivällisesti äläkä kapinoi kohtaloa vastaan". (Pythagoras)Vastoinkäymiset on koetelleet sään muodossa melkoisesti kuluneen kesän aikana. Onneksi on matkan varrelle mahtunut paljon mukaviakin hetkiä niin perheen kuin veneen kanssa. Nyt pääsimme veneen kanssa siihen pisteeseen jossa kaadoimme maston alas talven tieltä. Melkoisesti jännitti tämä tapahtuma. Veneellä emme ole käyneet vajaaseen kahteen viikkoon joten pelkkä kurkkaaminen veneeseenkin jännitti. Onneksi veneemme on pääosin pitänyt veden oikealla puolella eikä mitään ihmeellistä veden paisumusta ollut meitä odottamassa.
Satamassamme on ollut yhteisnosto muutama viikko takaperin ja nyt paikalla olikin tuttuja veneilijöitä. Muutaman purjehtijan kanssa keskustelimme ja he tarjosivat apuja maston laskemisessa. Torjuin avun tarjouksen päättäväisesti koska olin kuullut maston kaatamisen olevan helppoa. Mitään tietoa minulla ei tästä tapahtumasta ollut juurikaan ollut. Kipparinnan kanssa kävimme vanttien kimppuun. Irrotimme ensin taaimmaiset ja sitten seuraavat. Muutaman kun olimme irroittaneet alkoi masto heilumaan ja Kipparinnan kanssa vaihdoimme paikkoja. Minä tuin mastoa ja hän irroitti loput vantit. Maston kaataminen oli kohtuullisen helppoa kun maston jalassa oli sarana. Kaadoimme maston etukannelle ja irrotimme saranan pois. Nyt löysimme myös syyn miksi sateella maston juuresta on vettä tiputellut meille kajuuttaan. VHF-antennin johdon pistoke on näköjään irti, tälle on tehtävä keväällä jotain....
 
Nyt kun masto on kumossa pääsimme keräämään veneestä pois viimeiset säilyketölkit ja pussiruoat. Samalla otimme pois kaikki peitot, lakanat sekä pyyhkeet. Jätimme vielä kannettavaa jäljelle odottamaan tulevaa sunnuntaita jolloin nostamme veneemme ylös. Veneemme nostaa tuolloin "luottonostajamme" Karttunen. Pieni jännitys on silloinkin luvassa kun ensimmäistä kertaa nostamme tämän veneen ylös pukeille. On ollut aina tähän saakka veneenveistäjällä talvehtimassa. Nyt valitsimme paikallisen sataman talvipaikaksi. Saamme näin lisää aikaa erilaisille askareille talven ja kevään aikana... Kohta on hankittava veneen päälle peite talveksi.
 



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Niin kaukana mutta niin lähellä...

" Rakastaa ei  ole sama kuin katsoa toisia silmiin, se on katsomista yhdessä samaan suuntaan " - Antonie de Saint-Euxepére -
 
Kipparinnalla ja minulla oli mahdollisuus parisuhde viikonlopun viettoon. Katosimme kotoa kauas ulkomaille saakka. Mutta toisaalta niin lähelle. Ja lapset sekä koirat jäivät kotiin hoitoon. Pääsimme merelle oikein Silja Symphonyn kyydissä. On mukavampi veneillä kun ei tarvitse huolia vesisateesta tai ilman kylmyydestä. Omassa veneessä tuo ulkoilman lämpötila ei ole oikein houkutellut viime aikoina vesille. Ehkä jopa pieni huono omatuntokin vaivaa tämän takia. Ennen reissua olimmekin jo miettineet miten viettäisimme aikaamme tällä matkalla, hyvä ruoka ja juoma tietysti kuuluisivat asiaan. Tanssiakin pitäisi kuulemma olla tarjolla. Tukholmassa olemme käyneet jonkin verran joten jotain uutta olisi keksittävä. Södermalm on meille ollut hiukan tuntemattomampi paikka. Netistä tutkimme tietoja tuosta ja ajattelimme näkevämme jotain uutta. Onneksi menimme sateesta riippumatta katselemaan Södermalmia. Paljon komeita taloja, kujia, puistoja sekä upea maisema Tukholmaan.

Tulemme kyllä tänne uudelleen jonakin toisena kertana. Nyt jo katsoimme puistonpenkkejä jossa voisimme nauttia picnic eväitä ja tuijotella yli Tukholman. Aurinkokin voisi silloin paistaa ja lämmittää elämäämme.

Muutaman tunnin kierreltyämme kylillä aloimme valua mäeltä alemmaksi. Suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia ja sen houkutuksia. Yksi meille ehdoton paikka on ollut jo useampana vuonna Nautiska. Kipparinna on hankkinut itselleen täältä useampia vaatteita ja esineitä. Nyt meitä houkutteli katsoa mitä voisimme seuraavalle kesälle hankkia Family Cruiseriimme tai sitten kotiin...


 Meidän pojan mielestä olisimme voineet tuoda Family Cruiserimme kannelle tykin tai pari.  Kipparinnaa kinnosti näin syksyllä potkurin malliset kynttilän jalat. Sopisi kuulemma myös kesällä Leaninan ruokapöydälle. Minulla oli suurimmat kiinnostuksen kohteet taas ihan muualla. Miehisesti mietin saippuaa ( Däcksåpa ) kannen pesemiseen tai Skärgårdstvål  itsensä pesemiseen. Lisäksi lähenevä joulu kutsuu oikein paistamaan merellisen muotoisia piparkakkuja.

Saas nähdä ottivatko meidän vanhemmat lapset vinkistä koppia. Isänpäivä ja joulu painavat kohta päälle ja olen yrittänyt tiputella heille lahja toiveita. Mitä muita mielenkiintoisia veneilyaiheisia kauppoja Tukholmassa olisi? Tai jokin kansainvälinen luotettava nettikauppakin kiinnostaa...Lapsetkin viihtyvät merellä hyvin. Kaksi vanhinta toki ovat merellä vain Tallink Siljan laivoilla. Nuorimmat viihtyy onneksi myös meidän seurassa omalla veneellämme.

Meillä oli toisin sanoen oikein mukavaa tuijotella merelle yhdessä. Toki paljon saatiin nautittua kaikesta mitä oltiinkin suunniteltu, tanssista jne...









tiistai 3. lokakuuta 2017

Sataa sataa ropisee....

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä veneily kerrasta. Ehkä aivan liikaakin, voisi sanoa. Hiukkasen alkaa tympimään tuo sade. Valitettavasti emme päässeet niinä kauniina päivinä liikkumaan veneen kanssa merellä. Näin syksyllä alkaa olemaan paljon kilpailevia asioita veneilylle. Välillä olisi kuulemma hyvä käydä Kipparinnan lapsuuden mökillä. Ja hyvää vaihteluahan tuo on veneilylle. Välillä on hyvä päästä haravoimaan maata ja tekemään polttopuita. Jotenkin olen aina pitänyt polttopuiden tekemisestä. Ja haravoinnista.... pidän siitä näin aikuisena toisin kuin lapsukaisena.  Mökkimatkalla kiinnitimme huomiota moniin leikkuupuimureihin jotka tekivät töitä syys - lokakuun vaihteessa pelloilla. Paljon oli vielä viljaa puitavana. En itse muista edellisiltä vuosilta että tähän aikaan vielä pelloilla kulkevat pimeässäkin isot puimurit. Myöskin mökin pihalla oli satoa korjattavana. Viinimarjat olivat vielä erittäin maukkaita ja luumut kypsiä puissa. Hassua herkutella näillä lokakuun alussa.



