Joulusta on jo selvitty. Olo on kuin ylen syötetyllä juhlakinkulla. On syöty laatikoita, kaloja kinkkua ja kalkkunaa. Tuntuu ettei veneemme kantavuus kestä tällaista kipparin juhlapainoa kesällä. Jotain on siis tehtävä. Tarkoituksemme oli lähteä uimahalliin kellumaan mutta päädyimme Porkkalanniemeen kävelylle.Operoitu nilkkakin antaa jo mahdollisuuden liikkumiseen luonossa. Pieni liikunta piristää paljon myös korvien välistä eikä pelkästään vartaloa. Kerrankin ilma oli suotuinen meidän seurueellemme ja aurinko paistoi lähes keväisesti.
Meri oli kaunis ja aallokkoa oli juurikin sopivasti ajatellen Porkkalanselän ylittämistä. Vähän olisi vene keikkunut mennessä.... Tällä kertaa olimme kuitenkin autolla ja kävelimme rantakallioille ihailemaan maisemia. Ajoittain kalliot olivat melkoisen liukkaita joten tarkkana piti olla. Voiko näin talvella olla maisemat kuin keväällä. Saimme reissullemme mukaan vanhimman tyttären. Hän ei ole ollutkaan mukana täällä Porkkalanniemessä pitkään aikaan joten maisemat olivat hänellekin mukavat. Näytimme kohdan jossa hän ja muut lapsemme siirtyivät silloisessa veneessämme lattialle voimaan huonosti. Ensimmäinen Porkkalanselän ylitys jäi kaikille meille hyvin mieleen.
Päädyimme rannan nuotiopaikalle jonne ei jostain syystä tuuli osunut. Edelliset grillaajat olivat jättäneet tulet ja kuivat polttopuut meidän käyttöömme. Kipparinna nautiskeli auringosta ja rauhasta puuhun nojaillen odotellen gurmee aterian valmistumista. Aurinko jo lämmitti hiukkasen. Olemme joskus äitienpäivänä olleet samalla nuotiopaikalla syömässä ja silloin oli kylmä verrattuna tähän päivään.
Kyllä on hienoa kun voi poiketa samoille paikoille autolla sekä veneellä.
tahdenyhden porukka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti