Se virta pois vei mut taas. Flow-tilas
aalto keinuttaa. Kun mennikäinen näkee päivänsäteen, se tuntee kummaa
leiskuntaa. Kun laval on maailman vallottaja. Himassa tarviin maadottajan. Sun
luo palaan suorinta tietä, vaikka jaloissa parveilis ottajat. Niiden bileis
öisin laulan. Sun vierestä löysin rauhan. Vihdoin mulla on kiire kotiin. Oota
mua et oo yksin kauaa. ( Elastinen, Johanna Kurkela ) https://www.youtube.com/watch?v=8AsCuLYLZiU
No, lähdimme liikkeelle ja suuntasimme satamasta meren puoleiselle reitille toisin kuin kaverimme jotka aloittivat matkansa Svinön kanavan kautta. Tapaisimme heidät aakkos väylällä / puutarha väylällä. He olivat hiukan nopeampia ja taisivat sitten odotella meitä. Ajelimme sitten peräkkäin Stora Brändön kohdalta Lähteelään. Välillä itseäni hiukan jännitti mahtuisiko Family Cruiserimme kulkemaan väylää pitkin perille. Piti oikein miettiä olisiko matkan varrella sähköjohtoja joita tulisi huomioida.
Lopulta tulimme perille ja saimme paikat väylän puoleisesta laiturista läheltä rantaa. Ja onhan se mukava kun rantautuminen käy helposti. Tällä kertaa ajoin venettä, vaimo hoiti kiinnittymisen poijuun ja neiti oli laittanut keulaköydet valmiiksi laiturille kiipeämistään varten. Onneksi kaverimme tulivat ottamaan keulaköydet vastaan joten kaikki meni nätisti. Poikaa hiukan harmitti kun ei voinut olla avuksi. Päivälliseksi oli kanasalaattia sekä itse leipomiani uunituoreita sämpylöitä. Huomatkaa retro-lautaset jotka on äitini ensimmäinen hankinta omaan kotiinsa....
Itse Lähteelässä meille oli varattu saunat jo etukäteen. Naiset pääsivät puulämmitteiseen saunaan joka oli kuulemma mahtava ja me miehet menimme sitten sähkösaunaan. Saunassa turistiin yllättäen veneistä, mutta myös paljon muustakin. Lopulta meillä meni loppuilta saunan jälkeen lasten kanssa veneessä. Harry Potter toimii merelläkin iltasatuna ja tietenkin pelasimme koko perhe risti-seiskaa. Alkaa olla nuo lapset melkoisen taitavia taktikoitsijoita.
Sunnuntaina kävimme kävelyllä jopa näköala tornissa. Maisemat olivat todella mahtavat, mutta itse torni alkaa olla pelottavassa kunnossa. Portaissa on osa nauloista poikki jolloin portaat heiluvat pelottavasti.... Kävelyn jälkeen nautimme grillilounaan.
Lähtöä tehdessä mietimme miten veneemme kääntyy parhaiten laiturista pois. Perän puolella oli karikko. Onneksi muistin edellisen omistajan sanat " perä edellä Leanina pääsee minne vain". No, mehän sitten peruutimme pois satamasta enkä muista toista akselivetoista venettä olleen näin helppo peruuttaa. Kotimatka sujuikin ulkoreittiä pitkin purjeveneitä väistellen. Vaimo sekä lapset pelasivat yhtä lautapeleistään matkalla ja sen jälkeen nautimme kupposet teetä. Ja vaimo ajoi Leaninan kotilaituriin. Puolestani vaimo voisi aina hoitaa rantautumiset. Meidän molempien mielestä on erittäin suuri turvallisuus tekijä se että, molemmat meistä aikuisista osaavat käsitellä venettä. Toki myöskin lapsemme alkavat opiskella veneen käsittelyä. Molemmista pienistä lapsista on jo paljon apua satamatoiminnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti