Suuri meriretki vol 4...... Ja seikkailu voi alkaa

Välillä oli puettava takki päälle

"Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
... Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan. " Tove Jansson "

Kuten tämä lomaruno asian ilmaisee niin mukavasti. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain. Nyt on loma sillä mallilla,että saan olla vain. Vene on pakattu, köydet irrotettu ja olemma saapuneet ensimmäiseen kohteeseen. Matka Espoon Suvisaaristosta Kirkkonummen Linlo saareen oli todellakin onnistunut veneretken aloitus.  Olen liikkeellä neljän lapsen kanssa ilman vaimoa nämä ensimmäiset päivät. Moni voi pitää minua kahelina, mutta hyvin tämä vielä on mennyt. Onneksi toisessa veneessä kulkee vaimon sisko perheineen.....

Alku valmistelut oli taas hurjat. Eilen kauppaan mennessä meinasin tipahtaa nauruun..... Vaimon sisko oli varustautunut tuohon kahden ja puolen viikon ruokien ostamiseen eväillä. Vähän kuten moni on varustautunut urheilu suoritukseen. OK, se oli melkoinen urheilusuoritus tuo kauppa reissu. Kaksi eri kauppaa ja molemmille perheille ostimme todella isosti ruokaa molemmista puodeista. Tänään vielä kumiveneen täyttäminen, veneelle polttoainetta ja septi tyhjäksi ym.....

Aikaa vei myöskin noiden kassien sisällön pakkaamisessa veneeseen. Onneksi meillä on runsaasti tilaa tavaroille tässä kelluvassa kartanossa. Viinikellari, juures- ja salaattikellarit, mehuille ja limuille omat kellarinsa. Lisäksi täältä löytyy valtavat luolat muille matkassa tarvittaville tavaroille. 

Palataakseni tähän päivään takaisin. Päivän matkan pituus oli 34,24 mailia. Ihan mukavasti ekalle puolikkaalle päivälle. Vastatuulta ja sopivaa aallokkoa oli mutta lapset ei edes huomanneet näitä kun pelasivat korteilla Unoa ja muita pelejä. Linlohon tullessa vanhin nyt mukana olevista lapsista auttoi perän saamisessa poijuun ja poika laittoi keulan kiinni. Joten on minulla hyvät oltavat.

Saarihan on meille tuttu paikka melontavuosiltamme. Mutta nyt olin ensimmäistä kertaa veneellä rantautuneena tänne. Todella suojainen satama ja grilli ihan laiturilla odottelemassa kana hampurilaisten tekemistä. 

Nyt jo illalla kun lapset on melkein hiljentyneinä niin otan hetken omaa aikaa ja istun hiljaa.....