Onneksi venerantamme on meidän kodin lähellä. Pääsee vaikka iltasella piipahtamaan katsomaan miten vene kelluu rauhassa laineilla. Osa oli jo selkeästi nostaneet veneet syksyltä suojaan ja toiset kuten mekin vielä haaveilevat parista viimeisestä veneily kerrasta. Meidän Leanina pääsee rannalle lokakuun puolessa välissä. Ja nyt siis ihan meidän kulmille. Samaan paikkaan kuin muutaman tuttumme vene nousee. Mukavampaa sitten yhdessä tehdä ensin syksyn työt pois. Lisäksi talvella kiva kun on useampia venekuntia vahtimassa satamassa ettei lumi ja pitkä kyntiset pääse tekemään tihutöitään.....
 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kesä vain jatkuu...


Kesä vain jatkuu ja jatkuu... Välillä on hyvä käydä kyläilemässä kavereiden luona ja unohtaa veneily hetkeksi. Tosin eihän sitä vettä voi kokonaan jättää väliin. Viikko takaperin poikettiin Vesijärven rannalla katselemassa markkinoita ja kaupunkia. Poika pääsi onkimaan oikealla mato-ongella mutta valitettavasti kalat karttoivat koukkuja. Onneksi muuten oli mukava reissu.
 
Olen aikanaan veneillyt Vesijärvellä meidän "Iines" kumiveneellämme. Aurinko paistoi tuolloin lämpimästi ja veden pärskeet maistuivat paremmalta kuin meren pärskeet. Paljon oli veneilijöitä liikkeellä nytkin. Muutama purjehtija yritti sinnikkäästi edetä purjeiden avulla mutta, kyllä tuolloin moottori oli ainoa tapa edetä. Ihan viime aikoina on herännyt ajatus jos joskus veneilisi Espoosta Saimaalle. Ei varmastikaan pitäisi olla mitenkään mahdoton toteuttaa. Kesällä tapasimme Albatrossilla veneilevän pariskunnan jotka veneilivät mereltä Saimaalle. Koko loma käytettävissä joten aika ei heillä loppunut kesken. Oli mukava kuunnella heidän tarinoita meren ja Saimaan eroista. Itseäni kiinnostaisi hiukkasen uiminen järvessä... Ne ketkä tuntevat minut ovat huomanneet etten viihdy kylmässä (meri)vedessä hetkeäkään. Järvivesi voisi olla lämpimämpää..







Mutta taas palasimme kotoisiin merimaisemiin. Veneilyt alkavat tältä kaudelta jäädä vähäisemmiksi viikko viikolta. Viime vuonna meidän veneemme oli ollut jo viikon kuivilla. Nyt haluaisimme veneillä vielä muutaman viikon ajan, eli ehkä kolmena kertana ennen nostamista. Vielä oli Haukilahdessa veneitä vesillä paljonkin. Paljon veneilijöitä oli merellä ja satamassa riitti veneissä myöskin istujia.  Kohta pitäisi kaataa veneemme masto jotta ei tulisi kiirettä sitten oikeasti syksyllä kun veneemme nousee ylös. Odotan innolla kun pääsemme tekemään syksyn puhdistuksia ja talven askareita veneeseen....


tiistai 12. syyskuuta 2017

Loppu kesän aatoksia...


Veneelle on mukava aina poiketa. Tervetulo toivotus kynnyksellä muistuttaa meille tärkeästä luonnosta. Valitettavasti luonto on tänä vuonna haitannut oikein parasta veneily fiilistä. Nytkin pääsimme aloittelemaan loppukesän askareita veneellä tuulisena tiistai aamupäivänä. Satamasta lähteminen ja septille saapuminen olivat helppoja. Toisin kuin poistuminen takaperin sivu vastaiseen tuuleen akselivetoisella veneellämme. Tyhjensimme jo nyt septin sekä muutaman pisaran pilssistä pois. Tänä kesänä emme käyneet kertaakaan Pidä Saaristo Siistinä kelluvilla septeillä vaan aina tyhjensimme vierasvenesatamista löytyneisiin pisteisiin septimme.  Tehdään kyllä vielä uudelleen ennen talvea. Samalla otimme kyydistä pois jo "Iines" kumiveneemme moottoreineen.  Mietimme myöskin jos olisimme tyhjentäneet myös patjatkin pois veneestä mutta, tämä jäi vielä hetkeksi....
 
Pienten askareiden jälkeen lähdimme parisuhde aikaa viettämään Kipparinnan kanssa lähisaareen. Keulamme vei meidät todellakin lähisaareen eli Vasikkasaareen Espoossa. Lounas täysin tuulettomassa satamassa maistui hyvältä. Lämmitin vain ruokaa veneessä ja siirryimme laiturin esimerkillisen hyvään pöytään syömään. On mahtavaa kun kaupungilla on varaa tehdä hienoja laitureita ja ylläpitää näin mahtavaa ulkoilusaarta. Tännehän pääsee myös veneettömätkin saapumaan saaristoveneen kanssa kesäisin. Ja talvella olemme olleet täällä hiihtäen sekä kävellen.
Aterian jälkeen lähdimme kävelemään kohti lintutornia. Matkalla näimme mitä kaikkea tuhoa voimakkaat tuulet on tehnyt täälläkin. Oli useampia puita mennyt kumoon joko aivan juuresta taikka keskeltä.
 
 Saarella kulkiessa huomasimme mustikoiden olevan vielä täältä keräämättä ja pistelimme tuota Super foodia sitten jälkiruoaksi ruoaksi. Ja kyllähän ne maistuivatkin hyvältä.

Saarella on paljon erilaisia aktiviteetteja, useampia grillauspaikkoja, leikkipaikka, frisbee golf rata, näköalatorni, uimarantaa, laitureita, kahvila jne... Toisin sanoen jokaiselle jotain.


Päästyämme näköalatorniin ihailimme maisemia Miessaaren selällä. Vaahtopäät velloivat valtoimenaan pitkin pientä merenselkää ja totesimme olevamme onnekkaita tästä tuulensuunnasta.  Kotirantaan saapuminen oli hiukan haasteellista kun tuuli yritti painaa meitä vinoon. Onneksi aisapaikka on sopivan kokoinen ja saimme veneemme turvallisesti laituriin.


Loppuviikkolla emme päässeet veneilemään vaan oli tyytyminen kävelyretkeen koti alueella. Usein askeleeni kulkee johonkin alueemme venesatamista. Tai vähintään ulkoilutan koiria rantaraitilla jotta voin tuijotella merelle ja haaveilla....





Päätin ulkoiluttaa dronea hiukan jotta saisin edes jotain uutta koiralenkille. Tätä dronella kuvaamista oli tarkoitus tehdä kesällä runsaamminkin mutta, monesti tuulen voimakkuus esti parhaissa paikoissa lennättämisen. Mutta onneksi tuosta uudesta lelusta voi nauttia monta vuotta vielä. Kuten kuvista näkyy on meri lähellä ja läsnä asuinpaikassamme. Maan tasolta tätä ei aina ihan huomaakaan.

Kävelyretken jälkeen olikin aika saada sunnuntain gurmet ateria. Tällä kertaa valmistin Poroa kasvisten kanssa. Poika kävi keräämässä parvekkeelta satoa ja toi lisukkeeksi tuoreita tomaatteja sekä persiljaa. Tuo persilja oli meillä mukana myös venereissullamme. Ja edelleen satoa riittää. Hyvä ruoka parempi mieli, tämä maittoi meille kaikille hyvin. Ehkä meille aikuisille olisi maistunut vielä lasillinen viiniäkin mutta illan työt esti sellaisen huvin. Usein katsomme viini vihjeitä netistä. Kyllä meillä on oikeasti Suomessa kohtuullisen hyvät valikoimat tuotteita saatavilla.





maanantai 4. syyskuuta 2017

Eilisen muistoja....

 

" Eilinen on tänään vain muisto, huominen on tänään haave " -Kahil Gibran

Viikko takaperin poimimme pojan kanssa maasta useita palasia kaarnaa. Kaarna on ollut meillä lähes joka kesä työskentelyn aiheena. Lastemme kummisetä aikanaan teki kaikille kaarnaveneitä ja itsekin siinä työstin näitä veneitä. Nyt poika oli sitä mieltä että, hänen tulisi tehdä itse veneensä. Toki hän on aikaisemminkin tehnyt veneitä mutta nyt kaarnaa oli paljon saatavilla....

Eli pääsemme veistelemään veneitä pitkin syksyä. Kahdesta pienimmästä kaarnan palaisesta syntyi ensin harjoitustyöt. " Swan" ja "Riva" muovautuivat taitavasti eri työvälineitä käyttäen. Erilaiset puukot ja taltat sopivat myös juniorin käteen mallikkaasti. Koe uittokin toimi hienosti, kumpikin oli pystyssä vielä vesillä ollessa. Kiva huomata kuinka käsillä tekemisen taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Ja jokaisella lapsella on se oma juttunsa. Olen muistellut omaa " eilistä" eli lapsuuttani aina silloin tällöin. Paljon on nähtävissä itseäni omissa lapsissa. Onneksi ei pelkästään minua vaan myös Kipparinnaakin on havaittavissa "rakkautemme hedelmissä".

Pääsimme viikonloppuna osallistumaan eräisiin syntymäpäiviin. Sankari oli toivonut lahjaksi kukkasipuleita siirtolapuutarha mökilleen. Mielellään sellaisia antaa lahjaksi. On ainakin haave että, keväällä näkee taas uusia elämän alkuja puskevan maasta. Siirtolapuutarhassa ja veneilyssä on mielestäni jotain samaakin. Molemmissa ollaan tekemisissä saman henkisten ihmisten kanssa. Veneissä sekä siirtolapuutarha mökeissä riittää aina puuhasteltavaakin. Meillä kulkee veneen mukana pieni keittiöpuutarha ja tuolla olikin sitten jo melkoisen runsas puutarha.

Silloin kun vanhimmat lapsemme olivat aivan pienokaisia oli omalla äidilläni haave omasta siirtolapuutarha mökistä. Olisi kuulemma ollut mukava mennä paikallisbussilla tai raitiovaunulla mökille. Jäisi enemmän aikaa ja rahaa mökkeilyyn kun ei tarvitse viettää pitkiä aikoja autossa päästäkseen perille.
 Olemme miettineet oliko hänen tarpeensa pelkästään hänen vai toivoiko hän meidän viettävän aikaa siellä. Monesti oli katseltu kuulemma mökki ilmoituksia milloin mistäkin. Ehkä olisimme viihtyneet tuollaisella mökillä mekin. Mutta päädyimme kuitenkin veneilijöiksi muutaman mutkan kautta. Kävimme kuitenkin Marjaniemen siirtolapuutarhassa kävelemässä useita kertoja viikossa. Monesti siellä syksyisin työntäessämme lasten vaunuja saimme omenoita kotiin vietäväksi. Hyviä muistoja jotka tulevat mieleen.

Toki tuollaisessa mökissä ja veneessä on myös sama lämmitysongelma mahdollisesti olemassa. Meillä on vielä vain napin painalluksen päässä Planarin tilaaminen veneeseen. Toki olemme katselleet myös noita Planarin mökkilämmittimiä. Tuollaiselle olisi ehkä meidänkin lähipiirissä käyttöä.

Lopulta ilta päättyi meidän osalta kauniiseen auringon laskemiseen. Oli aika siirtyä kotiin ulkoiluttamaan koiruuksia. Ja valitettavasti töihinkin piti vielä seuraavana aamuna siirtyä. Onneksi on työ josta pidän niin ei ahdistanut ( paljoakaan ).